tavarapaljous :(

Tulevana sunnuntaina lähtee 2 muovikassillista tavaraa seuraavalle käyttäjälle. 

Kevätsiivous jatkuu myös. Sain pestyä eteisen peili- ja lasipinnat sekä ovet. Seuraavaksi otan käsittelyyn keittiön. Ei oo liian lamauttavaa tai raskasta, kun etenee huone kerrallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Karsimisessa itseäni auttaa ajatusleikki, että jos saisin esimerkiksi tästä naulakossa pitkään roikkuneesta takista nyt 50 euron tarjouksen vaikkapa kylässä käyvältä kaveriltani, myisinkö? Jos vastaus on heti epäröimättä joo, ottaisin rahat, se kertoo ettei ole lempivaate tai -tavara kyseessä. Lopulta niitä suosikkeja tulee pidettyä, ei muita. Lopulta on hyvä todeta, etten ehkä sittenkään ole korkokenkäihminen, en käytä bleiseriä töissäkään, en osaa solmia huiveja, korut tuntuvat hankalilta arjessa, mieluummin housut kuin hame koska pyöräilen, koiran takia pitää olla vesipestäviä takkeja, tuuli vie hatut päästä joten pipo on kätevämpi, en osaa yhdistellä värejä, en ole vain mustiin pukeutuva vaikka ihailen sellaisia tyylikkäitä ihmisiä jne. 



Tuon Vaihtaisinko tämän heti seteliin -ajatusnyrjähdyksen tapahduttua ei ole paluuta vaan laitan myyntipinoon. Tärkeä sääntö, ettei kaivele kirppiskassista mitään

Itse käytän vaatteet loppuun. Jos minulla on mekko, joka toimii kotona työvaatteena, miksi se pitäisi karsia pois ja minne. Mekko, jossa on vähän likatahroja, jotka eivät näy zoomissa, kelpaavat työvaatteena, mutta ei niille seuraavaa käyttäjää löydy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ite nyt fiksannut vaatekaappia, pistänyt talviset vaatteet pois ja hakenut kesävaatteet varastosta ja mulla on VAATEÄHKY. Tein lupauksen etten osta kesän aikana yhtään vaatetta, mutta miten pysyä tässä kannassa... Onko vinkkejä? Miten taotte päähänne kaupassa/kirppiksellä ettei uutta tarvi koska oikeasti kaikki tarpeellinen jo löytyy

 

Mulla oli pitkään sama. Oli kaapit vääränään vaatteita, ostin aina silti lisää kun näin jotain kivaa. Lopulta tuli jo ahdistus kaikkea roinaa kohtaan, silti oli vaikeaa vaan kaupassa sanoa itselleni ei. Otettiin vuoden ostolakko, täälläkin siitä joskus kerroin. Se toimi, sain karsittua sinä aikana vähän tavaraa, alkoi olla jo ihanaa ja avaraa. Pääsimme myös myöhemmin kunnon lomalle kun jatkoin ostelemattomuutta. Nykyään ahdistaa ajatella, että kaikki mitä kaupasta tuon kotiin, se myös jää sinne. Ja se raha mikä ka

Meillä on varasto lähes tyhjä. Siellä on taitettavia pöytiä, astioita, pöytäliinoja jne. Kun en pidä enää juhlia, nämä saa lähteä.

Autotallin katossa on paljon tyhjiä banaanilaatikoita, sinne on tehty ns orret. 

Kun saan kirppistavaraa lahjoituksena, käyn läpi ja pakkaan laatikoihin. 

Melkoisesti saa tavaraa tulla, että sitä pitäisi sijoittaa muualle sisätiloihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karsimisessa itseäni auttaa ajatusleikki, että jos saisin esimerkiksi tästä naulakossa pitkään roikkuneesta takista nyt 50 euron tarjouksen vaikkapa kylässä käyvältä kaveriltani, myisinkö? Jos vastaus on heti epäröimättä joo, ottaisin rahat, se kertoo ettei ole lempivaate tai -tavara kyseessä. 

Tämä neuvo koskee hyvätuloisia, joilla on kalliita vaatteita. Minä myisin mitkä tahansa lempivaatteetkin viidestä kympistä, koska ne eivät ole uutenakaan maksaneet niin paljon. Itselleni tuo olisi helppo tapa "rikastua". 

Juu, neuvon antaja tässä: olin hyvätuloinen, ja silloin huomioin että juuri mun kaltaiselle kertyi kamaa jonkinlaisen vaihtelunkaipuun vuoksi, muotiakin seurasin, ja koska piti muka ajatella työpukeutumista vaikka kukaan töissä ei olisi huomannut tai välittänyt jos olisin mennyt s

Olen eri, mutta tuo kiteyttää matalatuloisten ydinongelman. Olen valmis luopumaan kaikesta omaisuudestani (kymmenkunta muistoesinettä lukuunottamatta ja pari keräilyharvinaisuutta, jonka arvo nousee koko ajan), jos minulle maksetaan siitä enemmän kuin sen hankintahinta. On tämä karsiminen raskasta, mutta pakko, kun pitää muuttaa pienempään asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karsimisessa itseäni auttaa ajatusleikki, että jos saisin esimerkiksi tästä naulakossa pitkään roikkuneesta takista nyt 50 euron tarjouksen vaikkapa kylässä käyvältä kaveriltani, myisinkö? Jos vastaus on heti epäröimättä joo, ottaisin rahat, se kertoo ettei ole lempivaate tai -tavara kyseessä. 

Tämä neuvo koskee hyvätuloisia, joilla on kalliita vaatteita. Minä myisin mitkä tahansa lempivaatteetkin viidestä kympistä, koska ne eivät ole uutenakaan maksaneet niin paljon. Itselleni tuo olisi helppo tapa "rikastua". 

Juu, neuvon antaja tässä: olin hyvätuloinen, ja silloin huomioin että juuri mun kaltaiselle kertyi kamaa jonkinlaisen vaihtelunkaipuun vuoksi, muotiakin seurasin, ja koska piti muka ajatella työpukeutumista vaikka kukaan töissä ei olisi huomannut tai välittänyt jos olisin mennyt samoissa vaatteissa. Nykyisin ollaan etänä sitäpaitsi osa viikkoa. Liian helposti hankin uutta, koska pystyin. Eiköhän koska aika montaa keskiluokan edustajaa tämä. Ne joilla ei mitään ole yli tarpeen ja jotka eivät kuluta, eivät ole niitä joiden pitää vähentää tai karsia. Me muut entiset ostelijat, meidän pitää muuttua. 

"Ne joilla ei mitään ole yli tarpeen ja jotka eivät kuluta, eivät ole niitä joiden pitää vähentää tai karsia."

Ei mene ihan noinkaan. Minulla on kotona paljon tavaraa, muttei se ole minkään arvoista. Eikä Aurikaan siivoa pääasiassa hyvätuloisten koteja, joiden tavaroilla voisi tienata. Kyllä niissä ihan muut kuin muotivaatteet aiheuttaa kaaosta. 

Tavaraa on helppo karsia jos se on halpaa ja tietää ettei arvo nouse. Vaikkapa jotkut IKEA:n mukit joita liikaa niin pois vaan. Ongelma tulee arvokkaamman tavaran kanssa. Itse olen aikoinaan ostanut Arabiaa, Iittalaa ym kestävää kiviposliinia. Niitä en henno antaa pois vaan tietysti myisin jos siltä tuntuisi. Sitten vielä positiivinen ongelma eli jotkut astiat ovat nostaneet arvoaan ihan tuntuvasti esimerkkinä Iittalan Tanssi-mukit (Klaus Haapaniemi). Ostin ne aikanaan kivan kuvion takia en sijoitusmielessä 🙂

Olen aina ollut harkitseva ostaja joka mieluummin säästi kunnolliseen kuin osti jotain korvaavaa halpaa. Uskon että ainakin huonekaluissa kallis hankintahinta on kääntynyt säästöksi kun ei hyvää laatua tarvitse uusia ja  miellyttävät silmää vielä vuosikymmenien jälkeenkin. 

Niin mielelläni kuin siis karsisin mutta en voi toimia kuten joku täällä joka "poistaa puolet astioista". Tai ainakin prosessi on huomattavan hidas kun joka esinettä täytyy harkita ja sitten laittaa hitaaseen myyntiprosessiin. Olisipa joku joka aidosti ilahtuisi lahjoituksestani. Lähipiirissä ei ketään ja niin hyvä ihminen en ole että tuntemattomalle antaisin arvokkaita astioita/esineitä

Vierailija kirjoitti:

Tavaraa on helppo karsia jos se on halpaa ja tietää ettei arvo nouse. Vaikkapa jotkut IKEA:n mukit joita liikaa niin pois vaan. Ongelma tulee arvokkaamman tavaran kanssa. Itse olen aikoinaan ostanut Arabiaa, Iittalaa ym kestävää kiviposliinia. Niitä en henno antaa pois vaan tietysti myisin jos siltä tuntuisi. Sitten vielä positiivinen ongelma eli jotkut astiat ovat nostaneet arvoaan ihan tuntuvasti esimerkkinä Iittalan Tanssi-mukit (Klaus Haapaniemi). Ostin ne aikanaan kivan kuvion takia en sijoitusmielessä 🙂

Olen aina ollut harkitseva ostaja joka mieluummin säästi kunnolliseen kuin osti jotain korvaavaa halpaa. Uskon että ainakin huonekaluissa kallis hankintahinta on kääntynyt säästöksi kun ei hyvää laatua tarvitse uusia ja  miellyttävät silmää vielä vuosikymmenien jälkeenkin. 

Niin mielelläni kuin siis karsisin mutta en voi toimia kuten joku täällä joka "poistaa puolet astioista". Tai ainakin prosessi on huomattavan hi

No pitääkö just astioista poistaa puolet? Eikö sulla ole mitään muuta ylimääräistä tavaraa kuin astioita? Jos ei, niin sittenhän sulla on tilaa pitää ne kipot ja kupit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mieskin nyt innostunut muutaman vuoden sivusta seuraamisen jälkeen käymään omia tavaroitaan läpi, jee! Nyt hän oikein intoilee miten aikoo käydä kaikki omat laatikkonsa läpi ja yhdessä kesällä autotalli ja varasto. Ihanaa!! Tänään lähti itsellä muutama ylimääräinen tavara taas pois ja siivosin meidän yläkerran yhdessä miehen kanssa tavallista tarkemmin. Ihanaa kun hänkin innostunut näistä hommista ja voidaan yhdessä puuhailla! 

Ihana kun olet saanut miehesi mukaan. Meillä tuo meni aina niin, että ex halusi aloittaa siivoamaan ja tekemään karsintaa. Suostuin mukaan, mutta jokaikinen kerta kävi sama, ex leväytti esim. vaatehuoneen olkkariin, tyhjensi kaikki laatikot lattialle ja lähtikin muihin hommiin. Jäin yksin selvittämään tätä kaaosta ja aina uuvuin siihen. Karsin aina mitä jaksoin ja pystyin. Ex karsi omasta halustaan välillä jotain pientä, kerran

Mun miehen ex konmaritti mieheni omaisuuden nuoruuden valokuvia myöten. Mies on nyt jatkanut konmarittamista ja jouduin ihan sanomaan että tuota ei kannata heittää pois. Miehellä on jotain tärkeitä papereita ja pieni kenkälaatikko. Siinä on hänen tavaransa jos ei käyttöesineitä kuten puhelinta avaimia vaatteita, ja paria harrastustavaraa oteta lukuun.

Vierailija kirjoitti:

Tavaraa on helppo karsia jos se on halpaa ja tietää ettei arvo nouse. Vaikkapa jotkut IKEA:n mukit joita liikaa niin pois vaan. Ongelma tulee arvokkaamman tavaran kanssa. Itse olen aikoinaan ostanut Arabiaa, Iittalaa ym kestävää kiviposliinia. Niitä en henno antaa pois vaan tietysti myisin jos siltä tuntuisi. Sitten vielä positiivinen ongelma eli jotkut astiat ovat nostaneet arvoaan ihan tuntuvasti esimerkkinä Iittalan Tanssi-mukit (Klaus Haapaniemi). Ostin ne aikanaan kivan kuvion takia en sijoitusmielessä 🙂

Olen aina ollut harkitseva ostaja joka mieluummin säästi kunnolliseen kuin osti jotain korvaavaa halpaa. Uskon että ainakin huonekaluissa kallis hankintahinta on kääntynyt säästöksi kun ei hyvää laatua tarvitse uusia ja  miellyttävät silmää vielä vuosikymmenien jälkeenkin. 

Niin mielelläni kuin siis karsisin mutta en voi toimia kuten joku täällä joka "poistaa puolet astioista". Tai ainakin prosessi on huomattavan hi

Täällä minä, joka poisti puolet astioistaan muun ohessa. Kyllä meiltä lähti ihan Iittalaa ja Arabiaakin sinne Konttiin. Ajattelimme, että saapahan Suomen Punainen Risti vähän tuloja niistä ja joku tekee mukavia löytöjä. En jää merkkeihin kiinni, vaan liika on liikaa oli se merkkitavaraa tai ei. Halppisastiat ovat karsittu jo monta vuotta sitten aivan ensimmäiseksi helppoina poistoina.

Vierailija kirjoitti:

Tavaraa on helppo karsia jos se on halpaa ja tietää ettei arvo nouse. Vaikkapa jotkut IKEA:n mukit joita liikaa niin pois vaan. Ongelma tulee arvokkaamman tavaran kanssa. Itse olen aikoinaan ostanut Arabiaa, Iittalaa ym kestävää kiviposliinia. Niitä en henno antaa pois vaan tietysti myisin jos siltä tuntuisi. Sitten vielä positiivinen ongelma eli jotkut astiat ovat nostaneet arvoaan ihan tuntuvasti esimerkkinä Iittalan Tanssi-mukit (Klaus Haapaniemi). Ostin ne aikanaan kivan kuvion takia en sijoitusmielessä 🙂

Olen aina ollut harkitseva ostaja joka mieluummin säästi kunnolliseen kuin osti jotain korvaavaa halpaa. Uskon että ainakin huonekaluissa kallis hankintahinta on kääntynyt säästöksi kun ei hyvää laatua tarvitse uusia ja  miellyttävät silmää vielä vuosikymmenien jälkeenkin. 

Niin mielelläni kuin siis karsisin mutta en voi toimia kuten joku täällä joka "poistaa puolet astioista". Tai ainakin prosessi on huomattavan hi

Kyl sitä muillakin on karsittavana kallista ja arvokasta kuin sinulla..;) miksi luulet, että muiden kodit ovat täytetty ikealla ja halpatuotannolla, jota sitten karsitaan helpolla hymyssä suin. Meiltä lahjoitettu Konttiin Marimekosta Arabiaan, niin hyviä ihmisiä olemme, sinua lainaten..;)

Annoin lahjoituksena eilen yhden kestokassillisen tavaraa. Kassi oli ollut eteisessä muutaman viikon ja olin laittanut sinne tavaraa aina silloin tällöin ja nyt kun se oli täynnä vein pois. Kun palasin aloin ihan miettimään että mitä kassissa oli edes ollut muuta kuin ne päällimmäiset jotka olivat näkösällä. En enää muistanut muita tavaroita, hassua. Ei ainakaan tule katumusta.

Siivouspäivä lähestyy. 5 laatikollista on kerättynä ja päivän lopuksi vien myymättömät fidaan

Vierailija kirjoitti:

Tavaraa on helppo karsia jos se on halpaa ja tietää ettei arvo nouse. Vaikkapa jotkut IKEA:n mukit joita liikaa niin pois vaan. Ongelma tulee arvokkaamman tavaran kanssa. Itse olen aikoinaan ostanut Arabiaa, Iittalaa ym kestävää kiviposliinia. Niitä en henno antaa pois vaan tietysti myisin jos siltä tuntuisi. Sitten vielä positiivinen ongelma eli jotkut astiat ovat nostaneet arvoaan ihan tuntuvasti esimerkkinä Iittalan Tanssi-mukit (Klaus Haapaniemi). Ostin ne aikanaan kivan kuvion takia en sijoitusmielessä 🙂

Olen aina ollut harkitseva ostaja joka mieluummin säästi kunnolliseen kuin osti jotain korvaavaa halpaa. Uskon että ainakin huonekaluissa kallis hankintahinta on kääntynyt säästöksi kun ei hyvää laatua tarvitse uusia ja  miellyttävät silmää vielä vuosikymmenien jälkeenkin. 

Niin mielelläni kuin siis karsisin mutta en voi toimia kuten joku täällä joka "poistaa puolet astioista". Tai ainakin prosessi on huomattavan hi

Mä karsin vain niitä, mitä uskon en tule käyttämään. Esim lakanoita, niitä on iso kasa, mutta aktiivinäytössä 1 kestää max 2 vuotta. 

Karsintaa olen tehnyt vuosia, vähän kerralla. Sopiva tahti minulle

Vierailija kirjoitti:

Siivouspäivä lähestyy. 5 laatikollista on kerättynä ja päivän lopuksi vien myymättömät fidaan

Hei hyvä idea, ehkä myös teen näin. Meillä on kesäisin leikkipuistossa ilmainen vilttikirppis perjantaisin. Ehkä vien myös sinne ja laitan tyylillä 2e/vaate ja myymättömät vain kierrätykseen.

https://www.eeva.fi/jutut/sienna-kruk-tavaraahdistus

"Tavarat ja vaatteet ovat kuin ihmissuhteita. Ne pysyvät hyvinä, kun niitä hoitaa. Ja mitä enemmän niitä on, sitä enemmän niistä huolehtimiseen menee aikaa ja energiaa."

Allekirjoitan! Ja mukava lukea edellisten onnistumisia tavarakarsinnassa, hienoa

Jos sinulla on ylimääräisiä tauluja kysy vaikkapa terveyskeskuksista ja hammashoitoloidta haluavatko seinilleen. Minä lahjoitin meille liian suuren öljyvärityön läheiselle hammaslääkäriasemalle. Samoin liian suureksi kasvanut jukkapalmumme saa kasvaa siellä kohti korkeuksissa olevaa kattoikkunaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavarapaljoutta nurkissa tekee ne turhat, jotka on myynnissä Torissa ja Vintedissä eivätkä vain mene kaupaksi. 

Onko kukaan muu menettänyt niiden kanssa hermoja ja vienyt vaan lopulta säkissä Kontin laatikkoon? 

Mä vien kaiken Konttiin. Jos on jotain kalliimpaa, ajattelen että se on kuin lahjoittaisi hyväntekeväisyyteen, paitsi että samalla pääsee eroon roinista. Rahat on menettänyt jo ostohetkellä.

Muistattehan, että Konttiinkin voi viedä vain käyttökelpoista tavaraa. Roska ei muutu aarteeksi sillä, että sen dumppaa jonkun toisen vaivoiksi. 

Konttiin en veisi kirjoja, vaan kirjoja ja lehtiä veisin mieluummin kirjastojen poistohyllyihin. 

Ei niihin saa viedä kerralla kuin muutaman kirjan, max 10 muistaakseni, eikä tuo tarkoita, että viikon jokaisena päivänä saa tuoda 10.

En etene juuri mihinkään. Kankaita olen saanut vähennettyä, mutta eihän ne kokonaismäärää vähennä kun niistä tulee vaatteita. Mutta saan yhden korin meiltä pois kun saan siitä kankaat käytettyä.

Jahkaan nyt lapsen pienten vaatteiden kanssa että mitä teen. Voisin lahjoittaa ukrainalaisille, antaa lasten serkuille tai viedä kirppikselle ja lahjoittaa sitten myymättömät. Helpoin olisi vain lahjoittaa, mutta houkuttelee kuitenkin saada niistä edes vähän takaisin rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavarapaljoutta nurkissa tekee ne turhat, jotka on myynnissä Torissa ja Vintedissä eivätkä vain mene kaupaksi. 

Onko kukaan muu menettänyt niiden kanssa hermoja ja vienyt vaan lopulta säkissä Kontin laatikkoon? 

Mä vien kaiken Konttiin. Jos on jotain kalliimpaa, ajattelen että se on kuin lahjoittaisi hyväntekeväisyyteen, paitsi että samalla pääsee eroon roinista. Rahat on menettänyt jo ostohetkellä.

Muistattehan, että Konttiinkin voi viedä vain käyttökelpoista tavaraa. Roska ei muutu aarteeksi sillä, että sen dumppaa jonkun toisen vaivoiksi. 

Konttiin en veisi kirjoja, vaan kirjoja ja lehtiä veisin mieluummin kirjastojen poistohyllyihin. 

Mä vein ainakin kirjaston poistohyllyyn kaksi kassillista erälehtiä ja varmaan yli 20 kpl lastenkirjoja. Olivat jo iltapäivästä melkein kaikki menneet, kun aamulla vein.

En edisty lakanamäärän vähentämisessä. Ne vievät kokonaan yhden kaksiosaisen kaapin yläosan ja niitä on ihan liikaa. Millä perusteilla karsisitte ja mihin lahjoittaisitte?

Neljä henkilöä, tarvitseeko olla kuin jokaiselle yksi vaihtosetti? Tarviiko vierasvaraa jos on yksi/kaksi kävijää pari kertaa vuodessa, eikö heille riitä siitä jonkun henkilön vaihtovarasta joka on sillä hetkellä puhtaana?