Lue keskustelun säännöt.
Miespelko?
27.01.2008 |
Olen 19-vuotias, ihan normaalin näköinen naisihminen. Minulla on muutama ystävä, mutta muuten istun aikalailla kotona. En ole koskaan viettänyt aikaa poikien kanssa (ymmärtäkää nyt oikein, tietysti koulussa puhunut ja muutenkin normaalia kanssakäymistä), en ole käynyt treffeillä saatika seurustellut ikinä.
Kaipaan jotakuta lähelleni, mutta kun siinä on pieni ongelma: Minusta tuntuu, että vähän pelkään miehiä.. Menen hiljaiseksi, pelkään nolaavani itseni, en keksi mitään puhumista. Asiaa pahentaa se, että ajattelen muiden ajattelevan että " kyllä sen pitäisi jo tietää mistä puhua ja miten toimia kun on jo ton ikäinen." Kasaan itselleni niin paljon paineita että minua kauhistuttaa ajatus pelkästään baariin lähtemisestä! (En muuten koskaan ole ollut baarissa..)
Kuitenkin olisi mukava löytää joku ihana mies. Mutta kun pelottaa...
Auttakaa minua! Tämä on niin ristiriitaista että välillä ahdistaa, enkä pysty puhumaan siitä kasvotusten läheisten ihmisten kanssa!
Yksin en halua elämääni olla..
Kommentit (13)
Mutta jos haluat mennä niin mene tyttökavereiden kanssa äläkä ota paineita siitä että pitäis välttämättä iskeä joku mies.
Koulussa ym. miesten kanssa jutteleminen siis sujuu? Jatka sitä ja huomaa onnistumiset. Sano pari sanaa säästä bussissa viereesi istuvalle miehelle tai miespuoliselle myyjälle. Ette ole tuttuja etkä näe häntä ehkä koskaan enää joten ei väliä mitä hän sinusta ajattelee.
Voit tietysti hankkia keskusteluapuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etten uskalla mennä puhumaan. Varsinkaan, jos olen kavereiden kanssa liikkeellä. Miksi ihmisen pitää olla näin arka?
miespelollesi jokin syy, esim. kaltoinkohdelluksi tuleminen lapsuudessa
Minua on joskus kiusattu ulkonäköni puolesta, pelkään mitä minusta ajatellaan, mutta en usko että se on tämän takana..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on löytyäkseen. olisiko mahdollista löytää kumppani esimerkiksi harrastuksen parista? vai onko sinulla sellaista harrastusta?
Eipä oikein, luen ja piirrän.
Tuo " Kyllä se mies löytyy jos on löytyäkseen" onkin sitten se millä tässä vielä sinnitellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..hmm.. oletko yliopisto-opiskelija? Siellä on paljon kaltaisiasi ajattelevia taiteilijasieluja. Sinne siis! :)
Lukiossa viimeistä vuotta. Haluaisin aivan uusiin piireihin, missä kukaan ei tuntisi minua ennalta. Mutta sitten minua huolestuttaisi, millaisen mielikuvan annan muille itsestäni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samanlainen. Itkin ja huusin joskus yksikseni kun olin niin häveliäs poikien seurassa. Pojat halusivat lukiossa monesti jutella minulle mutta ne jäivät yrityksiksi kun menin lähestymisyrityksistä aivan lukkoon.
vasta opinnoissa menestyttyäni lukion jälkeen sain itsevarmuutta ja tapasinkin elämäni miehen samoilta luennoilta. tsemppiä sulle. kyllä se siitä.
minäkin tästä rohkaistun. Asia vaan ahdistaa minua aina kun tulee hiljainen hetki.
Kiitos vatsauksista! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat hienolta ihmiseltä, uskon että löydät jonkun.
Minulla on myös vähän mies pelkoa, ujostelen vieraita miehiä ja en oikeen osaa olla vapaa heidän seurassa. Oma mies ei enää ujostuta.:)
Löysin itselle sun ikäsenä miehen. Aika hiljaisen, mutta erittäin viisaan ja fiksun. Nykyään miehenikin on tullut puheliaammaksi ja pärjää todella hyvin työelämässä.
Kymmenen vuotta oltu yhdessä miehen kanssa nyt. Ja lapsia kuskataan paljon erilaisissa paikoissa ja harrastuksissa, että oppivat olemaan ihmisten kanssa ja jututtamaan ihmisiä. Olet kuitenkin vielä nuori, ei sulla kiire ole!
..älkää kysykö kuinka eksyin tänne. :D