Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko joku muu saamassa ison perinnön ja se ahdistaa?
13.02.2008 |
Minä tiedän, että tulen saamaan isohkon perinnön. Isovanhempani ovat rikkaita, isosetäni ja -tätini ovat rikkaita jne. ja he ovat kertoneet vanhemmilleni, että jättävät omaisuutensa minulle ja veljelleni.
Ja minua ahdistaa.
Minä en ole rikas eikä mieheni ole rikas, mutta tulemme kuitenkin hyvin toimeen omillamme. Me emme myöskään koskaan ole tavoitelleet rahaa eli olemme aina valinneet työn joka on mukavin jne. emmekä juosseet sen isoimman palkan perässä. Ei sillä, että sellaisessa olisi mitään väärää, mutta meitä raha lähinnä vain ahdistaa.
Tälläisestä " ongelmasta" ei voi puhua kuin anonyymisti. Minusta vain tuntuu jotenkin väärältä ja ahdistavalta, että saisin omaisuutta tekemättä mitään. Tietysti voin aina kieltäytyä, mutta sekin on oma ongelmansa eli kuitenkin haluan, että suvussa pitkään olleet tilat ja maa pysyvät suvussa ja jos sen haluan varmistaa niin perintö on otettava vastaan. Ymmärtääkö kukaan minua?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä nyt vain sattuu olemaan todellinen ongelma minun elämässäni. Se ei tarkoita, että se on suurin ongelmani, mutta silti...
se että minusta tulisi rikkaampi ja olisi enemmän rahaa. Enemmän ahdistaa ajatuskin kaikista perintöveroista ja kaikesta järjestelystä mikä aikanaan (jos Luoja suo minulle päiviä) edessä.
vaan se että peritään maata (aarnimetsää) ja kiinteistö ja meidän edellytetään säilyttävän kaikki ennallaan. Eli me ei peritä rahaa jolla maksaa isot perintöverot. Ja ollaan ihan tyhjätaskuja. Jos ei voida myydä perinnöstä mitään, mistä me saadaan en ylläpitorahat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummitätini on hyvin läheinen ja lapseton. Ikää 75+, saattaa elää vielä hyvinkin kauan. Arvailuja vaan voi olla että kenties perin hänen kesäpaikkansa joka on arvokkaalla paikalla, iso-isovanhempieni rajentama ihan puutalo. Paikka on kuitenkin mahdoton ympärivuotiseen asumiseen, kesämökki siis. Ihana ja hurmaava, mutta asumme 300 km päässä ja jos perimme sen meille täysin epärealistista jatka sen ylläpitoa ollaksemme siellä 1-2 vkoa kesässä. Paikan mahdollinen myyminen taas saisi suvun niskaan, ympärillä kaikki tontit sukulaisten ja omakin sydän särkyisi jos joutuisi katkaisemaan sukupolvien ketjun.
Toivon siis paremminkin etten peri kyseistä taloa vaan testamenttaisi ennemmin vaikka kaupunkiasuntonsa jonka voisi hyvällä omalla tunnolla myydä ja päästä oman asunnon reunaan kiinni. Olemme pienituloisia ja asumme vuokralla.
Mekin ollaan tosi periaatteellisia miehen kanssa talousasioissa. Vaikka molempien vanhemmat on varakkaita, emme ole suostuneet ottamaan euroakaan suoraa rahaa heiltä. Haluamme tulla toimeen omillamme, se on molemmilla aika vahva periaate elämässä. On mukavaa, kun voi tienata rahansa omalla työllään ja rakentaa puitteetkin sen mukaan, eikä vanhempiensa tulojen ansiosta.
Meillekin " ongelmaksi" tulee aikanaan perinnöt. Olemme molemmat kaiken lisäksi ainaoita lapsia, eli kaikki vanhempiemme omaisuus tulee meille. Kieltäytyminen on hankalaa ja typerää, mutta toisaalta pelkkä asian ajatteleminenkin ahdistaa. Ja verotuksellisista syistä kaiken lisäksi meidän kannattaisi suostua ottamaan avustusta vastaan jo pikkuhiljaa etukäteen, ettei verottaja veisi niin paljon.
Me on ajateltu asiaa nyt niin, että emme edelleenkään ota suoraa rahaa vastaan, mutta vanhempamme saavat käyttää rahojaan ihan vapaasti omiin lapsiimme, jos haluavat: vaatteisiin, tavaroihin, matkoihin jne. Ja sitten aikanaan perintörahoista voimme vaikka lahjoittaa isoja summia hyvänteleväisyyteen, jos siltä tuntuu. Eli etuoikeudesta ei kannata tehdä ongelmaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" sitten ku mä saan ne rahat niin sitten mä oon sitä ja tätä"
kyse on muutamasta 10 tuhannesta..ja jaksaa jauhaa kaiken aikaa..sitä ei ainakaan ahdista :))
me ollaan saatu useaan otteeseen esim. 100 000 Smk aikoinaan, eikä ahdista ollenkaan. mikä perkuleen ylpeys siinä on, että kitkuttaa pienillä tuloilla ison lapsikatraan kanssa, eikä muka ottais rahaa vastaan helpottamaan arkielämää, jos joku sitä hyvää hyvyyttään antaa???
no, onneks en oo ylpee = )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon sinua, kun vakuutat että tämä ei ole ainoa ja kamalin ongelmasi. Mutta kyllä tällaisesta ahdistuminen kertoo, että elämäsi on hirveän hyvällä mallilla, ole siitä onnellinen ja koeta sysätä turha ahdistus nurkkaan.
Itselläni eivät asiat ole noin hyvin ja voi kuinka toivoisin, että ne, joilla on rahaa ja mahdollisuuksia elämässä, osaisivat niistä nauttia!
Tässäkin ketjussa mainittu hyväntekeväisyyteen lahjoittaminenkin on erittäin hyvä vaihtoehto. Jos liika raha ahdistaa, lahjoita vaikkapa aseman lapset ry:lle tärkeään ennaltaehkäisevään nuorisotyöhön tai johonkin muuhun kohteeseen. Varmasti rahoille löytyy tarvetta.
t. insestimuistojen ja äidin syövän kanssa kamppaileva, taloudellisessa katastrofissa elävä äiti-ihminen
Alue: Aihe vapaa
Ota perintö ja nauti elämästä :)