Haluaisimme adoptoida lapsen - mikä on ensimmäinen askel? Mihin otamme yhteyttä?

Espoolaisten kotimaiset adoptiot kulkevat Pelan kautta l. ilmoitatte sinne adoptiohalukkuudestanne. Varautukaa siihen, että saatte odottaa vuosia, eikä sittenkään ole varmaa, että kotimaasta löytyy teille lasta.

kysykää kuitenkin itseltänne, miksi juuri suomalaislapsen.

Juuri tuttavapariskunta poistui jonosta kun sittenkin saavat oman lapsen. Kuulemma jono on ainakin 3-5v. Jos edes saa luvan adoptoida.

Kotimaan adoptio-odotus voi tosiaan kestää enintään viisi vuotta. Odotus alkaa siitä hetkestä, kun laitatte perhelomakkeen Pelaan tai sosiaalityöntekijälle. Kotimaassa adoptioon tulevien lasten määrää ei voida ennustaa etukäteen. Adoptiolasta kotimaasta odottavat perheet muodostavat eräänlaisen valintapoolin, mistä adoptioon tuleville lapsille etsitään perhettä. Perheen valintaan vaikuttaa monia asioita (esim. biologisen äidin toiveet, lapsen tarpeet, sijainti, adoptiovanhempien toiveet). Nykyään kotimaassa tehdään myös avoimia adoptioita, joissa biologinen saa etukäteen sovitulla tavalla pitää yhteyttä adoptioperheeseen ja lapseen. Avoimessa adoptiossakin lapsi on juridisesti vain adoptiovanhempien lapsi. Jos on valmis tämmöiseen avoimeen adoptioon tai esimerkiksi tummaihoisen suomalaisen lapsen vanhemmaksi, niin lapsen voi saada nopeastikin. Koko ajan kotimaisia adoptiolapsia sijoitetaan perheisiin myös parin vuoden odotuksen jälkeen. Kehitysvammaisia, alkoholille sikiöaikana altistuneita ja mielenterveyspotilaiden lapsia voi saada hyvinkin nopeasti. Paljon riippuu siitä, millaisia lapsia adoptioon tulee ja millaisia muita perheitä adoptiolasta odottaa. Sen tiedän, että kotimaisessa adoptiossa maalla asuminen ja eläinrakas perhe ovat etuja. Biologiset äidit toivovat usein adoptioperheessä olevan eläimiä ja jotkut toivovat lasten pääsevän maalle asumaan.



Kotimaiseen adoptioon liittyy kuitenkin aina erityisasioita ulkomaiseen adoptioon liittyen. Kotimaisen adoptiolapsen odottaminen on epävarmaa, sillä kukaan ei voi varmasti luvata perheille lapsia. Joka vuosi kuitenkin muodostuu kymmeniä adoptioperheitä kotimaisen adoption avulla eli toivotonta se ei suinkaan ole. Kotimaasta ei yleensä voi saada toista adoptiolasta eli jos haluaa lisää lapsia, niin niitä täytyy adoptoida ulkomailta tai ottaa esimerkiksi sijaislapsia. Poikkeustapauksina kotimaisia adoptiolapsia sijoitetaan jo kotimaasta adoptoineisiin perheisiin jonkin verran. Kotimaisen adoption eroja ulkomaiseen adoptioon ovat myös ne, että lapsen saa yleensä varsin pienenä vauvana eli usein parin kuukauden ikäisenä. Lapsi on syntynyt Suomessa joten lapsen elämän alkuvaiheista on paljonkin tietoa. Toisaalta lapsen biologiset suvut asuvat samassa maassa, mikä mietityttää monia. Lapsella on myös aikuisena viimeistään mahdollisuus selvittää taustansa ja yleensä myös tavata vanhempansa. Monissa maissa, esimerkiksi Kiinassa, lasten taustoista ei ole yleensä mitään tietoa, eivätkä lapset saa taustaansa yleensä aikuisenakaan selvitettyä.



Ulkomainen adoptio on yleensä nopeampi, mutta välillä sekin kestää todella pitkään. Tiedän 4 ja 5 vuotta kestäneitä adoptioprosesseja. Maavalinnalla ja sillä, millaisen lapsen on valmis vastaanottamaan, voi vaikuttaa adoptioprosessin kestoon. Kansainvälisessä adoptiossa kuitenkin aina ollaan tekemisissä vieraiden maiden kanssa, mikä tuo asiaan omia epävarmuustekijöitä. Yleensä asiat hoituvat hyvin ja helposti, mutta byrokratiaa on paljon enemmän kuin kotimaisessa adoptiossa. Kansainvälisessä adoptiossa syntymämaan kulttuuri on aina jotenkin mukana. Vähintään siinä muodossa, että perheessä on kyseissä maassa syntynyt lapsi. Jos adoptio näkyy ulospäin, niin saa varautua myös monenlaiseen selittelyyn ja rasistisiinkin kommentteihin. Toisaalta perheen uudet kulttuurit voivat olla suuria rikkauksia.



Mielestäni teidän kannattaa miettiä näitä vaihtoehtoja paljon. Tämä on paljon isompi valinta kuin monet adoption alussa ajattelevatkaan. Tutkikaa netistä adoptioperheiden nettisivuja; niitä on sekä kotimaasta että ulkomailta adoptoineilla. Miettikää jo nyt sitäkin, kuinka suuren perheen ehkä joskus haluaisitte, vaikka se tuntuisikin vaikealta tai mahdottomalta. Lapsia voi tulla perheeseen eri tavoin ja eri maista. Olkaa avoimia erilaisille ratkaisuille. Hankkikaa tietoa eri vaihtoehtoja ja kyselkää muiden perheiden kokemuksia. Selvittäkää myös sijaisperheen mahdollisuutta, vaikka se tuntuisi jo heti alkuun mahdottomalta vaihtoehdolta. Se, että tietää eri vaihtoehdoista, auttaa löytämään sen omalle perheelle kaikkein sopivimman vaihtoehdon. Voitte myös vierailla ns. yhdysperheissä, jotka ovat adoptio- tai sijaisperheitä joihin otetaan vastaan alkumetreillä olevia vierailijoita.

Ensimmäiseksi pitää ottaa yhteys oman kunnan/kaupungin sosiaalivirastoon.

Jos olet tosissasi, niin olen kiinnostunut!



t. ap

eikä tuollaista adoptiolapsen siirtämistäkään tuntemattomien välillä voi Suomessa tehdä.



te katotte liikaa telkkaria.

jossain tv-ohjelmassa joskus haastateltiin naista ja hänen sisartaan. tämä sisar vuokrasi kohtunsa ja synnytti naisen lapsen. (keinohedelmöitys ensin). ja ihan suomalaisia olivat!

Kiellettiin kohdunvuokraus ja sukusoluja ei voi enää luovuttaa anonyymisti. Näinkös se meni?

kehityksen turvaamisesta. Näin on myös kotimaisessa adoptiossa. Lapsen identiteetin rakentumisen tukeminen vaatii erityisesti murrosiässä vanhemmilta yleensä enemmän, kuin ns. biolapsen, sillä adoptiolasten murrosikä on usein paljon " kuohuvampi.

Siksi adoptoitaessa kiinnitetään niin paljon huomiota vanhempien " testaamiseen" . Jotta valikoituisi ihmisiä, jotka todennäköisemmin pystyvät psyykkisesti ottamaan vastaan lapsen edesottamukset: surun, raivon yms. hylkäämättä lasta emotionaalisesti mahdollisten ongelmien ilmaannuttua. Tällaisene pystyy vain aikuinen, joka on sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa, siis psyykkisesti tasapainoinen ihminen.