Onko tämä mielestänne valehtelua?
Mies rakentaa kavereidensa kanssa hallia, missä rempata autoja ja koneita. Halli on siis yhteinen näiden ystävien kanssa, joten ymmärrän hyvin, että jokaisen on kannettava kortensa kekoon raksalla. Mieheni on tehnyt siellä paljon töitä ja lupasi että keskiviikko on hänen osaltaan viimeinen työpäivä tällä viikolla. Miehellä on lomaviikko ja oli puhetta, että to-la viettäisimme aikaa yhdessä koko perhe; kävisimme uimassa ja syömässä. Vaan kuinka ollakaan, ukko on vain ilmoittanut eilen ja tänään aamulla lähtevänsä raksalle, koska " halli pitää saada valmiiksi" . Hän kyllä myöntää muistavansa puheensa keskiviikosta, mutta ei edes pahoittele lupauksensa rikkomista." MEnnään uimaan joku toinen kerta" ; siinä mieheni kommentti lähtiessään..
Harmittaa ja kovasti. Olen käytännössä aina yksin aikuisena kolmen lapsen kanssa ja odotimme kovasti yhteisiä päiviä isän kanssa. Koen mieheni pitävän meitä itsestäänselvyyksinä, sopeutuvan aina hänen aikatauluunsa. Koen itseni itsestäänselvyydeksi myös puolisona ja minua loukkaa kovasti hänen valehtelunsa, tai siksi lupauksen rikkomista nimitän.
Ottaa päähän ja lujaa! Mihinkään en pääse lasten kanssa, sillä mies vei auton ja asutaan bussiyhteyksien ulottumissa. Pahimmalta tuntuu kuitenkin lasten pettymys! Miten pistän miehen ruotuun??!!!
Kommentit (4)
Mies on Todella_Pahoillaan joka kerta, kun selvittelemme asiaa ja vietää lasten kanssa aikaa varttitunnin leikkimällä näiden kanssa. Ja paiskaa sitten itsensä sohvalle, kuten tapana on.
Kuullostanko katkeralta? Kyllä. En olisi kymmenen vuotta sitten uskonut avioliittoni olevan tälläista. Koen, ettei meillä ole muuta yhteistä kuin sukunimi ja lapset. Kaikki posittiviset tunteeni miestäni kohtaan on näivettyneet, ellei yleistä kiintymystä oteta lukuun. Koen mieheni olevan yksi huolehdittava lapsi lisää, rakkautta saati intohimoa en häntä kohtaan en tunne. Erota en jaksa, siis käytänössä en Jaksa hoitaa kaikkea siitä aiheutuvaa hässäkkää. Sitäpaitsi olen jo valmiiksi yksinhuoltaja, joten miksi tehsä sitä tuplasti; hah :-/
En pidä mykkäkoulua, mutta koen ettei meillä ole mitään puhuttavaa. Ellen minä puhu lapsista tai perheestä, ei mieskään puhu. Hän kertoo minulle ainoastaan työasioistaan jos niistäkään. Meillä on siis melko hiljaista. Illat vietämme eri huoneissa; minä keittiössä ja olohuoneessa lasten kanssa, mies työhuoneessa puhelimessa, tietokoneella tai televisiota katsellen.
Meitä pidetään onnellisena perheenä, onhan mies ahkera, raitis ja hyväntuulinen ja vaimokin on niin mukava...
Tässäkö tämä avioliiton onni sitten oli?
Mä kyllä ymmärrän ap:tä, ukolle ei perhe merkkaa kovin paljon jos ei voi olla pois raksalta. Lupaus ON lupaus ja erityisesti lasten luottamusta ei saa pettää!
varaa siitä pari päivää itsellesi " lomaksi" . Ts varaa kampaaja, sovi ystävän kanssa lounastreffeistä, tee lista hankinnoista jotka haluat tehdä ilman lapsia. Ethän sinä näin mitään perheaikaa saa, mutta ainakin miehen on pakko viettää aikaa lasten kanssa ja järkätä omat menonsa sen mukaan. Tai jos hän vaatii sinua perumaan omat menosi, joudutte vähintäänkin keskustelemaan siitä, kenen menot ovat tärkeämpiä, sinun vai miehen. Niin kauan kuin mies kuitenkin aina pääsee lähtemään ja sinä joustat, vaikka motkottaenkin, hän tekee niin kuin tahtoo.
Mies vain on arvioinut ajan väärin.
Minulla on paha tapa arvioida esimerkiksi rahatilanne väärin. Lupaan mennä lasten kanssa uimaan ja sitten viime hetkellä huomaan, että enää ei olekaan rahaa. Meillä kun ei ole isot tulot, niin jokainen sentti pitäisi laskea tarkasti. Tuo uimarahakin pitäisi panna heti sivuun, kun tulee rahaa tilille.