Mikä on sellainen asia parisuhteessanne, joka on jäänyt lasten tulon myötä?
Meillä pitkät kahdenkeskiset lenkit jutellen syntyjä syviä. Kaipaan niitä...
Kommentit (15)
Hyvin on riittänyt intoa ja mahdollisuuksia seksiin, romantiikkaan, pitkiin keskusteluihin jne...Ja kahdenkeskeiseen aikaankin. Nyt lapsi ekaluokkalainen ja suhde vieläkin kukassaan.
Minusta aikaa ja energiaa riittää elämässä aina siihen, mihin sitä haluaa panostaa.
Spontaani seksi missä ja milloin vaan, leffojen vuokraus ja katselu keskellä päivää ja ne pitkät lenkit. Lasten kanssa käydään kyllä lyhyemmillä kävelylenkeillä.
Se on niitä ainoita asioita, mitä voi tehdä kotona nukkumaan menon jälkeen.
Meillä on lasten myötä jäänyt yhteiset harrastukset kuten squash. Ja aamuseksi.
umaan siinä 20.30-21.00 aikaan, ja vanhemmat harvemmin vielä silloin. Kyllä me ainakin JOKA ilta lapsen mentyä nukkumaan joko katsomme telkkaria, luemme kirjoja, keskustelemme tai/ja harrastamme sitä seksiä. Lapsi nukkuu 20.30-7.00, aikuiset n. 23.00-7.00, joten hyvin jää omaa aikaa joka ilta...
Ja sitten kun lapsi/lapset ovat isompia, voi heidänkin kanssaan katsoa leffoja (Shrekit, Nemot, Rottatuillet ym. nykyajan animaatiot ovat aivan loistavia aikuistenkin näkökulmasta). Ja leikki-ikäinen lapsi viihtyy ja touhuilee jo paljon yksinkin. Kyllä minä ainakin saan alkuillastakin ihan rauhassa katsella satunnaisen tv-ohjelman (tai no, välillä täytyy aina mennä katsomaan joku " äiti tule auttaan!" -juttu)...Miten se lapsen saanti joillekin merkitsee koko elämän päättymistä, tai on niin kauhean hankalaa? Eihän ne lapset nyt 24 h koko ajan vaadi jotain. Ne nukkuvat, leikkivät (ihan itsekseenkin), ovat toisen vanhemman kanssa...
Vierailija:
umaan siinä 20.30-21.00 aikaan, ja vanhemmat harvemmin vielä silloin. Kyllä me ainakin JOKA ilta lapsen mentyä nukkumaan joko katsomme telkkaria, luemme kirjoja, keskustelemme tai/ja harrastamme sitä seksiä. Lapsi nukkuu 20.30-7.00, aikuiset n. 23.00-7.00, joten hyvin jää omaa aikaa joka ilta...Ja sitten kun lapsi/lapset ovat isompia, voi heidänkin kanssaan katsoa leffoja (Shrekit, Nemot, Rottatuillet ym. nykyajan animaatiot ovat aivan loistavia aikuistenkin näkökulmasta). Ja leikki-ikäinen lapsi viihtyy ja touhuilee jo paljon yksinkin. Kyllä minä ainakin saan alkuillastakin ihan rauhassa katsella satunnaisen tv-ohjelman (tai no, välillä täytyy aina mennä katsomaan joku " äiti tule auttaan!" -juttu)...Miten se lapsen saanti joillekin merkitsee koko elämän päättymistä, tai on niin kauhean hankalaa? Eihän ne lapset nyt 24 h koko ajan vaadi jotain. Ne nukkuvat, leikkivät (ihan itsekseenkin), ovat toisen vanhemman kanssa...
Aikuisten kulttuuririennoissa käyminen (3kk vanha vauva oli kyllä ollut jo lastenoopperassa ja lasten konsertissa) toistaiseksi, kun tuo vauva on ihan tissivauva eli ei huoli pulloa.
Mikään muu ei olekaan sitten jäänyt ja tuokin varmasti vain toistaiseksi.
Hesaria lukien ja kommentoiden. Niitä on ikävä. Myöskin kaupunkilomat on muuttuneet enemmän lapsiystävälliseen suuntaan. Myös tietynlainen sponttaanius on viiden hengen perheessä mahdotonta. Kaikenlaiset menot pitää suunnitella hyvissä ajoin... ei voi vaan aamulla keksiä, että lähdetäänpä tänään lentokentälle odottelemaan halpoja peruutuspaikkoja (näin tuli ennen lapsia muutaman kerran toimittua).
Mihinkään en tätä silti vaihtaisi. Kaikella kun on aikansa...
Mutta kyllähän niitä ehti tahkota silloin enenn lapsia jo ihan riittävästi. Nyt käyn sauvakävelyllä, joka hoituu ihan kotiovelta lähtien.
- aamuseksi
- yhteiset urheiluharrastukset (sulkapallo, pitkät hölkkälenkit)
- kiireettomät viikonloppuaamut, jolloin maattiin puolille päiville asti
- leffassa, teatterissa ja konserteissa yhdessä käyminen
aamu-ja päiväseksi, kaikki kylässä, konserteissa, leffoissa ja juhlissa käyminen yhdessä, ravintolareissut ja -syöminen yhdessä, kahdenkeskiset kävelylenkit ja -harrastukset, pitkään nukkuminen, kokonaiset nukutut yöt
Yhteiset urheiluharrastukset on jouduttu lopettamaan, nykyään käydään aina eri aikaan lenkillä, hiihtämässä, rullaluistelemassa.
Vierailija:
Meillä pitkät kahdenkeskiset lenkit jutellen syntyjä syviä. Kaipaan niitä...
Ja enää en voi lähteä miehen mukaan viikonlopuksi keikalle.
ylipainoisia emme olleet, mutta ennen lasten syntymää piti joka leffan kanssa olla aina jotain herkkua. Nyt onnistuu ilmankin, ja herkut ovat saaneet paremmin niille kuuluvan osan (eli pienemmän). Muuten mikään ei ole muuttunut :)