Erityisope linjoilla, haluatko kysyä jotain?

minulla on lapsi, joka osaa, mutta ei pysty tekemään kokeita ollenkaan tai ymmärtää tehtävät väärin ja saa huonoja pisteitä. hermostuu kokeista.

tukitoimia esim. avustaja yleisopetuksen luokkaan tai hän kuntoutuu riittävästi opiskellakseen normaalissa luokassa. Myös pieni ryhmäkoko saattaa olla siirron mahdollistaja. Yleisopetuksen luokassakin oppilaalla voi olla HOJKS.

niissä kokeissa on kuitenkin kysymysten ymmärtämisen (joka omngelma on todellinen ja johtuu lukihäiriöstä) lisäksi toinenkin ongelma. Ihan vain se, että ne kokeet sinänsä jotenkin hermostuttavat lasta niin, ettei hän pysty niitä tekemään. Yllätyskokeista tulee kohtuullisia ja hyviäkin arvosanoja. Harjoitukset menee ok.



Voiko huonon koemenestyksen takia jäädä luokalleen, vaikka osaisi asiat oikeasti?

etsiä jo pienestä pitäen jotain diagnoosia? Miksi lapset eivät saa rauhassa tutkimuksilta kasvaa kouluikään ja mennä sitten niihin jos aihetta ilmenee?

Kun kouluiässä saa diagnoosin, on tukitoimista jäljellä enää se paikkakunnna hirvein yhdistetty " tarkkis-jakehitysvammaiskoulu" , vaikka oikea erityistarve olisi jotain ihan muuta, esim lahjakkaalle aspergerille nopeasti etenevä, vahvasti strukturoitu, rauhallinen pienryhmä, eikä todellakaan se kaupungin levottominen häiriintyneiden lasten apukoulu jossa ei yritetä edes normiopetussuunnitelman täyttämistä puhumattakaan mistään muusta.



terveisin eräs joka olisi toivonut että lastaan olisi tutkittu aikaisemmin niin nyt olisi jo helpompaa.

Jos yleisopetuksen luokassa oppilas tarvitsee tehostettua tukea, eikö siinä tapauksessa laadita HOPPS eli henkilökohtainen oppimissuunnitelma? Voihan erityisopetukseen siirretty tai otettu oppilas toki käydä koulua integroituna yleisopetuksen luokkaan, ja silloin täytyy olla myös HOJKS.



Korjaa, jos oon väärässä. En siis ole erityisopettaja, enkä mikään alan asiantuntija.

Vierailija:

etsiä jo pienestä pitäen jotain diagnoosia? Miksi lapset eivät saa rauhassa tutkimuksilta kasvaa kouluikään ja mennä sitten niihin jos aihetta ilmenee?

Usein puhutaan " turhasta mielipahasta" tms. mutta yleensä ainoa jolle tutkimuksista sitä koituu on vanhemmat. Sitten voi miettiä kenen näkökulmasta asiaa katsoo? Lapsen vai vanhemman? Ja kumman näkökulmasta sitä pitäisi katsoa?

Kuinka tarkaan seuraat heidän kehitystään?

itse olisin toivonut että siihen olisi kirjattu esim oikeus saada välillä pienryhmäopetusta ja tavallista enemmän avustajan tukea siirtymätilanteissa. Lapsella on asperger, opiskelee normaaliluokassa normaalin opetussuunnitelman yleisen oppimäärän mukaan, oppii hyvin, mutta jumittuu tai pelästyy ja hermostuu siirtymätilanteissa. Ei siellä kyllä mitään sellaista lue. Eikä suunnitelmaa ole päivitettykään kahteen vuoteen.



Ja hänelläkin on muuten samanlainen ongelma kokeitten kanssa kuin jollakulla tuolla aikaisemmin.

Kuulostaa kummalliselta, koska jos lapsella on virallinen HOJKS-asiakirja, se pitäisi lain mukaan päivittää ainakin kerran vuodessa. Oletko puhunut noista ongelmista?



ei ap

jolloin se on lievempi toimenpide, eikä vaadi samaa byrokratiaa.



ei-ap

olen minä puhunut ongelmista. ja kyllä niistä koulukin tietää, kirjoittelevat reussivihkoon valituskirjeitä siitä, kuin ka lapsi siirtymätilanteissa törttöilee. Ihan kuin minä voisin ne kotoa käsin hoitaa... (ja juu, olenk yllä yrittänyt!)



Hojksin päivittämiseksi on kaksi kertaa sovittu aika. Molemmilla kerroilla opettaja on soittanut viime hetkellä peruakseen tapaamisen kun on jotain muuta menoa. Nyt hän on juuri vaihtanut koulua ja uudessa ei ehkä ole vain ehditty asian kimppuun.

Millainen 14 lapsesi oli alle kouluikäisenä, miten AS-piirteet näkyivät?

tai ei niin merkittävästi, että olisi tarvinnut huoletia. Meillä diagnoosi on tullut vasta kouluiässä aloitettujen tutkiusten perusteella. Toki on asioita joiden on myöhemmin tajunnut johtuvan assista: huminoiden ja muiden äänten pelko, ehdoton kieltäytyminen limsasta, täydellinen suuntavaiston puute (esim lähikaupassa), pelkää ihmisjoukkoja, ei minkäänlaista tilannetajua, rakenteli pitkiä rakennelmia tikuista ja oksista (sekä jonoja ja rivejä että varsinaisia rakennelmia esim maataloukeskuksia tai myllypatoja) joiden parissa viihtyi tuntikausia, keräsi kiviä vielä kouluiässä, kiinnitti huomion näkökentän pikkuasioihin (oletko itse esim koskaan huomannut sitä kaupan ovien yläpuolella olevaa 3cm merkkiä joka kertoo, että kyseessä on tunnistimella aukeava ovi?) jne



mutta ne olivat asioita jotka ovat aika tavallisia alle kouluikäisissä pikkulapsissa, eivätkä edes erityisen harmillisia. Vasta kun meni kouluun ja sen hälinään ja lapsipaljouteen, alkoi näkyä sellainen erilaisuus, joka ei selity muulla kuin aspergerilla.