Mä en jaksa tätä arkea
Päälisin puolin meillä menee hyvin, miehellä vaki-työ, minä äippälomallaa, 2 lasta, omakotitalo, 2 autoa. Mutta kuitenkin mä oon kyllästyny tähän kotona oloon, ja kaipaan miestäni, mukaan kasvattamaan ja hoivaamaan.
Mutta se tekee koko ajan 13-tuntista työpäivää, sanoo, ettei tässä muuten pärjätä. Ei kai pärjättäiskään, mutta mä en jaksa olla yksin lasten kanssa kotona. Vanhempi riehuu ja huutaa, läpsii 7kk ikäistä ja eilen pudotti telkkarin pöydältä lattialle, ei toimi enää.
Mies sanoi, että ok, hän tulee kotiin, mutta se tarkoittaa omakotitalon myyntiä ja muuttoa keskustan halpaan osakkeeseen. Miten teillä on näistä keskusteltu, rahasta on nyt toisinaan tiukkaa, mutta kaikki laskut maksetaan vielä eräpäivänä, ei tarvitse venyttää.
Kommentit (4)
Itse olen myös kahden lapsen kanssa kotona ja mies tekee pitkää päivää töissä + rakennuksella. Saan lastenhoito apua tarvittaessa isovanhemmilta ja sisaruksiltani. Eniten minun jaksamista auttaa kuitenkin se, etten jää mätänemään neljän seinän sisään vaan tapailen ystäviä, joilla on myös pieniä lapsia ja käyn myös seurakunnan perhekerhossa (jossa tapaa ihan tavallisia äitejä lapsineen).
Kerran viikossa pääsen illalla oman harrastuksen pariin ja sekin virkistää tosi paljon. Mies ei ehdi paljon lapsia hoitaa, mutta silloin kun on kotona auttaa kyllä minkä voi ja leikkii lasten kanssa. Lisäksi muistaa helliä minua ja kertoa kuinka paljon välittää.
Yritä löytää voimavaroja arkeen sellaisista asioista joista nautit. Ei niiden tarvi olla ihmeellisiä juttuja. Ja uskalla pyytää apua läheisiltä, kun tuntuu että seinät kaatuu niskaan.
Voimia!!
Ota edes pari kertaa viikossa tavaksi käydä jonkun sukulaisen tai kaverin luona. Minulla on rinki, jossa kierrän, käyn kerran 6 viikossa kunkin luona. Auttaa tuulettamaan ja aina välillä hekin pistäytyvät meillä, silloinkin saa apukäsiä.
Yritä jaksaa vielä kuukausi, äippäloman jälkeen töihin, ei tuosta muuten järjissään selviä.
Mä olin hermoraunio kotiäiti 3 vuotta. Mutta syksyllä kun kuopus oli 1,5v. lapset meni tarhaan ja minä aloin opiskella. Nykyisin arki, vaikka kiireistä onkin, on mukavaa! Ihanaa kun saa välillä ajatella aikuisten asioita. Koita kestää, ei se ikuisuuksia jatku. Syksyllä viimeistään töihin ja lapset hoitoon.
helpottaa hermoja ja rahatilannetta