UUSPERHEEN VANHEMMAT HOI!

mutta ei siihen kuole. Meillä on yhteensä neljä lasta, kaksi miehen entisestä liitosta, yksi mun entisestä liitosta ja yksi yhteinen.



En mä tähän olisi ryhtynyt jos en olisi tiennyt kestäväni.

Ei puolison lapset ole mitään " äijän kakaroita" minulle, vaan ihan kuin omia lapsia, pidän heistä ja jokainen lapsi, omanikin, kiukuttelee joskus.

Lapset on meille " meidän perhe" , eikä mitään sun lapset ja mun lapset.

Jotenkin sitä siis omiltaan edellyttää eri tavalla asioita, kuin niiltä toisen lapsilta. Tasa-arvoisesti toki kaikkia kohdellaan, mutta ehkä asiaan vaikuttaa sekin, kun toisen lapset on ns. viikonloppulapsia.



Ja kyllä meillä pääsääntöisesti molemmat hoitaa paikalla ollessaan omien lastensa kiukuttelut, joten ehkä se ei siksikään pahemmin rasita.

mutta puolison exän kiukuttelut käy jo hermoille.

" Sä et ole mun äiti, etkä määrää mua" juttuja kuulee vähän väliä. Onneksi mies on tukena ja saamme murkutkin aisoihin. Minä sanon aina, että niin kauan kun ovat minun kanssani saman katon alla, niin minä määrään! Siihen ei ole nokan koputtamista. Toki asioista myös neuvotellaan, mutta ei kaikesta.

.. samaan tapaan kuin Dr Phil sanoi: teillä ei ole asiaa hyppiä lapsen äidin/isän silmille kasvatusasioissa, vaikka kuinka kuvittelisitte olevanne viisaampia.



Tottakai uusiovanhempi voi pitää kiinni niistä rajoista, jotka kotona on määritelty, mutta hänen tehtävänsä ei ole määritellä niitä rajoja saati arvostella lapsen oman vanhemman kasvatusta.



Piste.

.. voin hyvin kuvitella, että ajattelee 8:n tapaan tyyliin " jos meinaat täällä asua, niin tottele minun määräyksiäni"



Siinä on äitinä välillä ihmeissään, kun uusioäiti jyrää niin lapsen isän (puolisonsa) että varsinkin minun käsitykseni kaikista kasvatukseen liittyvistä asioista.



Tottakai hänellä on oikeus mielipiteisiinsä ja hän saa myös kasvattaa, mutta rajansa kaikella. Ei kai kuitenkaan ole tarkoitus, että uusioäiti sanelee säännöt ihan kaikesta.

Vierailija:

mutta puolison exän kiukuttelut käy jo hermoille.

Ja olemme kyllä mieheni kanssa ihan samoilla linjoilla näissä kasvatusasioissa. Että määrään kyllä ja ihan oikeutetusti. Määrään samalla tavalla kaikista perheemme lapsista, he ovat minulle samanarvoisia.

Joten älkää kiitos arvostelko, kun ette tiedä faktoja.

Minusta on ihan asiallista, että kaikilla perheen lapsilla on samat säännöt. Keskustele asiasta miehesi (eli lapsen isän kanssa?) ja sovitte yhdessä asiat. Meillä minä olen kotona pienempien lasten kanssa ja luonnollisesti näen lapsia eniten. Siten myös hoidan heidän jokapäiväisiä asioitaan: ruokin, vaatetan ja katson että asiat hoituvat. Eihän siitä oikeasti tule yhtään mitään, jos yhdellä lapsella on eri säännöt, kuin muuilla.

Ainoastaan ei-biologisen lapseni viralliset asiat hoitaa hänen äitinsä tai isänsä. Minä kaiken muun.

Vierailija:

.. samaan tapaan kuin Dr Phil sanoi: teillä ei ole asiaa hyppiä lapsen äidin/isän silmille kasvatusasioissa, vaikka kuinka kuvittelisitte olevanne viisaampia.

Tottakai uusiovanhempi voi pitää kiinni niistä rajoista, jotka kotona on määritelty, mutta hänen tehtävänsä ei ole määritellä niitä rajoja saati arvostella lapsen oman vanhemman kasvatusta.

Piste.

Se on ihan yleisesti tunnustettu fakta, että uusperheet voi paremmin, jos molemmat aikuiset ottaa yhtä lailla osaa kaikkien lasten asioiden hoitamiseen ja molemmat saavat omassa kodissaan äänensä kuuluviin. Eri asia on, jos vallankäyttö menee epäasialliseksi, mutta tavallinen systeemi, jossa aikuiset päättää päälinjat ja lapset myötäilee (näin kai se melkein joka kodissa on?) käy yhtä lailla uus- kuin ydinperheisiinkin.