Lääkärit kautta maailman
ovat suuressa viisaudessaan todenneet, että lapsivesipunktio on aivan liian vaarallinen keskenmenoriskin takia. Sen takia ko toimenpidettä käytetään ensi kuun alusta lähtien vain todella tarpeelliseen, lapsen terveyden kannalta välttämättömään tarkoitukseen: Esim selvitettäessä mahdollisen ennenaikaisen käynnistyksen harkitsemisvaiheessa sikiön keuhkojen kypsyyttä. Sikiön down riski ei enää riitä aiheeksi punktioon. Koska downin ei katsota olevan niin vakava asia, että kannattaa riskeerata sikiön turvallisuus. Muuten mahdollisesti paljastuva tai otaksuttava downin syndrooma ei myöskään enää riitä syyksi aborttiin missään maassa...
Tässä on viimeisin toiveeni, joka ei todennäköisesti koskaan toteudu...
mutta saahan sitä aina toivoa.
Kommentit (24)
Vierailija:
kun ollaan valmiina ottamaan lapset valikoimatta....
lisätoive
Onneksi tuloksena oli normaalit kromosomit. Eikö se ole ihan normaalia haluta terve lapsi? Olisimme luultavasti tosin pitäneet down-lapsenkin, mutta olisimme silti halunneet tietää sen etukäteen. Olenko kauhea ihminen?
Yleensä kuitenkin " kaupitellaan" noita tutkimuksia sillä mielellä, että vammaiset saataisiin karsittua pois. Normaaleja kromosomeja ei millään konstilla voida selvittää, vain osa muutoksista.
Normaalit siis tarkoittaa, että niiden lukumäärä ja koko ym. on normaaleja. Mutta sitä ei voi selvittää onko niissä kromosomeissa jotain geenivirheitä (tai siis niitähän on kyllä meillä kaikille, mutta kaikki virheet eivät aiheuta mitään vammaa/sairautta).
Vain osa muutoksista selviä. Suuri joukko pieniä muutoksia jää löytymättä.
Huvittaa kun leikit asiantuntijaa :).
Ja luulisi ilman koulutustakin jokaisen tietävän, että suuri joukko pieniä muutoksia kromosomeissa jää löytymättä punktiossa. Pieniä osia voi puuttua kokonaan, jokin osa voi olla siirtynyt toiseen kromosomiin jne jne. Vain näkyvimmät muutokset löytyvät tavallisessa tutkimuksessa.
Ne eivät siis periydy. Tosin esim downistakin on olemassa periytyvä muoto. Geneettiset periytyvät vammat ja sairaudet ovat sitten asia erikseen. Osa niistäkin löydetään raskausaikana kun tiedetään mitä etsiä.
tai jos pakottavat kotiin ottamaan, en anna ruokaa ja olkoon paskoissaan
Diagnostisten tutkimusten menetelmät sisältävät keskenmenon riskin. Lapsivesinäytteen ottoon sisältyy 0,5-1% ja istukkanäytteen ottoon 1-2% keskenmenoriski. Harvinaisempi sikiön verinäytteen ottaminen aiheuttaa keskenmenon noin 1% ja sikiötähystys jopa 5-10%:ssa raskauksia. Erityisesti nuorella äidillä näytteenottoihin liittyvä keskenmenoriski on huomattavasti suurempi kuin todennäköisyys, että tutkimuksessa todettaisiin kromosomipoikkeavuus. Tutkimusten aiheuttamia keskenmenoja tapahtuukin vuosittain tilastollisesti sama määrä kuin kehityshäiriöisiä sikiöitä löydetään. Sikiötutkimusten tulokset ovat joskus epävarmoja ja niillä voidaan etsiä vain rajallista - joskin jatkuvasti lisääntyvää - määrää sairauksia ja kehityshäiriöitä. Toisaalta sikiödiagnostiikka on estänyt monta raskaudenkeskeytystä tapauksissa, joissa nainen ei uskaltaisi viedä raskautta loppuun ilman varmuutta sikiönsä terveydestä.
Suomen lainsäädännön mukaan abortin voi tehdä sikiön vammaisuuden perusteella raskausviikon 24 loppuun mennessä. Tällöin on anottava lupa Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta. 24. raskausviikon lopulla sikiön pituus on 30-35 cm ja paino 600-1000 g. Saman ikäisiä ja nuorempiakin keskosvauvoja yritetään samaan aikaa pitää hengissä ja pelastaa ¿ vaikeasti sairainakin ¿ elämälle
Jos minun vauvallani todettaisiin raskausaikana kromosomipoikkeavuus, tekisin abortin. Enkä usko olevani ainoa. Raskas päätös tietysti.
ei kaikki halua ja jaksa vammaista lasta. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää???
Sitten alkaa laitokset täyttyä Down-lapsista, kun vanhemmat eivät synnytyksen jälkeen haluakkaan vammaista lasta. Monikaan ei ole valmis adoptoimaan vammaista lasta :(
kun ollaan valmiina ottamaan lapset valikoimatta....
lisätoive
kuulostat todella katkeralta ihmiseltä!
Ap on ikionnellinen kaikista lapsista. Olisin todella katkera jos olisin joskus syyllistynyt rodunjalostukseen.
Taidatpa olla itse hieman omantunnontuskissa?
Em äiti voi hankkia jonkin varman ehkäisykeinon.
että lapsen sairaus/vamma havaitaankin vasta 1-2 vuotta syntymän jälkeen.. kuten kävi ystäväni lapsen tapauksessa ja kyseessä on paljon vaikeampi sairaus, kuin downin oireyhtymä. Ja tämäkin lapsi pystyy elämään mielekästä elämää, koska hänellä on rakastavat vanhemmat ja sukulaiset tukenaan. He eivät antaisi lastaan mistään hinnasta pois.(eivät olisi kyllä aborttiakaan tehneet vaikka olisi havaittu jo raskausvaiheessa.)
Kannattaa todella miettiä tekeekö lapsia ollenkaan, jos ei ole tarpeeksi kypsyyttä ottaa vastaan, mitä tulossa on ja kantamaan siitä vastuuta.