Onko muiden 1.5-2-vuotiaat ihan mahdottomia?!
Meidän 1v7kk on aivan mahdoton nykyään! Tuolin kanssa kipuaa joka paikkaan ja heittelee alas kaiken mihin vain pääsee käsiksi. Kaikkia tavaroita ei ole tilanpuutteen vuoksi mahdollista siirtää ylähyllyille. Lisäksi kaataa ruokaillessa mukin pöydälle/lattialle ja ruuat heittelee lattialle ja leikkii vain ruualla. Puree ja hakkaa päätään lattiaan jos kaikki ei mene niin kuin hän tahtoo.
Kommentit (3)
Ja kyllä lasta kielletään ja ohjataan muihin toimiin. Ei vaan tottele, kun on omaa tahtoa. Joko jatkaa samaa hommaa tai heittäytyy lattialle potkimaan ja huutamaan.
Ensinnäkin, kakkonen - olet ihana. Jos saan profiloida: Olet yhden, kotona hoidetun, luonnostaan aika rauhallisen lapsen äiti (tai mahdollisesti provo ;) ). Kuulsotat nimittäin vähän samalta kuin minä vielä 5 vuotta sitten :) " Kun opettaa ihan vauvasta asti että ei on ei niin kyllä sen oppii" . Ja taivaan tosi - kyllä sen oppii! Meidänkin esikoinen oli kilteistä kiltein kukkamekkotyttö ja on vähän sitä vieläkin.
Mutta kun, pannahinen, seuraavien lasten kohdalla voimaan astuu sellaisia säätelemättömiä tekijöitä kuten isompien sisarusten esimerkki, ehkä päiväkoti ja kenties myös erot lasten temperamentissa.
Kolmas lapsemme - nyt 2 v 1 kk - on kasvatettu saman opin mukaan kuin aikaisemmatkin, mutta jostain on vaan ilmestyneet kuvaan käsitteet " tyhmä äiti" , " siitäs sait" ja " senkin xxx" kera läimäytyksen. Myös pään hakkaaminen lattiaan on tuttua ja uutta meillä - vähän pelottavaakin, mutta kuulemma normaalia ja jopa tyypillistä, sanoi neuvolan täti. Myös spontaanit raivokohtaukset ovat ihan arkipäivää, sen voi laukaista pukeminen, kieltäminen, paha ruoka tai väärän värinen paita. Ja tyypillistä on myös niiden meneminen ohi ihan yhtä nopeasti kuin alkoivatkin.
Ja tihutöistä tyypillisiä ovat tavaroiden heittely vessanpönttöön, ruoan heittely ruokapöydästä (ja juu,meilläki se johtaa jäähyyn, mikä ei tarkoita ettei sitä tapahtuisi yhä uudelleen) ja itsepäisyys " eikä" , " en mene" jne.
Meillä lapsi tottelee ja ymmärtää ei:n (koska on opetettu) ja uskon, että muut myös (en ole tavannut yhtäkään joka ei).
Eli kieltoa vaan, huonon käytöksen ignorointia ja ohjausta muihin hommiin=kasvatusta.
Ei ole tarkoitus nyt tulla tähän ketjuun hienostelemaan tai leikkimään pyhmistä, se homma vain on niin. Ja turha sanoa, että olen tavannut vain erityistapauksia, ja että olsii normaalia, että lapsi vain sotkee, rihuu ja hakkaa ja puree, eikä tajua mitään.