Lue keskustelun säännöt.
En kestä!
08.02.2008 |
Olen miettinyt onko täällä Suomessa muita äitejä samassa tilanteessa kanssani. Tuntuu etten jaksa enää lasteni kanssa. Minulla on 4 vuotias ADHD poika ja muutamakuinen tytär.. Tyttö itkee koko ajan enkä kykene lohduttamaan häntä millään. Poika tuntuu olevan tosi mustasukkainen siskolleen ja kun muutenkin on villin puoleinen niin saa paljon aikaan. Mieheni jätti minut aika pian tultuani raskaaksi toista kertaa, luultavasti peläten että tyttökään ei olisi täysin terve. Tietysti rakastan molempia lapsiani, mutta tuntuu etten vain jaksa enää nousta vuoteesta ja jokainen sekunti elämästäni on yhtä tuskaa. Äitini ei suostu puhumaan minulle sillä olisi halunnut minun tekevän abortin mieheni jätettyä minut. Pelkään että jään koko elämäkseni yksin tai että sekoan tätä menoa. Olen jopa pohtinut että lähettäisin poikani jonnekin kauemmas hoitoon tai että laittaisin tyttäreni adobtoitavaksi, koska tällaisena en elämääni enää kykene elämään. Koen että minulla on kokematta vielä liikaa, olen kuitenkin vasta 21... Joku joka tuntisi tilanteeni?
Kommentit (11)
Aluksi vaikka puolipäiväisesti, saat itse edes vähän hengähtää.
Ihan varmasti tilanne on parempi parin vuoden päästä, kun vauvakin on isompi eikä niin itkuinen ja sinussa kiinni.
Apua on saatavilla! Puhu rohkeasti huolistasi neuvolassa tai varaa aika lääkärille, he osaavat auttaa eteenpäin. Vaikutat olevan nyt masentunut, mikä on tilanteessasi ymmärrettävää. Mutta kun pääset masennuksesta niin ajattelet asioita erilailla, et varmasti harkitsisi lastesi antamista adoptioon jne.
Voimia, kyllä sä pärjäät! Oot rohkea kun uskallat tunnustaa ettet jaksa, jatka samaan rohkeaan malliin ja hanki perheellesi apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoa pehmentämään tätä vastaustani, että olen pahoillani puolestasi, näytät joutuneen todelliseen umpikujaan. Olet aika nuori, sanoit poikaasi nelivuotiaaksi. Olet siis tehnyt lapsesi 17 vuotiaana! Minä taisin olla neitsyt vielä omina vuosinani ja olen ehdottomasti sitä mieltä etteivät sen ikäiset, lapsia vielä itsekin, ole kykeneviä sellaiseen vastuuseen jonka seksi ja lapsen saaminen tuo mukanaan. Tuollainen vastuuttomuus tuo Suomeen lisää masentuneita, yhteiskunnan elätettäväksi jääviä yksinhuoltajaäitejä. Sinuna pohtisin nyt oikein tarkkaan että kuinka kykenisit luomaan parhaan mahdollisen kasvualustan lapsillesi.
niin kannattaa hankkia kantoliina/reppu ja kanniskella lasta siinä kaikkialla mukana ja imettää mahdollisimman paljon (sekin rauhoittaa lasta -- ja sinua).
Olet todella hankalassa tilanteessa ja toivotan sinulle voimia ja jaksamista sydämeni pohjasta! Jos asut jossain Espoossa niin mielelläni autan sinua arjessa -- pikkuisen voi vaikka joskus tuoda meille hoitoon!
varmasti pelkkä kotona oleminen äidin ja vauvan kanssa lisää ylivilkkautta. Lapsella on tylsää ja kaipaa ehkä ikäistään seuraa.
Lisäksi sinä saat levätä hiukan enemmän.
neuvolasta voisit pyytää apua, ehkä voisi järjestyä jotain tukitoimintaa. Jos tunnet todella olevasi ihan loppu yhteys lastensuojeluun, neuvolan kautta varmasti onnistuu hyvin. Sossu aloittaa tukitoimet jotta sinä ja lapsesi voisivat paremmin. Kyseessä ei siis ole mikään huostaaotto. Voisitte saada ehkä tukiperheen.
Vauva on pieni vaan hetken ja se itkuisuus loppuu kyllä, jos yhtään helpottaa :)
ikävä kyllä annetaan -- mutta väärin perustein ja usein tapahtuu ns. väärää diagnosointia (ei perusteellista tutkimusta eikä suljeta ulkopuolelle normaalivariaatioon kuuluvaa temperamenttivaihtelua). Eli varsinaisia ADHD-lapsia heistä harva on, jotka esim. neuvolantäti moisiksi leimaa.
Ap:n lapsi on varmasti hyvin vilkas ja touhukas ja joskus varsinainen tornado, ja se voi olla varsinkin pienen lapsen kanssa vaikeata jaksaa. Mutt älä ole huolissasi ap -- adhd-diagnoosi voi joko todentua tai karsiutua. Saahan poikasi varmasti riittävästi unta? Tasapainoinen ruokavalio? Ei liikaa sokeria tai vaaleita hiilihydraatteja? Onko allergioita (monet allergiat esim. maito voivat aiheuttaa ylivilkasta käyttäytymistä)? Luultavasti miehesi lähtökin on traumatisoinut poikaasi, joka ainakin objektisuhdeteorian mukaan on juuri siinä iässä, että tarvitsee isäänsä ja voisi reagoida JUURI tuolla tavalla isän puutteeseen ja sisäisiin huoliinsa.
Hae ihmeessä apua -- neuvolasta kodinhoitoapua tms. Olet selvästi voimavarojesi loppupäässä tai ylittänyt ne jo kauan sitten. Äitisi kylmä suhtautuminen on vain julmaa, ei sinun syytäsi.
Älä luovu lapsistasi, muista että sinunkin jaksamisesi on tärkeeä. Ennen kaikkea HAE apua. Sitä on tarjolla -- ota heti yhteys neuvolaan tai ensikoteihin/turvakoteihin. Molemmista saa väsymykseen ja vaikeisiin tilanteisiin apuja.
Terkuin käyttäytymistieteiden opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ikävä kyllä annetaan -- mutta väärin perustein ja usein tapahtuu ns. väärää diagnosointia (ei perusteellista tutkimusta eikä suljeta ulkopuolelle normaalivariaatioon kuuluvaa temperamenttivaihtelua). Eli varsinaisia ADHD-lapsia heistä harva on, jotka esim. neuvolantäti moisiksi leimaa.Terkuin käyttäytymistieteiden opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa ottaa vastaan! Tai soittaa neuvolaan tai sinne turvakotiin. Apua löytyy kyllä! Toivoisin, että saisit sitä lähempääkin, mutta joskus on otettava vastaan se apu, mitä saatavilla on. (Ei ole sinun vikasi jos ex-miehesi ja äitisi eivät osaa hoitaa omia velvollisuuksiaan.)
Aika yllättävää että noin moni vastasi nopeasti. Asun Haapajärvellä, ei taida olla tutttuja lähellä? Pitäisi kai ottaa yhteyttä jonnekin, tuntuu vain hieman kummalliselta soittaa esimerkiksi neuvolaan, koska tulee sellainen olo että on huono äiti kun ei selviydy lapsineen... Tietääkö kukaan lähettyvillä vanhemmille suunnattuja kokouksia..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on täysin vääristynyt äitikuva (kts. esim. Eeva Jokisen kirja ' Väsynyt Äiti' ), jossa " äiti jaksaa aina -- rakkaudesta perheeseensä." Vaikka äiti se on joka väsyy, koska suomalaisessa dikotomisessa äitikuvassa (tai sosialistisessa toveriäidissä) äidin tulee jaksaa työelämän vaatimukset, kodin vaatimukset (lapset & kotityöt) ja itsestään huolehtiminen. Suomessa on vallalla vääristynyt kuva siitä että äidin tulee jaksaa mitä vaan ja väsyminen on epäonnistumista. On myös tutkittu, että suomalaiset miehet ovat omasta mielestään hommansa tehneet, kun ovat töissä käyneet -- jättävät kodin helposti naisen kontolle.
Sinulla on nyt erityisen raskasta, koska olet yksin, väsynyt, nuori ja surullinenkin varmaan. Ja huoli esikoisesta painaa mieltäsi. Ja huoli itsestäsi!
Voit olla mukana olemassa _oikealla tavalla_ vahva äiti. Murtamassa sitä myyttiä, joka vahingoittaa kaikkia meitä äitejä: että muka aina pitäisi jaksaa yksin tai muuten on epäonnistunut.
Oikeata vahvuutta on osata pyytää apua itselleen ja rakkailleen (eli lapsillesi). Se on todellista vahvuutta ja todellista rakkautta. On väärin sinua kohtaan, että läheisesi ovat pakottaneet sinut tilanteeseen, jossa olet voimiesi äärirajoilla.
Tunteesi tässä tilanteessa ovat oikein ja hyviä ja on hyvä, että tunnistat ne.
Vahvaa äitiyttä osoittaa nyt se, että tiedät tarvitsevasi apua ja haet sitä. Juuri tuollaisen äidin lapsesi tarvitsevat. Vielä jonain päivänä olet jaksavampi ja pirteämpi -- et niin väsynyt -- ja voit olla ylpeä itsestäsi, että olet selvinnyt niin hienosti elämässä.
Paljon valoa ja iloa sinulle!
soita neuvolaan ja ilmoita väsymyksesi.. sieltä varmasti saat tukea ja apua. laita adhd poika koko päivä hoitoon tarhaan.. edes muutamaksi kuukaudeksi. Miksei lapsen isä ole enempää lasten kanssa tekemisissä? tai sun tai miehes mummot jaa vaarit... (oot niin nuori että hekin varmaan vielä elävät?) ota heihin yhteyttä jos voisivat auttaa tai sun oma isä.. kyllä apua saa JOS VAAN VAIVAUTUU SITÄ HANKKIMAAN! toivottavasti saat apua jaksamiseen! terv. 24v 4-vuotiaan ja 1 vuotiaan äiti :)