Onko kaikissa uusperheissä se vaihe, että äitipuoli/isäpuoli

tai ainakin meillä oli, kahteen kertaan.

joo, en ole, mutta luonani asustaa isäpuoli :)

ja hän ei ole ainakaan ääneen sanonut tämän 8 vuoden aikana mitään tuon suuntaistakaan



- 2

että kaikilla on jossain vaiheissa ongelmia, pieniä tai suuria mutta on kuitenkin. ja jos niin hyvin on käynyt että kaikki sujuu ongelmitta niin onnittelut niille perheille. me ainakin joudutaan elämään oikein katkeran exän kanssa joka tekee joka asiasta vaikeaa. ei oo hääviä.

Olen eron jälkeen nähnyt näitä ex-puolisoni lapsia pari kertaa kuukaudessa (kun olen vienyt meidän lapset isälleen) ja pakko sanoa, että ovat mielestäni paljon ihanampia kuin silloin kun olimme yhdessä.

Tämä johtuu taas siitä, että kun omat lapset (kaksoset) olivat pieniä, ei voimavaroja kerta kaikkiaan ollut. Meillä miehen exä vielä teki kaikkensa, ettei arkemme sujunut. Mustamaalasi meitä jne.



Se kannattaa muistaa kriisin hetkellä, että ne lapset kasvaa. Niistä tulee isoja ja mukavia (toivottavasti) :).

äitipuoli ja viikonloppuhuoltaja.



Tulee aikoja eikä niin harvoinkaan, kun ajattelee että " mitä ihmettä oikein ajattelin..."

Vierailija:

joo, en ole, mutta luonani asustaa isäpuoli :)

ja hän ei ole ainakaan ääneen sanonut tämän 8 vuoden aikana mitään tuon suuntaistakaan

- 2

kaikilla puolisoilla on joskus epäilyksiä suhteesta, oli se uusperhe tai ei. Jos sinun puolisosi ei ole kertonut niistä sinulle, ei tarkoita ettei niitä olisi ollut.

Ole onnekas että hän on niistä huolimatta halunnut olla siinä perheessä. Ehkä siitä ei kuitenkaan kiitos teidän kommunikoinnille.

...kaikki ne viikot kun miehen lapset eivät ole meillä. Heidän paikallaan olo ei nyt ole mitään helvettiä, mutta aina se on sellaista gasthaus-tunnelmaa. Ei voi olla oma itsensä, vaikka aina sanotaan, että pitää olla oma itsensä. Mutta kun eivät ne mua tunne niin hyvin, että osaisivat tulkita oikein. Ja sama toisinpäin. Jos olen väsynyt, niinkuin yleensä viikon jälkeen, luulevat että olen vihainen. Eikä siihen auta mitkään puheet.

Vierailija:

on ihan loppu tilanteeseen ja miettii, että voi helvetti, tätäkö tää on nyt tästä ikuisuuteen?" !?

ja isä/äitipuolena taas ne hyvät kokemukset lapsista ovat melko vähässä.

...että ellei tätä ongelmaa saada hoidettua niin näytän molemmille ovea. Siis isälle ja hänen lapselleen. Saatiin sitten hoidettua. En koskaan ole olettanut, että mikään ikävä tilanne jatkuisi pitkään, elämäni on liian arvokasta sellaiseen.

t. äitipuoli 24/7

tätäkö tää nyt sit on??? ;)

oli sitten ydin tai uusperhe.

elämä on, elämä kantaa ja rakkaus kantaa, lapset kasvaa ja jonaine päivänä huomaa kaipaavansa sitä, että olisi ne pikkuiset siinä nahistelemassa ja ne vähäh isommat siinä omine menoineen ja mökötyksineen, iloineen ja suruineen.



täytyy nautti juuri siitä hetkestä, mitä NYT elää! koska kohta se on ohi eikä IKINÄ KOSKAAN palaa, ei vaikka sen puolesta kuolisi....

lähinnä ihan siksi, että he ovat usein isää kohtaan avoimen vihamielisiä. Kokevat, että hän on kaiken pahan alku ja juuri. Se on äärettömän loukkaavaa, vaikka kuinka ajattelisi, että vastassa on pieni lapsi, joka vain toistelee äitinsä sanoja.



Mä en uskalla nostaa kissaa pöydälle kunnolla, sillä mies on sanonut, että ristiriitatilanteessa hän jättää mieluummin lapset " oman onnensa" eli äitinsä nojaan. Ettei hän enää jaksa yksin henkisesti sitä stressiä, mikä tulee kun lapset kiukuttelevat jatkuvasti ja entinen vaimo kiukuttelee. Eli jos mä sanoisin, etten enää kestä lapsia (ollenkaan), niin mies ei sitten enää tapaisi heitä kuin satunnaisesti ehkä kodin ulkopuolella.



Toistaiseksi isä on ollut mitä säntillisin tapamisten suhteen, jo monta vuotta. Ja jaksanut, venynyt ja paukkunut. Ja mä rakastan häntä. Mutta hänen lastensa kanssa välillä tuntuu, että järki lähtee.