Olenko mä jotenkin omituinen kun minusta synnytys ei ole kauheaa

kaikki synnytykset ovat erilaisia, toiset helpompia toiset vaikeampia. samoin synnyttäjät ovat erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin.



turha näitä on vertailla, voit toki olla tyytyväinen että kohdallasi kaikki on mennyt kohtalaisen hyvin kun on hyvät muistot jääneet.

Sattuihan se, mutta kaikki oli täysin hallinnassani. Hienoja kokemuksia. Voisin vaikka heti huomenna synnyttää uudestaan!

Mulla on takana kaksi synnytystä ilman puudutteita, ja joo, on kyllä sattunut, mutta mitä sitten? Ei se kipu tapa. Nykyään vaan mikään ei saisi tuntua missään tai miltään, heti pitää rynnätä psykologin juttusille, kun oli niiin kamalaa.



Tosin jos mä mietin omaa lähipiiriäni, niin eipä siellä kenelläkään ole mitään kauhusynnytyksiä ollut. Kaikki ovat selvinneet ilman suurempia vammoja ja psyviä vaurioita, ja lähteneet ihan mielellään samaan rääkkiin uudestaankin.

Mun mielestä synnytys oli kamalaa sen takia, että molemmissa synnytyksissäni vauvat olivat hengenvaarassa. Ei omat kipukokemukset tehneet synnytyksistä kamalia, vaan se hirveä pelko lapsen menettämisen mahdollisuudesta. Tottakai positiivista oli se, että sain pitää molemmat lapseni vaaroista huolimatta.



Mutta synnytykset on erilaisia, ja jokaiselle suotakoon oma mielipiteensä synnytyksestä kokemuksena.

Joko kipukynnyksesi on korkea, tai sitten kroppasi on " luotu" synnyttämään.



Itse olen kokenut kolme helvetillistä synnystä. Ne kaikki olivat ihan erilaisia niin kestoltaan kuin kivuiltaankin, mutta jokaisessa olin sietämättömän kipeä enkä millään meinannut saada lasta syntymään.



Yhdessä avautumisvaihe oli pitkä ja lempeä ja kivut hallinnassa, viimeksi avautumisvaihe oli pitkä ja supistukset harvassa, mutta SIETÄMÄTTÖMIÄ. Yhdessä avautumisvaihe oli puolen tunnin pituinen ja kun se kaikki kipu laitetaan puolen tunnin sisään niin....



Ja ponnistukset ovat olleet aina TAJUTTOMAN pitkiä ja kipeitä. Samoin jälkisupistukset, jotka saattavat kestää 3 tuntia keskeytyksettä ja joita voi tulla nekjän vuorokauden ajan, vievät tajun lääkityksestä huolimatta.



Että onneksi olkoon, ap. Sinä pääsit vähällä, tai ainakin " unohdit" kivut myöhemmin. Kaikki eivät pääse. Enkä sano tätä siksi, että kokisin itseni sankariksi, vaan siksi, että haluan tuoda esille sen, että synnytys VOI olla erittäin traumaattinen kokemus, siis ihan normaali synnytyskin. Erikseen sitten vielä synnytykset, joissa asiat menevät oikeasti pieleen, tyyliin vauva vammautuu tai revetään peräaukkoon asti tai vuodetaan litratolkulla verta.

joten minä en ymmärrä, miksi sitä pitää ylipäätään puida.

Ap, et oo outo. Mietin itsekin kun sisko pelotteli etukäteen ja vielä 2v synnytyksestä jauhaa sitä kipua ja kuinka hirveää se oli. Mutta itselläni ei sietämätön juttu ollut. Jokasella ne omat kokemukset.