****** TOUKOKUISET VKO 5 *********

En muistanut, että pino on tähän mennessä ollut " Toukotuhisijat" vaikka itsekin kyllä tuhisen ja puhisen varsinkin kengänauhoja solmiessa ja rappusia noustessa.



Sylinalle, mulla ei ole kummallakaan kerralla ollut rintapumpulle mitään käyttöä, mutta jos maitoa tulee paljon maidonkerääjä saattaisi olla hyvä kapistus olemassa. Mutta niinhän se on kuten Noora sanoi, että jokainen oman mieltymyksensä mukaan. Mä jouduin viime raskaudessa sokerirasitukseen, kun pissasta löytyi sokeria. Äidin ylipainon takia siihen saattaa varmaan joutua myös jos vauva arvioidaan kovin isoksi.

sylinalle: mä joudun sokerirasitukseen pcon takia.olen siis normipainossa (bmi20) viime raskaudessa jouduin käymään kahteen kertaan sokerirasituksessa joista selvisin rimaa hipoen ja poika oli tuolloin syntyessään 3050g(rv38+5)eli ei mikään suuri.

tässä nykyisessä raskaudessa paastosokeri arvot oli koholla 5,7 mutta muut arvot olivat reilusti alle sallitun. viime viikolla kävin veritestissä, mitattiin uudesti ainoastaan tuo paastosokeriarvo ja sen tuloksen saan keskiviikon neuvolakäynnillä.



omaan napaan ei ihmeempiä, edelleen s-lomalla, ens viikolla neuvolalääkäri.



tulen sitten keskiviikkona kertomaan neuvolakuulumiset tarkemmin.



manti rv22+2

Kohta on tammikuukin ohi ja enää kolmisen kuukautta laskettuun aikaan. Aika jännää! Raskaustestin tekemisestäkin on noin puoli vuotta. Taaksepäin kun kattoo niin aika on mennyt nopeesti, mutta jossain vaiheessa syksyä muistan ajan kulkeneen niin hitaasti ku vain ootti että maha vähän jo näkyis yms.



Mulle iski sitten flunssa ja nyt olen sairaslomalla. Onneksi lääkäri totesi sen olevan virusperäistä, joten en tarvitse antibiootteja. Jotenkin tuntuu varsinkin nyt ku on raskaana, että haluaa välttää niitä viimeiseen asti. Lääkäri käski levätä ja juoda lämmintä teetä. Ihanaa!



Olen tässä jo tovin odotellut, että milloin postiluukusta tupsahtaa ilmoitus äitiyspakkauksesta. Lähetin paperit jo tammikuun alussa. Eipä ole muillekaan tainnut tulla vielä, ainakaan en muista kenenkään maininneen asiasta.



maria7 ja poitsuliini

rv 26+4

Masu kasvaa ja olo on hyvä :)

Eilen tuli ensimmäiset maitotipatkin rinnasta :) Jännää että raskaus todellakin etenee hyvää vauhtia vaikka, syksyllä tosiaankin tuntui ettei tälle näy loppua :D



Mitään erikoista ei muuten. Vauva nukkuu päivät ja kukkuu yöt :) ainakin siis potkujen perusteella :)



sama84 ja pikku natiainen 23+6

No, mitäs täälä? Maha kasvaa hyvää vauhtia ja pukeutuminen aiheuttaa harmaita hiuksia:/ Kotioloihin löytyy vaatteita vaikka millä mitalla, mutta kodin ulkopuolelle alkaa olemaan työn ja tuskan takana.



Viime viikolla kävin kirppiksellä ja tein pikuselle paljon löytöjä. Ne oliki ensimäisiä itse tekemiä hankintoja:) Kerkeen kyllä vielä ennen toukokuuta tuhlata rutkasti rahaa tulevaan pienokaiseen.



Ihme juttu, että allekirjotan myös täysin, että syksy meni niin hitaasti ja nyt tuntuu kuitenkin, että miten tähän on näin nopeasti päästy. Itse en uskalla edes ajatella toukokuuta, lähinnä synnytyksen takia. Muut kyllä pitää siitä huolen, ku saa kuulla, että eihän tässä enää kauan oo jne.



Nyt on sitte mieskin todennut, että mahassa on pieni asukki. Yhtenä iltana pikkunen ei lopettanutkaan potkuja, vaan jatkoi niitä hyvin tovin, että tuleva isä pääsi niistä myös osalliseksi:)



Olikohan siinä kaikki tältä kertaa:)



Burmilla ja maha-asukki 24+2

Kyrk@lle pikaiseen laitan, että meilläkin tuleva kaksossynnytys mietityttää. Mulle on sanottu äippäpolilta, että koska olen uudelleen synnyttäjä vauvat voi pyöriä vielä viikolla 36. Tiedä nyt sitten missä vaiheessa tässä uskaltaa synnytystä ruveta oikein tosissaan ajatteleen. Mielummin minäkin nämä alakautta synnyttäisin...



Yritän päästä jossain vaiheessa koneelle oikein ajan kanssa...



letti (26+4)

Me saatiin äitiyspakkaus viime viikolla ja sisältö oli aika ihana :) Täytyy kehua Kelaa nopeasta toiminnasta, sillä paketti oli noudettavissa alle kahdessa viikossa hakemuksen jättämisestä. Muutenkin on vauvavarustelu käynnissä: sukulaisilta ollaan saatu haalittua vaunut, sänky, vaatteet ja paljon muuta kamaa. Käytetty kelpaa meille hyvin ja kun on esikoinen kyseessä, niin paljon on hankittavaa.



Vointi on täällä ok - mitä nyt vähän iskiasvaivaa, väsymystä ja supisteluja kävellessä. Töitä paiskitaan vielä täysillä, mutta täytyy tunnustaa, että lasken ahkerasti aamuja loman alkuun... Polttelis jo jäädä pesänrakennuspuuhiin ;)



riia75 ja masuasukki 26+3

terveiset. Kaikki on kuten pitääkin, painoa näytti neuvolan vaaka taas 1,5kg enemmän kuin tammikuun alussa vaikka muut vaa' at näyttävät tammikuun alun lukemia. Toivottavasti ei enää kamalasti lisää massaa tule, nyt on jo 12kg plakkarissa. Hemoglobiini oli 127 eli edelleen ihan hyvä, ei siis onneksi ole tarvetta rautakuurille. Vauvan tarjonnasta lääkäri ei ollut varma, sf-mitaksi sai 25cm, mutta eipä ole kirjoittanut sitä neuvolakorttiin.



Tulevalla isoveljellä raukalla on vatsatauti, joten tässä vaan odotellaan koska alkaa mahassa kiertää :(



Ankkis rv26+1

Kävin tänään aamulla pojan kanssa 2-vuotisneuvolatarkastuksessa. Pojalla oli kaikki hyvin. Motorinen kehitys yms. vastasivat täysin kaksivuotiaan tasoa. Tästä on siis hyvä jatkaa.



Sain tänään myös postissa Kelan äitiysraha- ja vanhempainrahapäätöksen sekä ilmoituksen siitä, että äitiysavustus on myönnetty pakkauksena ja se on noudettavissa kahden viikon kuluttua. Kiva kun pääsee niitä pieniä vaatteita taas hypistelemään! Täytyy samalla käydä tuo olemassa oleva vaatevarasto läpi, että mitkä otetaan nyt heti alkuun käyttöön (pienet koot) ja muutenkin järjestellä niitä hiukan. Esikoisen vaatteet voisi jo siirtää toiseen lipastoon ja hoitopöydän lipastoon tehdä tilaa noille vauvan vaatteille. Kaipa tässä täytyy muitakin hankintoja alkaa kohta pian tekemään sillä toukokuuhun ei ole kun se 3 kuukautta aikaa enää. Mulla vaikka se la aika onkin huhtikuun lopulla niin en silti usko tämänkään poitsun ulos tulevan ennenkuin rv 41+ jotain ja silloin ollaan jo komiasti toukokuun puolella. Synnytystä en ole vielä sen enempää miettinyt, mutta tiedän kokemuksesta, että loppuaikoina mikään muu ei sitten mielessä enää pyörikään.



Tämä viikko on meillä muutenkin kiireinen kun tuo esikko täyttää tuon 2 vuotta torstaina. Sukulaisia on tulossa lauantaina juhlimaan, joten paljon järjestelemistä on vielä tiedossa. Onneksi mun äiti tulee Ruotsista tänne auttelemaan. Voipi olla, etten tällä viikolla tänne enää kerkeä kirjoittelemaan, mutta muiden kuulumisia käyn varmasti lukemassa.



Ensi viikkoon siis. Voikaahan hyvin toukotuhisijat!



Pikkupapu, esikko kohta 2-v. ja pikkupoitsu rv 27+1

Vasta minä taistelin tuon pahoinvoinnin ja väsymyksen (mikä vaivaa edelleen) kanssa. Kohta lähennellään jo 30 viikkoa, huhhuh! Täälläkin masu kasvaa kovasti ja aikas kipeiltä tuntuu nuo rajuimmat potkut tuonne virtsarakkoon ja jalkojen väliin :) En osaa sanoa mitenpäin vauva on tuolla. Mutta liikkeet tuntuu navan oikealla puolella ja sitten tuolla ihan alhaalla. välillä sitten taitaa olla poikittain kun kyljissä tuntuu liikkeet.



Sain tänään Kelalta ilmoituksen että pakkaus tulee kahden viikon sisällä. Tammikuun 12 päivä jätin hakemuksen. Muistaakseni... Äitiyspäivärahapäätöstä vielä odotellaan. Neuvolalääkäri on minulla seuraavan kerran 4.2.



Supistaa täälläkin päivän päätteeksi jos on paljon ollut ylhäällä, siivonnut ja muuta. Närästää välillä, riippuu mitä on syönyt. Ja se on aivan kauheaa. Onneksi rennie auttaa :)



amaria 25+4

Heippa!



(.) Tästä selkäsärystä on sitten saanut ihan uuden ja pysyvän vaivan, missään asennossa ei tunnu olevan hyvä olla.. ärsyttävää¿



Tänään pitäis jättää KELAN hakemuskin¿jokohan pian sitten pääsee hypistelemään pieniä tavaroita¿.kuinka tarkasti ne tulot ilmoitetaan ja miten KELALLE, kun haen sitä rahaa 6 kuukauden perusteella, enkä verotuksen, ku eihän mulla ole vielä kaikkia palkkakuittejakaan¿.vai arvioiko ne vaan sen äippärahan ja korjaa sitten¿.



minusta aika tuntuu taas menevän niin hirveän hitaasti....tulis jo toukokuu tai ees maaliskuun loppu, et pääsee mammalomalle....



-sylinalle ja nökö 24+6

Täällä on ollut aika supistelevaa jo tammikuun alusta, vaikka viikkoja on vajaa 23 nyt. Kävin päivystyksessäkin, kun toinen lekuri käski mennä, jos ei supistukset lopu. No, mihin ne nyt loppuis. Ehkä synnytykseen. Mulla on nyt sitten ennenaikaisen synnytyksen vaara ja vuodelevosta vihjailtiin, jos tilanne pahenee. Olin ihmeissäni, kun supistuksia tulee yölläkin, vaikka olisi maannut jo monta tuntia. Kätilö jo kielsi kaikki kävelylenkit, mutta lekuri sanoi, että pieniä lenkkejä saa tehdä oman voinnin mukaan. No, lähikauppa 200 - 300 metrin päässä on jo liian kaukana, että aika pieniä ne lenkit jo on. Kotona hipsimisessäkin on jo tarpeeksi. Pissanäytteestä löytyi jotain tulehdusta ja verikokeesta samoin, mutta ei mitään lääkekuuria vaativaa nähtävästi. Pissanäytteitä, verikokeita ja alapään tilannetta seurataan.



Mies hoitaa nyt esikoista, niin äiti saa ottaa tulevan pikku-siskon kanssa rauhallisesti.



Mä en ole kelaan vielä lappujä lähetellyt. Me ei oteta sitä pakkausta vaan rahana se. Esikoiselta on vaatteita tallessa riittämiin ja lisääkin on jo nättejä vauvan nuttuja ostettu varmaan liiaksi asti. Äitiyspakkauksessa on ainoastaan se vauvan peitto, joka me tarvittaisiin uutena. Mistähän niistä voisi kysellä? Tietääkö joku?



VuokkoT rv 22 +6 (vasta)

Mulle tuli kans tänään Kelan päätös ja 2 viikon sisällä pitäs tulla pakkaus. Tuli myös äitiyspäiväraha päätökset. Mä hain 6kk tulojen mukaan MYÖS. Ne anto mulle Kelas lapun jonka työpaikan palkanlaskija täyttää ja sen palautin kelaan (Olin määräaikainen työntekijä) Kela mun tietääkseni tarkistaa itte sen 2006 verotuksen mukaan myös ne tulot ja vertaa niitä ja jos ne 6kk tulot on 20% isommat niin se raha maksetaan niitten perusteella.



Mulla on kans synnytys mieles vähän väliä, jotenki sitä yrittää ajatella rauhallisin mielin mutta kyllä se vaan silti kauhistuttaa ja pelottaa...



Rv 25+6

Minulla on Kolme peittoa jostain syystä.. =) voisin vaikka lähettää sinulle yhden. tai jos asut pääkaupunkiseudulla niin onnistuu myös nouto / tuominen.

Palailin juuri töihin 1,5 vko:n sairaslomalta, ehdin olla töissä 2pvää ja nyt esikoinen kuumeessa, jäin kotiin hoitamaan... Tuntui vähän hölmöltä olla heti pois mutta minkäs voi kun toinen sairastaa...

Itellä olo ihan ok. Varmaanki rautakuuri alkanu tehoamaan. Munkin piti mennä aamulla siihen sokerirasitukseen, piti nyt sitten siirtää.



Maha alkaa olla valtaisa ja meno kovaa (siis mahassa!) iltaisin. Välillä täytyy oikeen ihmetellä miten pikkuinen pystyykin potkimaan/nyrkkeilemään niin nopsaan tahtiin vai onkohan ne jotain refleksi nykäisyjä.



Eipä tänne kummempia, myös odottelen kovasti kevättä ja mammaloman alkua. Mulla ei kyllä ole enää paljoo töitä jäljellä kun täytyy pitää 9pvää kesälomaa ennen äippälomaa. Elikkäs jään jo 14.3 lomalle, ja välissä vielä hiihtoloma! :) No, tuskinpa muita kiinnostaa mun loma ajankohdat, mutta kun nämä ajatukset on nyt päälimmäisenä..



Täällä satelee lunta, mun puolesta ei semmosta tarttis tullakkaan (nythän se talvi vasta alkoi) enää vaan kevät kehiin!!

Kevättä odotellessa, Plutuna rv26+ 2

Hyvät voinnit kaikille!! Älkää liukastelko!

Aikamoinen hässäkkä on ollut töissä, mutta nyt on onneksi loppuviikon työt tehty!



Ei olekaan hetkeen tullut kirjoiteltua, mutta meikäläinenkin kävi siellä 4D-ultrassa noin viikko sitten. Olihan se aika hauskaa nähdä pikkukaveri siellä rettelöimässä. Ensin hää oli oikein mallikkaasti pää alaspäin, ja kun seuraavan kerran katsottiin, niin olikin taas pää ylhäällä. Potkut kyllä tuntuu yleensä vain tosi alhaalla tai sitten vasemmassa kyljessä, tosi harvakseltaan kaveri vielä viihtyy pää alaspäin.



Tänään uskaltauduin ilmoittautumaan HAikaranpesään. Ajattelin aiemmin, että me ei sinne varmaan päästä ton hematooma-jutun takia, mutta siellä 4D-ultrassa sitä ei enää näkynyt ollenkaan, joten toivoa sopii, että sinne päästäisiin. Meidän aiemmat lapset on myös syntyneet siellä, ja ollaan oltu tosi tyytyväisiä paikkaan. Kuopus syntyi veteen, ja jos vaan kaikki menee hyvin, se olisi mahtavaa nytkin.



Mutta eipä tässä tähän hätään muuta. Kaikille mukavaa loppuviikkoa!



T: Rekkis, 24+5

toista viikkoa kesälomalla niin ei meinaa ehtiä koneella käymään kuin pikaisesti viestejä lukemassa.



Viime viikolla oli neuvolalääkäri ja kaikki ok, olin aika yllättynyt että sf-mitta oli 6cm pienempi kuin esikoisen aikaan vaikka tuntuu että maha on nyt jo kamalan iso ja esim istuminen on aika ahistavaa. Painoa ei ollut tullut kuin 100g/vk joten nyt on joulu kuitattu :)



Käytiin esikoisen kanssa sukuloimassa parina päivänä viime viikolla ja isännän kans tultiin eilen takas Ruotsin risteilyltä. Kamalaa kun piti ahtaa itsensä niin täyteen seisovassapöydässä että...



Kelan paperit täytin tänään loppuun netissä, huomen jos toimittais sen todistuksen sinne toimistoon ja meillä ainakin palkanmaksusta toimitetaan kelaan se todistus 6kk palkasta suoraan. Ihmettelin ettei ne netissä antanut valita tuloja sen vuoden mukaan millä esikoinenkin meni, kun on vielä alle 3v. Mutta onneks nuo 6kk tulot on reippaasti suuremmat kuin vuoden 2006 jolloin olin hoitovapaalla :)



Mutta nyt vielä viimeisen lomaviikon viettoon!



CalZal rv27+2

Kelan päätös äitiyspakkauksesta kolahti postiluukusta eilen. Harmiksi siinä luki että pakkaus toimitetaan vasta kahden viikon kuluessa. Eli vielä joutuu malttamaan ennen kun pääsee hypistelemään ihania vauvanvaatteita. No ehkä mä jaksan odottaa, heh!



Vielä täällä sairastelen flunssaa. Taitaa olla sitkeää sorttia ku ei helpotusta ole näköpiirissä. Täytyy varmaan mennä huomenna uudestaan lääkäriin ku sairasloma loppuu. Toivottavasti mä en vaan tarvii niitä antibiootteja, no sen näkee sitten. Nyt sairasloman aikaan on ihan eri tavalla ehtinyt kuulostelemaan vauvan liikkeitä. Pikkuinen on ollut hyvin aktiivinen viime päivinä. Johtuukohan se siitä, että olen itse ollut rauhassa paikallaan.



Kotona ollessa on ollut aikaa miettiä vaikka mitä ja myös lähestyvää synnytystä. Olen tosi positiivisella mielellä menossa synnyttämään ja ajatuksena on että otan kaiken vastaan mitä tulee, mutta asennoidun niin että se on varmaan elämäni hienoimpia tapahtumia, ei mitään kivutonta, mutta ei ylitsepääsemätöntäkään. Mua vaan ärsyttää ihmiset jotka yrittää kaikin keinoin lytistää tällaista positiivista ajattelijaa. Monet kaveritkin suorastaan pelottelevat ja sanovat että kyllä hymy viimeistään hyytyy sitten ku huomaan miten hirveetä se on. En ymmärrä miten se auttaa tilannetta jos valmiiksi on ihan paniikissa ja kauhuissaan. Varmaan vaan omalla jännittyneisyydellä saan lisää kipua aikaiseksi. En voi vielä tietää miten synnytys menee, mutta eikö minulla ole oikeus asennoitua siihen luottavaisin mielin ja murehtia vasta sitten jos jotain murehdittavaa ilmenee. Voihan tosiaan käydä niin että synnytys menee hyvin ja jälkikäteen harmittelen miksi murehdin turhaan. Mutta tällä hetkellä minusta tuntuu, ettei ääneen uskalla kenellekkään sanoa, että olen innoissani menossa synnyttämään, sillä heti saan lynkkauspuheen päälleni. Tuntuu että synnytyksestä saa ainoastaan puhua kauhistelevaan sävyyn. Onko muilla ollut samanlaisia mietteitä?



Olen lueskellut synnytyspuolelta yhtä ketjua, jossa kerrotaan positiivisista synnytyskokemuksista. Käykääpä kattomassa se. Niitä lukiessa tulee hyvä mieli.



maria7 & poitsuliini

rv 27+0

Mun mielestä on hienoa, että sulla on positiivinen asenne synnyttämään lähtiessäsi! Itseäni aina ärsyttää ihan suunnattomasti tuo samanlainen ensisynnyttäjien ja miksei muidenkin lyttääminen, besserwisser-asenne tyyliin " odotapas vaan kun olet tositoimissa" tai " synnytystä ei voi mitenkään suunnitella" - jutut.

Okei, totta kai jos ajatuksena on itse määrittää kivun määrä ja ponnistusvaiheen kesto ja just lapsen syntymähetkellä taustalla soiva biisi, niin se onkin mahdotonta. Mutta ollenkaan mahdotonta ei ole perehtyä synnytykseen hyvin, ottaa selvää ja harjoitella itselle sopivia kivunlievitysmenetelmiä (jos siis haluaa kokeilla muutakin kuin puudutteita tms.) Mä vielä itse painottaisin sanaa harjoitella noita menetelmiä, koska jos ei ole esim. koskaan tietoisesti itseään rentouttanut (mitä rennompana pystyy olemaan, sen helpommin synnytys etenee), niin aika vaikeaa sitä on ensimmäistä kertaa alkaa tekemään elämänsä kivuissa.

Samoin se supistuskipu on kuitenkin niin erilaista kuin muu kipu, se kipu ei vahingoita, vaikka sattuukin välillä niin älyttömästi. Mitä positiivisemmin siihen pystyy suhtautumaan ja mitä paremmin toimimaan niitten supistusten kanssa yhteistyössä, sen helpommin sen synnytys etenee. Tarkoittaen, että ei jännitä ja jäkitä kun supistaa, vaan yrittää rentoutua ja ajatella, että taas on yksi niistä ohi, taas ollaan lähempänä vauvan syntymää, joka on se paras juttu ikinä.

Ja tietysti kukaan ei voi luvata kenellekään, että just se oma synnytys menee täydellisesti, mutta kuitenkin yli 90% synnytyksistä etenee ihan normaalisti, ja niihin voi paljonkin itsekin vaikuttaa. Joten positiivisella mielellä saa ja kannattaa olla, sopivasti voi suunnitellakin miten toivoisi asioiden menevän (esim. itse olen toivonut, että voisin synnyttää ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, että minulle ensisijaisesti muita vaihtoehtoja tarjottaisiin, MUTTA jos koen tarvetta, niin sitten epiduraali. Ei siis mitään ehdottomuuksia, vaan lähtökohtaisia ajatuksia siitä, mikä itselle voisi sopia).

JA tämähän ei tarkoita sitä, että jos tulee joku hätä, etteikö silloin toimittaisi juuri päinvastoin jos on tarvis. Tai että jos niin kävisi, niin silloin maailma romahtaisi, kun kaikki ei mennytkään just kuten itse halusi. Vaan sitä, että kun yleensä kuitenkin kaikki menee hyvin, niin mikseipä siihen soppaan sitten omaakin lusikkaansa laittaisi ja hoitaisi noin isoa asiaa itselle parhaaksi katsomalla tavalla.

Anteeksi vuodatus, aihe on lähellä sydäntä : )

T: Rekkis, rv 25 tasan ja Löttönen

maria7:

Kotona ollessa on ollut aikaa miettiä vaikka mitä ja myös lähestyvää synnytystä. Olen tosi positiivisella mielellä menossa synnyttämään ja ajatuksena on että otan kaiken vastaan mitä tulee, mutta asennoidun niin että se on varmaan elämäni hienoimpia tapahtumia, ei mitään kivutonta, mutta ei ylitsepääsemätöntäkään. Mua vaan ärsyttää ihmiset jotka yrittää kaikin keinoin lytistää tällaista positiivista ajattelijaa. Monet kaveritkin suorastaan pelottelevat ja sanovat että kyllä hymy viimeistään hyytyy sitten ku huomaan miten hirveetä se on. En ymmärrä miten se auttaa tilannetta jos valmiiksi on ihan paniikissa ja kauhuissaan. Varmaan vaan omalla jännittyneisyydellä saan lisää kipua aikaiseksi. En voi vielä tietää miten synnytys menee, mutta eikö minulla ole oikeus asennoitua siihen luottavaisin mielin ja murehtia vasta sitten jos jotain murehdittavaa ilmenee. Voihan tosiaan käydä niin että synnytys menee hyvin ja jälkikäteen harmittelen miksi murehdin turhaan. Mutta tällä hetkellä minusta tuntuu, ettei ääneen uskalla kenellekkään sanoa, että olen innoissani menossa synnyttämään, sillä heti saan lynkkauspuheen päälleni. Tuntuu että synnytyksestä saa ainoastaan puhua kauhistelevaan sävyyn. Onko muilla ollut samanlaisia mietteitä?

Olen lueskellut synnytyspuolelta yhtä ketjua, jossa kerrotaan positiivisista synnytyskokemuksista. Käykääpä kattomassa se. Niitä lukiessa tulee hyvä mieli.

maria7 & poitsuliini

rv 27+0

Mulla on heti alkuun ihania uutisia, meille syntyi eilen viisi pikkukoiraa!!

Tai siis meijän toiselle hauvalle=) Puhdasrotuisia länsiylämaan terriereitä...ne oon niiin suloisia, näyttävät ihan hiirenpoikasilta. Nyt pitäis laittaa ilmotus niistä johkin. Kamalan vaikeeta valita niille hyvät kodit ja sillee, mä haluisin että ne menis nimenomaan perheenjäseniksi, eikä mihkään kenneliin pentukoneiksi.



Omaa napaa sen verran että saikku jatkuu...mahan kasvu tuntuu ehkä jämähtäneen hetkeksi paikoilleen, mikä on vaan ihan hyvä. Odottelen kovasti kelanpäätöksiä kanssa. Jos pystyis olee töissä, niin nää päivät ei ehkä olis tällata " venaamista" =) No nyt mulla on ainakin koiruuksien kanssa puuhaa...



Täytynee lähteä kauppaan ja maksella laskuja joten kirjotellan taas pallomahat=)!!



T:Masu ja ehkä tyttö nasu 23+5