tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan kysyä: mikä ihmeen järki on hankkia tavaraa, jota ei käytä? Kertokaa se minulle. Onko se vain miedompi versio television ns. himohamstraajista? Jos on tavarapaljous, joka on ihmiselle ongelma, niin minkä tason ongelma se on: taloudellinen (liikaa rahaa käytössä) vaiko psykologinen (himohamstraus, joku perusturvallisuuden järkkyminen, epäonniset ihmissuhteet, mitä muuta)?

Et siis todellakaan ymmärrä, että elämäntilanteet voivat muuttua? Lapset kasvaa vauhdilla ja sukset, talvihaalarit, polkupyörät yms kamppeet jää pieniksi. Aikuinen innostuu moottoripyöräilystä, laskettelusta, mistä vaan harrastuksesta, hankkii siihen pelit ja vehkeet ja elämä viekin siihen suuntaan ettei harrastukselle enää ole aikaa. Puoliso kuolee ja häneltä jää kaikki sukista lähtien. Muutat uuteen asuntoon ja edelliseen asuntoon hankitut verhot ovat uuteen liian lyhyet. Isossa omakotitalossa on hyvät tilat kaiken säilyttämiseen ja ne ei niin tarpeelliset tavarat viedään varastoon, että ne selvitetään sitten joskus myöhemmmin

Tuskin kukaan ostaa tavaraa pelkästä ostamisen riemusta vaan nuo muuttuneet (elämän)tilanteet usein aiheuttaa sen, että se joskus tarpeellinen tavara onkin joskus turha.

Tässäkin keskustelussa moni on sanonut, että se tavaran sisääntulemisen torppaaminen on eka askel. Se, ettei ikinä ostaisi nuppineulaakaan ei kuitenkaan auta niihin jo olemassa oleviin tavaroihin. Minullakin on tuolla kolmet lasten talvihaalarit jemmassa. Nyt ne on täysin turhia, lapsi on kasvanut niistä ohi. Aikoinaan ne oli tosi tärkeitä ja tarpeellisia, ei lapsi selviä talvesta ilman asianmukaista vaatetta. Kas näin se elämäntilanne muuttui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei vastaa tänne kahteen kertaan laittamaani kommenttiin siitä, että pitäisi kantaa vastuu hankinnoistaan, sitoutua niihin ja käyttää tavaransa itse loppuun asti ja sen aikaa olla ostamatta uutta?

Tämä ketju on jotenkin todella kamala. Lähes jokaisella tänne kirjoittaneella on aivan ehdottomasti liikaa rahaa suhteessa omaan älylliseen ja psykologiseen kapasiteettiinsa. (Eri asia, jos on täysin omasta tahdosta riippumatta tapahtunut jotain, esim. rösähtänyt perintö niskaan tavaran muodossa, mutta on oma valinta sekin, ottaako sen vastaan.)

Ei ihme, että tarvitsette täällä vertaistukea. Miten olisi kuitenkin hymistelyn ja "sama juttu mullakin"-tyyppisen näennäisen tsemppauksen sijaan aivan kertakaikkisesti teidän nykyisen boksinne ulkopuolinen ajattelu?

Ei, sellainen ajattelu ei teille kelpaa.

Tämän kirjoittaja saisi hyväksyä sen ettei nyt tule hirveästi vastakaikua. Saat olla omahyväisesti keskenäsi niin mielestäsi oikeassa kuin haluat. Iso osa keskustelijoista näyttää kuitenkin olevan sitä mieltä että tavaroita saa kierrättää jos haluaa. Et sinä eikä mikään laki sitä kiellä.

En tietenkään minä kiellä eikä lakikaan. Sehän on itsestään selvää. Samoin kuin kierrätys on järkevää (täällä tosin puhutaan myös roskiin heittämisestä). Mutta en aja takaa sitä.

Minä haluan kysyä: mikä ihmeen järki on hankkia tavaraa, jota ei käytä? Kertokaa se minulle. Onko se vain miedompi versio television ns. himohamstraajista? Jos on tavarapaljous, joka on ihmiselle ongelma, niin minkä tason ongelma se on: taloudellinen (liikaa rahaa käytössä) vaiko psykologinen (himohamstraus, joku perusturvallisuuden järkkyminen, epäonniset ihmissuhteet, mitä muuta)?

Vai pitääkö minun kysyä tätä Marttaliitolta? Luulisi, että juuri tästä keskustelusta voisi saada vastauksia siihen kysymykseen, miksi tämä ketju on olemassa.

Eikö niin?

Vai mitä teen väärin?

Voin itsestäni sanoa, että tavaroiden haaliminen on ollut psykologista. Jotain hyvää oloa ja onnellisuutta tullut niistä haettua ja siksi tullut shoppailtua liikaa. Aina kun joku asia on kaihertanut tietoisesti tai tiedostamatta, niin shoppailureissu on edes vähän hetkeksi piristänyt.

Nyt vain tavarapaljouden kanssa painiessa saan jo ahdistuskohtauksia, jos meille tuodaan sellaista turhaa, jota en ole itse valinnut ja halunnut. Kuten viltit, eri pari mukit, lakanasetit, pyyhkeet, rasvat ihan mitä vain. Minulta puuttuu kokonaan se terve suhde tavaroihin. Olen tässä vuosien varrella oppinut itsestäni tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan kysyä: mikä ihmeen järki on hankkia tavaraa, jota ei käytä? Kertokaa se minulle. Onko se vain miedompi versio television ns. himohamstraajista? Jos on tavarapaljous, joka on ihmiselle ongelma, niin minkä tason ongelma se on: taloudellinen (liikaa rahaa käytössä) vaiko psykologinen (himohamstraus, joku perusturvallisuuden järkkyminen, epäonniset ihmissuhteet, mitä muuta)?

Et siis todellakaan ymmärrä, että elämäntilanteet voivat muuttua? Lapset kasvaa vauhdilla ja sukset, talvihaalarit, polkupyörät yms kamppeet jää pieniksi. Aikuinen innostuu moottoripyöräilystä, laskettelusta, mistä vaan harrastuksesta, hankkii siihen pelit ja vehkeet ja elämä viekin siihen suuntaan ettei harrastukselle enää ole aikaa. Puoliso kuolee ja häneltä jää kaikki sukista lähtien. Muutat uuteen asuntoon ja edelliseen asuntoon hankitut verhot ovat uuteen liian lyhyet. Isossa omakotitalossa on hyvät tilat kaiken säilyttämiseen ja ne ei niin tarpeelliset tavarat viedään varastoon, että ne selvitetään sitten joskus myöhemmmin

Tuskin kukaan ostaa tavaraa pelkästä ostamisen riemusta vaan nuo muuttuneet (elämän)tilanteet usein aiheuttaa sen, että se joskus tarpeellinen tavara onkin joskus turha.

Tässäkin keskustelussa moni on sanonut, että se tavaran sisääntulemisen torppaaminen on eka askel. Se, ettei ikinä ostaisi nuppineulaakaan ei kuitenkaan auta niihin jo olemassa oleviin tavaroihin. Minullakin on tuolla kolmet lasten talvihaalarit jemmassa. Nyt ne on täysin turhia, lapsi on kasvanut niistä ohi. Aikoinaan ne oli tosi tärkeitä ja tarpeellisia, ei lapsi selviä talvesta ilman asianmukaista vaatetta. Kas näin se elämäntilanne muuttui.

Tjaha. Muuttuvat elämäntilanteet, selvä se.

Miten sanomaasi suhtautuu esimerkiksi tämä tuolta ylempää nappaamani kommentti: "Alesta ei tullut ostettua yhtään mitään. Välipäivien alennusmyynnit ovat menettäneet merkityksensä, koska nykyään on kaikenlaista black fridayta ja singles dayta ja 2+1 päiviä ja hulluja päiviä ja ties mitä ympäri vuoden. Jos on tarve ostaa jotain isompaa, odotan vain että tulee jokin alepäivä eteen ja ostan sitten. Yleensä ei tarvitse odottaa kovin pitkään. "

Siinäkö nyt sitten elämäntilanne muuttuu sellaiseen kerran viikossa -tahtiin, että sanomasi pitää paikkaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei vastaa tänne kahteen kertaan laittamaani kommenttiin siitä, että pitäisi kantaa vastuu hankinnoistaan, sitoutua niihin ja käyttää tavaransa itse loppuun asti ja sen aikaa olla ostamatta uutta?

Tämä ketju on jotenkin todella kamala. Lähes jokaisella tänne kirjoittaneella on aivan ehdottomasti liikaa rahaa suhteessa omaan älylliseen ja psykologiseen kapasiteettiinsa. (Eri asia, jos on täysin omasta tahdosta riippumatta tapahtunut jotain, esim. rösähtänyt perintö niskaan tavaran muodossa, mutta on oma valinta sekin, ottaako sen vastaan.)

Ei ihme, että tarvitsette täällä vertaistukea. Miten olisi kuitenkin hymistelyn ja "sama juttu mullakin"-tyyppisen näennäisen tsemppauksen sijaan aivan kertakaikkisesti teidän nykyisen boksinne ulkopuolinen ajattelu?

Ei, sellainen ajattelu ei teille kelpaa.

Tämän kirjoittaja saisi hyväksyä sen ettei nyt tule hirveästi vastakaikua. Saat olla omahyväisesti keskenäsi niin mielestäsi oikeassa kuin haluat. Iso osa keskustelijoista näyttää kuitenkin olevan sitä mieltä että tavaroita saa kierrättää jos haluaa. Et sinä eikä mikään laki sitä kiellä.

En tietenkään minä kiellä eikä lakikaan. Sehän on itsestään selvää. Samoin kuin kierrätys on järkevää (täällä tosin puhutaan myös roskiin heittämisestä). Mutta en aja takaa sitä.

Minä haluan kysyä: mikä ihmeen järki on hankkia tavaraa, jota ei käytä? Kertokaa se minulle. Onko se vain miedompi versio television ns. himohamstraajista? Jos on tavarapaljous, joka on ihmiselle ongelma, niin minkä tason ongelma se on: taloudellinen (liikaa rahaa käytössä) vaiko psykologinen (himohamstraus, joku perusturvallisuuden järkkyminen, epäonniset ihmissuhteet, mitä muuta)?

Vai pitääkö minun kysyä tätä Marttaliitolta? Luulisi, että juuri tästä keskustelusta voisi saada vastauksia siihen kysymykseen, miksi tämä ketju on olemassa.

Eikö niin?

Vai mitä teen väärin?

Voin itsestäni sanoa, että tavaroiden haaliminen on ollut psykologista. Jotain hyvää oloa ja onnellisuutta tullut niistä haettua ja siksi tullut shoppailtua liikaa. Aina kun joku asia on kaihertanut tietoisesti tai tiedostamatta, niin shoppailureissu on edes vähän hetkeksi piristänyt.

Nyt vain tavarapaljouden kanssa painiessa saan jo ahdistuskohtauksia, jos meille tuodaan sellaista turhaa, jota en ole itse valinnut ja halunnut. Kuten viltit, eri pari mukit, lakanasetit, pyyhkeet, rasvat ihan mitä vain. Minulta puuttuu kokonaan se terve suhde tavaroihin. Olen tässä vuosien varrella oppinut itsestäni tämän.

Kiitos tästä henkilökohtaisesta esimerkistäsi, sen kertominen ei varmasti ole ollut helppoa. Arvostan. Jotain tämäntyyppistä olen arvellutkin, kun olen lukenut tätä ketjua. Sitten kuitenkin kun kysyn asiaa, saan paitsi sinun asiallisen ja selkiinnyttävän vastauksesi lisäksi kommentteja, että minä olen idiootti, kun en ymmärrä, miten lapset kasvavat isoiksi ja "elämäntilanteet muuttuvat".

Amerikkalaiset kai kutsuvat kuvailemaasi termillä "retail therapy". Ja on hyvä, että asian tiedostaa. Pahoin pelkään, että tässä ketjussa on useampia, jotka eivät ole vielä sinun tasollasi tuossa tiedostamisessa ja asian ymmärtämisessä. He elävät jossain harhakuplassa, jossa yksi ongelma heillä on -kuten aiemmin totesin- se, että heillä on käytössä liikaa rahaa suhteessa omiin resursseihinsa. Sinä olet tervehtymisen polulla, kun osaat sanoa, että sinulta puuttuu terve suhde tavaroihin. Olen iloinen puolestasi,  ja myös siitä, että annoit uskoa siihen, että tällä palstalla ylipäätään ja tässä keskustelussa nimenomaan on kuitenkin vielä edes joitakuita järkeviä, vastuunsa kantavia ihmisiä. Kaikkea hyvää sinulle alkavaan vuoteesi.

Mainio ketju. 

Oma ongelmani on, että saan turvan tunnetta tavarasta. Sitä on tooosi vaikea purkaa. Minkään tavaran pois laittaminen on mulle todella vaikeaa. Mulla on jemmassa ties mitä ikivanhoja kirjastokortteja, rumia muiden tuomia matkamuistoja, kirjoja jotka eivät kiinnosta... Kerrostalokämppään ja olemattomiin säilytystiloihin nähden tavaraa on aivan liikaa. Ainoa, miten saan pidettyä tavaran määrän kurissa on se, että olen suhteellisen kurinalainen uuden tavaran hankkija. En kiertele kirppiksiä enkä ostoskeskuksia. 

Mutta liikaa sitä roinaa on silti :/ Uskon, että elämä olisi helpompaa ja stressittömämpää ilman roinaa ja paikattoman roinan aiheuttamaa sotkua. Mutta silti mua alkaa ahdistaa kun edes ajattelen, että pitäisi luopua :(  Olen vähän saanut kampitettua tuota järjetöntä ahdistusta miettimällä, millainen se mun unelmien väljä, raikas ja visuaalisesti miellyttävä koti olisi. Toimii! Nyt olen haastanut itseni karsimaan ja järjestelemään tavaraa joka päivä 15 minuuttia. 

Tsemppiä kaikille! Ja muistakaa, että ei se teidän arvo ja lopulta elämänlaatukaan ole tavarasta ja kodin siisteydestä kiinni :)

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei vastaa tänne kahteen kertaan laittamaani kommenttiin siitä, että pitäisi kantaa vastuu hankinnoistaan, sitoutua niihin ja käyttää tavaransa itse loppuun asti ja sen aikaa olla ostamatta uutta?

Tämä ketju on jotenkin todella kamala. Lähes jokaisella tänne kirjoittaneella on aivan ehdottomasti liikaa rahaa suhteessa omaan älylliseen ja psykologiseen kapasiteettiinsa. (Eri asia, jos on täysin omasta tahdosta riippumatta tapahtunut jotain, esim. rösähtänyt perintö niskaan tavaran muodossa, mutta on oma valinta sekin, ottaako sen vastaan.)

Ei ihme, että tarvitsette täällä vertaistukea. Miten olisi kuitenkin hymistelyn ja "sama juttu mullakin"-tyyppisen näennäisen tsemppauksen sijaan aivan kertakaikkisesti teidän nykyisen boksinne ulkopuolinen ajattelu?

Ei, sellainen ajattelu ei teille kelpaa.

Miksi siihen vastaisi? Ei se ollut keskustelun avaus tai kysymys, vaan määräys ja tuomio. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei vastaa tänne kahteen kertaan laittamaani kommenttiin siitä, että pitäisi kantaa vastuu hankinnoistaan, sitoutua niihin ja käyttää tavaransa itse loppuun asti ja sen aikaa olla ostamatta uutta?

Tämä ketju on jotenkin todella kamala. Lähes jokaisella tänne kirjoittaneella on aivan ehdottomasti liikaa rahaa suhteessa omaan älylliseen ja psykologiseen kapasiteettiinsa. (Eri asia, jos on täysin omasta tahdosta riippumatta tapahtunut jotain, esim. rösähtänyt perintö niskaan tavaran muodossa, mutta on oma valinta sekin, ottaako sen vastaan.)

Ei ihme, että tarvitsette täällä vertaistukea. Miten olisi kuitenkin hymistelyn ja "sama juttu mullakin"-tyyppisen näennäisen tsemppauksen sijaan aivan kertakaikkisesti teidän nykyisen boksinne ulkopuolinen ajattelu?

Ei, sellainen ajattelu ei teille kelpaa.

Tämän kirjoittaja saisi hyväksyä sen ettei nyt tule hirveästi vastakaikua. Saat olla omahyväisesti keskenäsi niin mielestäsi oikeassa kuin haluat. Iso osa keskustelijoista näyttää kuitenkin olevan sitä mieltä että tavaroita saa kierrättää jos haluaa. Et sinä eikä mikään laki sitä kiellä.

En tietenkään minä kiellä eikä lakikaan. Sehän on itsestään selvää. Samoin kuin kierrätys on järkevää (täällä tosin puhutaan myös roskiin heittämisestä). Mutta en aja takaa sitä.

Minä haluan kysyä: mikä ihmeen järki on hankkia tavaraa, jota ei käytä? Kertokaa se minulle. Onko se vain miedompi versio television ns. himohamstraajista? Jos on tavarapaljous, joka on ihmiselle ongelma, niin minkä tason ongelma se on: taloudellinen (liikaa rahaa käytössä) vaiko psykologinen (himohamstraus, joku perusturvallisuuden järkkyminen, epäonniset ihmissuhteet, mitä muuta)?

Vai pitääkö minun kysyä tätä Marttaliitolta? Luulisi, että juuri tästä keskustelusta voisi saada vastauksia siihen kysymykseen, miksi tämä ketju on olemassa.

Eikö niin?

Vai mitä teen väärin?

Ensinnäkin tyylisi kirjoittaa on trollaava, joten en ihmettele ettet saa paljoa vastakaikua tässä ketjussa, joka on aivan muutamia poikkeuksellisia viestejä lukuunottamatta ollut mielipide-eroista huolimatta tsemppaava ja hyvänmielen ketju.

Toiseksi, me ihmiset emme oikeastaan ole järkeviä olentoja, meillä on erilaisia heikkouksia ja omituisia päähänpinttymiä ja kulutustapoja joista osa juontaa juurensa lapsuuteemme ja osa vielä kauemmas esiäiteihimme asti. Jos lukisit ketjua ajatuksella, varmasti huomaisit monia viestejä joissa henkilökohtaisia tavarapaljouden syitä on pohdittu. Joillain on kiireinen elämä ja monta lasta eikä hyviä rutiineja vanhasta tavarasta eroon hankkiutumiselle, joku lohtushoppailee, joku on perinyt vanhempiensa tavarat ja ei ole voimia käydä niitä läpi, joku innostuu uusista harrastuksista jotka eivät lopulta jääkään omaan arkeen, joku on elänyt köyhän ja turvattoman lapsuuden ja haalii aikuisena tavaraa jne.

Koko ajan meitä myös pommitetaan mainoksilla ja osta osta osta -viesteillä kun liikumme kaupungilla, luemme sähköpostia, selaamme nettiä tai somea tai katselemme televisiota, ja meidät aivopestään lapsesta saakka siihen että kun ostat tämän tuotteen sinusta tulee parempi ja suositumpi ja kauniimpi ja ja ja. Onko se ihme että monilla tavaramäärä karkaa hallinnasta? Minusta ei.

Pitäisi siivota. Edelleen pyörii joulujuttuja, uusia joululahjaksi saatuja tavaroita (enimmäkseen leluja) ja normi tavaroita poissa paikoiltaan. Vaatisi siis ensin raivausta jotta voisi imuroida.

Pyykkihuolto takkuaa. Kuivaustelineet täynnä jo kuivia, mut ku puhtaat aiemmat pyykit laittamatta korista paikoilleen, koska kaapit edelleen liian täynnä vaatetta.

Ketjureaktio. Mistä alkaisi?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi siivota. Edelleen pyörii joulujuttuja, uusia joululahjaksi saatuja tavaroita (enimmäkseen leluja) ja normi tavaroita poissa paikoiltaan. Vaatisi siis ensin raivausta jotta voisi imuroida.

Pyykkihuolto takkuaa. Kuivaustelineet täynnä jo kuivia, mut ku puhtaat aiemmat pyykit laittamatta korista paikoilleen, koska kaapit edelleen liian täynnä vaatetta.

Ketjureaktio. Mistä alkaisi?

Vaikka sieltä vaatekaapista. Hyllyn tai useamman tyhjennys, ota kaksi laatikkoa tai muovipussia viereen, toiseen ne vaatteet mistä haluat eroon mutta ovat vielä lahjoituskelpoisia, toiseen taas roskiin tai lumppukeräykseen joutavat vaatteet jotka ovat virttyneitä, nukkaisia ja pinttyneitä. Joitakin innostaa lukumäärälliset tavoitteet, jos olet sellainen voit asettaa itsellesi haasteeksi löytää vaikka kymmenen poistettavaa vaatetta tai toisinpäin, päätä että pidät x määrän lempipaitoja ja loput pois. Sama lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Mainio ketju. 

Oma ongelmani on, että saan turvan tunnetta tavarasta. Sitä on tooosi vaikea purkaa. Minkään tavaran pois laittaminen on mulle todella vaikeaa. Mulla on jemmassa ties mitä ikivanhoja kirjastokortteja, rumia muiden tuomia matkamuistoja, kirjoja jotka eivät kiinnosta... Kerrostalokämppään ja olemattomiin säilytystiloihin nähden tavaraa on aivan liikaa. Ainoa, miten saan pidettyä tavaran määrän kurissa on se, että olen suhteellisen kurinalainen uuden tavaran hankirppiksiä enkä ostoskeskuksia. 

Mutta liikaa sitä roinaa on silti :/ Uskon, että elämä olisi helpompaa ja stressittömämpää ilman roinaa ja paikattoman roinan aiheuttamaa sotkua. Mutta silti mua alkaa ahdistaa kun edes ajattelen, että pitäisi luopua :(  Olen vähän saanut kampitettua tuota järjetöntä ahdistusta miettimällä, millainen se mun unelmien väljä, raikas ja visuaalisesti miellyttävä koti olisi. Toimii! Nyt olen haastanut itseni karsimaan ja järjestelemään tavaraa joka päivä 15 minuuttia. 

Tsemppiä kaikille! Ja muistakaa, että ei se teidän arvo ja lopulta elämänlaatukaan ole tavarasta ja kodin siisteydestä kiinni :)

Tosi hienoa sinulta! Olet varmasti miettinyt suhdettasi tavaraan ja sitä, miksi niistä luopuminen ahdistaa. Edustaako tavara jotain tuttua ja turvallista elämänvaihettaa elämässäsi? Tuntuuko luopuminen siltä, kuin luopuisit jostakin tavaraa suuremmasta asiasta, ehkä mielikuvasta tai unelmasta?

Itse olen (vapaaehtoisesti) karsinut n.puolet tavaramäärästämme muuton edessä. Ei aina helppoa, mutta tavaran vähentyessä yhä helpompaa ja helpompaa. Nautimme siitä, kun uudessa kodissa on paikka kaikelle. Jos hankimme jotakin uutta, sillekin täytyy olla paikka valmiina ja mieluiten jotakin muuta lähdettävä. Tarkoituksenmukaisuus, selkeys ja siisteys helpottaa arkea kummasti ja tyynnyttää mieltä. Olemme saaneet ystäviltämme paljon kiitosta siitä, kuinka vähän meillä on tavaraa pinnoilla, emme kuitenkaan tingi kodikkuudesta. Voipyttyä, viherkasveja ja valokuvia löytyy, mutta niitä on hallitusti, kodin pinnat eivät pursua tavaraa. Sisustan klassisella tyynynpäällisillä, tuikkukipoilla ja tuoreilla kukilla, jos haluan vaihtaa kodin ilmettä. Myös kehyksiin vaihdettavat julisteet tuovat uutta ilmettä. Eläköön roinavapaa elämä!

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi siivota. Edelleen pyörii joulujuttuja, uusia joululahjaksi saatuja tavaroita (enimmäkseen leluja) ja normi tavaroita poissa paikoiltaan. Vaatisi siis ensin raivausta jotta voisi imuroida.

Pyykkihuolto takkuaa. Kuivaustelineet täynnä jo kuivia, mut ku puhtaat aiemmat pyykit laittamatta korista paikoilleen, koska kaapit edelleen liian täynnä vaatetta.

Ketjureaktio. Mistä alkaisi?

Aloita yhdestä tavaryhmästä kerrallaan. Esimerkkejä:

Vaatteet ja kengät

Laukut, korut ja asusteet

Astiat ja ruoka

Liinavaatteet

Kodin paperit ja ns.konttoritavara

Sisustustavarat ja kausikoristeet

Lelut

Harrastusvälineet

Siivousvälineet

Piha ja puutarhavälineet (jos on)

Onhan näitä. Aloita rohkeasti, sinä osaat! Jos myynti ei ole sinun juttusi lahjoita! Esim.Torissa menee lähes kaikki!

Tässäkin keskustelussa moni on sanonut, että se tavaran sisääntulemisen torppaaminen on eka askel. Se, ettei ikinä ostaisi nuppineulaakaan ei kuitenkaan auta niihin jo olemassa oleviin tavaroihin. Minullakin on tuolla kolmet lasten talvihaalarit jemmassa. Nyt ne on täysin turhia, lapsi on kasvanut niistä ohi. Aikoinaan ne oli tosi tärkeitä ja tarpeellisia, ei lapsi selviä talvesta ilman asianmukaista vaatetta. Kas näin se elämäntilanne muuttui.[/quote]

====

Miksi ne talvihaalarit ovat jemmassa, jos ne kerran ovat täysin turhia?

Vierailija kirjoitti:

Tjaha. Muuttuvat elämäntilanteet, selvä se.

Miten sanomaasi suhtautuu esimerkiksi tämä tuolta ylempää nappaamani kommentti: "Alesta ei tullut ostettua yhtään mitään. Välipäivien alennusmyynnit ovat menettäneet merkityksensä, koska nykyään on kaikenlaista black fridayta ja singles dayta ja 2+1 päiviä ja hulluja päiviä ja ties mitä ympäri vuoden. Jos on tarve ostaa jotain isompaa, odotan vain että tulee jokin alepäivä eteen ja ostan sitten. Yleensä ei tarvitse odottaa kovin pitkään. "

Siinäkö nyt sitten elämäntilanne muuttuu sellaiseen kerran viikossa -tahtiin, että sanomasi pitää paikkaansa?

Itse koen, että harkitulta ostamisella ja sellaisella nopealla ostopäätöksellä on iso. Jos on TARVE ostaa.ODOTAN ja ostan SITTEN ajatusmalli on täysin erilainen kuin se impulsiivinen ajatusrata Anttilan alehyllyllä, ihana maljakko, mä otan tän! Et hemmetti edes tiennyt haluavasi tai edes tarvitsevasi maljakkoa, ennenkuin näit sen alehyllyllä.

Itse käytän tuota odotan ja ostan sitten ajatusta, noita alepäiviä on jatkuvasti, olisi tyhmää maksaa täysihinta, kun kohta kuitenkin on jossain ale. Ja vaikka ajatuksena onkin tavaroiden vähentäminen, niin joskus joutuu ostamaan jotain uutta. Eikä siinä ole mitään vikaa, jos sen ostamisen tekee harkitusti ja tarpeeseen eikä impulssiostoksina.

Vierailija kirjoitti:

Aion osallistua tänä vuonna planetaarinen vaatekaappi - haasteeseen. Vaan viisi vaatekappaletta saa ostaa (ei koske sukkia ja alusvaatteita).

Josta tulikin mieleeni että saako muut kulutettua puhki sukkia ja alushousuja vuosittain?

Itse en ostanut sukkia ja alkkareita viime vuonna ollenkaan ja oletan selviäväni nykyisillä myös tämän vuoden.

===

Olen huvikseni pitänyt kirjaa, kuinka paljon vaatteitani kuluu puhki. Viime vuoden saldo alusvaatteiden osalta

Pikkuhousut 6 kpl

Nilkkasukat 3 paria

Rintaliivit, venyneet liikaa, 3 kpl

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa moni on sanonut, että se tavaran sisääntulemisen torppaaminen on eka askel. Se, ettei ikinä ostaisi nuppineulaakaan ei kuitenkaan auta niihin jo olemassa oleviin tavaroihin. Minullakin on tuolla kolmet lasten talvihaalarit jemmassa. Nyt ne on täysin turhia, lapsi on kasvanut niistä ohi. Aikoinaan ne oli tosi tärkeitä ja tarpeellisia, ei lapsi selviä talvesta ilman asianmukaista vaatetta. Kas näin se elämäntilanne muuttui.

====

Miksi ne talvihaalarit ovat jemmassa, jos ne kerran ovat täysin turhia?

En halua laittaa hyvää ja käyttökelpoista roskiin vaan kierrättää ne. En vain ole saanut aikaiseksi laittaa noita yksitellen myyntiin eikä tavaraa ole niin paljoa, että kannattaisi ottaa kirppispöytä. Ja itse haluan nuo myydä, niistä kuitenkin saa ihan hyvät rahat. Ja haalareille on myös tilaa, jos ne isosti ärsyttäisi niin heivaisin ne hyväntekeväisyyteen. Sen verran olen kyllä päättänyt, että jos tästä muutetaan niin nuo haalarit eivät muuta mukana :)

Joskus on ihan hyväkin, että on jemmannut jotain käyttökuntoista tavaraa siltä varalta, jos joku joskus tarvitsee. Minä sain annettua loppuvuodesta ison määrän astioita ja arjen käyttötavaraa paikkakunnalle muuttaneille ukrainalaisille, ja he saivat aivan käyttökelpoista ja siistiä tarviketta arjen alkuun, vaikka olikin sellaisia sarjoja, jotka eivät kirpparilla ym mene suomalaisille kaupaksi. Nyt on sekä hyvä mieli, että paljon tilaa tuli kaappeihin. :)

Joku kyseli, miksi on tavaraa jemmassa, vaikka ei ole käyttöä. Ainakin minulla on ollut tapana säilyttää käyttökelpoinen tavara, kun kerran tilaa on, ihan siltä varalta, että saattaa jollekin muulle tulla tarvetta. Kuitenkaan kirppareilla ei mene ja mukavampi on lahjoittaa kuin heittää roskiin. Tuon viimeisimmän lahjoituksen innoittamana olen alkanut karsia lisääkin tavaraa, nyt kun ei ole suvussakaan enää kotoa muuttavia nuoria ym. kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kertakaikkiaan höpölöpö!

Kirjastosta saa lainata mitä vaan.

"Sanakirja" löytyy kännykästä.

Kotineliöiden täyttäminen kirjoilla on kallis harrastus.

====

Rakas harrastukseni saa maksaa mitä maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kertakaikkiaan höpölöpö!

Kirjastosta saa lainata mitä vaan.

"Sanakirja" löytyy kännykästä.

Kotineliöiden täyttäminen kirjoilla on kallis harrastus.

====

Rakas harrastukseni saa maksaa mitä maksaa.

Samaa mieltä. Ne asiat, jotka itselle ovat tärkeitä, saavat kotoa viedä tilaa ja näkyvyyttä. Eihän se muuten ole mikään koti, vaan pelkkä asunto.

Minulla kirjat ovat paraatipaikalla, ja luen niitä jatkuvasti uudelleen. Luen lisäksi kirjastosta ja ostan sen mukaan uutta, jos pidän jostakin niin paljon, että tahdon kyseisen kirjan itselleni. Kirjastosta ei myöskään löydy "mitä vaan". Kirjoja julkaistaan sellaisissa määrin, että on paljon kirjoja, joita poistetaan kirjastosta vuosittain. Kaikkia kirjoja tai lehtiä sinne ei edes tilata. Ei voi myöskään olettaa, että sähköisesti löytyisi mitä tahansa - nykyaikana ei voi olla edes varma, onko kohta tämän kaltaista pääsyä katsomaan sähköisesti asioita milloin ja missä vain. Myöskään useimmat lempielokuvani eivät löydy mistään Netflixistä. Noiden palvelujen valikoima on rajallinen eikä vastaa jokaisen makua.

Joku ei voi kuvitella kotia ilman telkkaria ja äänentoistolaitteita, toiselle onkin tärkeämpi vaikka käsityötarpeiden varasto tai kirjahylly. Yhdellä on joku kuntoilulaite turhakkeena, toisella päivittäisessä käytössä. Jollekulle on tärkeää, että on 30 paria kenkiä ja iso vaatevarasto, jollakulla toisella taas voi olla muutaman vaatteen kapselikokoelma. Ihmiset ovat erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pointtisi. Silti edelleen ihmettelen, miksi ne 40 käyttökelpoista kahvikuppia pitäisi heittää ROSKIIN? Missä kulkee raja, milloin käyttökelpoista tavaraa saa heittää roskiin ja milloin ei?

Kaikesta voi vetää saman argumentin maailma ei pelastu nämä kupit pelastamalla, mutta eikö se juuri olisi seuraavalle sukupolvelle mallin näyttämistä, että todellakin osaisi kantaa vastuun omista rojuistaan mukaan lukien nämä esimerkkikupit?

Olen vienyt eriparikippoja työpaikan kahvihuoneeseen yhteiseen käyttöön.

On tullut tarpeeseen.

Voi tulla vielä tarvetta- Älä vain heitä pois.