Pystytkö vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen lyhyesti, ilman muita sepustuksia?

Kuten nyt ;)

Mulla on liikaa mielipiteitä ja mä olen usein oikeassa, joten kyllä se pitää muillekin kertoa. Jos eivät usko, toitotan kunnes uskovat.

Olen ihan toivoton esim. työhaastatteluissa, jaarittelen aina mitä sattuu ja lopulta unohdan kysymyksen...

On järkevää perustella mielipiteensä.

Tapana on vatvoa ja perustella ja pohtia ja kysyä muiden mielipiteitä.. ja tällä palstalla selitellä taustoja ja miettiä mietn joku voi ymmärtää tänkin väärin ja koettaa jo etukäteen vastata lisäkysymyksiin ja plaapplaapplaap

vauvakin on just päiväunilla ja tässä ei pitäisi olla vaan imuroimassa.

Hänelle kelpaisi kuulemma sellainen miehinen meno, että lyhyeen kysymykseen vastataan kyllä tai ei. Mutta minkäs teet, jos mies kysyy vaikka että pitääkö käydä kaupassa. Sehän riippuu sadasta ja yhdestä asiasta, perjantaina esimerkiksi siitä, halutaanko viikonloppuna välttyä kauppareissulta : )

Mun jutut on muutenkin sellaista tajunnanvirtaa että huh huh. Mulla on joku puhumispakko, en pysty olemaan hiljaa. Ja jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, niin sitten puhun ihan hölmöjä. Ja taas saa hävetä.

Vastaan vain esitettyyn kysymykseen.

Yleensä varmaan en ;)