Kolmas lapsi 3,5 vuoden sisällä - vinkkejä arjen avuksi?

Meillä kolmas lapsi syntyi kolme viikkoa sitten ja vanhin on tällä hetkellä 3,5 vuotta.

Pienin väli tuli meillä ensimmäisen ja toisen väliin, 1 vuosi ja 1 kk.



Alkuun kyllä raskausaikana joskus hirvitti, että mitenkä sitä jaksaa kaiken keskellä ja useasti pohdin, että onko tämä uuden vauvan tulo nyt vanhempien lasten ajasta pois.



Loppuraskaus oli tämän kolmannen kohdalla aika raskasta ja tuntui, että jo kahden lapsen kanssa väsyi uskomattoman nopeasti. Kun sitten vihdoin pääsin synnyttämään (41+3) on oma olo ja kaikki kolotukset tipotiessään ja tuntuu, että jaksaa vaikka mitä.



Kun vielä kuopuksen viikon kestäneet masuvaivat ovat olleet " jo " kahden yön ajan poissa on yösyötöistö huolimatta ihan erillainen ja levännyt olo.



Päivääkään en vaihtaisi pois!



Mitä vanhempiin lapsiin tulee, meillä ei ole (ainakaan vielä) minkäänlaista mustasukkaisuutta havaittavissa. Ovat jo jakannet äidin ja isän huomion kaksistaan.



Isi on palannut jo työelämään ja me opettelemme täällä ihanaa arkea neljästään!



Voimia ja onnea uudelle odotukselle!

Meille myös kolmas, yllätysvauva. Lapsilla ikäeroa 1,5 vuotta kullakin. Itse olen myös kuullut kommentit jaksamisesta ja selviytymisestä. Vähän hirvittää, koska en ole mikään superäiti. Olen kuitenkin ottanut sen asenteen, että pakko on selvitä ja onhan näitä ennenkin tapahtunut.



Se mikä hieman kummastuttaa on, että en tunnu juurikaan muistavan mitään edellisistä vauva-ajoista! Tuntuu siltä, että kaksi ensimmäistä vaan nukkuivat ja söivät ja arki sujui tosi hyvin. Kultaako aika muistot, en tiedä?



Tietysti mietityttää mm. vauvan turvallisuus näiden isompien pienten " hoidossa" . Tuleeko ongelmia, mustasukkaisuutta tai yli-kiinnostusta ja miten se ilmenee. Päätin mm. laittaa makkarin oveen lukon, jonka saa tarvittaessa kiinni, jos vauva jää sinne nukkumaan. Lisäksi hankin vauveli-sängyn, jossa pienen voi tarvittaessa kuljettaa mukana esim. keittiöön.



Kaveripiiristä on valmiiksi katsottuna muutama luottohenkilö, jonka hoiviin isompia saa tarvittaessa, jos tarvitsee ladata uni-akkuja.



Onneksi edessä on kesä ja isommat saa tarvittaessa touhuamaan pihalle. Myös pukeminen ei oo, toivottavasti, puoleen vuoten niin työlästä kuin nyt talvella.

Tosin LA on vasta elokuussa. Ikäeroa ekalla ja tokalla on 1v4kk ja tokalla ja tulevalla kolmannelle 1v6kk. Nyt on jo tosi paljon tullut kommentteja siitä miten rankkaa tulee olemaan (kommentoijilla ei kyllä kokemusta asiasta). Itse omaan melko rennon elämän asenteen, en ota paineita turhista ja eteentulevat asiat pyritään parhaan mukaan hoitamaan, mitä niitä surkuttelemaan. En mieti mitä muut ovat minusta mieltä yms. Hyvin on nyt kahden kanssa pärjätty, miksei sitten kolmannen kanssa? Vielä kun on ihana mies joka osallistuu kaikkeen. =)



Rutkasti vaan positiivista mieltä. Luulen että aiheuttaa ainakin täällä helsingissä kovasti sanomista kun lapsiperheet joisssan enemmän kuin kaksi lasta ovat kuitenkin melko pieni vähemmistö.





Tipy

joku kauhistelee, kysy montako lasta hällä itsellä, millä ikäerolla ja tuumaa että TUOLLA ASENTEELLA PAREMPI ETTEI HEILLÄ ENEMPÄÄ LAPSIA (TAI OLLEENKAAN) OLE!



minusta on todella ärsyttävää että lannistetaan heti alkuunsa, ja kun ei niitä lapsia todellakaan joka taloon tule. vaikka mitä tekisit. ihanaa kun sisaruksilla on kaveria toisistaan pienillä ikäeroilla, vaatteita voi kierrättää eikä tarvi varastoida niitä vuosiksi.



muutama vuosi menee siinä että on täystyöllistetty lapsiin; syötät, peset, tiskaat, keität, paistat, siivoot jne... aikansa kutakin, äkkiä ne lapset kasvaa ja huomaa kohta olevansa ukkonsa kanssa kaksin.



onhan toki niitä hankaliakin juttuja, kuten matkustelu, autoon mahtuminen, kaupassa käynnit ym. mutta niistäkin selviää, ja apua on lupa pyytää, sellaisilta ihmisiltä mieluusti pyytääkin jotka eivät vain kauhistele.

Itselläni oli viime maaliskuussa sama tilanne, meille syntyi kolmas poika 3v7kk sisällä :) Keskimmäinen poikamme oli tällöin 1v4kk ja hän kun on ollut aina kovin vaativa ja aika itkuinen tapaus, oli pienimuotoinen paniikki päällä, että kuinkahan tässä käy. Mutta voin sanoa että KAIKESTA SITÄ SELVIÄÄ :) Toki tulee tilanteita kun käsiä saisi olla enempi ja tuntuu että kaikki vaativat samaan aikaan jotain. Mutta olen kyllä todella nauttinut kotona olosta kolmen pienen pojan kanssa!

Esikoinen ja keskimmäinen (heillä ikäeroa siis 2v2kk) leikkivät ihan mukavasti keskenään (toki sitä kinaakin tuli ja tulee edelleen...) mutta enemmin koin itselleni jäävän aikaa pienen kanssa mitä keskimmäisen vauva aikana. Silloin kun esikoisella ei ollut sitä leikkikaveria vielä...

Pukemiset ja muut suoritettiin kärsivällisyys järjestyksessä ja pitkäpinnaisin sai odottaa kauiten :) Syömisiin päti sama homma ja videoilla sitten sain vähän tilannetta välillä rauhoittumaan jotta sain syötettyä hieman paremmin vauvaa.

Loppujen lopuksi koin kolmannen lapsen syntymän paljon helpompana mitä kakkosen! Jotenkin sitä osasi ottaa rennommin ja joustaa monessa asiassa... Ei ottanut stressiä jos pölyt jäi pyyhkimättä ja jos ei kerennyt ihan kaikkea tehdä mitä oli päivälle suunnitellut.

Meillä ei ainakaan arki kovin suuresti muuttunut kolmen pienen kanssa.

Nyt meillä siis poikatrio, 4,5v 2v3kk ja kohta 11kk.

Esikoisen ja kakkosen välillä on ikäeroa 1 v 2 kk.



Nyt nuorimmainen on 9 kk ja elämä on ollut jo aika helppoa siihen verrattuna, mitä se oli kun oli kaksi lasta jotka olivat melkein molemmat vauvoja yhtä aikaa. Vaikeinta siinä kahden lapsen kanssa oli se, kun esikoinen ei vielä tajunnut edes " EI" -sanan merkitystä. Yritä siinä sitten sanoa, että ole nyt rakas lapsi hiljaa että saan tämän toisen lapsen nukahtamaan. Vieläkin tulee itku silmään kun muistan sen epätoivon kun en saanut niitä yhtä aikaa nukahtamaan. Omaa aikaa ei sen vuoksi ollut sekuntiakaan. Juuri noissa nukuttamisjutuissa pelkäsin, että äkkipäissäni viskaan isomman sänkyyn liian kovakouraisesti kun hermot olivat TODELLA kireällä. Onneksi mitään vakavaa ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan.



Mutta siis, kun kolmas syntyi, kaksi vanhempaa jo olivat niin hyvää pataa keskenään, että touhuavat hyvin paljon omiaan ja ovat olleet todella suuri apu vauvan hoidossa. Kumpikaan isommista ei ole ollut puolenkaan sanan vertaa mustasukkaisia ja se tuntuu suurelta ihmeeltä.



Eli jos olet selvinnyt jo niistä kahdesta niin kolmas menee siinä sivussa :)

Meille tulossa myös kolmas lapsi. Ikäeroksi esikoiseen tulee 3v7kk ja keskimmäiseen 1v7kk. Raskaustestin tehdessäni oli PANIIKISSA!!! Mutta nyt jo osaan nauttia tästä raskaudesta ja olla iloinen tulevasta vauvasta : )



Reilu 4v sitten itkin lapsettomuutta ja nyt meille on nämä kaikki suotu...



Kiitos siis näistä " selviytymistarinoista" itsekkin uskon tulevaisuuteen ja pääsemmehän onneksi kohta omaan isoon omakotitaloon, niin on uloslähteminenkin vähän helpompaa kuin kerrostalosta : )



Tsemppiä ja kaikkea hyvää Teille ihanat kanssasisaret : )

lapset 7v., 4.5v., 3v. ja 1.5kk. Yksi suuresti arkea helpottava juttu on hyvä suunnittelu ja ennakointi. Eli ennen esimerkiksi ulos lähtöä tai kerhopäivinä olen hyvissä ajoin/edellisenä iltana laittanut pinoihin kaikki tarvittavat vaatteet ja varusteet kullekin lapselle (mm. säänmukaiset). Samoin säännöllinen aikataulu on eduksi (lapsiperhearki opettaa sen automaattisesti, etenkin kolmannen lapsen synnyttyä, ainakin minulla kävi niin - entiselle aikatauluvihaajalle).



Toinen hyvä vinkki, jonka itse sain viiden lapsen äidiltä, on opettaa lapsi tutin käyttöön. Sitkeydellä sain jokaisen lapseni imemään tuttia mm. autossa eikä vieroitus sitten aikanaan ole kolmella isommalla tuottanut vaikeuksia (imetys 1-1.5 v.). Tutista on ollut iloa autossa, kaupassa, neuvolassa, kiireisissä kotitilanteissa jne. Jopa rintamaidon ylensyöntiin se on auttanut (ponteva kuopuksemme ei edes joka kerta huoli rintaa vaan haluaa imeä tuttia rauhoittuakseen - sylissä). Vinkki siis etenkin suurperhettä toivoville ;-).



Kisukatti