Itkettikö teitä lapsenne ristiäisissä?

Olo on tosiaan ollut lähinnä kiusaantunut ja olen koko ajan vain toivonut, että tilaisuus loppuisi. Lapsia kolme ja joka kerta sama juttu. Minäkään en tiennyt, että joku itkee ristiäisissä.

tuo ketään haitannut.

Mä vollotan kaikki häät ja hautajaiset, urheilukilpailut ja lapsen esitykset yms. Myös telkkari on ehtymätön itkun aiheuttaja=)) Nykyään suosikkejani on sisustusohjelmat: musta on ihanaa, kun ne asukkaat tulee sinne uudistettuun kotiin ja ovat niin yllättyneitä ja iloisia. Mun pitää aina vähän itkasta siinä vaiheessa. =)))

Olin niin rättiväsynyt että meni ihan sumussa koko juhla. Parempaa olisikin, kun juhlat voisi pitää vauvan ollessa 4kk ikäinen niin olisi jotain tolkkua tähän arkeen ehtinyt saamaan.

Sen sijaan veljen lasten ristiäisissä olen kyllä kyynelehtinyt.

mutta tapanani ei ole itkeä.

Urheilukilpailut on kyllä jänniä, voittaja kun on niin onnellinen voitostaan niin minä itken. Lempilätkäjoukkue kun luistelee jäälle minä itken. Ja tuo sisustusohjelmat, kyllä, onnellinen omistaja ja minä taas itken :D Lapsen kanssa kun oltiin muumishowssa ja tyttö oli niin iloinen, minua itketti hillittömästi lapsen riemu.



Mutta tunteitahan ne ja ihania sellaisia :)

Meillä kummi lauloi aivan upean laulun.

Ristiäiset on niin herkkä ja kaunis juhla. Niissä korostuu jollakin tapaa se vauvan puhtaus ja avuttomuus. Nyyh...

Kuopuksen ristiäisissä lähinnä nauratti kun esikoinen räpsi kertakäyttökameralla pikkuveljestä kuvia, kaikki parikymmentä samasta kohtaa...

että mua on alkanut itkettämään sekin, kun annan rahaa esim. katusoittajalle tai Punaisen ristin kerääjälle. Heti tulee pala kurkkuun, enkä pysty katsomaan silmiin.

ja kaikkien ristiäisissä on itkettänyt.

En ole uskovainen (itse asiassa olen ateisti), mutta jotenkin nuo virret kolahtavat, eivät uskonnollisuudellaan vaan kauniilla sanoillaan.



Ystävä sä lapsien virsi on tosi koskettava.

Mun mielestä tilaisuus on vaan jotenkin kiusallinen. Ei tunnu kovin omalle, että pappi tulee meille kotiin höpisemään jotain. Vasta kun pappi lähtee tunnelma on mukavampi.

Ja kotia on pitänyt siivota, leipoa ja hommata vaatteet jne. Mulla menee koko tilaisuus siihen, että tarjoilen kahvia, huolehdin vauvasta ja yritän keskustella vieraiden kanssa.



Mua ennemmin itkettää jossain tilaisuuksissa, joissa olen vaan sivustakatsoja, enkä tekijä.



Mä en oikeesti edes tienny, että joku voi itkeä kastajaisissa. Meillä ei kukaan suvustakaan ole itkenyt.

Itketti, ja itketti veljentytönkin ristiäisissä. Enkä minäkään ole itkupilli. Se pieni, viaton juhlan keskipiste vaan sulattaa sydämeni aivan totaalisesti.

Ristiäiset on sellainen juhla jossa mua on aina itkettänyt niin kauan kuin muistan. Jo pikkutyttönä. Jotenkin sen pienen vauvan ajatteleminen vain liikuttaa. Kun se vauva makaa turvallisen aikuisen sylissä ja on täysin tietämätön kaikesta ympärillään, tietämätön siitä että juuri hänen takiaan siinä seistään. Kun rukoillaan sen pienen vauvan tulevaisuuden puolesta, ja perheen puolesta tietysti myös. Se vain on niin herkkää. :)

Ja mä nyt sitten vetistelin jo näitä vastauksia lukiessani...



Pieni ihminen tässä sylissä ristiäisiä odotellessa :)



ap

itken aina ja joka tilaisuudessa, tai ainakin on pala kurkussa

esikoisen ristiäisissä minä en itkenyt (oli kyllä tosi lähellä),mutta avomieheni lapsen isä oli kyyneleet silmissä, joten en koko kasteen aikana viitsinyt vilkuilla miestä ettei oma " pokka" petä :) Kuopuksen ristiäiset meni siihen asti hyvin,kunnes täysin odottamatta ja yllättäen pappi työnsi raamatun eteeni ja kehotti lukemaan pätkän... parin lauseen lukeminen jo kesti ties kuinka kauan kun piti koota itsensä siinä välissä :) En ymmärrä miten olen tullut niin herkäksi.. ennen ei edes hautajaiset hetkauttaneet niin että olisin itkenyt...