Surkeimmin hoidettu kasvatustilanne, jonka olet nähnyt!

tukistetaan ennen kuin on kunnolla edes yritetty hoitaa tilanne asiallisella tavalla.

Olin juuri tullut käväisemään heillä oman tyttöni kanssa, ja olimme vielä ulkovaatteita riisumassa. Kaverini sanoi lapselleen: " antaisin selkään, mutta kun päivi ja roosa ovat täällä, niin säästyt tällä kertaa." Lapsi kyyristeli lattialla.

Ja sitten jatkoi juttua mun kanssa, kuin ei mitään.

kun olen huutanut lapselle " älä huuda mulle!" . Vai olisko ne kerrat, kun olen uhannut että " me ei lähdetä enää koskaan ulos leikkimään, jos et heti pue niitä lapasia" ?

vain uupunut ja epätoivoinen, ja olisi halunnut äidin lohduttavan ja auttavan polkupyörän kanssa. Tai pitävän hetken sylissä.



Äiti sen sijaan huusi pojalle kuin palosireeni, ja toivoi tämän ottavan vastuun tilanteesta käsiinsä. Eli päättävän, haluaako pyöräillä vai taluttaa pyörää. Äiti kiljui niin, että metakka kuului satojen metrien päähän. Ja oli että " mähän en sua auta, kun sä itte ton pyörän halusit ja nyt pyöräilet tai talutat mut se on sun päätettävä" . Lapsi ei protestoinut, ei pistänyt vastaan, oli kerta kaikkiaan vain aivan tajuttoman väsyneen näköinen. Olisi varmaan nukahtanut, jos olisi ottanut syliin.



Äiti senkun veti kilareita, oli todella ynseä, ylimielinen ja asenne oli " jumalauta kokoa itsesi" . Lapsi oli iältään ehkä 3-4 vuotias. Pieni poika, joka sitten surkeana nyyhkytti. Äidin kielenkäyttö oli jotain niin tajuttoman julmaa, etten ole koskaan kuullut. Sulki sitten suunsa, kun huomasin mun ja mieheni seuraavan tilannetta. Oli luullut olevansa ihan kaksin lapsen kanssa. Teki mieli sanoa, että jumalauta hae itselles apua.

Lapsi huusi ja haukku äitiänsä koko kauppareissun ajan ja vinku jotain barbia.

Äiti kielsi ja sanoi, että tyttö saa suklaalevyn, mut barbia ei nyt osteta. No tämäpä ei suostunu vaan jatkoi karjumistaan, suklaa otettiin silti..

Lopulta pääsivät jo kassan ohi, niin siinä vaiheessa äiti antoi periksi ja palasivat kauppaan hakemaan barbia!!!

Ja niin kai kaikki täyspäiset tekevätkin

Vierailija:

Ja niin kai kaikki täyspäiset tekevätkin

Pitäisköhän sanoa, että lapsella on ollut vakavia psykiatrisia ongelmia, joiden alkuperästä hänellä itsellään ei ole mitään käsitystä?!?

ja pitää oman päänsä. Tätä ympäri vuorokauden ja vanhemman vitutus on taattu jossakin vaiheessa.

Ja kyseessä se kerta, kun lapsi (varmasti yli neljä, säälivissä silmissä ne näyttää aina nuoremmilta) oli vaatimalla vaatinut saada ottaa pyörän ja luvannut pyhästi ajaa koko matkan. Oli ollut huono yö, olin väsynyt ja annoin periksi vaikka epäilinkin, että pyörästä tulee vielä harmia. Jo pitkään poika oli venskslannut edestakaisin ajamisen ja taluttamisen kanssa, pari kertaa pyörä oli tuupattu ojaa ja olin sen sieltä nostanut ja houkutellut pojan takaisin selkään. Lopulta olin niin väsynyt, lapsi oli väsynyt ja nälkäinen ja päiväunikaika alkoi lähestyä eikä kotona ollut edes lounasta valmiina, että hermo petti. Huusin varmaan rumasti, uhkailin ja sätin.

Kun päästiin kotiin, itkimme molemmat. Tein ruoan, syötiin, mentiin sänkyyn lukemaan kirjaa ja nukahdettiin sylityksin. Seuraavalla kerralla poika jo ajoikin koko matkan ja oli tosi ylpeä itsestään.

Vierailija:

vain uupunut ja epätoivoinen, ja olisi halunnut äidin lohduttavan ja auttavan polkupyörän kanssa. Tai pitävän hetken sylissä.

Äiti sen sijaan huusi pojalle kuin palosireeni, ja toivoi tämän ottavan vastuun tilanteesta käsiinsä. Eli päättävän, haluaako pyöräillä vai taluttaa pyörää. Äiti kiljui niin, että metakka kuului satojen metrien päähän. Ja oli että " mähän en sua auta, kun sä itte ton pyörän halusit ja nyt pyöräilet tai talutat mut se on sun päätettävä" . Lapsi ei protestoinut, ei pistänyt vastaan, oli kerta kaikkiaan vain aivan tajuttoman väsyneen näköinen. Olisi varmaan nukahtanut, jos olisi ottanut syliin.

Äiti senkun veti kilareita, oli todella ynseä, ylimielinen ja asenne oli " jumalauta kokoa itsesi" . Lapsi oli iältään ehkä 3-4 vuotias. Pieni poika, joka sitten surkeana nyyhkytti. Äidin kielenkäyttö oli jotain niin tajuttoman julmaa, etten ole koskaan kuullut. Sulki sitten suunsa, kun huomasin mun ja mieheni seuraavan tilannetta. Oli luullut olevansa ihan kaksin lapsen kanssa. Teki mieli sanoa, että jumalauta hae itselles apua.

veteleekö korville, antaako selkäsaunan, vetääkö sellaisia ruokottomia raivareita, että lapsen psyyke kärsii - vai pystyykö suuttuneenakin pysyttelemään jossain järkevissä rajoissa. Huutaminen ja " kilahtaminen" ei kaikilla tarkoita ruokotonta raivoamista. Mä en esimerksi koskaan huuda kenellekään, että " vitun kusipää aivovamma" , vaikka ko sanat osaankin.

Voin myös kuvitella, että muunlaiset sanavalinnat ovat mielestäsi kieroilua tai hienostelua. Muunlainen käytöskin jotenkin omituista ja kummallista..

se polkupyörähuutaja. Ilmeiesti meitä on useampiakin. Enkä kyllä ksokaa ole kiroillut lapselle, mutta tyhmäksi olen sanonut ja uhannut vaikka millä ja syyttänyt kaiken pilaamisesta. Ja viimeistään 20 minuutin kuluttua aina halannut ja sylitellyt ja sanonut rakastavani (mihin lapset vastaa ohimennen: joo, joo , kyllä mä tiedän...)

5-vuotias halusi ulkoilemaan järven rannalla. Äiti ei itse halunnut ulos joten sanoi pojalle että muistathan ettei jäälle saa mennä, ja jos menee niin joutuuu tulemaan sisään.



Poika oli jäällä alle 10 minuutissa siitä kun pääsi ulos. Kun äidille kerrottiin että poika pyrkii jatkuvasti jäälle niin äiti vain moitti poikaa, ei käskenyt sisään.



Myöhemmin äiti sanoi että kyllä heidän Ville tietää ettei joulupukki tule jos menee jäälle. Miksi se joulupukkikaan jättäisi tulematta kun ei edes sisäänjoutumisuhkausta toteutettu?

mutta lapsi nuorempi.

" naurattaa" että äiti mesoi ennen lapsen syntymää miten pitää kuria jne...

Vierailija:

se polkupyörähuutaja. Ilmeiesti meitä on useampiakin. Enkä kyllä ksokaa ole kiroillut lapselle, mutta tyhmäksi olen sanonut ja uhannut vaikka millä ja syyttänyt kaiken pilaamisesta. Ja viimeistään 20 minuutin kuluttua aina halannut ja sylitellyt ja sanonut rakastavani (mihin lapset vastaa ohimennen: joo, joo , kyllä mä tiedän...)

Vaan lähinnä näytti siltä, että voi vittu kun tulitte kyyläämään.

Sellainen on mun mielestä hirveää, kun lapsi mäiskii toisia lapsia päin näköä ja kiusaa ja äiti vaan ynisee hiljaisella äänellä " et kulta x nyt viitsisi" tai sitten ei sano yhtään mitään.

Myös sellaiset, jotka varoittamatta tai selittelemättä tukistavat tai läimäisevät pieniä saavat äärettömän vihaisiksi.

voisin epäillä syyllisten löytyvän meidän perheestä...



Poika 4v tekee sitä että vannottaa kuinka ajaa tällä kertaa kyllä reippaasti, ja sitten alkaakin yllättäen temppuilla ja väkslätä ettei jaksa ja väsyttää ja ei huvita. Emme ole alkaneet kantaa tai selkä vääränä vetää perässä " ison" pojan hylkäämää pyörää, vaan jollain tapaa hän sen itse tuo kotiin kyllä harjoituslenkeiltä. Ja ei, hermo ei kestä myöskään meillä loputtomiin jos vekslaa edestakas että polkee-taluttaa-polkee-hylkää tien reunaan-taluttaa-kaataa ojaan-hakee-polkee-kaatuu tahalleen jne jne jne



Juu emme ole harjoittelemassa liian kaukana kotoa eikä se lapsi nyt NIIN väsynyt ole etteikö saisi pyöräänsä kotiin, ei vaan viitsi aina edes yrittää kun ajo ei suju mielensä mukaan tai muuten vaan uhmakohtausta pukkaa pintaan =)

jotain kiellettyä ja lällättelee aikuisille.

Äiti kieltää ja huutaa kovasti lapselle. Lapsi alkaa riehumaan ja ja huutamaan ja jatkaa kielletyn tekemistä.

Äiti huutaa vielä kovempaa, samoin lapsi.

Tilanne jatkuu kunnes äiti päättää antaa lapselle keksiä ja mehua.

Lapsi on rauhassa syömisen ja juomisen ajan minkä jälkeen jatkaa riehumista kunnes väsyy tai saa lisää herkkuja -_-

Omalla kohdalla surkeimmat tilanteet tulee varmaan ihan itsestä lähtöisin --> vaikka olen päättänyt olla huutamatta niin silti joku viimeinen pisara saa kiljumaan lapselle kurkku suorana (en kyllä kiroile tms, mutta huudan).

Meikältä palaa päreet villikkojen kanssa aina loppuviikkoa kohti, kun kaikki väsyvät ja sen kyllä kuulee. Maanantain " voisitko kulta lopettaa" on perjantain " JOS SÄ ET NYT LOPETA, NIIN SUN KARKKIPÄIVÄ ON PERUTTU JA ÄITI SYÖ KAIKKI KARKIT" . Silleen. Onneksi en kuitenkaan ole tunteeton robotti. Ja joku viisaampi sanoi, että lapsen turvallisuuden tunnetta horjuttaa vanhempien keskinäiset riidat, joten sen suhteen ollaan turvassa.