Älkää rakkaat vanhemmat puhuko lapselle,

ei päiväkodissa mitään vikaa, viihtyvät kunhan pääsevät sinne, mutta aamuheräämiset on kyllä tuskaisia ja ehdottomasti " pitää"

Meillä aina kerrotaan mitä kivaa päiväkodissa saa tehdä ja sitten vaan ihan neutraalisti, että tänään äiti tai isä hoitaa.

Toisaalta meillä koitetaan olla tunnerehellisiä. Eli kun lapsi on mieluimmin kotona kaikesta huolimatta jos siihen on tilaisuus, en teeskentele että päiväkoti on mahtavaa upeeta jos se ei sitä ole. Jonkunlaisen tasapainon koitan pitää näitten kahden näkökannan välillä...

Muistan kun ystäväni esikoinen oli menossa kouluun, ja he olivat hakeneet paikkaa yksityisestä koulusta, jonne pääsy oli vielä epävarmaa, ja äiti puhui lapsen kuullen siitä, miten olisi hyvä että sinne pääsisi kun tavallisissa kouluissa on sitä kiusaamista. Lapsikin rupesi niin puhumaan niin, ja pelkäsin miten käy jos ei yksityiseen pääsekään. Onneksi pääsi, mutta minusta äidin tapa puhua oli vastuuton, siirsi oman pelkonsa lapseen.

Vierailija:

kyllä meidän lapset ainakin ihan itse osaa sanoa että " pitää" ja eikä halua

ei päiväkodissa mitään vikaa, viihtyvät kunhan pääsevät sinne, mutta aamuheräämiset on kyllä tuskaisia ja ehdottomasti " pitää"

Näinhän ne lapset itse puhuu ja saavat puhuakin, mutta vanhemman ei kannata ehkä korostaa asiaa menemällä mukaan tuohon puhumismuotoon vaan todeta vain asia.