Lue keskustelun säännöt.
Käskekää mun unohtaa tämä asia
02.02.2008 |
ja sanokaa, että tämä mitä aamulla mietin niin on jotenkin järkevää.
Eilen pohdin tälläistä:
Kuulin nyt, että suksivoiteissa olisi jokin sikiövaurioiden riski. En mistään löydä tietoa, että onko riski millainen.....
Mieheni töissä urheilukaupassa ja voitelee siellä suksia yhtenään. Olen joskus seisoskellut siinä lähellä, minimissään ehkä metrin päässä. Joku voiteista pistetään sellaisen kuuman raudan kautta siihen sukseen. Mitään erityistä en ole koskaan haistanut siinä.
Onko se sikiövaurion riski siis silloin, jos itse voitelisi päivittäin tuollaisen kuuman raudan kanssa suksia? Eli vaatisi jatkuvaa altistumista usein?
Vai pitäisikö tässä huolestua tuosta, että mies noita suksia tuolla voitelee.....
Inhottavaa, että tässä kohtaa raskautta iskee jokin suksivoidepaniikki. (
Raskaus on tietysti alkanut ja alkuraskaus ollut kesä/syksyaikaan jolloin suksivoiteita ei ole käsiteltykään.
---
Nyt aamulla pohdin asiaa. Totesin, että huoleni on pakko olla täysin liioteltu. Mieheni on saanut syöpähoitoja ja minulle sanottiin jopa niin, että vaikka tulisin kesken niiden hoitojen raskaaksi niin se ei olisi mitenkään riskiraskaus. Eli miten tuollaiset suksivoiteet pääsi päässäni noin suureksi möröksi? Varsinkin, kun hedelmöityshetkellä ja alkuraskaudessa on ollut kesä/syksy, joten suksivoiteita ei ole kukaan käyttänyt. Ja se taas mitä minä olen ehkä niille liikkeessä käydessä altistunut on hyvin minimaalista (jos lainkaan) ja tapahtunut vasta alkuraskauden jälkeen tietysti.
Kätilö sanoi äitipolilla myös, että huoleni on turha, mutta ymmärsi kuitenkin miksi huolehdin.
Luin eilen postraumaattisesti stressistä ja totesin, että se sopii minuun hyvin. Elämässäni oli paljon kaikenlaista pari vuotta sitten, tuo miehen syöpä ja muutakin jo ennen sen diagnosointia. Anoppikin sai syöpädiagnoosin viikkoa ennen miestäni. Eli elän varmaan jonkinlainen katastforin jälkimainingeissa ja odotan vain uutta aaltoa. Sellaistahan tämä väkisinkin on. Ja nyt kun on loppuraskaus menossa (nyt rv 32) niin kai ne pelot lisääntyy. Tiedän, että nauran vielä näille kaikille jutuille jahka saan vauvan syliini, mutta välillä nämä pelot on niin todellisia. Siis vaikka järki sanoisi toista niin silti vatkaa päässään.
Onko tässä mitään järkeä? Siis tässä mitä nyt kirjoitin? Onko kellään muulla kokemusta tälläisestä stressaamisesta lapsen terveyden suhteen ihan älyttömilläkin asioilla?
Kommentit (15)
että en stressaa täällä jotain joka hetki. Ja vaikka jotain murehtisinkin niin se ei tarkoita, että murehtisin ja stressaisin niin että olisin toimintakyvytön. Kyllä se vauva kestää ihan normaalia stressaamista, kun kyse ei ole mistään koko raskautta kestävästä hirvittävästä stressitilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos esimerkiksi todettaisiin, että suksivoiteet ovat riski sikiölle - niin mitä sitten tekisit, kun raskautesi on jo pitkällä?
Onko sinusta parempi murehtia sitä, että et tiedä vai sitä, että tiedät. Kumpikin vaihtoehto on aivan yhtä huono.
Teet suurimman palveluksen itsellesi, tulevalle vauvallesi ja koko perheellesi sillä, että lakkaat miettimästä asioita, joihin et voi vaikuttaa. Vaikeaa se voi olla, mutta sinun täytyy keskittyä nimenomaan siihen eikä murehtimiseen.
miten sinä voit määritellä, mikä on " sopivasti" stressiä?
Mielestäni sinä nimenomaan olet pahimmasta päästä, sillä keksit stressin aiheita sieltäkin, missä niitä todellakaan ei ole... nytkin sanoit, ettet kestä maanantaihin asti epätietoisuutta. Ja uskotko tosiaan, että joku " asiantuntija" pystyy antamaan takuuvarman vakuuden siitä, että suksivoide ei ole vaikuttanut? Ei pysty - ja sinä jatkat murehtimista.
Herää hyvä ihminen jo ja keskity miettimään, miten saat tuon turhan murehtimisen loppumaan!
Minä olen kyllä lukenut stressistä ja sen mahdollisesta vaikutuksesta sikiöön ja koska tiedän oman tilanteeni (enkä kuvittele sitä kuten sinä) niin tiedän, että en ole likimaillakaan stressannut mitenkään liikaa.
Eikä ne siellä teratologisessa tietopalvelussa ole mitään " asiantuntijoita" vaan ne siellä ihan oikeasti tietää asioista, lääkäritkin sieltä kysyvät.
Minä elän täällä ihan normaalisti ja nautin elämästäni ja lapsistani ja tästä raskaudesta. En elä minkään synkän myrskypilven alla, vaikka jostain huolestunkin ja siitä kirjoitan tänne. Siksi on täysin kohtuutonta väittää täällä, että minä teen hirveää hallaa vauvalle tällä stressillä. Aiemmissa raskauksissani olen joutunut stressaamaan kaikenlaista työhän liittyvää tiäs miten paljon ja lapseni ovat täysin terveitä ja tasapainoisia eikä stressi heihin ole vaikuttanut. En siis todellakaan ota huolta mistään tuollaisesta. Huolehtiminen ja murehtiminen kun kuuluu aika monen raskauteen. En osaa edes kuvitella niitä, jotka ovat kokeneet vaikkapa kohtukuolemaan että miten kova huoli heitä varjostaa koko raskauden ajan. En kuitenkaan IKINÄ menisi tälläiselle ihmiselle sanomaan, että kannattaisi lopettaa kuule toi murehtiminen, teet sillä vain hallaa lapsellesi.
Jos kerran stressaaminen ei lainkaan haittaa sinua tai vauvaasi, niin anna palaa vaan. Miksi pyydät meitä, että käskemme sinua " lopettamaan" ja sitten kuitenkin raivostut, kun joku oikeasti käskee sinua lopettamaan!
Tämä palsta on täynnä ääliöitä, jotka vaan täyttävät palstatilaa typerillä narinoillaan ja ns. kysymyksillään. Kaiken huipuksi he vielä sitten haukkuvat ne, jotka heille kommentoivat.
Murehdi sitä suksivoidetta nyt vaan ihan rauhassa! Se kun on jo tainnut tuhota aivosi kulkeutumalla elimistöösi miehesi vaatteiden kautta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta lopeta itsesi kiusaaminen. Ympärillä on paljon riskejä itsellesi ja lapselle mutta pitää osata erottaa ne todelliset riskit muista.
Keskity omaan hyvinvointiisi ja käy vaikka keskustelemassa perheneuvolan psykologin kanssa peloistasi ja ahdistuksesta.
itselleni eli että onhan niitä riskejä joka puolella. Itse olen kuitenkin vieläpä kampaaja ammatiltani. Tosin nyt tätä kolmatta odottaessa olen kotiäiti. Niitä höyryjä en kuitenkaan ole pelännyt raskausaikana, vaikka olen äitiysloman alkuun asti tehnyt töitä normaalisti. Senkin takia jo melkoisen älytön pelko tuo suksivoidejuttu varmaankin. ://
Neuvolan th on nyt sijainen, oma tulee vasta maaliskuussa takaisin, ja tuo nykyinen muija on ihan kahvilla. Sille ei voi puhua. En osaa eikä se osaisi sanoakaan mitään. En sitten tiedä millaisia muita psykologisia palveluita neuvola osaisi tarjota ja osaisinko mennä sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokoaikaisesti ja varmasti monet stressaa raskausaikana hirvittävän paljon enemmän.
Mutta toisaalta jos tarkastelee tuota taustaa (miehen syöpä ja muuta paskaa) niin onhan se ymmärrettävää, että sitä stressaa kaikenlaista hyvin turhaakin. Kätilö jonka kanssa eilen puhuin niin sanoi ymmärtävänsä, että huolehdin koska on ollut rankkaa.
Itse murehdin ekaa odottaessani sitä, kun olin muutamana kesänä ollut töissä ydinvoimalan pesulassa pesemässä radioaktiivisia haalareita. Vaikka siellä tehtiin kaiken maailman testit radioaktiivisuuden suhteen, olin varma, että saan epämuodostuneen lapsen.
Järkiajattelu ei kerta kaikkiaan onnistunut. Onneksi Luoja kuitenkin siunasi meitä kahdella terveellä, ihanalla ipanalla!
Hyvää odotusta sinullekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No taatusti huolettaa tommonen radioaktiivisuushomma. Sanottiinko siitä mitään, että onko jotain riskejä tulevaisuudessa tms? Miten monta vuotta töiden päättymisestä sait lapsia?
Kyllähän meidät ' säteilykoulutettiin' ennen töiden alkua ja osasimme suojautua, mutta käsittelimme kuitenkin 8-10 tuntia päivässä erittäin radioaktiivisia vaatteita, ja vaikka todella harvoin säteilymittari osoitti, että säteilyä on puhdistuksen jälkeen liikaa, asia jäi vaivaamaan. Epäilytti se, riittävätkö mitkään puhdistukset täydellisesti. Etenkin kun tunsin muutaman komennusmiehen, jotka kuolivat säteilyn aiheuttamiin sairauksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei sulla ole ketään kelle jutella tunteista, tai et niistä kehtaa puhua niin voisithan kokeilla kirjoittamista. Kun et selvästikään ole umpijumissa asioidesi kanssa ja näet asioiden yhteyksiä toisiinsa. Otat vihkon ja kynän ja annat tulla paperille mitä mieleen juolahtaa. Näin alitajunta pääsee työstämään asioita, ja kun olet ne tarpeeksi moneen kertaan mielessäsi pyöritellyt niin ne selkiytyvät. Kirjoita tunteistasi, peloista, kaikesta mahdollisesta. Kun sitten olet jäsentänyt asioita mielessäsi, hyödyt myös enemmän kun pääset juttelemaan vaikka äitipolille kätilön kanssa. Jos susta tuntuu kohtuuttoman kamalalta ajatus sikiövauriosta suksivoiteiden takia, eikä teratologinen tietopalvelukaan onnistu sua rauhoittelemaan niin voisit toki pyytää neuvolasta lähetteen ylimääräiseen ultraan? Tai mennä vaikka yksityiselle 4D-ultraan (vaikka sulla taitaa olla jo aika paljon viikkoja siihen).
Voimia sulle sekä odotukseen että pelkojen kanssa painimiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noita ajatuksiani kirjoittamalla niistä keskustelupalstalle. Puhun niistä myös ystävilleni.
Tästä suksivoidejutusta olisi parasta, kun puhuisin eräälle ystävälleni joka on myös raskaana. Hänen miehensä töissä tuolla samassa paikassa ja tehnyt jo monta vuotta töitä niiden suksivoiteiden parissa, joten hän tavallaan samassa kelkassa eikä hän tälläistä ikinä miettisi. Mutta en vain kehtaa sanoa, että sain päähäni jotain tälläistä. Tämä ystävä opiskelee sairaanhoitajaksi.
Maanantaina soitan tosiaan sinne teratologiseen tietopalveluun ja uskon, että he kyllä pystyvät rauhoittamaan mieleni tämän asian suhteen. Ärsyttävää vain, kun pitää odottaa sinne maanantaille että saa mielenrauhan asiasta.
miten voit sanoa, että et muka stressaa?
Jos suksivoide saa sinut pois tolaltaan, niin kyllä silloin olet stressaaja ihan pahimmasta päästä!
Olen samaa mieltä kuin joku aiemminkin: tuo murehtimisesi aiheuttaa paljon vakavampia ongelmia tulevalle lapsellesi kuin asiat, joista murehdit.
LOPETA STRESSAAMINEN. Asiat etenevät kuten etenevät. Et voi olla varma yhtään mistään; elämä on täynnä epävarmuustekijöitä ja kun yksi suljetaan pois, kymmenen uutta tulee tilalle...