Lue keskustelun säännöt.
Rakastan lapsiani, mutta ahdistun lapsiperheen elämästä.
26.01.2008 |
Olin muutaman päivän työmatkalla, ja taas palaaminen lapsiperheen arkeen on ahdistavaa. Tänäänkin oli ihana lauantaipäivä, ja olisi mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä kivaa. Mutta...
Puolet päivästä meni ruuanlaittoon. Aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Ja kaikki tietysti tiettyyn kellonaikaan, jotta homma pysyy edes jotenkin siedettävänä. Sitten joka aterialla rakas 3-vuotias HUUSI jostain väärästä lasista tai siitä kun sai kastiketta perunan päälle ja lautasella oli vielä tomaattiakin, hui! Ateriat sitten venyivät tämän taistelijan kanssa, ja tunnelma oli aika raskas.
Ja kun näille väleille yritti jotain järkevämpää aktiviteettia (ulkoilua tai muuta), niin nekin jäivät aina kesken. Pitkän uloslähtemistaistelun jälkeen olimme ulkona reilun tunnin, kun taas piti lähteä laittamaan ruokaa. Ja sitten ruuan jälkeen uudestaan lähteminen vei taas oman aikansa.
Tilannetta pahensi tietysti se, että työmatkani ajan lapsia hoitivat isovanhemmat, jotka antoivat lapsille kaikessa periksi. Lapset tottuivat vetkutteluun ja passuuttamaan, eikä puhettakaan mistään rajoista.
Toivottavasti tähän lapsiperhearkeen taas turtuu, mutta täytyy kyllä sanoa että pieni irtaantuminen oli pahasta. En muistanutkaan, miten ihanan helppoa elämä on, kun ei tarvitse kellon kanssa miettiä aterioita tai pääsee ulos ovesta minuutin kuluttua siitä, kun tekee lähtemispäätöksen.
Kommentit (23)
Kinkkukiusaus on hyvä ja nopea vaihtoehto. Peruna-sipulisekoitukseen voi lisätä myös kaupasta kypsänä ostettua lohta, kanaa tms. Tai ostat kalan raakana ja lohkot pestyt (ei kuoritut) perunat uunipellille mukaan, mausteita päälle ja hiukan öljyä.
Tai riisi, vesi ja kanat samaan vuokaan ja uuniin.
Itse teen niin, että minulla on AINA kypsennettyä lihaa pakastimessa. Ostan kilon Atrian kananfilesuikaleita ja paistan ne suoraan pannulla. Osasta teen sen päivän ruuan, loput laitan pakkaseen. Arkisin iltapäivällä kun pitää töiden jälkeen saada nopeaa ruokaa, niin pastat kiehumaan, kanansuikaleet pannulle ruokakerman kans tms. Useimmiten teen kuitenkin keittoa, perunoiden kuorimiseen menee minulla ehkä 5 minuuttia: perunat kattilaan, lisäksi pakastevihannespussi ja pakkasesta valmista jauhelihaa/kanaa tms. Oikeasti menee muutama minuutti.
Jos itse et syö einestä niin älä syö. Syö hyvää leipää tms., mutta osta nyt ihmeessä lapsille välillä kaupan makaronilaatikkoa, pinaattilättyjä tms. Ei ne siihen kuole, jos kerran tai kahdesti viikossa syö einestä toisella aterialla!!
Ja ei ne kuole siihenkään, jos eivät saa joka kerta sitä toista lämmintä ateriaa ollenkaan;) Annat karjalanpiirakkaa, kaakaota tms. Tai jos keität vaikka mannapuuron ja kaupan kiisseliä sen kanssa.
OIkeasti toivon, että opit relaamaan tässä asiassa ja sitä kautta nauttisit enemmän siitä arjesta lasten kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin aamulla asia ei näytä ihan niin synkältä kuin illalla, mutta täytyy sanoa ettei tuo ruuanlaitto ole mitään lempihommiani. Tänään käymme taas ulkona syömässä lounaalla, ja päivälliseksi teen jonkun ison keiton josta saa sitten syödä ensi viikollakin.
Tilannetta mutkistaa ehkä lisäksi se, että olemme muuttaneet jokin aika sitten ulkomaille. Täältä ei saa tuttuja puolivalmiita ruokia, kuten peruna-sipulisekoituksia, oolannin perunamuusia... Ruokakermaakaan täällä ei tunneta, vaan voi valita joko tavallista, kaksinkertaista tai jopa kolminkertaista kermaa (kertoo siis tuotteen rasvan määrän). Einekset ovat lähinnä jotain valmiita mikrotettavia annoksia, ne näyttävät niin kammottavilta etten niitä viitsi valmistaa. Täytyy tsekata nuo pikaruokaohjeet, niistä löytyy varmaan monia hyviä vaihtoehtoja.
Tuo työmatka avasi silmäni huomaamaan, miten nautinnollista on kun saa välillä tehdä asioita juuri siinä tahdissa kuin itse haluaa. Oli ihmeellistä, kun kukaan ei kiukuttellut siksi että ruoka on myöhässä tai on vääränlainen lautanen. Toki lapset ovat ihania, ja useimmiten nautin tästä ajasta, mutta rentouttavan työmatkan jälkeen paluu tähän kellotettuun elämäntapaan oli yllättävän rankka. Eiköhän tähänkin tosiaan taas totu kunhan alkaa arki ja lapset tottuvat taas pelaamaan vanhempien määrittämillä säännöillä.
Ja otan lapset mukaan ruoanlaittoon, siinä heillekin samalla ohjelmaa.