Lue keskustelun säännöt.
Paraneeko mieli lapsettomuudesta vuosien myötä?
26.01.2008 |
Saimme esikoisen 5 vuoden lapsettomuuden jälkeen. Nyt hän on 1,5 vuotias mutta koen edelleen tuskaa lapsettomuuden ajasta ja siitä, kuinka mahtaa käydä kun alamme keväällä koittamaan pikkusisarusta. Hyvällä ystävälläni on hoidot menossa joten asiasta tulee paljon puhuttuakin. Olisiko kokemuksia? Unohtuuko se kipu hiljalleen?
Kommentit (7)
koskaan ehkä voi saada omaa lasta. Meillä siis lapsettomuuteen ole löytynyt mitään syytä. Nyt kun tilannetta ajattelee meillä on elämässämme niin hienoja, pieniäkin asioita joista nautimme täysin sydämin. Toki toivomme kovasti lasta, mutta hoitoihin emme ole vielä hakeutuneet, mennään toki ilman ehkäisyä ja lapsi on todella terve tullut perheeseemme. Ehkäpä syrjäytämme sen kivun jonka lapsettomuus tuo näillä pienillä arjen asioilla joista nautimme nyt. Huominenhan voi tuoda tullessaan niin hyviä kuin huonojakin asioita. Nauttikaa siis hetkestä jossa elätte :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti huonot muistot ainakin lieventyvät ajan myötä.
Positiivinen, eteenpäin katsova mieli auttaa.
niin ei hoitoja ja tutkimuksia kannata pelätä
vaikka toki joillakin menee paljon aikaa ja rahaa ja joudutaan miettimään kysymystä luovutetuista soluista, monet saavat myös avun pienistä leikkauksista tai kevyestä lääketuesta.
Ja esim. mikroinjektio toimenpiteenä auttaa hyvin monia ja siinä on omat solut käytössä - jos ne luovutetut pelottaa
Toki olemme ottaneet selvää eri hoitomuodoista. Lapsettomuuden syyn tutkimukset olivat meille henkisesti rankkoja ja olemme nyt päättäneet vielä tämän kevään ja kesän katsoa jos lapsi meille suodaan ilman hoitoja. Mitään syytähän siis lapsettomuuteen meillä ei ole löytynyt. Nautimme nyt toisistamme ja tästä ajasta joka vielä vietetään kahdestaan :) t: kolmonen
kirjoitin jutun, koska minulla on ollut n. 35-v. tuttuja jotka ovat antaneet vuosien hurahtaa ohi kun ovat pelänneet mennä edes tutkimuksiin.
t. vitonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saimme esikoisen pitkien hoitojen jälkeen. Sen jälkeen aloimme toiveikkaana yrittämään heti toista, mutta raskaus toisensa jälkeen päättyi keskenmenoon. Jossain vaiheessa havahduin ottamaan järjen käteen ja hyväksymään perheemme kokoonpanon sellaisenaan kuin on. Nykyisin en tunne edes pienen pientä pistosta, kun kuulen toisten raskaus uutisista.
ja siksi ikävät muistot aktivoituvat
yleensä mieli käsittelee omaa tahtiaan ikäviä asioita ja yleensä kipu ellittää ajan kanssa.