3v poikani mursi tänään jalkansa. Lääkäri kysyi MONTA kertaa miten se tapahtui
Ikäänkuin ei olisi uskonut selitystä :( Tuli typerä olo vaikka ymmärrän, että hän tekee vain työtään.
Kommentit (18)
väinen.
Niin sen kuuluu mennä. Lasten pahoinpitelyn mahdollisuus on pakko sulkea pois, ei se henkilökohtaista ollut.
Kaikissa pikkulasten murtumatapauksissa ollaan tarkkoja.
jalka lipesi, tippui ja polvi " muljahti" ja tuli pieni hiusmurtuma.
Hulluinta on, että poika on rauhallinen pieni sydänkäpynen, joka ei ole ikinä oikeastaan kiipeillyt (muuta kuin kiipeilytelineissä) ja on muutenkin harkitseva. Ei kylläkään kömpelö.
ap
Kaikki vainemmat kun eivän ole ollenkaan " OK" . Hyvä, että lääkärit ovat tarkkoja.
Myös päivähoitajien, terveydenhoitajien, opettajien, jne on oltava nykyään tosi tarkkoja. Siisi TOSI tarkkoja.
Isä oli mukana. Tyttö itse kertoi kuinka oli käynyt, hänellä oli mennyt ranneluu poikki. Lähetettiin keskussairaalaan, koska tk:ssa ei päivystysaikaan saa rtg-kuvia. Keskussairaalan ensiavussa tyttö oli kertonut aivan eri kertomuksen. Syy: murtuma oli syntynyt vanhemman pahoinpidellessä lastaan.
mutta kyllä se vaan silti tuntuu pahalle. En ikinä satuttaisi lastani ja olen aivan murheen murtama pojan puolesta. Poika on tosi kipeä ja tuskainen, ei pysty kävelemään, käpertyy syliini, pyytää pusuttamaan.... Ja sitten minua epäillään, että olen pahoinpidellyt hänet.
Ei systeemissä vikaa ole, se vain tuntuu ikävälle kun se osuu omalle kohdalle.
ap
ja kerran olin ensiavussa tapaturmaisesti syntyneen päähaavan takia. Minulta tivattiin kovasti, miten se on syntynyt ja kerroin totuuden, mutta hiljaa mietin mielessäni että tietäisittepä, mitä meillä muulloin tapahtuu..
Mutta: minulle sekin kerta oli tärkeä. Se oli muistutus siitä, ettei lasten pahoinpiteleminen kaikkein aikuisten mielestä ole oikein. Ja kun pystyin henkisesti vastustamaan sitä, omassa sisäisessä maailmassani, se auttoi minua kestämään sen.
Pahoinpitelyä epäillään jo valmiiksi ihan vain siviilisäädyn vuoksi. Itse olen saanut kaksi kertaa todella törkeää kohtelua, vaikkei mitään aihettakaan epäillä ole koskaan ollut. Muutoinkin jaksamista ja mahdollisia pinnan menetyksiä kysellään ihan kyllästymiseen asti.
Kerran lapsella oli kunnon aurinkoihottuma, jota mentiin sitten lääkärille näyttämään. Ihottuman sijasta lääkäriä kiinnosti paljon enemmän lapsen polvessa oleva mustelma & naarmu (ei edes isoja, ihan tavalliset " kesäpolvet" ), jotka sai opetellessaan ajamaan polkupyörällä. Monesti kysyi, mistäs nämä... odotti kai, että vastaus muuttuu kysymysten jatkuessa. sain sanoa saman vastauksen useasti lähes hermostumiseen asti.
Toisen kerran umpparitulehdusepäilyn vuoksi vein päivystykseen, ja sain niskaani epäilyn, että lapsella olisi vain henkistä ahdistusta ja reagoi vatsallaan. Siis kuumetta yli 40 ja vatsa kosketusarka!!!! Se lääkäri tosin sai esimieheltään varoituksen siitä...ja lapsella muuten oli sappikivitauti. Mutta sekin kai on sen syytä, että olen YH...
Vastuuntuntoinen vanhempi ei tästä huolenpidosta ota nokkiinsa vaan on tyytyväinen hyvästä hoidosta.
t. asikas ja terveydenhuollon ammattilainen ja yh
murtumat epäillään pahointpitelyiksi ja silloin tulevat lastensuojeluihmiset. Siitä tulee automaattisesti pahoinpitelyepäily ja silloin joudut lastensuojeluperheeksi. Lastenvalvojalla tapaamisia ine.
ei puhetyylistä, ei vaatteista, ei ammatista..
vain lapsen vammoista voi sitä epäillä. Siksi kysyminen on tärkeää!!
Pitää kaltoinkohtelun olla melko rajua, että luut murtuvat!!! Tuollainen on jo ihan eri luokkaa kuin nämä uutisissa kerrotut tukistuksesta tuomioita saaneet...
Minä purskahdin vastaavassa tilanteessa itkuun, sillä en ikinä satuttaisi lastani ja pelkkä epäily tuntui niin kurjalta.
olin jotain 4-5v kun mursin käteni. Vieläkin muistan sen kivun ja pelon keskeltä kuinka lääk ja hoitajat tenttas ja huutivatkin minulle kuinka onnettomuus tapahtu. Olivat jostain saaneet päähänsä että minua olisi pahoinpidelty. Eivät uskoneet minua kun selitin kuinka oli tapahtunut. Yksin kivuissani ja peloissani sain olla toisessa huoneessa ilman vanhempia kun minua tentattiin ja tentattiin uudelleen ja uudelleen.
Onneksi naapurin pappa oli nähnyt tapahtuman ja kertoi poliisille juuri samoin kuin minä(emme olleet nähneet toisiamme ennen papan kertomusta)
Vieläkin minua 40v pelottaa mennä lääkärille=(
ja se olisi ollut se kerta jolloin sinulla olisi ollut ensi kertaa mahdollisus saada tukea itsellesi?
Monia kuoliaaksi pahoinpideltyjä lapsia on ensin pahoinpidelty vuositolkulla lievemmin.
t. ylempää ketjusta se itse pahoinpidelty
vauva oli silloin 6kk. olipa kiva joutua lastensuojelun asiakkaaksi, tukitoimiin ja suoriin syytöksiin. isä sai olla töissä ja minä jouduin kaiken paskan selvittämään.
ikinä en unohda tapahtunutta ja ikuisesti olen katkera siitä syyttelystä.
syytömyyttämme emme pystyneet todistamaan, eikä vastapuoli pystynyt todistamaan meitä syyllisiksi.
en jaksa kertoa mitä tapahtui, mutta selkeä tapaturma oli.
sairaalassa kyllä saatiin vittumaista kohtelua. lääkäri vielä sanoi, että jos omatuntonne tämän kestää. no mitään ei voitu tunnustaa, koska mitään pahaa ei oltu lapselle tehty.
teidän mielestä varmasti hieno systeemi, mutta aivan kamalaa kun omalle kohdalle sattuu.
syytetty on aina syyllinen ja se näkyy papereissa.
aina saa pelätä tapaturmia, kun poika nyt 4v. ja todella vauhdikas tapaus.
Voisi auttaa monia.
Itselleni ei ole käynyt vastaavaa, mutta siskoni tyttö mursi jalkansa ja se tenttaus lääkärissä/sairaalassa on jäänyt siskolleni kummittelemaan.
On nykyään sairaalloisen tarkka lapsistaan.
ap