Kyllä huomaa, kenellä on elämänkokemusta ja kellä ei

Meillä on 3 lasta ja ovat onneksi saaneet pitää tässä lähellään molemmat vanhempansa.



Pettäminen jos mikä on mielestäni sitä vastamäkeä, missä olen luvannut olla tukena ja apuna. Taistelin ja taistelin, ja nyt meillä menee tosi hyvin.



Siksi mielestäni on jotenkin vastuutonta karjua täällä heti : JSSAP tai EROA! Vaikeuksista voidaan myös selvitä

aika tunteetonta tohua, ihan niinkuin tunteilla ei alunpitäenkään ois ollut mitään osaa eikä arpaa suhteessa.

Minä kerran kerroin täällä, että minun mieheni vahtii kilojani, eli hän kyllä huomauttaa, jos vyötärö paisuu. Parikin mammaa sanoi, että hän kyllä eroaisi sellaisesta miehestä.



Juu, tuo on hieman inhottava piirre miehessäni. Mutta en ole 18 vuoden aikana löytänyt hänestä mitään muuta moitittavaa: hän on rehellinen, luotettava, hyvä sängyssä, maailman paras isä ..... mitä nyt mittailee vyötäröäni. Erotako heti vai vasta huomenna?

aika harvoin lyövätt ai pettävät elämäänsä muuttaa.. joten silloin kannattaa erota, eikä kärsiä.



ja ikää on 40. Joten en ihan elämänkokemukseton ole

ihmiset eroo kyllä useimmiten ilman että siihen liittyy uskottomuutta tai väkivaltaa. Uskottomuuskin tulee mukaan vasta sitten kun toivo on jo heitetty.

Minun mies ei tiskaa koskaan muttei tulisi mieleen hakee eroa sen takia, kun muuten on mitä ihannin maan päällä.

no en ole ajatellut erota sen takia.. heheheh.



-5-

Eroko edessä?

ja olet jatkanut suhteessa?



Elämänkokemusta on ainakin minulla rutkasti takana ja pettämisestäkin. Silti olen sitä mieltä, että jos toinen pettää, niin ero siitä tulee, ennemmin tai myöhemmin, jollei toinen saa hyväksyttyä sitä pettämistä. Minä en ainakaan enää koskaan katsonut ihaillen miestäni pettämisen jälkeen ja yksistään se vei pohjan suhteelta. Kuka mies haluaisi olla naisen kanssa, joka ei häntä ihaile? Ja kuka nainen haluaisi pettävän miehen?



Alkoholismi, pettäminen ja väkivalta ovat sellaisia, joista vain äärimmäisen harvat paranevat. Eroaminen siis on usein se paras ratkaisu ja jos toinen paranee, niin ainahan sitten voi palata yhteen. Miksi pitäisi alistua ja kärsiä toisen ihmisen tekosista? Ei ne lapsetkaan voi hyvin, jos äiti tai isä kärsii. Minusta ei ole mitenkään ihailtavaa, että suostuu olemaan toisen kynnysmattona. Asia erikseen kertaerehdykset, mutta yleensä pettämiset, alkoholismi ja väkivalta ei jää yhteen kertaan. Toisen kerran voi toki odottaa, mutta vain tyhmä jää itseään kiduttamaan toisen kerran jälkeen.