Isä hoitajana????
En ole koskaan kyseenalaistanut, etteikö mieheni pärjäisi lastemme kanssa ilman minua. Yhdessähän me ollaan lapset hankittu/saatu. Itse olen jättänyt jo vastasyntyneen isän kanssa kahden kotiin, kun olen halunnut päästä koiran kanssa lenkille tai kauppaan. Ja meillä molemmat lapset ovat saaneet maitonsa rintaruokana, esikoinen ei edes tuttipulloa huolinut saatikka tuttia, kuopus sentään huolii tutit, tuttipulloa ei montaa kertaa ole tarvinnut antaa (ja ne harvat kerrat juuri isä on antanut tuttipulloa, vaikka itse olisin ollut paikalla). Meillä minun kotoa poissaoloni on ajoitettu juuri noille imetysväleillä, jotka muuten ovat aina pidempiä, kun en ole rintoineni lähettyvillä:)
Lapsi/vauva ei tosiaankaan mene rikki siitä, jos isä hoitaa omalla tavallaan, ehkä hieman erilailla kuin äiti. Se vaan rikastuttaa isän ja vauvan suhdetta. Ja minulle ne positiiviset kokemukset isän pärjäämisestä lasten kanssa ovat olleet helpotus, on joku toinenkin joka huolehtii lapsistani ja kantaa vastuun kanssani. Itseni lisäksi lasteni isä on ehdottomasti paras hoitaja lapsilleni, kukas muukaan se voisi olla.
Luottakaa ihmeessä miehiinne lastenne hoitajina, antakaa isillekin mahdollisuus luoda kiinteä suhde lapsiinsa, ja hoitaa hommat oman tapansa mukaan!
Kommentit (13)
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on isistä hoitajana. Meillä on 3kk tyttö ja en tiedä uskallanko jättää hänet isän kanssa kotiin yksin, jos menen vaikka kaupungille pidemmäksi aikaa. Kertokaa mielipiteenne?
Mutta lyhyesti vastaus meidän perheen osalta.
Meillä poika vajaa kaks vee ja me molemmat vanhemmat olemme olleet vuorollamme pääasiallisena kotivanhempana.
Nytkin tilanne on se, että lapsi ei ole hoidossa vaikka molemmat olemme töissä ja mies työn lisäksi vielä koulussakin. Sumplimme työvuorot ja hommat niin, että aina on jompikumpi kotona pojan kans.
Hyvin on mennyt. :)
Itse olen ollut kohta kuusi vuotta kotiäitinä josta yhden talven opiskellut iltaisin jolloin isä hoiti lapsia (joita silloin kaksi nyt kolme). Meillä siis isä osallistuu lasten hoitoon ihan siinä missä minäkin imetystä lukuunottamatta niin ja tietenkin päivisin hän on töissä. Minä siis uskallan ainakin aivan hyvillä mielin jättää lapset isänsä kanssa!! Oikeastaan en ole asiaa ikinä edes kummemmin pohtinut.. Meillä se vain on ollut alusta asti ihan itsestään selvää.
Eli onko kyseessä isän käytös vai omat tuntemuksesi.
Meillä mies on ollut mitä mainioin lasten hoitaja ja vastuullinen vanhempi. Siitä huolimatta meillä ei ole alle 8kk ikäiset olleet isänsä kanssa kahdestaan pidempää aikaa (mitä suihkussa käyntiäni tms.) imetyksen vuoksi.
Muistan myös sen ajan kun tunsin itse ymmärtäväni vauvaa paremmin ja mietin miten mies osaa tunnistaa sen tarpeet työpäivän jälkeen. Eli tuntui että miehellä oli niin paljon vähemmän aikaa vauvan kanssa ja en olisi halunnut vauvan huutavan kun isä ei olisi tajunnut mikä vaivaa tai olevan yliväsynyt kun isä ei ole tajunnut nukuttaa. Mielummin olin paikalla vaikka isä olikin vauvan kanssa työpäivän jälkeen.
Mutta meillä ei ollut mitenkään kyse isän käytös ettenkö sen takia olisi jättänyt, vaan minun käytökseni. Myöhemmin isä onkin sitten hoitanut lasta/lapsia parikin kertaa vuoden ajan päivisin kun kävin töissä. Ja edelleen on lasten kanssa paljon ja hoitaa rutiinit.
Meillä mieheni oli koti-isänä 7 kk viime talvena (lokakuu-06 - huhtikuu-07 välisen ajan) ja pärjäsi ihan hyvin. Minä jatkoin opiskeluja heti äippärahakauden jälkeen JA silti imetin pojua yli vuoden ikäiseksi.
Nyt on 2kk ikäiset kaksostytöt ja mies on ollut kotona ensin isyysloman (3vkoa) ja nyt monikkopidennyksen (2kk), sitten hänellä on lomat 5 vkoa ja sen jälkeen hän jää taas vanhempainrahakaudelle koko ajaksi, eli hän on yhteensä 9kk kotona. Menee siis takaisin töihin vasta lokakuussa...
Olen aina ollut sitä mieltä, että mies osaa hoitaa ihan yhtä hyvin lasta kuin äitikin, hän ei vain voi imettää....
Tietysti jos miehesi on jo osoittanut jonkinlaista saamattomuutta tai epäluottamusta sinussa, tai on muuten kykenemätön hoitamaan lasta (alkoholiongelmaa tms) niin asia on ihan eri.
Mutta jos olet sitä mieltä, että VAIN sinä osaat hoitaa lasta niin ehkäpä asenteesi on hieman " vinksahtanut" ja kaipaa " viilausta" .
Aika monet äidit (varsinkin ensimmäisen saaneet) ovat " omineet" lapsen niin, että eivät ehkä kykene irtautumaan edes hetkeksi lapsestaan.
Ihan ymmärrettävää sinänsä, mutta kyllä isällekin täytyy antaa mahdollisuus lapsen hoitamiseen jotta heille tulisi hyvä suhde toisiinsa.
On aika kamalaa jos lapsi vierastaa omaa isäänsä.....
-tiitu
lvaananen:
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on isistä hoitajana. Meillä on 3kk tyttö ja en tiedä uskallanko jättää hänet isän kanssa kotiin yksin, jos menen vaikka kaupungille pidemmäksi aikaa. Kertokaa mielipiteenne?
Normaalin tervejärkisen aikuisen miehen voi vallan mainiosti jättää oman lapsensa kanssa kahden oli lapsi kuinka pieni hyvänsä (väkivaltaiset, viinaan menevät tai muuten hullut miehet ovat asia erikseen). Ei se lapsi siitä rikki mene, vaikka isä toimisi pikkuisen eri tavalla kuin äiti toimii ja aika äkkiä isä keksii omat konstinsa pitää lapsen tyytyväisenä.
Kolmikuinen tarvitsee toki maitonsa säännöllisesti ja jos ei pullosta halua antaa, niin sitten maksimiaika erossa on muutama tunti.
Meillä mies sai hoitaa esikoista jo sairaalassa, kun minä toivuin leikkauksesta. Myös kun kaksosemme syntyivät miehestä oli paljon apua. Hän ehkä teki jotkut asiat eri tavalla kuin minä, mutta yhtä hyvin ja oikein. Meillä mies osaa hoitaa kolme lasta yksin, jos minä olen töissä ja hän oikeasti nauttii siitä. Eihän mies opi olemaan vauvan kanssa, jos et anna mahdollisuutta. Eikä miehelle ja lapselle synny keskinäistä suhdetta, jos mies ei saa joskus olla yksin lapsen kanssa. Ja sinulle tekee hyvää välillä käydä jossain yksin.
Huolestuttavinta on mielestäni apn asenne jota olen nähnyt ihan omissa tuttavissakin. Miksei miehen omaa lasta voisi jättää isän kanssa? Miksi äidit omivat vauvat itselleen, ettei anneta isän osallistua? Oma vauvavuoteni esikoisen tykö, hänen isänsä (nykyään ex-mies) oli pitkälti minun varassani, koska isä oli niin paljon töissä. Mutta silloin kun oli arki-iltoja kotona (vkonloppuja harvoin) niin ihan alusta alkaen kävin niin ruokakaupassa, lapsen ollessa 6kk ekoja kertaa ihan bilettämässä ja salilla säännöllisesti.
Nykyään eletään uusioperhe elämää (esikoinen 1,5v, yhteinen lapsi tulossa, miehellä alle 1v ikäinen etälapsi) niin kriteerinä alusta alkaen tulevalle isäpuolelle oli, että pärjää lapseni kanssa enkä ole " vankina" kotona tai että joutuisin kampaajallekin ottamaan tytön mukaan..
Kyllä ne isät osaavat lapsensa hoitaa, kun heille annetaan siihen mahdollisuus.
Uskokaa pois, on olemassa sellaisia vauvoja jotka eivät huoli maitoa muualta kuin rinnasta ja jotka asustavat rinnalla säännöllisen epäsäännöllisesti elämänsä ensimmäiset puolisen vuotta. Ei tälläisen vauvan luota yksinkertaisesti voi olla tuntikausia poissa kun vauva huutaa nälkäänsä ja on äidin kotiutuessa niin hysteerinen, ettei edes syömisestä alkuun tule mitään. Kummasti sitä sitten mielummin notkuu isän ja vauvan lähettyvillä reservissä, vaikka isä hoivailisikin vauvaa tai ottaa vauvan mukaansa minne ikinä meneekin. Kyse ei siis ole siitä, että äiti ei uskaltaisi jättää vauvaa isälle tai haluaisi omia hänet kokonaan, vaan ihan yksinkertaisesti vauvan tempperamentista ja siitä, että pelkästään rinnan hyväksyvälle vauvalle isä on hyödytön kun nälkä iskee. (Ja minä en näe mitään järkeä alkaa väkisin opettaa vauvaa pullolle jos hän sitä selvästi hyljeksii eikä halua siitä syödä. Nopeasti koittaa aika kun vauva alkaa mutustaa soseita ja sitten isäkin voi osallistua syöttämiseen)
Meillä tuo adalatin kertomus upposi. Juuri tästä rintariippuvuudesta johtuen en halunnut jättää silloin vauva-aikanaan lapsia kesken isänsä kanssa. Meillä ei vauvat syöneet rinnasta kuin pullosta tietyn määrän ja olleet sen jälkeen monta tuntia tyytyväisenä. Yksi roikkui rinnassa ja söi jatkuvasti vähän kerrallaan ja juuri kun luuli että vauva oli syönyt itsensä kylläiseksi, saattoi huutaa nälkäänsä jo 15minuutin kuluttua.
Esikoisella yritettiin jopa tuttipulloa, mutta turhaan. Esikoinen oli täysimetyksellä jopa 8kk ja sen jälkeen sairaalassa, kun ei suostunut syömään muuta kun imetystä vähennettiin ja paino vain laski. Samanen lapsi teki vauvana vähän väliä syömälakkoja ja jos ensin alle 6kk ikäisenä olisi pitänyt 5h syömälakon ja sitten äiti olisi lähtenyt kaupungille pariksi tunniksi, olisi isällä varmaan ollut mukava olla vauvan kanssa... Varsinkin kun esikoisen ollessa vauva isä oli päivät töissä ja illat rakennuksilla, niin tosiaan tuntui ettei ollut ollut vauvan kanssa niin paljoa että olisi tiennyt mitä juuri tämä vauva tarkoittaa missäkin vaiheessa.
Esikoisen rintalakkoilijan jälkeen kakkonen oli se jatkuvasti rinnalla roikkuja ja kun jätin ekan kerran miehen kanssa kotiin kolmeksi tunniksi, niin oli huutanut koko kolme tuntia- sen jälkeen en heti jättänytkään kahdestaan. Se minkä lapsen silloin rauhoitti ei ollut äiti, vaan se rinta!
Kolmannen kanssa en edes sitten kokeillut lähteä rintojeni kanssa liikkeelle kovin aikaisin.
Lisäksi itse kun olisin kaivannut kaveria (=siis aikuista seuraa) jonka kanssa mennä, niin paha sanoa että olisitko passissa koko päivän, että milloin lapsi on suvainnut syödä, niin soitan sinulle että lähdetäänkö sitten heti 15minuutin sisään (tosin tällöin se keskimmäinen olisi voinut taas silloin jo huutaa nälkäänsä). Lisäksi me asuimme maalla, josta matka jo suuntaansa kesti sen lähemmäs puoli tuntia, joten aina olisi mennyt monta tuntia jos olisi lähtenyt jonnekin pois.
Meillä en ainakaan 3kk ikäisillä ole pystynyt pitämään mitään syömärytmiä täysimetyksellä, kun 6kk ikäisilläkin on ollut aika takkuamista (kun kiinteitä silloin alkuun ehkä meni 0-3t-lusikallista päivässä). Ja sitten kun joku lapsista oli vielä lyhytpinnaisempi että jos ei tissi tullut juuri silloin kun tarvitsi meni hysterian puolelle ja sen jälkeen ei taas huolinut tissiä- huoh ja sen jälkeen huuto sen kuin vain jatkui (nälkä, mutta ei saanut syötyäkään).
Täysimetyksessä tuntuu olevan kai omat kommervenkkinsä sitten tuon muuan ruoan syömisen suhteen, josta ei sitten niin paljoa puhuta. Ehkä myös minä olen huono saamaan lapsia syömään. Tai sitten lapsissa on eroja- meidän aikanaan nuo vauvat ovat jo 8v, 6v ja pian 3v ja valitettavasti eivät ole kovin paksuja ja hyväruokaisia vieläkään (painokäyristä aina ollut sanomista neuvoloissa ja lääkärikäyntejä on aina ehdoteltu). Ja mitä tällä hetkellä meidän lapsiin tulee esikoinen on ehdoton isän lapsi, kakkonen äidin ja kolmas sen mukaan vaihdellen mistä toiminnasta on kyse ja kuka hänen kanssaan on enemmän ollut. Ja tietenkin ikä ja sukupuoliasiat tuntuvat vaikuttavan.
Mutta meillä mies hoiti sitten aikoinaan esikoista 1v-2v välillä vuoden kaikki päivät yksin. Ja sitten aikanaan esikoista 4-5v ja kakkonen oli 2-3v välillä yksin vajaan vuoden. Isän suhde lapsiin on läheinen ja selviää ihan siitä kaikesta muusta rutiinista ja en todellakaan epäilisi hänen lasten kanssaan oloaan. Ainoa mikä meillä isällä mätti, oli se että hän ei voinut imettää vauva-aikana. Ja toisaalta olen itse ehkä sitä mieltä että vauvalle ei tee pahaa, vaikka olisikin siinä riippuvuussuhteessa yhteen hoitajaan ja siitä pikkuhiljaa laajennetaan maailmaa. Se ei tarkoita myöskään sitä etteikö isä olisi myöhemmin ihan yhtä tärkeä lapselle. Ja kyllähän se isä voi olla vauvan kanssa ja hoitaa vauvaa, vaikka äiti olisikin samassa talossa/pihapiirissä. Aina ei äidin tarvitse lähteä pois, jotta isä voi muodostaa suhdetta vauvaan.
adalat:
Uskokaa pois, on olemassa sellaisia vauvoja jotka eivät huoli maitoa muualta kuin rinnasta ja jotka asustavat rinnalla säännöllisen epäsäännöllisesti elämänsä ensimmäiset puolisen vuotta. Ei tälläisen vauvan luota yksinkertaisesti voi olla tuntikausia poissa kun vauva huutaa nälkäänsä ja on äidin kotiutuessa niin hysteerinen, ettei edes syömisestä alkuun tule mitään. Kummasti sitä sitten mielummin notkuu isän ja vauvan lähettyvillä reservissä, vaikka isä hoivailisikin vauvaa tai ottaa vauvan mukaansa minne ikinä meneekin. Kyse ei siis ole siitä, että äiti ei uskaltaisi jättää vauvaa isälle tai haluaisi omia hänet kokonaan, vaan ihan yksinkertaisesti vauvan tempperamentista ja siitä, että pelkästään rinnan hyväksyvälle vauvalle isä on hyödytön kun nälkä iskee. (Ja minä en näe mitään järkeä alkaa väkisin opettaa vauvaa pullolle jos hän sitä selvästi hyljeksii eikä halua siitä syödä. Nopeasti koittaa aika kun vauva alkaa mutustaa soseita ja sitten isäkin voi osallistua syöttämiseen)
Ja siitä huolimatta mies on hoitanut häntä aivan täysipainoisesti.
Pulloa ei ole huolinut, eikä katsottu tarpeelliseksi sille opettaakaan.
Eihän sitä tarvi tuntikausia poissa ollakkaan, minä kävin vauva- aikana omilla asioilla vaikka nyt sitten kirjastossa tai kahvilla syöttövälin verran.
Mutta sitten tietysti kun kiinteät aloitettiin, niin entistä helpompi isän hoitaa, vaikka ei se kyllä ainakaan meillä imetysaikanakaan ollut mikään ongelma. :)
Että kerroin tuossa yllä vain miten meillä on mennyt, enkä tarkoittanut suinkaan että kaikkien pitäisi tehdä samoin. :)
Esikoisemme oli ekat viikkonsa sairaalahoidossa, ja kävimme mieheni kanssa häntä siellä hoitamassa. Tuntui luonnolliselta kotonakin antaa isän hoitaa omaa lastaan. Tyttö söi myös tuttipullosta, joten sitäkään ongelmaa ei ollut. Eri asia sitten on, että itse en halunnut olla pidempää aikaa poissa pikkuvauvan luota. Isä jäi 3 kk:ksi vanhempainvapaalle tytön ollessa 7-kuinen. Hyvin sujui, vaikka vaatteet eivät aina olleetkaan sävy sävyyn ;)
Toinen tyttäremme ei kelpuuttanut pulloa, joten olin hänessä aika lailla kiinni ekan puoli vuotta. Mutta kyllä pari tuntia silti sujui.