Hei sinä, joka osaat hyvin Hellstenin läheisriippuvaisuuden piirteet!

Jätä jo se kaverisi perhe rauhaan ja keskity omiin lapsiisi!

Jos on virtahepo olohuoneessa niin ei ole kyllä tavallinen perhe. Toinen vanhemmista on alkkis, narkkari, työnarkkari, peliriippuvainen tms. Vanhempi on enemmän kiinni riippuvuudessaan eikä kykene antamaan lapselle rakkautta. Joka tapauksessa lapsi peilaa itseään vanhempien kautta ja jos on läheisiippuvuudesta kyse niin lapsi ei saa peilattua tarpeeksi hyviä asioita niin että hänelle kehittyisi terve käsitys omasta itsestään. Syntyy häpeän ja huonommuuden tunne.



Sitten tästä virtahevosta kärsii koko porukka ja he yrittävät suojella ja salata tätä ihmistä ja asiaa. Niin ja läheisriippuvuus kulkee sukupolvelta toiselle jossain muodossa jos sitä ei saa katkaistua.

Voisi kuvitella, että tämä lapsi salailee vanhempien asioita, eikä siitä syystä kutsu kavereita kylään. Lapsi on myös aina kotona vanhempien lähellä, koska jotain kamalaa voi sattua jos hän on poissa. Lapsi voi olla masentunut, sulkeutunut, heikko itseluottamus yms. Lapsi voi toisaalta esittää vahvaakin ja oireilee fyysisesti, atopiaa tms.

Olet oikeassa. Tarkoitin tuolla lauseellani sitä, että kyse ei ole syrjäytyneestä perheestä tai perheestä, jossa isä makaa oksennuksessa läpi viikonlopun. Virtahepo heillä on - mutta sellainen " tavallinen" virtahepo. En halua lähteä erittelemään.



Minä olen (ollut) läheisriippuvainen, koska meillä oli hyvin vahva isä. Mutta en nyt neuroottinen enkä terapian tarpeessa. Olen päässyt elämässä eteenpäin ihan itse opiskelemalla. Nyt kun katson taaksepäin lapsuuttani luulen, että se läheisriippuvaisuus on näkynyt minussa jo lapsena - jos on vain osannut katsoa.



ap

en minä kyttää, vaan luon teoriaa. Haluan kuulla myös muita mielipiteitä. En halua kertoa tätä teoriaani etukäteen, vaan haluan luoda sen toisten mielipiteiden kautta.



Tämä perhe ei ole ns. ongelmaperhe, vaan ihan tavallinen perhe, jonka olohuoneessa on eräs virtahepo.