Antaisiko joku lohtua,neuvoja tai kommenttia muuten vaan?
Ollaan miehen kanssa yritetty lasta nyt viisi vuotta mutta ei ole vieläkään onnistunut. Haaveenani on ollut pienestä lapsesta asti suurperhe, ja nyt näyttää pahasti siltä, etten tule edes sitä yhtä lasta saamaan. Olemme uskovaisia molemmat miehen kanssa, mutta mieheni on enemmän, ja vanhoillisempi. Olen yrittänyt häntä taivutella lapsettomuustutkimuksii, ja hoitoihin, adoptioon ym. mutta mies on vahvasti sitä mieltä, että jos Jumala on meille lapsen tarkoittanut, se tulee itsestää, jos ei tule, se on Jumalan tahto. Olen miestä monta vuotta taivutellut, mutta ei. Ymmärrän hänen mielipiteensä, mutta en oikeasti kohta kestä tätä enää. Tuntuu ettei elämällä ole enää tarkoitusta, epätoivo on vallannut kokonaan. Uskoni Jumalaankin alkaa hiipua kaikkien näiden vastoinkäymisten tiellä. Rakastan miestäni yli kaiken, mutta en osaa " tyytyä vain häneen" ,kun suurin unelmani, tulevaisuudensuunnitelmani, ja elämäntarkoitukseni on aina ollut lapset. Olisi kiva kuulla jotain kommenttia
Kommentit (6)
nyt niin hirveästi eroa muuhun lääketieteeseen? Pitäiskö hampaat jättää paikkaamatta koska Jumala on antanut heikon hammaskiven. Tai pitäiskö diabetes jättää hoitamatta?
tai jos Jumalalla on meitä varten varattuna joku ihana adoptiolapsi. Uskon lähinnä, että Jumala on antanut meille nämä vastoinkäymiset, jotta olisiminne mahdollisimman hyviä vanhemia sille lapselle, jonka ahdollisesti saisimme hoitojen, tai adoption kautta. Mieheni on kuitenkin vanhoillisempi, ja eroaa omasta näkemyksestäni. Hänen mielestään aikki pitää käydä luonnollisesti, " niin kuin Jumala on tarkoittanuut"
ap
Jos sattuisi selviämään, että sinun on vaikea/mahdoton saada lapsia niin tietäisit sen.
Harvemmin kai ihan selkeää syytä löytyy noin vain, mutta...
Jos ei käy mitään ilmi voisit jatkaa miehen painostamista.
jotka on suhtautuneen uskontoon todella intohimoisesti nuoruudessa. Kaikki oli mustavalkoista ja Raamatun sana laki. Kaikenlaisia nyt viattomilta tuntuvia asioita paheksuttiin täysillä, mm. televisiota ei saanut pitää auki kun he olivat paikalla. Toinen näistä ihmisistä tapasi miehen, mutta he eivät voineet mennä yhteen, koska edustivat eri lahkoja. Molemmat pysyivätkin sitten naimattomina, kunnes kohtasivat uudestaan viisikymppisinä. Siinä vaiheessa pahin höyry oli jo päästetty uskonnollisuudestakin molempien osalta, ja he menivät naimisiin. Toinen pariskunnasta oli aluksi edelleen televisiota vastaan, mutta kyllä se töllökin lopulta sinne tönön nurkkaan kannettiin. Pointti on se, että olen kuullut toisen sanovan katuvansa sitä, ettei koskaan tullut tehtyä lapsia. Sitten kun he kohtasivat uudelleen, oli jo liian myöhäistä.
Tämän sekavan sepustuksen pointti on se, että tehkää ne lapset nyt kun olette nuoria ja surkaa sitten. Voi kai niitä syntejään pyytää myöhemmin anteeksi. En mitenkään jaksa uskoa, että Jumala laittaa ihmisiä helvettiin vain siksi että he haluavat lapsia, en mitenkään. Kun ei siinä lapsenteossa hedelmöityshoidoilla ole oikeasti mitään epäeettistä.
Vierailija:
tai jos Jumalalla on meitä varten varattuna joku ihana adoptiolapsi.
Todennäköisemmin Jumala on varannut teidät juuri jollekulle lapselle vanhemmiksi, jonka tässä tapauksessa oli vain synnyttävä jonkun muun kohdusta. Ehkä jossain joku odottaa teitä, koska olette hänelle ne oikeat vanhemmat :´)
josko Jumala on vaikka luonut lapsettomuushoidot ihmisten avuksi. Menkää nyt ihmeessä niihin hoitoihin! Oikeasti ei kannata tuhlata ainokaista elämäänsä tuollaiseen.