Oletko yksinäinen? Siis rehellisesti.
Kommentit (7)
Olin nuorempana todella yksinäinen, eikä minulla oikein ollut ystäviä ennen kuin vasta liki kolmekymppisenä.
Tänäänkin on useampi ihminen soitellut ja laitellut viestiä tietokoneella, kun olen sairaiden lasten kanssa kotona.
Nuorena minulla oli paljon kavereita ja ystäviä, mutta ei enää. Muutin aikanaan pois nuoruuden kotipaikkakunnalta ja yhteydet katkesivat suurimpaan osaan ihmisistä. Uusia kavereita ja ystäviä olen kyllä ajan myötä saanut, mutta en jotenkin osaa pitää heihin yhteyttä. Osaan en haluakaan, mutta on heissä muutama oikeasti kivakin joiden kanssa olisi mukavakin olla tekemisissä. Ehkä se on puuttuva historia, liikaa kerrottavaa jne. mikä estää? Muutama lapsuuden-/nuoruudenystävä kyllä on, mutta silti tunnen itseni välillä yksinäiseksi.
- olen vaikea henkilö. annan paljon ja vaadin paljon. en kestä valehtelua enkä paskan puhumista. hyväntahtoista juoruilua toki mutta vaadin luottamusta ja kunnioitusta. en tutustu helposti. olen tosi yksinäinen.
Ystävyyssuhteissa olen aina jäänyt kolmanneksi pyöräksi. Tämä on varmasti vaikuttanut siihen etten tutustu kovin helposti. Varmaan olen aika vaikea lähestyttävä, vaikutan kovakuoriselta vaikken oikeasti ole ollenkaan kova.
mulla on perhe ja kavereitakin, mutta ei sellaisia bestiksiä.
mutta... ehkäpä olen katsonut vain liikaa amerikkalaisia elokuvia.... ei kai sellaista ole kenelläkään
Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Suurimman osan ihmisiä kanssa en oikeasti tunne mitään yhteyttä enkä heitä ymmärrä.
Mulla on muutama kaveri, joita nään muutaman kuukauden välein. Samoin perhettäni nään ehkä kerran kuussa. Lapsia ei ole, nyhvään illat yksin kotona jos mies on töissä tai omien kavereiden kanssa jossain. En soittele kellekään ja kukaan ei soittele minulle, äitiäni lukuunottamatta.