Miten muutuit ihmisenä kun tulit äidiksi?

musta tuli herkempi, en juoruile enää muista kuten joskus kun ei ollut " omaa elämää" , en tuomitse enää muiden valintoja

Jaksan lapsiakin nykyään hyvin, tarkoittaen että ennen lapsia kiinnitin negatiivisella tavalla huomiota esim. kaupassa huutaviin lapsiin :)

tunnekouhujani. Olen oppinut vähemmän itsekkääksi. Olen oppinut ottamaan hetkistä kiinni välittämättä muiden mielipiteistä (olin paljon ujompi ennen).

jota voi tuntea lapsiaan kohtaan.

Mutta olen minäkin kärsivällisempi, ja suvaitsevampi kuin ennen.

Kaikki muuttui.



Aloin tuntemaan itseäni (vaikka ensin oli paljon oppimista monella tasolla).



Olen paljon itsevarmempi, määrätietoisempi, kunnianhimoinen, järkevämpi.. Tiedän mitä tahdon ja teen sen!



Olen vanhempana sellainen joka aina tietää miten pitää toimia ja missä on vika ja mikä on parhaaksi. Ei uskoisi kun ajattelee menneitä aikoja.

tulevaisuutta.

ja huolestuneempi maailman tilanteesta. Monelle tosin tuntuu käyvän päinvastoin äitiyden myötä ;)

loppui. Tosin miehen mielestä olen hankala, kun en ole enää niin spontaani ja elämässä on paljon sääntöjä lapsen takia. Minusta tuli aikuisempi, vastuuntuntoisempi (sain mm. loputtoman tuhlailun loppumaan ja sitä kautta raha-asiat kuntoon). Aloin miettimään kulutusta: kierrätän, kuljen työmatkat fillarilla, en osta turhia vaatteita (ainakaan niin paljon kuin ennen). Välillä tuntuu, että olen väsyneempi ja sairastan enemmän. Olen onnellisempi ja kaipaan vähemmän mitään ulkoista, lapsesta saa niin paljon: hellyyttä ja tekemistä.

Epäitsekkäämpi, kai. Kärsivällisyyttä ja pidempää pinnaa vielä 5 vuoden jälkeen odotellaan. ;)

Se ei ole sikäli tehnyt musta ihmisenä joustavampaa tai epäitsekkäämpää, että käyttäytyisin toisin jos voisin... Ja varmaan rupeankin taas sitten lapsen kasvettua isommaksi.

Toisaalta iän ja elämänkokemuksen myötä ihminen joka tapauksessa muuttuu, mutta lapset on kyllä yksi merkittävä muuttaja.

Kaikki on mielestään niin empaattisia, suvaitsevaisia, järkeviä ja epäitsekkäitä.



Jokainen mammapiireissä liikkunut tietää että suurin osa äideistä on kaikkea muuta kuin yllämainittuja.

Joskus muinaisessa menneisyydessä tuli sekoiltua perheellisten miesten kanssa. Nyt kun on oma perhe, oksettaa kaikki naiset jotka eivät kunnioita muiden perheitä. Tappaisin jos joku nainen tulisi meidän perheemme väliin.

minusta on tullut ihmisenä vahvempi, itsetuntoni on parantunut valtavasti. jotenkin löysin lapsen jälkeen oman itseni ja tyylini. minusta tuli minä:)



joten kiitos lapseni, teit elämästäni eheän, ilman sinua olisin joku muu.

Ennen lapsia olin itsekäs viinaan menevä kaikesta tietävä idiootti. Kaikki muut olivat väärässä ja minä aina oikeassa, minäminäminäminä.



Nyt kahden lapsen jälkeen olen saanut lisää kärsivällisyyttä (jees, hermot menee edelleenkin), viina ei maistu, ajattelen aina ensin muita sitten vasta itseäni. Tietyllä tapaa olen edelleenkin itsekäs, minä tarvitsen myös omaa aikaa ja menoja, rakastan ravintoloissa syömistä ja sitä teen paljon, lapsien kanssa sekä ilman.



Sen olen myös oppinut, että oma tapani elää ei ole se yksi ja ainoa, jokainen tekee omat ratkaisunsa niin hyvässä kuin pahassakin. Autan ihmisiä kaikella mahdollisella tavalla, ennen lapsia ei tosissaan ollut mitään muuta kuin minä.



Jokainen muuttuu tavallaan äidiksi/vanhemmaksi tultuaan ja hyvä niin :)

Pikkuhiljaa olen oppinut naamioimaan paremmin ärtymiseni.



En koe muuttuneeni, vaan ennemminkin kokeneeni pientä hienosäätöä/hioutumista.

Nyt tarkistan vaippatilanteen,varavaatteet, juotavaa,nenäliinoja lasta varten,lelu hätätilannetta varten... Ja omat jutut jotenki unohtuu kotia.