Muita joilla kiinteät tökkii ?
Alkaapa kerta kaikkiaan positiivisuus loppumaan meidän ukkelin syöntihommissa. Ikää kohta 10 kk ja kiinteät ei vaan meinaa upota. 5 kk iässä aloiteltiin harjoitukset ja vieläkään ei oikein onnistu.
Alussa antoi välillä syöttää lusikalla, nykyisin herra EI huoli lusikkaa vaan ainoastaan syö sormin ja hyvin vähän (tämäkin ajoittaista, välillä ei kelpaa mikään eikä mitenkään). Kaikki mahdolliset ruuat ja soseet on kokeiltu ja mitään ei mene kuin joskus pieni määrä kerrallaan. Imetyksessä on (luonnollisesti) edelleen ja maitoa sitten tankkaillaan varsinkin öisin hyvin tiuhaan tahtiin, eli mamma alkaa olla hieman väsy. Pituuskasvu ja muu kehitys on ok mutta painoa ei luonnollisesti tule niinkuin pitäisi vaan miinuskäyrillä mennään rutkasti (72 cm, 8 kg). Eipä ihme kun kulutus aktiivisella ryömiskelijällä ja touhuajalla on kova. Verikokeissa kaikki oli ok, allergioita ei ole tutkittu mutta ei ole niihin viittaavia oireita. Ravitsemusterapeutilla käytiin ja meidän rutiinit ja syömistavat sai hyväksynnän, ohjeena vaan oli että pitää määrätietoisesti yrittää tarjota ja pitää säännölliset ruokailuajat (niin kuin ollaan tehtykin) ja koittaa olla stressaamatta, kun toisilla tämä vaan ottaa pidempään...
Hieman on vaikeaa olla stressaamatta kun neljä kertaa päivässä laittaa / lämmittää ruuat ja koittaa niitä määrätietoisesti tarjota ja tuloksena on ehkä 5 syötyä makaroonia, 7 maissinjyvää ja muutama parsanpala & sotkut siivottavana. Tässä alkaa väkisinkin miettimään että onko vika sittenkin itsessä ja tehdään jotain väärin. Ja poika myös alkaa olla aikas hoikka, eli sekin huolestuttaa että vaikuttaako tämä jossain vaiheessa jo kehitykseen.
Onko muilla vastaavanlaisia ongelmia ? Antakaa vinkkejä miten teillä on toimittu asian kanssa ? Muita kokemuksia asiasta ?
Kommentit (25)
Hienoa Lumileopardi että teillä sujuu jo noin hyvin, edistystä on tapahtunut!
Kuulumisia meiltä. Emme sitten olleetkaan sairaalassa tytön kanssa. Kontrolli oli loppiaisen aikoihin ja siellä oli eri lääkäri. Tää oli tosi mukava, vanhempi ja kokeneempi, kun ennen on ollu nuori. Ihme kyllä tyttö oli pysynyt käyrillään (76,2cm ja 8910g) niin sanoi ettei osastolle häntä halua kun kuitenkin hiljalleen painoakin tulee ja lisäksi siellä on nyt aikamoinen tautitilanne, että helposti jonkun tartunnan saisi. Toki sanoin ennen joulua kun se toinen lääkäri soitteli labratuloksista, että toivoisimme vielä vähän lisäaikaa ja että se aikaisempi osastopäivä oli meille aikamoisen ikävä kokemus. Vaikka nyt uskon että jos sinne joudutaan, niin meitä kuunneltaisiin enemmän ja toimittaisiinkin eri tavalla.
Annamme rautalisää koska hemoglobiini oli ennen joulua 105, eli lievä raudanpuute ja on laskussa. Muut arvot oli normaaleja. Lihaa pitäisi saada menemään ja tietysti muutakin, kun nyt ei mene oikeastaan lihaa ja kasviksia ollenkaan. Siis ihmettelen millä tuo kasvaa ja elää (siis maidolla...) kun meillä koko päivän syöty ruokasaldo on nykyisin melkein aina 10 tai yleensä vähemmän, pientä lusikallista ruokaa ja lisäksi jonkin verran peruna-porkkanavelliä. Siis melkein täysimetyksellä edelleen. Iltapuuroakaan ei mene kuin muutama lusikka, jota aiemmin meni välillä ihan mukavastikin. Positiivista, että ollaan edistytty tuossa pulloilussa. (vihdoinkin!) Iltaisin on nyt muutamana iltana juonut n 1.5 dl velliä omaan tahtiinsa ehkä tunnissa. Ja maitoakin voi hörppiä vähän pullosta aterioilla, tosin sitä menee nyt ehkä neljäsosa desi kerralla jos häntä huvittaa (eli ehkä kerran päivässä)
Selvästi tytöllä on ihan periaate, ettei halua syödä tai edes maistaa mitä olisi tarjolla. Joskus kun tarjoan hedelmäsosetta niin kun kaikelta huitomiselta saan sitä vähän huulille niin huomaakin että on ihan hyvää ja voi sitten syödä kokonaisen muutaman lusikallisen. Tosiaan häntä taitaa jo hermostuttaa nuo syömistilanteet, että taasko ne jotain yrittää hänen suuhunsa laittaa. Ja niin ahdistaa äitiäkin, vaikka koitan rennosti ottaa. Sormiruokiakaan ei juuri mene kuin vähän raejuustoa ja muroja, eipä juuri muuta. Niin että mulla alkaa pikkuhiljaa positiivisuus olemaan ihan kateissa tuon hänen syömiseen oppimisensa kanssa. Jotenkin ajattelin että vuoden ikä on jonkinlainen rajapyykki, että se helpottuu ja että kiinnostuisi enemmän itse syömisestä, mutta ei. Ja tällä viikolla tulee vuosi täyteen. Jos oltaisiin edistytty vaikka pikkuhiljaa tässä asiassa ja suostuisi syömään vaikka pari lusikallista joka aterialla, olisi mieli paljon valoisampi tuon suhteen. Mutta tosiaan, takapakkia ollaan menty, nyt ei ole pariin kolmeen viikkoon sujunut edes entisen vertaa.
Tuntuu, että elämä olisi jotenkin NIIIIN paljon helpompaa, jos tuo ruokahomma tuosta lähtisi sujumaan.
Ja tuosta imetyksestäkin olisin pikkuhiljaa valmis luopumaan, toki esim. iltaisin voisi jatkaa jonkin aikaa. Neiti kokeilee välillä uusia työkalujaan mun tissiin (4hammasta on). Onneksi ei kovin kipeästi ole ottanut että ilman haavoja on selvitty tähän asti.
Anteeksi tämä valitusvirsi multa, mutta jotenkin vaan positiivisuus on nyt kertakaikkiaan kateissa!
Toivottavasti muilla nyt kuitenkin sujuisi jo mukavammin. Voimia toivottelen taas!
T:H
Täytyy koputtaa puuta, mutta meillä on nyt muutaman päivän mennyt syöntihommat vähän paremmin ja varsinkin puuro on kelvannut aamulla ja illalla hiukan aikaisempaa paremmin, tosin vain huijaamalla eli pojalla pitää olla jotain räpellettävää pöydässä kun syötetään. Huono puoli on se, että imetykset ei sitten päivällä tahdo onnistua, tissi ei kelpaa ja pulloahan meidän poika ei huoli. Joten yöllä tankkaillaan sitten moooonta kertaa.... Ja jotenkin tuntuu että vähän ollut ukkeli ränkkäisempi päivisin, johtuneeko syönnistä vai tuosta kun imetys ei päivisin tahdon onnistua.
Turha tässä tosin on vielä tuuletella, näitä helpompia kausia on ollut aikaisemminkin ja sitten on taas tyssännyt kuin kanan lento.
Mitä mieltä muuten olette tuosta huijaamalla syöttämisestä ? Onko se järkevä tapa vai tuleeko siitä nyt taas joku "assosiaatio" ?
...laitelkaahan kuulumisia ja kommenttejanne.
Meillä ollut muutama päivä melko takkuista, ei maistu kiinteät eikä oikein maitokaan kuin öisin. Ilmeisesti yläetuhampaita tehdään ja ne vaivaa, tai ainakin toivotaan niin, ja tämä olisi ohi menevä vaihe.
Väkisinkin taas stressiä pukkaa päälle, huoli pojan riittävästä nesteen ja ravinnon saannista. Pissavaippoja nyt onneksi tulee muutamia päivässä ja ihan mukavasti jaksaa ukkeli touhuillakin eli ilmeisesti sitten joten kuten riittää ravinto kuitenkin.
kirjoitin pitkän viestin, mutta se katosi jonnekin.
No, summa summarum: meillä syödään edelleen huonosti. Aamu- ja iltapuuroa menee vähän, muita ruokia ei juurikaan. Hetken aikaa oli niin, että kun poika sai sormin syödä (bataattia, itse tehtyjä lihapullia jne...), ruokaa upposi edes pikkuisen joka aterialla. Mutta sen homman uutuudenviehätys oli äkkiä koettu.
Tosi turhautunut ja stressaantunut olen tämän asian kanssa, vaikka itse ruokailutilanteet pyritään aina pitämään mahdollisimman hyväntuulisina. Puuron ja hedelmäsoseen lisäksi poika avaa suunsa jossain määrin banaanille ja Vatajan nitriitittömille nakinpalasille. Siispä niitä sitten aina loppujen lopuksi tarjotaan, kun ei mikään muu ole kelvannut. Joitakin lusikallisia saattaa myös mennä muuta ruokaa, jos jekuttaa noiden kahden avulla. Tänään aamupäivällä sain mm. pojan syömään neljä lusikallista parsa-perunamuusia + hirvenlihaa, kun jokaisen lusikallisen kärjelle laitoin banaaninpalan. Soijakorviketta menee nyt onneksi tuttipullosta melko hyvin. Se on tärkeä juttu, koska imetys on jo vähentynyt niin paljon.
Poika ei ymmärrä syömisen päälle juurikaan, vaan aloittaa ärsyyntyneen kitinän, venkoilun ja naaman hankaamisen heti syöttötuoliin jouduttuaan. Sylissä syöttäminen ei tuo sen parempaa tulosta. Lelut ja kirjat sekä myös kuviolliset lastenlautaset vain sotkevat tilannetta entisestään.
Odotan niin kovasti, että poju jossain vaiheessa hiffaa, että syöminen on ihan kiva juttu... Siihen saakka eletään kait pyhällä hengellä, vaikka pakanoita ollaankin.;-)
Mites muilla?
on mukavaa kuulla muistakin! Jos lapsella on edes välillä paremman syömisen kausia, on sekin jo hieno juttu.
Meillä myös syödään edelleen huonosti. Iltapuuroa menee vaihtelevalla menestyksellä ja vähän välipala hedelmäsosetta. Lounaalla ja päivällisellä tyttö ei avaa suutansa lusikalle. Jos pari lusikallista saa jotenkin huijaamalla nekin voi tulla ulos. Kun sain suuhun vähän 8kk klönttisempää sosetta, sylki ensin ulos ja loput kaivoi sormin pois... Että se siitä kokeilusta. Muuten en enää tiedä mitä hänelle koittaisin tarjota. Sormiruoissakin alkaa mielikuvitus loppua. Niitäkin menee meillä niiiiiin vähän. Raejuustosta on nyt tykännyt. Banaania meni aikasemmin aika hyvin, mutta on nyt kyllästynyt siihen kun ei enää maistu. Noita nakkeja kokeilin mutta tyttö ei tykännyt, olivat kanssa kai liian kovia hänelle. Huolestuttaa kun ei saa lihaa mistään.
Niin, meillä myös kaikki ylimääräinen ruokailutilanteessa on vaan haitaksi. Menee leikkimiseksi tai seurailee vaan mitä ympärillä tapahtuu.
Olen myös todella huolestunut ja turhautunut tähän tilanteeseen ja ruoan kanssa temppuilemiseen. Milloin nää lapset oppii syömään? Jos joku sanoisi että parin kuukauden päästä sujuu jo hienosti niin sitä jaksaisi paremmin, mutta kun tuostakaan ei ole takeita.
Meillä on taas ens viikolla kasvukontrolli ja 11kk tulee täyteen. Pelottaa jo valmiiksi. Tyttö on alkanut liikkua nyt todella paljon enemmän ja ryömii nyt vauhdilla ja hakee usein konttausasentoa. Niin että energiaa kuluu varmasti roimasti enemmän. Toisaalta on pirteä ja touhukas, että se on aina hyvä merkki.
Kirjoitelkaahan taas! Musta on mukavaa kun saa purkaa mieltään kohtalotoveretten kanssa.
..meillä edelleen mamman hermot paukkuu, herralle ei meinaa kelvata edes puuro joka vielä jossain vaiheessa meni jotenkin. Sormiruuat (jotka myös joskus kelpasi vähän) viskoo oikein voimalla pitkin lattioita kiukkuisen näköisenä, lusikalle kääntää pään ja pistää naaman mutruun. Lisäksi nukuttaminen mennyt kauheaksi kiukkuamiseksi, sekä päikkärit että iltanukuttamiset, kun herra haluaisi vaan ryömiskellä ja touhuilla vaikka on iiihaaan väsy ja ränkkä. Vaikka tiedän että ei vauva pahuuttaan näin toimi, niin väkisinkin alkaa vaan välillä vtuttaa ja välillä taas masentaa. Ja käypä mielessä että olenko nyt jotenkin epäonnistunut äitinä kun ei homma suju ja toisten lapset ne vaan nukkuu yöt läpeensä ja syö lautastolkulla.
Noita Vatajan nakkeja myös kokeiltiin, ekalla kerralla meni muutama pala, seuraavalla kerralla ei. Nyt ostin kokeeksi tofua ja soijarouhetta, mutta en ole vielä ehtinyt tarjota (ja lattialle se ne viskoo anyways tai sylkee jos vahingossa saa lusikan suuhun...).
Soseethan meillä ei ole viikkoihin kelvannut ollenkaan, eilen kun ei mikään muu mennyt kokeilin piruuttani 4 kk peruna-kukkakaalisosetta ja yllättäen purkillisen sain huijattua kun herra näpräsi samalla vitamiinipurkkia. Mutta heti jos huomio irtoaa näperryksestä ja huomaa lusikan niin suu napsahtaa satavarmasti kiinni. Ja eilen illalla / tänään ei taas kelvannut sosekaan eli oli ilmeisesti joku hetken haksahdus.
Luetelkaahan muuten niitä ruokia mitä olette saanut teidän lapsille menemään, jos vaikka vielä löytyisi jotain mitä ei olla jo kokeiltu. Tässä meidän lista, näitä siis mennyt joskus, tällä hetkellä ei kelpaa mikään:
- 4 kk peruna-kukkakaalisose ja perunaparsasose jossain vaiheessa, ei enää
- sydänmakarooni ja pikamakaroonit, joskus lusikalla joskus sormin
- parsa
- maissi
- kalkkunajauheliha
- Vatajan nakit
-maissinaksut
- kaurapuuro (puuropannarina)
- banaani
- kurkku (itse jyrsinyt palasta tai laitettu lusikalla pieniä paloja suuhun)
Ja näitä kaikkia siis menny vain tosi minimalistisia määriä, paitsi puuroa jonkun kerran ihan ok annos.
Tsemppiä taas kaikille ja koittakaahan sinnitellä ! Hopsantuulle tsemppiä neuvolaan, koita vaan olla hermoilematta, jos kerta tyttö vaikuttaa muuten terveeltä niin ei se paino niin merkittävä tekijä ole. Meillä myös ens viikolla kontrolli, ja kotipunnituksesta tiedän että eipä ole tullut painoa, saas nähdä mitä sanotaan, tuskin taas muusta keskustellaankaan...
väsyttää täälläkin. Viime yönä meni siinä pari tuntia kun koitin saada tytön nukkumaan omaan sänkyynsä. Meillä on sellaisia kausia, kun haluaisi vaan nukkua äidin sylissä tai vieressä. Kun pinnikseen koittaa laskea niin tulee kauhea itku. Ja sitten taas menee päiviä, että jää hyvin nukkumaan sinne. En tiedä liittyykö se hampaiden puhkeamiseen vai mihin. Monesti sitten lopulta päädynkin ottamaan hänet perhepetiin, niinkuin viime yönäkin. Siinä on vaan se että sitten on niin ahdasta etten itse osaa nukkua kunnolla, eikä oikein mieskään. Miten muuten nukutatte vauvojanne? Meillä on tullut huono tapa, ettei oikein nukahda kuin tissille. Koitan kyllä havahduttaa illalla sänkyyn laittaessa ja jos on sopivan uninen, osaa usein nukahtaa itse. Joskus jopa hetken pyörimisen jälkeen. Tämä tosin on harvinaista. Ihmettelenkin että miten sitten saan nukkumaan kun joskus lopetan imetyksen???
Noi nukkumisongelmat on kai aika tavallisia tän ikäsillä, kun tulee uusia taitoja ja hampaita puhkeaa. Oletko koittanut nukuttaa päikkäreille rattaisiin? Siinä ei ainakaan pääse ryömimään. Meillä nukutan aina päikkärit rattaissa. On nukkunut jo pitkään vaan yhdet päivisin.
Ja kyllä sitä varsinkin väsyneenä tulee kaikenlaisia fiiliksiä, itse ainakin muutun vielä entistäkin herkemmäksi.
Ja syömisestä, miltei tissilinjalla mennään. Kasvis(-liha)soseet tai aamupuuro ei uppoa lusikan lusikkaa. Pari kertaa on nyt saatu vahingossa lusikka suuhun ja sekin mikä suuhun menee, työntää pois. Ja uutta on tää että kaivaa sormilla ruokaa pois suusta jos ei tykkää. Parina iltana puuroakin meni vaan 2-4 lusikkaa, eilen vähän paremmin. Kunpa se nyt edes maistuisi!
Ja sormiruokakaan ei kummemmin maistu. Raejuustoa on ny syöny vähän lounaaks ja taitaa sekin jo ruveta kyllästyttämään. En enää tiedä mitä keksisin hänelle tarjota kun tuntuu että kaikkea mahdollista on jo kokeiltu. Kyllä on masentavaa :| Tuleekohan sitä jo jotain puutostiloja kun pelkkää maitoa syö?
Tässä listaa mikä meillä on joskus maistunut edes vähän:
-maissinaksut
-talk-murot
-cheerious-täysjyvämuroja kokeilin ja tuntu tykkäävän, mut ovat aikamoisia sokeripommeja ja suolaakin 1,3 etten usein/paljon uskalla antaa
-mysli-hiutaleet (esim. myllärin paratiisimysli)=linnunruokaa ;)
-nalle-pasta
-sydän-pasta
(näitä pastoja on menny ehkä pari kolme kerrallaan joskus)
-raejuusto
-banaani
-päärynä
-omena
-kurkku
-ylhäisten näkkäri, kuivattu leivänkannikka, raaka porkkana, varsiselleri(!), tuore ruisleipä: näitä on tykännyt jyystää ikeniin tai imeskellä
-kaurapuuro
-vadelma-kaurapuuro ja joskus puolukkainen puuro (valmis tetrat)
-hedelmäsoseista makeat eli muksu päärynäsose (tetra), aprikoosisose, aurinkoinen, hedelmähyvä
Ostin kanssa soijasuikaleita, keitin ja paistoin. Ei kelvannut. Miten sä 1Kesäpäivä sitä soijarouhetta valmistit, entä tofua? Maustoitko jotenkin?Mun on tullut kanssa kaikenlaista kaupasta ostettua siinä toivossa että joku niistä tytölle maistuisi.
Tämmöistä tällä kertaa. Kirjotelkaahan taas kuulumisia muutkin ja voimia!
..ja niinpä se taas meni lähes käyrien katselemiseksi. Painoa oli tullut vajaassa 2 kuukaudessa 370 g (nyt siis mennään jotain -12 % käyrillä) ja pituutta 0,9 cm (eli mennään - 0,9 %:ssa jos nyt oikein muistan). Terkkari siinä arpoi että onko tämä nyt ok vai pitääkö laittaa lääkärille ja laittoi sitten meidän omalääkärille pyynnön arvioida tilanteen ja palata asiaan jos pitää jotain tutkia enemmän. Katsellaan mitä tuleman pitää..Meillä tuossa muutaman viikon meni syöntihommat paremmin ja nyt taas ei ollenkaan eli laskeehan se paino taas tuosta väkisinkin, lisäksi viime yönä tankkaili supertiheään maitoa joten varmaan se toi painoon oman hetkellisen lisänsä kun ei vielä kaikkea ollut aamupäivällä pissaillut pois. No, eipä tämä mikää ylläri ollut, mistäs sitä painoa tulisi kun ei kerta syökään, ei sitä enää pelkällä maidolla voi ton enempää tullakaan.
Hopsantuu: Meillä on myös täysi tissille nukutus käytössä, en vaan ole jaksanut alkaa säätämään sen kanssa. Ja kun maito ei edes kelpaa kuin unisena, niin saapahan illalla sen maitonsa sitten tällä tavalla. Aiheesta on aloittamani pitkä keskustelu maitolaiturissa: http://maitolaituri.imetys.fi/viewtopic.php?t=3710. Tuntuu tämä tapa olevan muutamalla muullakin käytössä, ketju on luettu 3932 kertaa... Ostin sen Pantleyn kirjan Pehmeä matka höyhensaarille jossa oli ihan järkevän kuuloisia ohjeita uniassosiaation purkamiseksi, kun vaan jaksaisi alkaa noudattaa.
Meillä on pinnis sängyn vieressä sivuvaununa, mutta yleensä aina jossain vaiheessa aamuyötä nukutaan kaikki samassa pedissä kun en enää jaksa nostaa poikaa edes sinne omaan punkkaansa, vaikka onkin siis ihan vieressä.
Päikkärit nukutan nykyään vaunuihin ja nostan sitten nukkuvana sisälle nukkumaan että saan ottamaan maitoa, muuten kun ei imetys onnistu. Ei siis ihan helpoimman kautta meidän touhut... Iltanukahtaminen mennyt nyt helpommin jos pärjätty yksillä päikkäreillä, muuten menee huutamiseksi tai tosi myöhään.
Soijarouhe & tofu vielä testaamatta, sen rouheen aattelin vaan keittää mutta tofuun pitää etsiä jostain vihjeitä. Meillä meni viikonloppuna muutaman kerran kaupan peruna-possusosetta vähän lusikalla (kun huijasi samalla kännykällä soittamalla soittoääniä) joten jäi sitten muut kokeilut tekemättä. Nyt taas tällä viikolla ei ole mennyt oikein mikään, ilmeisesti hoksannut nuo huijaukset eikä mene enää siihen halpaan. Ja jos jotain saa suuhunkin niin sylkee pois, koskahan keksii tuon saman kuin Hopsantuun lapsi että kaivelee vielä sormin ne mitä ei saa syljettyä :)
Tsemppiä taas kaikille ja palaillaan !
esikoinen söi tosi huonosti ja oli -20 ja ylikin käyrillä pitkään. Nyt 3v ja 8 kk ollaan päästy pituudessa lähelle 0 ja painossa lähelle -15. Hoidossa söi tosi hyvin, kotona aikamoista taistelua. Odotan kovasti, että pääsee taas hoitoon tammikuussa, niin paino kasvaa paremmin.
Kakkonen aloitteli tissin ohella kiinteät 4 kk iässä, 6 kk kohdalla kiinteät maistui jonkin verran, sitten kiinnostus lopahti ja tyttö oli todellinen lusikkaruoan totaalikieltäytyjä. sormiruoka upposi, mikään muu ei. Äidillä oli hermot mennä. Pyysin apua neuvolasta, ja lopetin heidän ohjeillaan päivätissittelyt kokonaan. Muutaman päivän kuluttua alkoi ruokakin upota, nyt menee 3/4 pilttipurkillista parhaimmillaan (niitä pienempiä) ja 8kk karkeammat soseetkin uppoavat jonkin verran.Lisään ruokaan vielä tl öljyä silloin tällöin. Näyttäisi että paino nousee paremmin kuin siskoltaan. Iltapuuron jälkeen saa tissiä, aina aamuun saakka. Aamupala ei oikein maistu, vähän jugurttia uppoaa. Joululomalla olisi tarkoitus yötissittely lopettaal, silti iltarinta ja aamutissi jää vielä vähäksi aikaa. Pullo/mukimaito ei maistu.
Itsestä syöminen on mitä ihaninta puuhaa, ja kun jokapäivä istuu tuntitolkulla tyttöjen kanssa ruokapöydässä niin alkaa kummasti pinna kiristyä. Voimia kaikkien ruoka-asioiden kanssa painiville. Kyllä nuo näköjään melko vähälllä hengissä pysyy.... vaikka kaikki tutkimuksetkin on tehty esikoiselle, ei painoa ole kuin juuri ja juuri 13 kg, 98 cm, 3,8 v.
No niin, nyt ollaan sitten siinä tilanteessa jota olen pelännyt. Käytiin tänään taas kontrollissa sairaalassa. Tällä kertaa oli kasvanut ihan ok viimisen kuukauden aikana (jotain -13 painossa kai mennään, ja oli kans tissitellyt hiljattain), ei ollu hoikistunut tällä kertaa. Mutta... on kohta jo vuoden ja vaikka energiaa vielä saiskin riittävästi niin ravintoaineista alkaa tulla pulaa. Varsinkin raudasta kun lihaa ei suostu syömään oikeastaan ollenkaan pitkiin aikoihin. Otettiin verikokeet ja niistä sit kuulee ens viikolla. Joudutaan tai tyttö joutuu osastolle joulun/uudenvuoden jälkeen (ei olla päätetty viel) ja eka kai me vanhemmat ja sit hoitajat häntä koittaa syöttää. Mun ymmärtääkseni tissiä ei saa sitten olllenkaan. Jos ei kertakaikkiaan suostu mitään syömään niin sitten pystyvät kuitenkin turvaamaan ravinnonsaannin muulla tavalla. Tietäähän sen että yhtä sydäntäsärkevää itkua se tulee olemaan. Ja sit vielä kun vierastaa kovasti eikä tahdo nukahtaakaan kuin tissille. Jouduttiin 7kk jo sinne päiväks harjottelee ja sen jälkee kotona jatkettii ja hurjaa touhua se meistä vanhemmista oli! Eikä siitä silloin apua ollut.
Toisaalta olen helpottunut, että saadaan apua tähän tilanteeseen mutta toisaalta taas otan asian tosi raskaana, kun joudutaan pakkotilanteeseen ja ajattelen miltä pienestä lapsesta voi tuntuakaan :_| Siellä sitten pidetään se aika kuin tarvitaan. Kuulemma on ihan tyypillinen tällainen tapaus heillä ja kaikki ovat oppineet syömään, vaikka pieniruokaisia voivat ollakin.
Piti tämän tulla nyt tähän joulun aikaan vielä, mahtaakohan sitä osata nauttia kunnolla edes siitä kun nää asiat vaan pyörii mielessä. Olisvat ottaneet osastolle mahd. pian, mutta tosiaan on noi pyhät tossa välissä.
Olispa kiva kuulla onko jollain kokemusta tällaisesta.
Nyt pitää lopettaa. Tsemppiä ja voimia muille! En jaksa nyt edes kommentoida muuta....
Me olemme harjoitelleet "vasta" 2,5 kk, poika on nyt 7 kk. Tissimaito kelpaa ainoastaan, ja vesi lasista. Lusikalle ei suu aukea koskaan tarkoituksella, joskus vahingossa lelua pureskellessa saan sujautettua jotain suuhun. Sormiruoka ei vielä onnistu: pullauttaa palat yleensä ulos ja kurkkuun menevät palat saavat herkästi oksentamaan kaiken vaivalla syödyn. Poika on kasvanut ensimmäiset kuukauden kovasti (6 kk iässä 70 cm ja 8,3 kg), paino ollut viime aikoinai laskusuunnassa. Energiaa tarvitsisi, mutta kun ei kelpaa. Minulta ei varmasti tule tarpeeksi maitoa enää tähän tarpeeseen, joten nälässä on. Öisinkin syödään ihan tarpeeksi ja univelan lisääntyessä pinna lyhenee. Ei tässä kai mikään auta, mutta lohduttaa tieto, että muitakin on.
Yksi väsynyt äiti...
Täällä taas kirjoitellaan kun sai lapsukaisen nukkumaan, vaikka kohtahan se taas heräilee maidolle :-) Meillä nämä unipätkät on max 2h nykyisin, jippii.
Hopsantuulle mahdottomasti tsemppiä ja voimia, ihan tuli tippa linssiin kun kuulumisia lueskelin, voin vain kuvitella miltä tuntuu kun itselläkin on jatkuva huoli poitsun syömisistä. Mielenkiintoista vain tuo miten erilailla teillä terveydenhoidossa asiat hoidetaan kuin meillä, mielestäni meidän tilanne vaikuttaa aikaslailla samanlaiselta kuin teidänkin, mutta meille vaan ravitsemusterapeutti (eilen juuri soittelin ja kyselin neuvoja) vakuuttelee että kyllä aika korjaa tilanteen ja kunhan edes vähän tulee kasvua niin kaikki ok. Oli sitä mieltä että kun välillä on ollut niitä paremman syönnin jaksoja niin kertoo siitä että ei mitään vakavaa ongelmaa ole. Nytkin poika ollut reilun kolme viikkoa tosi vähillä kiinteillä, jonka kyllä mainitsin, mutta oli vain sitä mieltä että lapsilla on syömisissä kausia ja vaihtelua... Reilun kuukauden päästä on seuraava neuvola, eli saa nähdä ovatko siellä sitten samaa mieltä. Labrathan meillä on otettu elokuussa joten luulisi että sen jälkeen on voinut tilanne muuttua mutta ainakaan viimeksi neuvolassa ei edes ehdoteltu uusia kokeita. Joten oudolta tuntuu että teillä asia otetaan noinkin vakavasti. Mutta kuten sanoitkin niin toisaalta hyvä että nyt ainakin jokin käänne on asiaan tiedossa ja eivätköhän ne siellä sairaalassa tiedä mikä on lapselle parhaaksi ja saa asiat kuntoon.. Toivotaan että tilanteeseen tulee apu sairaalasta ja koita vaan ajatella (kuten itse koitan) että lapsellehan ei edes jää pysyviä muistijälkiä alle 2-vuotiaana eli vaikka siellä menisikin huutamiseksi niin ei siitä pitäisi vahinkoa olla.
Akileialle: koitahan vaan ottaa rauhallisesti, kuten olet ketjusta lukenutkin niin tuon ikäisellä ei pitäisi olla hätää ja toisilla vaan kiinteät ottaa aikansa. Vasta kun ikää alkaa olla reilun vuoden verran niin voi ehkä alkaa miettiä pitäisikö jotain asialle tehdä.
Kiitokset vaan kaikille viesteistä, tosi kiva lukea muiden tarinoita ja kuulumisia.
Tsemppiä ja voimia kaikille ja uskoa parempaan huomiseen !
Voi itku, kirjoitin sulle TOSI pitkän viestin, ja sit se katosi, sivut tökkii todella pahasti!!! No, jos nyt koittaisi pääasiat lyhemmin.
Niin, kuin omaa tarinaamme lukisin. Meidän 10kk tytölle ei myöskään kiinteät juuri maistu. Ennätys on ehkä puoli desiä puuroa soseella. Mitkään "suolaiset" ei oo koskaan menny, joskus tosin muutama lusikallinen. Sormiruokia saattaa syödä vähän, muttei merkittävästi. Aamulla tytölle ei maistu kuin maito, eikä myöskään herättyä päiväunilta. Nykyisin olen lounasaikaan tarjonnu banaania paloina sormilla ja välillä koittanu lusikalla tarjota sosetta. Ja joskus lounaallakin puuroa, jos sattus maistumaan.
Tykkääkö teidän poika esim avokadosta tai banaanista, vois antaa paloina sormista. Ja muutakin ruokaa voi tarjota sormista jos on vaan lusikkakammoinen. Jotku klönttisemmät soseetkin vois mennä, vaikka sotkua tuleekin. Kannattaa itse syödä samaan aikaan ja joillekin toimii huomion kiinnittäminen esim. leluihin/mainoslehteen. Ja jotkut pieniruokaiset syö kun on vaan tarpeeksi kova nälkä ja edellisestä ruokailukerrasta 5-6 tuntiakin aikaa.
Me oltiin myös ravitsemusterapetilla ja sanoi että tässä tilanteessa voi vauvalle antaa mitä vaan maistuis ja rasvaa voi lisätä tarpeen mukaan. Neuvolatäti oli samoilla linjoilla ja sanoi että kannattaa kokeilla myös tavallista kotiruokaa, jos ei vaan tykkää mauttomista mössöistä. Ja sanoi myös samaa mitä olen ajatellut itsekin, että meillä ei syö kun tietää että maitoa saa kumminkin nälkäänsä. Olisin jo valmis imettämisenkin lopettamaan jos se auttaisi tähän tilanteeseen, mutta... Harjoiteltu on kuukausikaupalla ja ei huoli mistään maitoa kuin millejä. Yleensä menee huitomiseksi tai suuttuu/alkaa leikkiä pullolla. Mikä avuksi??? Vinkkejä!!
Ollaan myös kasvuseurannassa ja pari kuukautta on menty miinukselle. Meidän tyttö on hyvin saman kokoinen kuin teidän poika, vielä vähän hoikempi. Huolettaa myös että riittääkö oma maitoni, kuin selvästi välillä haluaisi enemmän kuin saa. Meillä selvästi tyttö ei syö kiinteitä nälkäänsä, vaan vain jos sattuu tykkäämään ruoasta ja on sillä tuulella.
Vaikka tiedän että vauvan pääasiallinen ravinto kuuluu olla maito vuoden ikään asti niin välillä olen tosi epätoivoinen ja masentaa. Miten sellainen perusasia kuin syöminen voi olla niin vaikeaa? Eikä varmaan huolettaisi niin paljon jos kuitenkin kasvaisi kunnolla.
Vika ei varmasti ole itsessäsi. Kaipa se vaan on niin että näitä lapsia joskun vaan on, olen kuullut muutamista muistakin.
En tiedä oliko tästä apua mutta minusta on jotenkin lohdullista ettei ole tässä tilanteessa yksin. Ja olisi mukavaa kuulla teistä jatkossakin että miten sujuu tai sujuuko ja jakaa huolta sekä tsempata. Vertaistuki on minusta parasta.
Tässä nyt nopeasti kirjottamani, ehkä lisää kun kerkiän.. Tsemppiä!
Meillä on yhdeksänkuinen poika ja tismalleen sama tilanne. Sillä erotuksella, että poika on ollut ihan hyvän kokoinen, mutta painokäyrä on laskeva. Ja tuttua on myös tuo, että öisin sitten tankataan. Pitkään ajattelin, että imettelen muutaman kerran päivässä ja sitten öisin, jotta edes jotain ravintoa saisi. Tuntui, että imetyksen vähentäminen olisi liian radikaalia, kun meillä ei ole pullokaan kelvannut ja mukista juo niin vähän. Meidän pojalla on myös aika moninaiset ruoka-aineallergiat ja sekin hankaloittaa tilannetta. Nyt ollaan kuitenkin tosi levottomien öiden (söi helposti 8 kertaa yössä) vuoksi pidetty muutama yö unikoulua - tai siis mies on pitänyt, minä olen nukkunut esikoisen kanssa alakerrassa univelkojani pois - ja voisin sanoa, että ihan himpun verran paremmin on ruoka maistunut.
Meidän poika on kanssa ollut sen tyyppinen, että edes nälkäisenä ei ole syönyt kiinteitä, ellei sitten ole sattunut ruuasta tykkäämään. Noita ruokia, joita on syönyt jopa 0,5-1 dl kerralla ovat oikeastaan vain riisipuuro ja päärynäsose. Mutta: nyt tuntuu, että ekaa kertaa poika on jokaisella päivän viidestä ateriasta alkanut syödä edes jotain. Kylläpä se helpottaa huolestuneen äidin mieltä! Oon alkanut ajatella, että ehkä rintamaito on sitten kuitenkin pitänyt pojan näläntunteen loitolla, jolloin syömiseen ei ole ollut minkäänlaista motivaatiota. Toinen asia sitten on se, että tuo meidän poju ei kyllä ylipäänsä ole tippaakaan kiinnostunut syömisestä (paitsi tissin...). Ei ole jotenkin hoksannut koko asiaa, eikä sormiruokaakaan noista vähistä ruoka-aineista tahdo upota.
Tunnen pari lasta, joilla syöminen on ollut yhtä huonoa sinne päälle vuoden ikään saakka, jolloin ovat jotenkin hiffanneet, mistä syömisessä on kyse - yleensä sitä kautta, että ovat saaneet alkaa itse heilutella lusikkaa. Omalle pojallemmekin oon pari kertaa lusikkaa tarjonnut, mutta ei hän sitä kyllä suuhun vie. Ja sotku on tosiaan ollut kamala, kuten sormiruuankin kanssa. On myös tosi turhauttavaa aina valmistaa ruokaa, joka sitten lentää syömättömänä biojätteeseen. Ja huoli lapsen kasvusta ja ravinnon saannista on todella kova. Usein kuulee, että huono ruokahalu voi johtua hampaiden puhkeamisesta tai vaikka korvatulehduksesta. Varmaan niinkin, mutta toisaalta jotkut lapset vain ovat huonoja syömään, joko vauvoina tai sitten myös myöhemmin. Aika shokki tämä on silti mulle ollut, kun esikoinen pisteli tämän ikäisenä jo isoja aikuisen annoksia mitä vain (paljon allergioita tosin hänelläkin oli).
Oikeastaan muita keinoja saada ruokaa uppoamaan mulla ei ole ollut kuin se, että esikoinen on pöydässä syömässä samaan aikaan, tai sitten muuten touhuilee siinä vieressä. Silloin poikamme joskus unohtuu seuraamaan esikoisen juttuja ja ruokaa saa ujutettua suuhun jonkin verran, jos on nopea. Ja toinen keino on ollut se, että pojalla on ollut oma lusikka, jolla on "syöttänyt" minua. Tämä naurattaa poikaa sen verran, että kun jaksan hassutella, niin saan aina muutaman lusikallisen uppoamaan. Kirjat, lelut ym. viihdytyskeinot eivät meillä ole toimineet ollenkaan. Ja sitten nyt poika on vihdoin suostunut vähän juomaan pullosta, joten olemme saaneet korvikemaitoa menemään jonkin verran enemmän. Meillä on käytössä apteekin korvike, joka lienee hieman täysipainoisempaa kuin tavalliset korvikkeet, joten sen parempi menekki lohduttaa mua hieman: ainakin poika saa jotain tarvitsemiaan ravintoaineita siitä.
Mielelläni lukisin muiden vastaavassa tilanteessa olevien kokemuksia ja selviytymiskeinoja.
Tsemppiä!
Meiän tyttö oli 1-v 72 cm ja reilusti alle 8 kiloa. TArkkaa en muista. Paino on tälläkin hetkellä -23 %. Lääkärissä "joudutaan" ravaamaan vähän väliä, mutta eipä siitä mitään apua ole. Sanovat, että terve lapsi, syö riittävästi, ei syytä huoleen. Itse en jaksakkaan enää olla huolissani tytön syömisistä. Näyttää pärjäävän vähemmälläkin ja pituuskasvu on "riittävää".
Tosi lohdullista lukea että ei olla ainoita joilla on tämä ongelma, kun välillä tuntuu että kaikkien kavereiden lapset syö kuin hevoset ja meillä tämä vaan on niiiiin vaikeeta. Vertaistuki todella on loistavaa, kiva kuulla muiden konsteja ja kokemuksia.
Ollaan oikeastaan kaikkia mainitsemianne kikkoja kokeiltu, meillä noi hämäykset toimii yleensä aina muutaman päivän ja sitten jo pitää keksiä jotain uutta jolla saa huomion pois lusikasta.
Me ollaan käytetty Neito Erikoisrypsiöljyä joka toistaiseksi on mennyt ihan lusikalla. Rasiamargariinit ei kelpaa, herra huomaa heti jos on sekoitettu esim. puuroon.
Meillä nyt muutamana päivänä on yllättäen uponnut hieman "puuropannaria", eli hienonnetuista kausuurimoista keitettyä paksua puuroa joka sitten jäähdytetään tököksi ja tästä näitä palasia sitten pojalle suuhun. Välillä aivan ihmeellisiä ja epäloogisia nämä maistuvat ruoat, mitkään makeat soseet ei keipaa ollenkaan ja sitten kuiva puuronkökkö kelpaa... Ja nämäkin on niin päivästä kiinni, sama juttu ei välttämättä kelpaakaan seuraavana päivänä, ja joinakin päivinä ei mene oikeastaan mikään.
Ja tämä tosiaan on niin turhauttavaa ja ahdistavaa, vaikka kuinka yrittää olla stressaamatta niin väkisinkin sitä miettii kaikkea mahdollista mikä voi olla vikana. Meillä kun vielä neuvolassa niin kivasti täti sanoi, että hän ei muista kuin yhden tapauksen ennen meitä joka ei kerrassaan suostunut.syömään ja olikin sitten lopulta sairaalassa letkuruokinnassa...
Netistä on löytynyt paljon kohtalotovereita ja yleensä tämä syöntihomma on kaikilla jossain vaiheessa lähtenyt sujumaan itsestään, yksi ainoa tarina oli jossa lapsella oli lopulta todettu lapsuusiän syömishäiriö, ei siis syönyt vielä 3-vuotiaanakaan, ja oli sitten sairaalahoidossa. Ja sitten kun näitä lukee niin tietysti sitä alkaa miettimään että mitäs jos meidänkin pojalla on just silleen...
Jos on halukkuutta keskustella aiheesta ja muustakin lapsosiin liittyvistä yksityisesti, niin laittakaahan kohtalotoverit meiliä osoitteeseen:
ykskesapaiva@wippies.fi
Olis ihan kiva kuulla teidän arjesta enemmänkin ja tietää miten kullakin asiat etenee.
Tsemppiä ja voimia kaikille ! Koitetaan vaan jaksaa uskoa että kyllä luonto hoitaa hommansa ja lapsoset alkaa syömään kun ovat siihen valmiita...
Hopsantuulle piti vielä kertomani, että meillä on ihan sama juttu tuttipullon ja mukien kanssa, maito ei kelpaa kuin tissistä. Pulloa harjoiteltiin jokin aika sitten pari viikkoa joka päivä (korvikkeella), mutta ei kelvannut.. Nokkamukista kelpaa vesi tai lypsetty maito muutaman kulauksen verran mutta ei enempää.
Joten tässäpä sitten ollaan aika tiukassa symbioosissa vauvan kanssa kun kaikki omat menot pitää laskea sen mukaan miten on imetetty. Vaikka ei tästä vauvavuodesta mitään ruusuisia kuvitelmia ollutkaan etukäteen, niin ei nyt ihan arvannut että näin hankalaa voi olla. Toisaalta pitää kuitenkin olla kiitollinen että ei ole ilmennyt allergioita tai vakavia sairauksia ja toivoa että niitä ei tulekaan...
Meillä esikoinen oli juuri tällainen huono syöjä, vain rinta oikeastaan todella maistui niin kauan kuin sitä annettiin eli 1 v ikään asti.Pullosta tai mukista ei huolinut ja lisäksi todettiinkin maitoallergia. Noin yksivuotiaana alkoi yhtäkkiä syödä hyvin ja aluksi alkoi upota puurot. Niitä veti aamuin illoin isot satsit ja pikku hiljaa kaikki alkoi maistua. Meillä oli myös 8 kk => painoseurantaa ja siitä sai kyllä sellaisen stressin, että oksat pois. Paino oli 8 kk iässä 8100g ja 10 kk iässä 8050 g, sitten 13 kk iässä jo 9000 g eli siitä paino lähti hyvin nousuun. Kuukaudet 8-10 olin aivan hermoraunio. Nyt on ihan unelmahyvä syöjä (2,5 v), ei tarvitse taistella minkään ruuan kanssa. Nälkäinen tytö ei varsinaisesti ollut, mutta viihtyi tissin kimpussa vähän turhan hyvin. Tuohon rinnallaviihtymiseen mulla onkin nyt ihan omat teoriani ja ihanteeni, mutta ei niistä sen enempää...
Tsemppiä! Tilanne helpottuuu varmasti!!! Ja jos lapsi on kutakuinkin tyytyväinen ja pirteä, ei tod näk syytä suureen huoleen ole, turhauttavaa se kyllä on.
Niin kiinnostaisi kovasti kuulla, miten sait vauvan vieroitettua? Olen itse alunperin ajatellutkin imettää vuoden ikään asti ja sehän jo kovaa vauhtia lähenee. Ja kun mikään muu kuin tissi ei kelpaa niin neuvot on vähissä. Olisiko antaa vinkkejä?! Ja kun kerran kiinteätkään ei oikein uppoa, ei imetystä voi noin vain lopettaa. Olen myös todennut että ensimmäisen lapsen kanssa sitä varmasti tekee kaikki virheet ja oppi tulee kantapään kautta. Jos lisää lapsia suodaan, on jo kokemusta ja ainakin vähän viisaampi.
1Kesäpäivä, kirjoittelen sulle yksityisesti postiisi. Kovasti olisin mielissäni, jos vaikka saataisiin sellainen "keskustelurinki" aikaiseksi näitten syömisongelmaisten kanssa, auttaisi ihmeesti jaksamaan. Uskon myös että tilanne helpottaa joskus, mutta odottavan aika tuntuu niiiiin pitkältä.
Hopsantuu, kuinka teillä on nyt sujunut? Onko muilla tapahtunut edistystä?
Täällä mennään edelleen niukalla ruokavaliolla. Lopetin pari viikkoa sitten yöimetyksen ja sen seurauksena aamupuuro ei nykyään jää enää kokonaan syömättä. Useimmiten sitä menee silti vain vajaa desi + soijakorviketta vajaa desi.
Tuo maidon huoliminen tuttipullosta (vihdoin) on kyllä helpottanut elämää niiiiin paljon. Muutenhan yli puolivuotiasta ei varmaan enää kannattaisi pullolle opettaakaan, mutta kun ruokaa menee huonosti ja allergiat ovat moninaiset, niin maidon menekki täytyy saada pysymään edes kohtuullisena. Ja koska pojumme on yhä aamuyöstä nälkäinen (eipä ihme!), niin pullon kelpaaminen oli ehdoton edellytys sille, että sain vihdoin yöimetyksen lopetettua. Nyt vastaamme miehen kanssa pojasta vuoroöin ja toinen saa aina nukkua vähän paremman yön toisessa huoneessa. Ihan luksusta, kun saa joka toinen yö koisia useamman tunnin putkeen!
Tällä hetkellä meillä on sillä tavalla parempi tilanne, että poika yleensä syö jokaisella päivän viidestä ateriasta edes jotain. Aamuisin ja iltaisin puuroa + sosetta, lounaalla ja päivällisellä edes pari kolme lusikallista ruokaa ja sit vielä yleensä hedelmäsosetta tms. välipalaksi. Lämpimistä ruuista kyllä kelpaa ainoastaan bataatti-/perunamuusi, jonka sekaan olen sitten onnistunut lisäämään rypsiöljyä ja possun tai hirven jauhelihaa. Mutta kyllä tuolla jo auttavasti pärjää, kun lisäksi menee noin 5 dl soijakorviketta /vrk ja sitten vielä imetän kolme kertaa päivän aikana.
Ruoka-aineita pitäisi saada kovasti lisää, mutta meillä on tuplaongelma, kun pojulle ei tahdo mikään kelvata ja sit vielä nuo allergiat rajoittaa tarjottavien ruokien määrää. Onneksi nyt hedelmä- ja marjasektorilta uppoaa pari kolme erilaista yhdistelmää. Tuon bataatin poika on nyt ilmeisesti kelpuuttanut pysyvästi ruokavalioonsa, joten täytyy yrittää siihen lisäillä mahdollisimman monipuolisesti kaikenlaista. Meidän ehdoton valttikortti, eli ne Vatajan nakit, kyllä valitettavasti menetettiin, kun poika oli syönyt niitä just ennen kuin sain vatsataudin. Ei syö enää...
Odotan kyllä niin kovasti sitä päivää, kun poikamme alkaa ihan oikeasti syödä. Olen välillä niin kamalan väsynyt siihen, että jokainen ateria on ihmeellistä kikkailua ja säätämistä, jotta saisi pojan syömään edes muutaman lusikallisen. Entistä enemmän arvostan myös esikoisemme ruokahalua, joka on ollut aina tosi hyvä.
Poitsun kanssa kävimme eilen neuvolassa. Paino oli tippunut (10,2 kg) ja nyt mentiin ekaa kertaa miinuksen puolelle. Pituutta onneksi oli tullut (76,6 cm), ja sehän se tärkeämpi kasvun mittari onkin. Allergiapolilla etenkin seuraavat tosi tarkasti tuota pituuden kehitystä. Ei meillä vielä suurta huolta ole pojan painosta, kun lähtötilanne oli niin hyvä, mutta ei se myöskään enää saisi kovasti tuosta laskea. Täytyy siis toivoa, ettei syöminen tästä ainakaan huonontuisi. Jotenkin elättelen toiveita, että kun poika alkaa harjoitella itse syömistä, myös motivaatio kasvaisi. Tai hoitoon lähtiessä sitten viimeistään, mutta se lienee edessä vasta ensi syksynä.
Meillä tuntuu jotenkin ihmeellisesti vaihtelevan sekin, mikä on paras keino saada poju syömään. Yhdessä vaiheessa meni sormiruokaa edes jonkin verran. Nyt taas alkaa vaan heitellä sellaista sapuskaa, ja parempi keino on vaan yrittää saada lusikalla huijattua ruokaa suuhun. (Oppi muuten tämäkin sälli hiljattain sylkemään ruuan suustaan...) Ylipäänsä on ollut tosi turhauttavaa huomata, että jos jonakin päivinä joku ruoka yllättäen pojalle kelpaakin, niin voi olla varma, että parin päivän päästä tulee stoppi, eikä enää kelpaakaan. Ihme touhua! Ainoastaan riisipuuro, päärynäsose ja nyt tuo bataatti ovat meillä sellaisia ruokia, joita voi aina edes yrittää tarjota menestyksen toivossa.
Ehkäpä tässä kohti parempaa ollaan kuitenkin menossa... Tsemppiä teille muille kovasti!
Lumileopardi + poitsu 10,5 kk