Olen niin pettynyt kummina olemiseen!

Kun minua pyydettiin kummiksi, sanottiin tärkeimmäksi asiaksi arjen jakaminen kummilapsen kanssa ja hänen kasvunsa tukeminen.



Tätäkö se nyt on:

- 7v aikana en ole kertaakaan saanut viedä häntä minnekään, en edes lähipuistoon. En päässyt vaunukävelyille. En päässyt kerhojen tai päiväkotin joulu- tai kevätjuhlaan.

- 7v aikana hän ei ole saanut tulla kertaakaan luokseni leikkimään saati yökylään.

- Kerran olen kelvannut lapsenvahdiksi hammaslääkäriaseman aulaan, kun äitinsä kävi hammaslääkärillä.

- Kerran vuodessa minulle on lähetetty tekstarilla kutsu syntymäpäiville kera kohtuuttoman lahjalistan.

- Kerran vuodessa olen saanut joululahjalistan ja luvan tuoda joululahjat salaa.

- Kerran vuodessa on tullut nimipäivälahjatoive.

- Yhden 10-kuvan kokoisen valokuvan olen saanut ristiäisistä ja sekin ilmeisesti kansioon kelpaamaton ylivalottunut otos, jossa minulta puuttuu puolet päästä.



On se niin ihanaa olla osa entisen parhaan ystävänsä lapsen elämää! Vielä olisi 8 vuotta tätä riemua jäljellä.