Lue keskustelun säännöt.
Uusi koti ja mieli maassa kun ikävä jo nyt tätä josta tulee luopumaan
16.01.2008 |
Ollaan tehty alustavat kaupat uudesta kodista, vanha menee myyjälle vaihdossa ja lisäksi vähän rahaa. Nyt on ollut pari päivää ihan omituinen olo. En sittenkään haluaisi lähteä vanhasta.
Vanha eli nykyinen kotimme on huonomassa kunnossa ja ahtaampi kuin uusi koti ja saadaan uusi koti halvalla, mutta silti harmittaa. Vanhasta kodista jään kaipaamaan ympäristöä ja pihaa tosi paljon. Välillä innostun miettimään uuden kodin sisustamista ja pihanlaittoa, mutta taustalla on koko ajan haikea olo vanhasta kodista luopumisesta.
Jos joko me tai toinen osapuoli purkaa kaupan on siitä seurauksena muutaman tonnin sopimussakko. Sitä en haluaisi joutua maksamaan. Miehelläkin on hieman haikea olo, muttei läheskään sama mitä minulla. Aiempia asuntojamme on aina rempattu ennen muuttoa ja samalla tutustuttu niihin. Tälle uudelle ei tarvitse tehdä mitään. Siksiköhän tuntuu niin vieraalta?
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Onko olo helpottanut muuton myötä vai kaduttanut pitkään tai kaduttaako edelleen? Välillä mietin pitäisikö väittää epäilevänsä home tms. ongelmaa nykyisessä kodissaan kaupat välttääkseen. Auttakaa please!
Lapsetkin touhukkaasti pakkailevat tavaroitaan ja äiti itkeä niiskuttaa vähän väliä ja kulkee nenäliina kourassa.
Kommentit (5)
Olen muuttanut viisi kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta koskaan ennen ei ole tuntunut tältä. Tuntuu etten osaa edes keskittyä mihinkään. En tiedä koheneko olo lopullisten kauppojen jälkeen, kun sitten homma on kokonaan selvä. Kauhea olo joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muuttanut viisi kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta koskaan ennen ei ole tuntunut tältä. Tuntuu etten osaa edes keskittyä mihinkään. En tiedä koheneko olo lopullisten kauppojen jälkeen, kun sitten homma on kokonaan selvä. Kauhea olo joka tapauksessa.
Muutettiin kun odotin esikoista. Voi että mua itketti vikana iltana vanhassa talossa! Siellä oli niin paljon hyvää tapahtunut.
Uusi asunto oli isompi, uudempi, mutta ei niin ihanalla alueella.
Aluksi uusi asunto tuntuikin vieraalta. Kesti viikkoja tai pari kk ennen kuin siitä tuli oman näköinen ja oloinen.
Nyt ollaan asuttu 3 v tässä ja en todellakaan kaipaa enää takaisin!!
Täytyy toivoa että minäkin totun. Tämä nykyinen on vaan niin oman näköinen sisältä ja ulkoa, että tiedän ettei vastaavaa löydy mistään ikinä. Käytännön syistä on kuitenkin muutettava. Surettaa silti tosi paljon.
Mulla aina sama tunne muuttaessa. Hälvenee parin kuukauden asumisen jälkeen uudessa kodissa, kun uudesta kodista muokkautuu se omanlaisensa ja omat tavarat on kaikki paikoillaan jne.