Lue keskustelun säännöt.
Ajatelkaa, miten vinoutunut mä olen! Mikä mussa on vikana?
17.11.2008 |
En enää halua yhtään lasta. Arvatkaa miksi? No siksi, etten ihan rehellisesti halua ottaa riskiä, että saisin poikalapsen.
Onneksi olen eronnut, yhden tytön äiti, eikä raskaudesta pelkoa (eikä tule!). Ja tämä tarina on täysin tosi.
Kommentit (7)
Me olemme miettineet kolmatta lasta, mutta ei aiota halutakaan. En todellakaan ole kiinnostunut poikien elämästä. Tietysti varmaan rakastaisin lastani yli kaiken ja samoin kuin tyttöjäni, mutta ajatuksena poikalapsi ei kiehdo minua tippaakaan. Miehenikään ei haluaisi poikaa. On itse kuulemma sen verran erilainen mies, että mitään äijäilyä ei kaipaa. Inhoaa painimista yms. poikien juttuja. Olen patistanut tyttöjen kanssa riehumaan yms. että he saisivat kasvatuksen, joka ei tee heistä ns. perinteisiä tyttöjä, mutta sekin tuntuu olevan vaikeaa. Minua ei todellakaan kiinnosta alkaa ostella kalsareita, tutustua poikien sielunelämään, ase. ja taisteluleikkeihin, autoihin yms. Evvk. Jos mieheni olisi lastenkasvatuksesta ja varsinkin poikien kasvatuksesta innostunut, ehkä uskaltaisimme yrittää lasta.Mutta ei tähän tilanteeseen. Emme olisi hyviä poikien vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojat ovat sentään aika yksinkertaisia jo lapsina, jos meihin naisihmisiin vertaa. ;0D
Me olemme miettineet kolmatta lasta, mutta ei aiota halutakaan. En todellakaan ole kiinnostunut poikien elämästä. Tietysti varmaan rakastaisin lastani yli kaiken ja samoin kuin tyttöjäni, mutta ajatuksena poikalapsi ei kiehdo minua tippaakaan. Miehenikään ei haluaisi poikaa. On itse kuulemma sen verran erilainen mies, että mitään äijäilyä ei kaipaa. Inhoaa painimista yms. poikien juttuja. Olen patistanut tyttöjen kanssa riehumaan yms. että he saisivat kasvatuksen, joka ei tee heistä ns. perinteisiä tyttöjä, mutta sekin tuntuu olevan vaikeaa. Minua ei todellakaan kiinnosta alkaa ostella kalsareita, tutustua poikien sielunelämään, ase. ja taisteluleikkeihin, autoihin yms. Evvk. Jos mieheni olisi lastenkasvatuksesta ja varsinkin poikien kasvatuksesta innostunut, ehkä uskaltaisimme yrittää lasta.Mutta ei tähän tilanteeseen. Emme olisi hyviä poikien vanhempia.
Mulla oli samankaltainen olo ihanan esikoistyttöni jälkeen, ja tuntui vaikealta ajatella että voisin koskaan rakastaa poikaa yhtä paljon, tai edes lähelle. Mutta sitten kun se lapsi on siinä niin sitä yhtäkkiä rakastaakin ihan samalla lailla täysillä, sukupuolesta riippumatta.
Mulla on kaksi lasta, tyttö ja poika. Kolmatta en halua siitä syystä että se saattaisi olla tyttö. Mä en tule toimeen ton yhdenkään tytön kanssa, saati sitten että niitä olis kaksi, kiitos mutta ei kiitos. Poikaan taas mulla on läheinen ja lämmin suhde, mutkaton ja vaivoton, sitä on niin helppo rakastaan. Tyttö taas tekee rakastamisen todella vaikeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katkera / vihainen koko miessukupuolelle?
t. onnellinen ja kiitollinen pojan JA tytön äiti:)
Et varmaankaan edes pärjäisi poikalapsen kanssa. Oot muuten aivan sata varmaan 3kymppinen!