Lue keskustelun säännöt.
Olen yliopistosta valmistunut, koko ikani patkatoita tehnyt ison perheen nelikymppinen aiti ja asun pienehkolla maaseutupaikkakunnalla.
31.01.2008 |
Onko minulla enää toivoa löytää vakituista työpaikkaa, kun en kerta kaikkiaan jaksa näitä helvetin pätkätöitä, milloin puoli vuotta, milloin viikko kerrallaan. Ja usein on opeteltava uutta ja ja toiselta puolen kuunneltava helvetin itsestäänselvyyksistä koostuvia työohjeita, joita äärimmäisen pätevät vakipaikan saaneet alle 30-vuotiaan miespuoliset työhönopastajat selostavat työpaikoilla.
Terveyssyistä en voi tehdä ihan kaikenlaisia töitä. Muuttaa emme kuitenkaan halua, sillä ehdimme jo asettua tänne, esim. lasten ystävät ja kaikki ovat täällä. Oman alani hommat ovat tällä seudulla kortilla.
Mitä mä teen. Haluaisin vain tehdä työtä, oman osuuteni. Onko liikaa pyydetty vai missä vika?
Mitä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (13)
paikka parin kk päästä - on tää rassaavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyisi keksiä jotain aivan uutta.
Oman yrityksen perustaminen ei välttämättä toimi, työn kanssa on sitten ympärivuorokautisesti naimisissa ja siitä kärsii perhe ja sitten kohta työkin.
Ihan hirveästi harmittaa, kun ei pääse tekemään töitä, käyttämään lahjojaan ja koulutuskin oli kallis. Näin se valuu hukkaan.
Täällä maalla on kolme tulevaisuuden alaa: hautaustoimistoala, geriatrian sairaanhoito ja logistiikan alalla muuttoauton kuljettajan ammatti.
Jotain tarttis tehdä.
Perusta heille yksityine hoitolaitos, jossa vanhuksille on ohjelmaa ja he saavat asianmukaista hoitoa.
Ideoi ja fiilistele. Opiskele verkkokursseja avoimessa yliopistossa, voit löytää kipinän johonkin uuteen. Ja ainahan sitä voi muuttaa työn perässä, niin on tehty maailman sivu.
Tsemppiä!
Ei yrittäminen aina ole niin hirveän raskasta. Minäkin teen vain 6-7 tunnin työpäiviä ja 5 päivää viikossa ja ihan normilomat pidän. Tienaan silti ihan mukavasti ja kun lapset tuosta muutaman vuoden kasvaa, voin panostaa enemmän työhön.
Kyllä maalla töitä on, täytyy vaan käyttää luovuuttaan. Ja nykyäänhän matka ei ole este monellakaan alalla. Esim. mieheni tekee töitä etupäässä helsinkiläisille firmoille, vaikka asumme satojen kilometrien päässä. Teettävät mielellään töitä pk-seudun ulkopuolisilla tekijöillä, on paitsi edullisempaa, myös kuulemma hommat hoituu kaikinpuolin paremmin.
Vierailija:
Ei yrittäminen aina ole niin hirveän raskasta. Minäkin teen vain 6-7 tunnin työpäiviä ja 5 päivää viikossa ja ihan normilomat pidän. Tienaan silti ihan mukavasti ja kun lapset tuosta muutaman vuoden kasvaa, voin panostaa enemmän työhön.Kyllä maalla töitä on, täytyy vaan käyttää luovuuttaan. Ja nykyäänhän matka ei ole este monellakaan alalla. Esim. mieheni tekee töitä etupäässä helsinkiläisille firmoille, vaikka asumme satojen kilometrien päässä. Teettävät mielellään töitä pk-seudun ulkopuolisilla tekijöillä, on paitsi edullisempaa, myös kuulemma hommat hoituu kaikinpuolin paremmin.
Vastauksesi on kiinnostava, oletko itse vaihtanut alaa. Miten sinne pääkaupunkiseudun työpaikkohin saa jalan oven väliin. Täällähän ei ole mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja muutettiin, ja olen nykyisin koulutusta vastaavassa, vakityössä, hyvällä palkalla ja etenemismahdollisuudet on.
Lapset ei olleet vielä koulussa, ovat saaneet ihan hyvin uusia kavereita ja kotiutuneet.
nyt asumme samalla paikkakunnalla ja voimme nähdä sentään viikoittain. Emme haluaisi pirstoa koko elämäämme, vain minun töiden takia.
Munatonta minulta, mutta haluaisin ottaa koko perheen tilanteen huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella paljon samalta kuin oma tilanteeni! Muuttojuttuja myöten, minäkään en halua muuttaa. Ikää minulla on hieman vähemmän.
Itse olen pystynyt tekemään jonkin verran etätöitä. Aluksi (tänne muutettuamme) tuntui ihan epätoivoiselta, " en löydä ikinä mitään" .
Voitko kertoa, millä alalla olet? Itse olen huomannut, että kun ajattelee todella luovasti, uusia mahdollisuuksia löytyy. Mutta riippunee alasta.
Olin kerran kolmen kuukauden työllisyyskurssilla (kielikurssi, ihan järkevä) ja yllätyin, miten paljon pienellä paikkakunnallamme on akateemisia naisia työttöminä! Siis fiksuja ja todella työhaluisia, mutta kun töitä ei vain ole.
On yllättävän paljon naisia, joilla kallis koulutus todella uhkaa valua hukkaan?!
mieti myös sitä että olet saanut tosi paljon asioita järjestää juuri niin kuin haluat, voi olla että ihan kaikkea ei saa. Minä en ainakaan. Valintoja joutuu tekemään, ja sinä olet ajanut itsesi omilla valinnoillasi aika ahtaaseen rakoon sitten työn suhteen.
Mutta onnea matkaan etätöille, yritykselle ja esim. vähän pitemmille työmatkoille yhdistettynä etätyöpäiviin ja omaan työhuoneeseen kotona.
t. se muuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot että tilanteenne on hyvä lapsille, appivanhemmille ja ilmeisesti (?) miehelle.
Onko se hyvä myös sinulle?
Vai onko tilanne niin, että kun asiat on muilla hyvin, sinä alistut ja luovut omista toivestasi. Ei parisuhde ja perhe-elämä pitkällä tähtäimellä niin toimi. Minut se ainakin ajoi tosi rankkaan ikäkriisiin jossa oli hajota koko perhe.
Meillä se maaseutuidylli ei ollut molempien unelma. Olisi voinut olla, ellen olisi ollut akateeminen, jonka työt nyt vaan on kaupungeissa, ja jonka koulutus ja omat urahaaveet oli valua hiekkaan.
Minusta oli tulossa tosi katkera nainen. Nyt olemme sen sijaan kaikki tyytyväisiä, vaikkakin eri tavalla. Emme me kivierämaassa ja lähiöhelvetissä nytkään asu, mutta se talo ei ole enää itsetarkoitus kaiken muun kustannuksella.
t. se muuttanut taas.
Vierailija:
Ei yrittäminen aina ole niin hirveän raskasta. Minäkin teen vain 6-7 tunnin työpäiviä ja 5 päivää viikossa ja ihan normilomat pidän. Tienaan silti ihan mukavasti ja kun lapset tuosta muutaman vuoden kasvaa, voin panostaa enemmän työhön.Kyllä maalla töitä on, täytyy vaan käyttää luovuuttaan. Ja nykyäänhän matka ei ole este monellakaan alalla. Esim. mieheni tekee töitä etupäässä helsinkiläisille firmoille, vaikka asumme satojen kilometrien päässä. Teettävät mielellään töitä pk-seudun ulkopuolisilla tekijöillä, on paitsi edullisempaa, myös kuulemma hommat hoituu kaikinpuolin paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilanteesta toiseen. Päätösten perusteluilla on ristiriitaiset vaikutukset lopputilanteeseen.
Sellaista se on. Luovana, akateemisena aikuisena sitä haluaisi löytää ratkaisun tällaiseen hankalaankin pulmaan ja vielä ehkä niin että siitä olisi apua toisillekin.
Kaikki eivät voi muuttaa, ymmärrän toki, että pääkaupunkiseudulla työllisyysnäkymät ovat aivan toisenlaiset kuin täällä.
En ole itsekään ollut aivan työttömänä kuin viikkoja, mutta pätkien haeskelu on todella masentavaa vuodesta toiseen. Pitkäjänteisyys puuttuu ja oma toiveikkuuskin romahtaa ajoittain. Ja silloinhan onnistumisen mahdollisuudet ovat paljon pienemmät.
Tästä pitäisi tehdä akateeminen tutkimus ja rakentaa malli, jolla autetaan kaltaisiamme naisia työn ja toimeentulon laitaan aivan kykyjemme ja lahjojemme mukaisesti.
Me emme ole mitään luuseriporukkaa. Jokainen on lahjakas, suorittanut vaativan tutkinnon. Vastassa on yhteiskunnan rakennemuutos ja vaatimus ottaa toiset ihmiset huomioon ja mitä kaikkea muuta ainakin joltain näkökulmalta aivan hyvää ja oikeaa asiaa.
Ei oo mustavalkoinen tämä maailma. Voe voe.
Kiitos keskustelusta. Sain kumminkin voimia vähän takaisin, kun muitakin kamppailee saman asian kimpussa.
Millä alalla olet? Onko sinun mahdollista esim. jatkokouluttautua siten, että saat opettajan pätevyyden?
On varmasti ihan megakypsä tilanne. Mulla sellanen case, että molemmat pomoni ovat itseäni vuoden-pari vanhempia ja tiedän, etten ole vuoden kuluttua samassa asemassa, vaikka minulla on pidempi työkokemus ja parempi koulutus. Harmittaa ja luulen, että katkeroidun tässä vähitellen.