Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mä en tunnu pääsevän Jokelasta ylitse

Vierailija
18.02.2008 |

tuo päivä muutti elämän aika totaalisesti. Työn takia olin asian kanssa tekemisissä, enkä tajunnut ensin miten lähelle se iski. Olin useamman kuukauden jonkunlaisessa masennustilassa, tuntui että elämänhalu meni. Nyt se alkaa olla ohi mutta on silti jotenkin tosin vaikeata. Jos kuulen jotain Jokelasta niin en pysty olemaan itkemättä...



Olen tähän kamalan turhautunut ja väsynyt.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivotaan että pääset siitä yli.

Vierailija
2/3 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä asia edes henkilökohtaisesti koskettanut minua. Mutta itku tulee joka kerta, kun kuulen asiasta puhuttavan tai luen siitä, enkä edes osaa olla lukematta.



Sillä tavalla asia tosin kosketti, että oma poikani oli P-E:n tavoin syrjäänvetäytyvä, hieman erikoislaatuinen ja kiusattu koulussa, joten ajattelen, että juttu olisi voinut sattua meillekin. Kukaan ei ollut pojastamme kouluaikoina kiinnostunut, mutta Jokelan jälkeen vähän väliä saa vastata tuntemattomillekin, että mitä pojallemme kuuluu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jokelassa meillä on sukulaisia ja mieheni on sisaruksineen käynyt sekä Jokelan yläastetta että lukiota. Läheltä liippasi, vielä oli tuttuja opettajiakin opettajakunnassa. Mutta itse tapahtumasta alkkaa olla jo sen verran aikaa, että on pakko alkaa liikkua eteenpäin, eikä se ole aina aivan helppoa.



Voimia kaikille, jotka tragediassa olivat tahtomattaan mukana. Onneksi ammattiapua on vieläkin aivan kiitettävästi tarjolla, käyttäkää surutta annettuja resursseja toipumisen nopeuttamiseksi.