Lue keskustelun säännöt.
Onko minukaltaisiani muita?
27.01.2008 |
Olenko vaan yksinkertainen ja sokea?
Kun minä elän elämääni ihan tyytyväisenä ja onnellisena perheen ja työn sekä omien harrastusteni ja satunnaisten lomereissujen merkeissä. Toki seuraan maailman tapahtumia ja ahdistun usein, kun niin paljon on kärsimystä ja julmuutta. Autan minkä arjelta ennätän, vien vaatteita keräyksiin, pistän rahaa lippaisiin.
Mutta olen siis tyytyväinen ja kiitollinen omasta hyväosaisuudestani.
Sitten usein tuttavat valittavat jostain, josta todellakaan en ole tajunnut repiä ongelmaa. Kuten nyt esim. ystäväni, joka avautui monena tapaamiskertanamme siitä, miten nykyään on mahdoton löytää marketeista hyviä sukkahousuja lapsille, kaikki ovat ruman värisiä ja liian tekokuituisia.
Enpä ikinä tuotakaan ole huomannut enkä ole tajunnut moista harmitella! Hänellä tuntuu tulevan sukkahousut uniinkin.
Esimerkkejä on satoja. Ruuasta tuli mautonta! Naapuri pysäköi liian lähelle! se yksi aina huutaa puhelimessa, puhuisi hiljempaa! Hirveetä kun taas on pyykkiä niin kauheesti!!
Onko mitättömyyksistä valittaminen suomalaista small talkia vai onko suurin osa todella tuollaisten seikkojen takia tyytymätön?
Kommentit (12)
tosin mä olen töissä ollessani saanut lähes jokaisessa työvuorossa muistutuksen siitä kuinka helkkarin hyvin mulla on asiat, ehkä se antaa hiukan näkökulmaa.
Ja oikeassapa olet, taitaa se valittaminen just olla sitä suomalaista small talkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minullakin työssä noita muistutuksia tulee. Mutta olin kyllä perustyytyväinen jo ennen tämän alan opiskelua...
ap
kaipaisin keskustelua maailman todellisista ongelmista ja muista syvällisemmistä aiheista. Nääs kun en tykkää aina puhua itsestäni ja omasta elämästäni;)
Vierailija:
Olenko vaan yksinkertainen ja sokea?Kun minä elän elämääni ihan tyytyväisenä ja onnellisena perheen ja työn sekä omien harrastusteni ja satunnaisten lomereissujen merkeissä. Toki seuraan maailman tapahtumia ja ahdistun usein, kun niin paljon on kärsimystä ja julmuutta. Autan minkä arjelta ennätän, vien vaatteita keräyksiin, pistän rahaa lippaisiin.
Mutta olen siis tyytyväinen ja kiitollinen omasta hyväosaisuudestani.
Sitten usein tuttavat valittavat jostain, josta todellakaan en ole tajunnut repiä ongelmaa. Kuten nyt esim. ystäväni, joka avautui monena tapaamiskertanamme siitä, miten nykyään on mahdoton löytää marketeista hyviä sukkahousuja lapsille, kaikki ovat ruman värisiä ja liian tekokuituisia.
Enpä ikinä tuotakaan ole huomannut enkä ole tajunnut moista harmitella! Hänellä tuntuu tulevan sukkahousut uniinkin.Esimerkkejä on satoja. Ruuasta tuli mautonta! Naapuri pysäköi liian lähelle! se yksi aina huutaa puhelimessa, puhuisi hiljempaa! Hirveetä kun taas on pyykkiä niin kauheesti!!
Onko mitättömyyksistä valittaminen suomalaista small talkia vai onko suurin osa todella tuollaisten seikkojen takia tyytymätön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellistä valitusta ihmiseltä joka sanoo ettei valita.
Sinun kohdallasi asia on aivan eri, kuin ystäväni, joka " kärsii" rumista ja tekokuituisista sukkiksista viikkokaudet...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on elämä hyvin, mutta vituttaa aina " shoppailu" reissun jälkeen rankasti.
8
Vierailija:
Sinun kohdallasi asia on aivan eri, kuin ystäväni, joka " kärsii" rumista ja tekokuituisista sukkiksista viikkokaudet...ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajaa sen biilinsä niin lähelle ettei meinaa oma auto mahtua. Miksi sellaisesta ei saisi valittaa?
Muuten meilläkin on asiat hyvin, enkä jaksa stressata pienistä asioista, toi naapurin auto on ainut.
Vai pitäisikö vain puhua pimpelipom-iloisista hassujutuista?
vaan sitä normaalia valivali-negatiivista joukkoa, sillä useimmat eivät tajunneet mitä ajan takaa.
Tietenkään EN halua mitään tekopositiivista juttelua ja totta kai ystäväni saavat sanoa jos heitä jokin pikkujuttu harmittaa. Mutta kun itseäni ne eivät vaan harmita!
Ja kyllä, ystävälläni on toisinaan oikeitakin murheita ja ne hän kertoo minulle myös, joten ei ole syytä naamioida niitä sukkahousuihin;) Ja kyllä, olen sanonut hänelle että äläs jaksa ruikuttaa.
Mutta siis, pointtini oli, että minua EIVÄT HÄIRITSE mitkään pikkuasiat, ei oikeastaan edes se, että ihmiset niistä valittavat.
Halusin vaan kysyä, löytyykö täältä samanlaisia ihmisiä kuin minä. Selvästikään ei, paitsi nuo pari jotka kertoivat olevansa tällaisia:)