Paras kodin ulkopuolinen hoitopaikka lapselle ikää 1v3kk?

Poikani on ollut kymmenkuisesta lähtien isosta päiväkodissa ja olen ollut päiväkotiin kovasti tyytyväinen. Jokaisella ryhmällä on päiväkodissa omat tilat, oma lto ja omat hoitajat. Kun ollaan sisällä, tilanne ei juurikaan eroa ryhmiksestä, paitsi että hoitajat eivät siivoa eivätkä laita ruokaa, vaan ovat lasten kanssa ja ryhmän toiminnasta vastaavalla lto:lla on asianmukainen tutkinto varhaiskasvatuksesta. Joka ryhmällä on myös oma sisäänkäyntinsä, joten eri ryhmien lapset tapaavat vain pihalla ja jos salissa on jotain erityisempää ohjelmaa (kuten joulukonsertti).



Poikani (2v) on ryhmässään toiseksi vanhin ja tuli vähän ikävämpi tilanne tuossa, kun pienemmistä ei oikein ollut kavereiksi ja kun nämä tarpeeksi usein sotkivat leikkejä ja veivät lelua kädestä, niin poika ei päästänyt ollenkaan muita lapsia lähelleen. Tilanne ratkesi sillä, että ulkoillessa toisen 2-3v -ikäisten lasten ryhmästä muutamat lapset alkoivat ihan oma-aloitteisesti leikkiä pojan kanssa ja sisällä pojalle annettiin omasta nurkasta tila, johon pienillä ei ollut lupaa mennä sotkemaan. Pienemmässä päiväkodissa tai ryhmiksessä näitä toisia lapsia ei välttämättä olisi ollut.



Olen välillä vaistoavinani, että hoitajat kokevat riittämättömyyttä siitä, että lasten kanssa tekemistä olisi enemmän kuin kerkiää tehdä ja sylejäkin kolmella aikuisella on samanaikaisesti maksimissaankin kuudelle. Minusta tuollainen riittämättömyyden kokeminen on luonnollinen ja terveellinen tunne, joka pitää ryhmän aikuiset skarppeina. Lapsille (ainakin tälle meidän ainokaisellemme, isän ja äidin silmäterälle) tekee ihan hyvääkin joutua välillä odottamaan vuoroaan.

Poikani on ollut kymmenkuisesta lähtien isosta päiväkodissa ja olen ollut päiväkotiin kovasti tyytyväinen. Jokaisella ryhmällä on päiväkodissa omat tilat, oma lto ja omat hoitajat. Kun ollaan sisällä, tilanne ei juurikaan eroa ryhmiksestä, paitsi että hoitajat eivät siivoa eivätkä laita ruokaa, vaan ovat lasten kanssa ja ryhmän toiminnasta vastaavalla lto:lla on asianmukainen tutkinto varhaiskasvatuksesta. Joka ryhmällä on myös oma sisäänkäyntinsä, joten eri ryhmien lapset tapaavat vain pihalla ja jos salissa on jotain erityisempää ohjelmaa (kuten joulukonsertti).



Poikani (2v) on ryhmässään toiseksi vanhin ja tuli vähän ikävämpi tilanne tuossa, kun pienemmistä ei oikein ollut kavereiksi ja kun nämä tarpeeksi usein sotkivat leikkejä ja veivät lelua kädestä, niin poika ei päästänyt ollenkaan muita lapsia lähelleen. Tilanne ratkesi sillä, että ulkoillessa toisen 2-3v -ikäisten lasten ryhmästä muutamat lapset alkoivat ihan oma-aloitteisesti leikkiä pojan kanssa ja sisällä pojalle annettiin omasta nurkasta tila, johon pienillä ei ollut lupaa mennä sotkemaan. Pienemmässä päiväkodissa tai ryhmiksessä näitä toisia lapsia ei välttämättä olisi ollut.



Olen välillä vaistoavinani, että hoitajat kokevat riittämättömyyttä siitä, että lasten kanssa tekemistä olisi enemmän kuin kerkiää tehdä ja sylejäkin kolmella aikuisella on samanaikaisesti maksimissaankin kuudelle. Minusta tuollainen riittämättömyyden kokeminen on luonnollinen ja terveellinen tunne, joka pitää ryhmän aikuiset skarppeina. Lapsille (ainakin tälle meidän ainokaisellemme, isän ja äidin silmäterälle) tekee ihan hyvääkin joutua välillä odottamaan vuoroaan.

ja oli kyllä ihana paikka! Sopiva välimuoto päiväkodin ja perhepäivähoidon välillä niin, että siinä on molempien parhaat puolet aina useampi valvova hoitaja ja pienet ryhmäkoot (meillä oli 10 lasta ja 3 hoitajaa).

Lapsemme oli nuorin ja kaikkien lemmikki. Vanhimmat lapset olivat silloin 5-vuotiaita. Isommista katsottiin mallia ja opittiin taitoja, joita ei monen samanikäisen ryhmässä olisi oppinut.

Syliä ei meidän 1v3kk vanha kaivannut, vaan sitä, että sai mennä ja touhuta muiden kanssa. Toiset samanikäiset tietysti saaattavat syliä kaivata ja sitäkin tietysti oli tarvittaessa tarjolla.

Oli hoitomuoto mikä tahansa, kannattaa varautua siihen, että lapsi on paljon sairaana. Meillä perusterve lapsi sairasti eniten juuri 1-2-vuotiaana, niin kuin useimmat lapset.

Meillä on nyt vähän yli vuoden vanha tyttö. Hän aloitti hoitouransa 9,5kk ikäisenä yksityisellä pph:lla.



Kävin meidän lähipäiväkodissa (100m päässä) sitä ennen juttelemassa ja suunnittelemassa hoitoasiaa parin hoitajan kanssa, että mikä olisi järkevintä. Molemmat olivat sitä mieltä, että näin pientä he eivät ainakaan itse laittaisi päiväkotiin (!vaikka olivat itse töissä sellaisessa ja toisella oli oma taapero parhaillaan pph:ssa!), mutta jo esim. neljän vanhana voisi sitten siirtyä heille niin tulisi lähialueen muut samanikäiset tutuiksi hyvissä ajoin ennen eskarikää. Eikä tuolla ole mitään tekemistä hoidon huonouden kanssa vaan ihan siitä, että on pieni vielä kyseessä, joka vaatii erityishuomiota ja päikkäreitä eri tahtiin kuin isommmat jne.



PPH:lla on oma lapsi + 4 muuta. Meidän tytöllä on välillä sylipäiviä hampaiden tulon yms syiden vuoksi ja silloin sylittelevät hoidossa enemmän. Ulkoilut tapahtuvat joka päivä, pienin menee rattaissa kun muut telmivät hangessa tms. He tekevät retkiä kirjastoon ja konsertteihin yms meidän työtön hoidosta sovitaan konserttipäivinä silloin erikseen. Vaatiihan se enemmän järjestelyjä myös minulta, mutta olen siihen kyllä valmis kun olen löytänyt ihanan pph:n.



Kotihoitoa en oikeana vaihtoehtona edes miettinyt (siis hoitajaa kotiin). Kyllä muiden lasten seura on lapselle parasta seuraa mielestäni. Siellä opitaan niin hyvät kuin huonotkin tavat, mutta sitä rataa se elämä tahtoo mennä muutenkin.

Olen samaa mieltä, että päiväkoti on ei ole paras mahdollinen paikka pienelle <3 vuotiallee lapselle. Itse olen toiminut päiväkodissa hoitajana ja oman lapseni vein hoitoon perhepäivähoitajalle. PÄiväkoti on aika stressaava paikka pienelle. Tosiasia on, että päiväkodissa on hoitajia liian vähän. TYöhön leipääntyy, kun sitä ei voi hoitaa riittävän hyvin ja se puolestaan näkyy hoidossa. Tuttu perhepäivähoitaja on paras ratkaisu ainakin pienemmillä paikkakunnilla, joissa hyviä perhepäivähoitajia tuntuu löytyvän runsaasti. Isommissa kaupungeissa ei juuri perhepäivähoitajia olekaan...

Sekä suuntaan että toiseen tuli mielipidettä, mikä on ihan hyväkin...

Tosin ei auta mua päätöksessä:)

Meidän esikoinen meni päiväkotiin 2vuotiaana. Tykkäsi kovasti, ihana paikka, ihania hoitajia, kaikki sujui hyvin. Aina sai kuulla miten päivä oli sujunut, mitä oli tehty jne. Siellä oli aika " normaali ryhmä" (12 lasta, 3 hoitajaa). Jäi kotiin reilu 3-vuotiaana kun nuorimmainen syntyi. Nyt mietinnässä paikat molemmille syksylle...

Esikoinen (4v) menee joko kunnalliseen päiväkotiin tai yksityiseen englanninkieliseen. Ja tämä nuorimmaisemme, syksyllä siis reilun vuoden vanha, en tiedä minne:)

Eli omakohtaista kokemusta ei varsinaisesti ole, mutta olemme usein ulkoilleet oman lapsen kanssa yhdessä naapuri pk:n pienten ryhmän kanssa, ja olen jutellut paljon hoitajien kanssa. Ryhmässä on 12 lasta ja 3-4 aikuista. Lisäksi juuri tänään oli puistossa yksi aikuinen neljän " isomman" (n. 3 v.) lapsen kanssa, ja juuri tänään juttelimme, että heillä usein on tapana " jakaa" lapset niin sisällä kuin ulkonakin aikuisten kesken, jolloin jokainen lapsi saa paremmin tarvitsemaansa huomiota. Sisällä ollessaan jakautuvat leikkimään eri huoneisiin ja ulkona voivat mennä pikkuporukassa leikkipuistoon, metsään tms, eli aina ei ulkoilla vain pk:n pihalla. Itseasiassa olen viikoittain törmännyt näihin pieniin " jakoryhmiin" juuri puistoissa ym. Mielestäni tämä käytäntö on tosi loistava päviäkodin pienten ryhmässä! Ja toisaalta kuitenkin kaikki aikuiset ovat lapselle tuttuja, jos joskus joku onkin sairaana tms.



Eli kuten moni edellä sanoi, riippuu paljon siitä millainen pph ja millainen päiväkoti kumpi on ns. " parempi" .

Meillä poika aloitti just ton ikäisenä eli 1 v 3 kk päiväkodissa ja hienosti meni. Hyviä puolia täällä onkin jo kerrottu, mutta vielä meidän näkökulmasta:



- enemmän kuin yksi aikuinen lasten kanssa ja hoitajat hoitavat lapsia eivät tee ruokaa, siivoa jne.

- jos hoitaja sairastuu ei hoitopaikka vaihdu johonkin täysin vieraaseen varapaikkaan vaan sama hoitopaikka ja aina joku tuttu aikuinen läsnä

- lapset samanikäisiä joten samantapaiset kuviot kaikilla (pph:lla ikäeroa voi olla 4-5 vuottakin)



Meidän pk:ssa ryhmä oli aluksi 8 lasta / 2 hoitajaa + laitosapulainen auttelemassa tarvittaessa. Ihan kivan kokoinen ryhmäkin siis.



Itse en perhepäivähoitoon lapsiani laittaisi, mut voihan sekin joillekin toimia.



t. Lempi

laittaisi enkä laita lapsiani päivähoitoon perhepäivähoitajalle, juuri siksi, että sieltä puuttuu toinen valvova aikuinen ja sen myötä kontrolli päivien sujumiseen.



Tätä käsitystäni on vain vahvistanut leikkipuistossa keskenään " juoruavat" pph:t, jotka juuri sen verran vahtivat, etteivät lapset aivan tapa itseään.



Ja toinen käsitystäni vahvistava seikka on useiden puolituttujen motivaatio alkaa pph:ksi vain sen takia, että saisi hoitaa omia lapsia samalla kotona....



Toki jokainen valitsee omaan elämäntilanteeseensa ja näkökulmaansa sopivan hoitotavan, ja tiedän kyllä muutaman hyvänkin pph:n. Joten mielipiteestäni ei kannata vetää hernettä nenään.

Ihan niin kuin perheessäkin, jossa on eri-ikäisiä lapsia ja erilaisia kiinnostuksen kohteita. Ajatteleeko ryhmistä kritisoinut kirjoittaja todella, että lapselle on hyvä touhuta vain omanikäisten kanssa? En myöskään voi tajuta sitä, että joku haluaa tieten tahtoen erottaa sisarukset eri ryhmiin päivän ajaksi.



Ryhmis on parhaimmillaan hyvin kodinomainen, mutta siinä on päiväkodin hyvät puolet (aikuisseuraa hoitajilla, useampia lapsia kuin pph:lla, jolloin leikkikaveri löytyy todennäköisemmin). Huonoja puolia on sitten vähemmän: vähemmän sairastelua, vähemmän laitosmaisuutta.



Minulla on aivan karmeita kokemuksia päiväkodin pienten ryhmästä, jossa vaippoja vaihdetaan kuin liukuhihnalla, itkua ja meteliä piisaa pitkin päivää, hoitajat vaihtuvat koko ajan niin ettei lasten nimiäkään kunnolla ehditä opetella... kunnon yhteyksistä vanhempiin puhumattakaan. Täit ja kihomadot jylläävät. En siis ikinä laittaisi alle kolmivuotiastani ainakaan isoon päiväkotiin. Mutta kuten tässäkin ketjussa tulee ilmi, monet tuntuvat tykkäävän.



Sen sijaan tapaamani pph:t ja ennen kaikkea ryhmiksen hoitajat ovat olleet sellaisia aarteita, ettei paremmasta väliä. Olemme olleet tosi onnekkaita tässä suhteessa, kun lapsemme ovat kiihkeästi rakastaneet näitä hoitajiaan ja meistä on tuntunut, että lapsemme ovat parhaissa mahdollisissa käsissä työpäivämme ajan. Mutta kuten kaikessa, yksilöistä se lopulta on kiinni, miten kaikki sujuu.



Vuoden ikäiselle hommaisin kyllä mieluiten hoitajan kotiin, naapurustosta voisi hyvinkin löytyä joku samanikäisen äiti, jolla on juuri samat mietteet kuin teillä juuri nyt. Voimanne yhdistämällä saisitte lapsille ainakin todella yksilöllistä hoitoa. Jos asutte pk-seudulla, edutkin ovat aika hyvät eikä kustannus tule paljonkaan päiväkotia kalliimmaksi.

Maravillas, ole kiltti äläkä yleistä kokemuksiasi koskemaan kaikkia päiväkoteja. En tiedä, missä olet moista kokenut, mutta ei kuulosta ollenkaan omalta pk:lta pääkaupunkiseudulla. Meillä ei ole hoitajat vaihtuneet sen 1,5 vuoden aikana kertaakaan, kun poikani on siellä ollut ja lapset ovat syvästi kiintyneitä omiin hoitajiinsa -semmoinen kun on nykyään kaikissa päiväkodeissa lapsille nimettynä.



Jaa että vaippojen vaihtoa liukuhihnalta...Oman pojan ryhmässä on tällä hetkellä 8 lasta vaipoissa ja 4 hoitajaa enkä usko, että niitä kaikkia vaippoja vaihdetaan koko ajan, joten tuskin se nyt ihan liukuhihatyöstäkään käy tai sitten liukuhihnatyö on aika leppoisaa...



Mutta jos sinä pidät ryhmistä hyvänä juttuna ja kannatat perhepäivähoitoa, se on sinun valintasi ja hyvä niin. Meidän pk:ssa toimii myös ryhmis ja en tiedä että sinne olisi kukaan vaihtanut pk:n puolelta muuta kuin ns. pakon edessä (esim. tilanpuute isompien ryhmässä, hoitajan suositus pienemmästä ryhmästä tms), vaikka hoitajat kivoja onkin ja homma toimii varmaan ihan hyvin.



Tiedän tiedän, meidän päiväkoti on aarre ja varmaan muunlaisiakin on, mutta halusin vain tuoda esille näkemyksen, ettei se päiväkotielämä ja -hoito aina ole niin ankeaa kuin väitetään.

josta myös Hesarissa kirjoitettiin kerran oikein nimen ja kuvan kanssa. Sattuneista syistä olin itse tekemisissä kyseisen pk:n kanssa useita kertoja, ja tuttavani sijaisti siellä muutaman kuukauden, ollen välillä pienten puolella. Hän kertoi kokemuksistaan siellä, ja olinhan itsekin jotain jo nähnyt. Kyse oli tosin hieman poikkeuksellisesta ajanjaksosta, jolloin oli erityisjärjestelyjä. Aina sielläkään ei varmaan niin ankeaa ole. Mutta lapsen kokemukseen se tuskin vaikuttaa, jos sanoo että ehkä tämä parin kuukauden sisällä tästä helpottaa.



Ei siis ollut tarkoituskaan yleistää, harmi jos sait sellaisen vaikutelman. Luulin kirjoittaneeni vain yhdestä pk:sta.

Omiani haen ryhmikseen seuraavanlaisten asioiden vuoksi:

- pienempi ryhmäkoko

- eri ikäisiä lapsia samassa ryhmässä, opitaan ottamaan huomioon myös pienempiä, pienemmät oppivat isoja seuratessaan uusia taitoja ja pääsevät isompien leikkeihin usein mukaan

- hoitajat ovat motivoituneita työhönsä ja lapset saavat virikkeellistä hoitoa (toimintaa valvoo päivähoidonaluejohtaja, hoitajista suurinosa ammatiltaan lasten/lähihoitajia, toiminta suunnitelmallista)

- sisarukset saavat olla samassa ryhmässä päivät, on luultavasti 1,6v. ja 3v. tarpeeksi " rankkaa" erota vanhemmistaan työpäivän ajaksi saatikka vielä toisistaan ( sekin aika tulee kun vanhempi menee aikanaan eskariin)

- infektioita toivottavasti vähemmän (pk:ssa meillä kolme osastoa ja noin 70 lasta -> hoitajien vaihtuvuus aika suurta)



Toki minullekin on tärkeintä, että lapset saavat jostakin hyvän hoitopaikan jossa tykkäävät olla on se sitten ryhmis, pk tahi pph :) Itselläni on hyvin " kultaiset" muistot omasta perhepäivähoitajastani lapsuudesta, päiväkodista ei niinkään.

ja mitä se tietysti voisi muuta ollakaan - jokainen vaihtoehto voi olla loistava tai sitten täysin sopimaton, riippuu niin paljon perheestä, hoitajasta/pk:sta ym.



Oma lapseni aloitti viime viikolla vähän vajaa 1v3kk pph:lla ja ihan hakemalla hain pph-paikkaa. Hoitaja on vaikuttanut kokeneelta ja ihanalta, tosin kokemusta on nyt vielä tosi vähän. Hoitoon vienti on ollut minulle tosi vaikeaa, ja on tyttökin siihen reagoinut, vaikka hoitopäiviä on takana vasta kaksi. Sairaudet tuntuvat leviävän ihan yhtä lailla pph:n kautta kuin muuallakin, tyttö oli alkuviikon kipeä, hoitaja loppuviikon. Itsellä onneksi on vielä mahdollisuus hoitaa kotona sairaslomien aikaan, muutenhan tosiaan loppuviikon olisi ollut varahoitopaikka.



Minulle lähipk:n johtaja sanoi, että on ikävä, kun nykyään äidit menee niin pian töihin, että heilläkin on isot joukot alle 3-vuotiaita. Vaikea siinä tilanteessa on olla kovin positiivinen pk:n suhteen, kun heillä itselläänkään ei ole positiivista asennetta. Itse olen myös ollut lapsena pph:lla tai kotihoidossa ja kokemuksia pk:sta tasan yksi päivä, jota inhosin.



Tuttavalla on hoitaja kotona, ja siinäkin on hyvät ja huonot puolensa. Monien muiden tuttujen lapset on ryhmiksessä tai pk:ssa, ja kaikki viihtyvät ja kasvavat ja kehittyvät normaalisti. En siis usko, että sillä hoitomuodolla on niin hirveästi väliä tai että absoluuttista totuutta minkään muodon paremmuudesta on. Tärkeintä on varmaan se, että vanhemmat luottavat hoitoon ja että lapsi voi olosuhteisiin nähden mahdollisimman hyvin - tarkoitan siis sitä, että ei vuoden ikäiselle aina ole niin helppoa aloittaa jonkun muun kuin äidin hoidossa. Tai äidille luopua kotihoidosta (minulle esim. tuottaa edelleen vaikeuksia :)).



Mutta siis ap:lle, selvitä realistiset vaihtoehdot ja sit vaan kuuntelet itseäsi, mikä tuntuu teille parhaalle ratkaisulle. Mm. pph:aan pääsee tarvittaessa tutustumaan ennen päätöstä, jos epäilyttää että hän ei ole pätevä tai jokin muu asia, varmaan myös päiväkotiin tai ryhmikseen.

Että mua ärsyttää kun jo pienestä pitäen lapsi muka tarvitsee virikkeitä.Hoh hoijaa. Itse olen päiväkodissa töissä enkä kyllä pientä lasta sinne toisi. Ryhmät on aivan liian isoja eikä aikaa ole lapsille todellakaan tarpeeksi, niin karua se vaan on :(

Pph on eroja, voi olla tosi ihania tai sitten ei niin, mutta silti neljä lasta on ihan eri määrä kun 12 tai jopa 16.

Eli ykkösvaihtoehto olis hoitaja kotiin. Yksin aika taakka rahallisesti, mutta löytyiskö rinkiin hoitokaveria.

Toiseksi pieni ryhmä eli perhepäivähoitaja.

Päiväkoti ei minusta ole niin pienen paikka, mutta onhan niitäkin joissa ihan pikku ryhmiä (max 6), mutta tosi harvoin. Sen ikäisen pitäisi päästä vieraassa paikassa syliin kun sitä tarvitsee tai ainakin hyvin pienen odotuksen jälkeen.

Enkä ole lainkaan päiväkodin vastustaja, mutta näin pienen kohdalla kylläkin ehdottomasti.Isommalle päiväkoti varmasti oikein hyvä vaihtoehto.

Itse olen ajatellut hakea lapsilleni hoitopaikkaa ryhmäperhepäiväkodista. Lapseni ovat hoidon alkaessa 3.5v ja 1.v6kk. ja toivon heille paikkaa samasta ryhmästä. Meillä päin ryhmiksessä työskentelee 3 perhepäivähoitajaa/ lastenhoitajaa, ryhmäkoon ollessa n.12 lasta. Ryhmä on kuitenkin pienempi kuin päiväkodissa ja aikuisissakin on lapsella varaa löytää se " lempihoitaja" ja kavereita, jos vaikka ei kemiat pelaa yhden kanssa. Hoitajan sairastuessa ei tarvitse lapsia lähteä kiikuttamaan vieraaseen hoitopaikkaan, sillä harvoin on kaikki hoitajat saman aikaisesti poissa töistä. Itse olen myös näitä asioita pohtinut, kun on tuo haku aika kohta käsillä ja parin talon päässä olisi myös perhepäivähoitoa tarjolla. Toki tuo perhepäivähoitokin on hyvä vaihtoehto, ehkäpä noita sairasteluja olisi vähemmän ja syli hoitoa enemmän (riippunee tietysti lasten määrästä/ iästä)

että yksityinen hoitaja tai perhepäivähoitaja. Esikoisen laitoin pph:lle vajaa 2-vuotiaana, sillä pidin kodinomaista hoitopaikkaa kaikista parhaimpana.



Mutta mieleni on nyt muuttunut. Nimittäin kuopukseni meni päivähoitoon 1v3kk ikäisenä ja päädyin päiväkotiin. Tytöllä on mennyt päivähoidossa alusta saakka aivan loistavasti, enkä kyllä keksi juuri mitään huomauttamista. Ryhmä on tällä hetkellä varsin suuri (15 lasta) eli mistään ihan pienestä pk:sta ei ole kyse. Suurin osa näistä pienistä on vain 4 päivänä viikossa hoidossa (samoin kuin omatkin lapseni), joten kerrallaan paikalla ei yleensä ole kuin max 10-12 lasta.

Nyt hän on ollut hoidossa 4 kuukautta ja vain kerran on ollut sairaana. Hoitopaikan hoitajista (+ hoitokavereista) on tullut tytölle tosi rakkaita ja tyttö on oppinut hienoja taitoja (niistämisen, pottailun, pukemisen) ihan vain toisten mallia seuratessa.



Minusta päiväkodissa on kaikista parhainta se, että siellä on monta ammattitaitoista hoitajaa, lapsille järjestetään kaikenlaista kivaa toimintaa ja heillä on paljon virikkeitä. Lisäksi voin olla varma, että lapsi saa aina hyvää ja vaihtelevaa ruokaa ja mahdolliset ongelmatilanteet on helpommin ratkaistavissa. PPH:ssa minua eniten ärsyttii juuri se, ettei häntä välttämättä sateella huvittanut lähteä ulos, joten lapset nuhjasivat koko päivän sisällä, tv oli jatkuvasti päällä, ruoka saattoi olla nakki-makaroni-linjaa aika useinkin ja sitten ongelmatilanteiden ratkaiseminen oli vaikeampaa, sillä silloin oli hoitajan sana lapsen sanaa vastaan. Lisäksi ns. varhaiskasvatus ei näyttänyt pph:tamme hirveästi kiinnostavan.

Piti vielä siitä sanoa, että minullakin on ollut aikaisemmin harhaluulo siitä, ettei päiväkodin jättiryhmissä pienillä ole mahdollisuutta päästä syliin sitä halutessaan. Mutta kyllä on tämäkin harhaluulo minulta karissut. Oman tyttöni pienten ryhmässä on valtaosa vähän isompia vajaa ja vähän yli 3 vuotiaita, jotka eivät enää niin paljon syliä kaipaile. Sitten on ihan muutama tosi pieni, jotka viettävät tosi paljon aikaa yhden tai kahden hoitajan kanssa sohvalla sylittelemässä, halimassa, lukemassa ja hassuttelemassa. Eli lämpöä ja syliä kyllä löytyy. Ryhmään otetaan aina yksi uusi lapsi kerrallaan, joten hän saa sitten sitä ekstrahuomiota alussa. Omasta tytöstäni kyllä näkee, miten hyvin häntä hoidossa pidetään, hän on kiintynyt tosi lujasti hoitajiinsa (ja hoitajista näkee, miten aidosti he ovat omaan tyttööni kiintyneet). En voi kyllä sanoa vastaavaa poikani pph:sta silloin aikanaan. Olisikohan hän edes saanut yhtä paljon syliä silloin, kun mitä oma tyttöni nyt päiväkodissa.

Toiminta on valvottua, suunnitelmallista, lastenhoitajat ja lastentarhanopettajat ovat koulutettuja tehtäviinsä ja tekevät lähes tulkoon vain lastenhoidollisia tehtäviä, päiväkodeissa on erikseen siivoojat, keittäjät, johtajat. Päiväkotien pihat on suunniteltu turvallisiksi ja ne on aidattu. Päiväkodissa on pienilläkin mahdollisuus leikkikavereihin. Rytmi on tasainen.



Meillä on kokemusta neljästä eri päiväkodista ja jokainen on ollut parempi kuin yksikään pph ikinä voisi olla, ihan puhtaasti jo resurssisyistäkin.