Olen ollut hedelmöittymisestä asti ihan varma, että lapsi ei ole pitkäikäinen

Jospa ihan ensiksi puhuisit tuosta vaikka neuvolapsykologin kanssa.

Koko raskausajan ja lapsen elinajan

Lopeta imetys ja mene psykologin puheille!

Itsellä oli lievempänä varmaan siihen asti kun lapsi täytti 3 vuotta, vieläkin joskus tulee mieleen. en tiedä miksi, muiden lasten kohdalla ei ole samaa tunnetta ollut.

mene ammattiauttajan juttusille. Olet jo menettänyt koko lapsesi vauva-ajan turhalla murehtimisella. Haluatko menettää myös koko lapsuuden?

mutta lääkkeet eivät auta pelkoihin

ja se velvollisuus sinulla totisesti onkin! Eli vaikka lapsesi kuolisi ylihuomenna, sinun on nyt paras ottaa lusikka kauniiseen käteen ja arvostaa elämää. Sen pituudesta tai lyhyydestä huolimatta.

läsnä jos lapsi tekee kuolemaan

le. Tuo EI OLE NORMAALIA.



Lapsesi isoin uhka tuntuu tämän perusteella olevan sinun mielenterveytesi.

viime viikolla ja taas tänään. Lääkärien mielestä terve lapsi

mä symppaan molempia vaihtoehtoja.



Kuitenkin jos nyt lapsestasi tulisi pitkäikäinen ja hän kuolisi vasta sinun jälkeesi, teidän pitää tuo dynamiikka saada kohdilleen: Äidille keskusteluapua ja pian! Neuvolan psykologikin käy aluksi. Ja vähän äkkiä.

Sä et mitenkään voi istua koko elämääsi lapsen kyljessä kiinni vahtimassa ettei se mitenkään vahingoitu. Sinulla menee siinä oma elämä ohi, eikä lapsesta tule normaalisti kehittynyt.

Uneliaisuus voi olla joku epilepsian muoto. Epilepsiaa on ihmisillä paljon diagnosoimattomana.



PS: Kaikilla ihmisillä kuolleisuus on 100 prosenttia, joten kuoleman pelkääminen on turhaa. Lapsen terveydestä huolehtiminen sen sijaan on vanhempien tehtävä.

Sitten esikoisella todettiin vakava sairaus, joka saatiin minun tarkkaavaisuuteni ansiosta selville. Lapsi on hyvän lääkityksen ansiosta tervehtynyt täysin ja minun jatkuva pelkoni on ohi. Jos sinusta tuntu, että uneliaisuus ei ole normaalia, niin luota vaistoihisi ja vie lapsi yksityiselle lääkärille, jos ei muualta apua löydy.