Mitä mieltä yhdysnimistä (noin yleensä)?
Tykkäätkö yhdysnimistä? Voisitko antaa yhdysnimen omalle lapsellesi? Minkälaisista yhdysnimistä pidät? Entä erilaiset yhdysnimet - väliviivalliset (Anna-Maija) ja yhteenkirjoitetut (Annamaija) - mitä mieltä? Miten yhdysnimeä käytetään - lyheneekö se käytössä (Anna-Maijasta tulee Anna), käytetäänkö lempinimeä (Anna-Maijasta Anja) jne?
Kyselen ihan vain huvikseni, olisi kiva kuulla, mitä mielipiteitä teillä muilla on yhdysnimistä.
Kommentit (5)
Huomasin tässä joku aika sitten ajattelevani, etten oikein pidä väliviivallisista nimistä. Mutta periaatteessa olen oikeakielisyyden kannattaja, joten minun tulisi pitää väliviivan kanssa kirjoitettua yhdysnimeä oikeana tapana kirjoittaa yhdysnimi. Kannattaa siis Anna-Maijaa ennemminkin kuin Annamaijaa, mutta kun taidan jo horjua...
Nämä hirveän tavalliset yhdysnimet, joista usein käytetään lempinimenä kirjainyhdistelmiä (JP, TP) ovat vaikeita, en aina muista, mikä se oikea nimi olikaan. Ja sekoilen niissä muutenkin, monet kerrat olen sanonut tuttua Marja-Leenaa Marja-Liisaksi.
Yhteen kirjoitettu yhdysnimi voi tuoda hupaisan lopputuloksen. Esim. sisarussarja Nikojoel, Norairis, Niiarosa ja Nooaolav, osa nimistä nättejä, osa hankalia. Vanhemmasta tytöstä tulee mieleen noro-virus ja tuo viimeinen on todella vaikeasti hahmotettava, väliviiva helpottaisi kummasti.
Siis pidänkö yhdysnimistä; en tiedä. Tämä vuosikausien pyöriminen nimisivustoilla näköjään muuttaa nimimakua....
Jos lasta aiotaan kutsua koko yhdysnimellä, se on minusta kelpo nimi siinä kuin muutkin. Mutta sitä en ymmärrä, että lapselle laitetaan riipaksi toinen nimi väliviivalla eikä koskaan ole tarkoituskaan kutsua häntä koko nimellä. Miksi edes tehdään niin? Ei nimi ole " hienompi" , jos siihen on väliviivalla yhdistetty toinen... Jos lasta aiotaan kutsua jollain nimellä, se annetaan etunimeksi ja muut ovat toisia ja kolmansia nimiä.
Kyllä mie yhdysnimistä pidän ja voisin antaa omalle lapselleni ja esikoiselta löytyykin yhdysnimi kutsumanimenä (Miia-Sofia). Pikkusisko tulee kanssa saamaan yhdysnimen kutsumanimeksi. Esikolla on tuo yhdysnimi säilynyt kokonaisuudessaan kutsumanimenä eikä se ole lyhentynyt eikä ole tullut mitään lempinimiä. Itsellänikin on ensimmäisenä nimenä yhdysnimi, mutta se ei kyllä ole käytössä vaan siitä on muodostunut lempinimi, joka on pääasiassa käytössä. Tämän nuorimman nimessä pyritään samaan, ettei valita sellaista nimeä, joka olisi liian pitkä ja sen takia jäisi sitten vaan esim. toinen nimi käyttöön. Niin ja enemmän taidan pitää väliviivallisista yhdysnimistä kun yhteenkirjoitetuista.
Itselläni on yhdysnimi, ja olenkin pidempään pohtinut, pitääkkö kiinni "koko" nimestäni vai esittäytyäkkö uusille tuttavuuksille suoraan yhdysnimestä ensimmäisellä nimellä, jolla mua kutsutaan pääosin ystävien ja perheen keskuudessa. Jos jollain on samasta kokemusta, kiinnostaisi kuulla.
En ole itse mikään suuri yhdysnimifani - tarkoitan tällä, että en antaisi yhdysnimeä omalle lapselleni. Kirjoitinkin tuolla jossain, että jotkut ovat keksineet todella kivoja ja sointuvia yhdysnimiä lapsilleen. Sointuvuus onkin varmaan tärkeä seikka, kaikkia nimiä ei voi mielestäni nätisti yhdistää, vaan niistä tulee väkisin tehdyn näköisiä. Joskus osat rimmaavat " liian" hyvin (esim. Kalle-Ville) tai ne ovat täysin eriparia (esim. Keijo-Casper).
Jotkut yhdysnimet kuulostavat heti söpöiltä, esim. joku aika sitten näkemäni Helmi-Orvokki. Vakiintuneet yhdysnimet kuulostavat korvaan niin tutuilta, että ne tuntuvat jo ihan tavallisilta nimiltä, esim. Juha-Matti tai Eeva-Kaisa.
Yhteenkirjoitettuja nimiä jotenkin vierastan, paitsi tiettyjä vakiintuneita (Mailis, Annastiina jne) tai muuten onnistuneita (Annisohvi). Jotenkin niistä yhteenkirjoitetuista tulee usein raskaita tai ne puuroutuvat (tosin voivat väliviivallisetkin olla raskaita, mutta se ei ole niin paha).
Käytössä olen nähnyt kaikkia variaatiota. Riippuu varmaan nimen helppoudesta (siis sanoa kummatkin osat yhdessä) ja vanhempien sinnikkyydestä pitää yhdysnimestä kiinni, kuinka hyvin kumpaakin osaa käytetään. Yhdysnimistä saa kivoja lempinimiä, esim. Ansu Anna-Sofiasta.