tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi 10 ihanaa pehmolelua, niistä löytyy varmasti viisi kaikkein ihaninta, jos pakko olisi valita. Mitä jos pitäisit leluista koko kaapillisen sijaan vain pari hyllyllistä? Valitset tärkeistä tavaroista ne kaikkein tärkeimmät ja loput ''vapautat'' keräilijöille tai lapsille uusiin seikkailuihin. Ja jätä rahallisen arvon miettiminen kokonaan pois kuviosta kun valitset mitä pidät itselläsi. En tiedä millaista tavaraa sulla on, mutta satasia saa aika harvasta leikeissä olleessa vintagelelusta, useimmiten rahallinen arvo on muutama euro tai muutama kymppi, jos kaikki on priimaa ja pikkuosat tallessa.

 

En mä ajatellutkaan, että satasia tai edes kymppejä saisin. Jos jotain hiluja. Mä en haluaisi antaa ilmaiseksi, kun oon itse näistä niin "taistellut" ja aikanaan katsonut vierestä, miten ne jotka sai ilmaiseksi jotain, rikkoivat ne heti. Itse pidin kuin kukkaa kämm

Pidä kummiskin nyt vielä ne kaikki. Varmasti jossain vaiheessa tarkalleen tiedät mistä niistä luovut ja mistä et. Myyt sitten ne vähiten rakkaimmat, kun olet ihan varma. Kyllä leluista saa paljonkin rahaa, jopa satasia, kun keräilijälle myyt. Jos ne vievät tilaa niin luovu jostain muusta mieluummin. Mä olen itse katunut kun lahjoitin rakkaita leluja ihan tuntemattomille naapurin lapsille ja kierrätyskeskukseenkin. Onhan mulla kaikkea muutakin, josta oisin voinut niiden sijaan luopua. Moni arkinen asia vie kuitenkin saman tilan ja se on säästynyt, vaikkei sillä oo mitään tunnearvoa.

Vierailija kirjoitti:

Täälläki on sohva aivan repaleinen ja hajalla ja uuden osto olisi edessä. Meillä on 3 istuttava ja 2 istuttavat sohvat, miehen edellisen suhteen ajalta mitkä ällöttää mua. Luojan kiitos tää sohva hajosi niin pääsee eroon! Kahden sohvan tilalle vain yksi 3 istuttava joten tilaa tulee olohuoneeseen. On se kumma vaikka olen 4 vuoden aikana käynyt talon kaappeja läpi niin SILTIKIN löydän tavaroita jotka ei kuuluu mulle tai miehelle, hyi...

Mitä sillä on väliä onko joku tavara miehesi exän aikainen. Eihän se ole kuin tavara. Eri asia jos et muutenkaan siitä pidä.

Mulla muuttui maku kaiken suhteen. Olin jo selaamassa sivustoja uuden maun mukaisia juttuja etsiäkseni. Sitten ymmärsin, että vaikka haluankin eroon vanhan makuni tyylisistä tavaroistani ei se tarkoita, että pitäisi täyttää koti uudestaan. Nyt mulla on erilainen maku ja tyyli ja ne ihan muutamat uudet asiat kotonani ovat uuden tyylini mukaisia. Jätin tosi tyhjäksi kaiken. En siis sännännytkään täyttämään kotia ja vaatekaappejani uudella tyylillä. Koko vanha kalustus, tavarat ja vaatteet saivat lähteä kierrätyskeskukseen. Olivat olleet mulla jo vuosia, vanha tyylini kesti kauan ja oli rakentunut koko aiemman aikuisuuteni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläki on sohva aivan repaleinen ja hajalla ja uuden osto olisi edessä. Meillä on 3 istuttava ja 2 istuttavat sohvat, miehen edellisen suhteen ajalta mitkä ällöttää mua. Luojan kiitos tää sohva hajosi niin pääsee eroon! Kahden sohvan tilalle vain yksi 3 istuttava joten tilaa tulee olohuoneeseen. On se kumma vaikka olen 4 vuoden aikana käynyt talon kaappeja läpi niin SILTIKIN löydän tavaroita jotka ei kuuluu mulle tai miehelle, hyi...

Mitä sillä on väliä onko joku tavara miehesi exän aikainen. Eihän se ole kuin tavara. Eri asia jos et muutenkaan siitä pidä.

Koska oksettaa ajatus että se entinen on näissä istunut ja ne on valinnut ne yhdessä... Ei ole todellakaan mun makuun.. miehen mieliksi näitä katellu, ovat todella epämukavat tumman ruskeat nahkasohvat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläki on sohva aivan repaleinen ja hajalla ja uuden osto olisi edessä. Meillä on 3 istuttava ja 2 istuttavat sohvat, miehen edellisen suhteen ajalta mitkä ällöttää mua. Luojan kiitos tää sohva hajosi niin pääsee eroon! Kahden sohvan tilalle vain yksi 3 istuttava joten tilaa tulee olohuoneeseen. On se kumma vaikka olen 4 vuoden aikana käynyt talon kaappeja läpi niin SILTIKIN löydän tavaroita jotka ei kuuluu mulle tai miehelle, hyi...

Mitä sillä on väliä onko joku tavara miehesi exän aikainen. Eihän se ole kuin tavara. Eri asia jos et muutenkaan siitä pidä.

 

Koska oksettaa ajatus että se entinen on näissä istunut ja ne on valinnut ne yhdessä... Ei ole todellakaan mun makuun.. miehen mieliksi näitä katellu, ovat todella epämukavat tumman ruskeat nahkasohvat

 

Mä ymmärrän täysin. Mieheni eksällä oli vielä täysin erilainen maku kuin minulla. Hän tykkäsi kromista, mustasta nahkasta ja peileistä. Mä luonnon materiaaleista ja vaaleista sävyistä. Kaikki piti muuttaa. Voin suorastaan pahoin moisessa yökerhoympäristössä. Onneksi mieskin ymmärsi. Ei ne ollut hänenkään makuaan. Oli ollut vain maksajana.

Tänään on siivottu suunnitelmien mukaan autotallia. Kierrätykseen on lähdössä pakettiautollinen lajiteltuna pahviin, muoviin, metalliin ja lasiin kaikkea mahdollista vanhoista muovipusseista ruuveihin ym. Lisäksi kolme laatikollista vaarallisena jätteenä kaatikselle autojen kemikaaleja, joista ei tietoa onko enää edes käyttökelpoista. Vanhin löytö vanhentunut 1992 😀 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ottanut kirpputoripöydän ja osittain sen kautta karsin turhaa tavaraa. Realisoituu kyllä, että miten hirveän paljon rahaa olen käyttänyt ihan turhaan krääsään ja miten matala tavaran jälleenmyyntiarvo oikein on. Huh. Lompakko kiittää hermojen lisäksi, kun en enää täytä nurkkia tavaralla.

Itseäni lihava lohtusyöjänä harmittaa tuon lisäksi se, miten paljon rahaa tähänkin eli herkkuihin ja kaikkeen turhaan syömiseen onkaan vuosien kuluessa kulunut. Toisaalta en olisi enempää tai hienompia tavaroitakaan halunnut muuta kuin lähinnä kai pari kodinkonetta. Kuitenkin, jos kaikki hukkaostoksiin ja herkkuihin mennyt raha olisi säästynyt voisin nyt varmasti asua nykyistä tasokkaammin ja yksin itseäni miellyttävällä tavalla eräällä tietyllä alueella vuokralla toki, vain mutta silti. 

 

Jos asut nytkin vuokralla, voit pyytää jos vuokranantaja hommaisi astianpesukoneen. Ainakin tähän nykyiseen vuokra-asuntoomme oli vuokranantajat ostaneet astianpesukoneen edellisen asukkaan pyynnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläki on sohva aivan repaleinen ja hajalla ja uuden osto olisi edessä. Meillä on 3 istuttava ja 2 istuttavat sohvat, miehen edellisen suhteen ajalta mitkä ällöttää mua. Luojan kiitos tää sohva hajosi niin pääsee eroon! Kahden sohvan tilalle vain yksi 3 istuttava joten tilaa tulee olohuoneeseen. On se kumma vaikka olen 4 vuoden aikana käynyt talon kaappeja läpi niin SILTIKIN löydän tavaroita jotka ei kuuluu mulle tai miehelle, hyi...

Mitä sillä on väliä onko joku tavara miehesi exän aikainen. Eihän se ole kuin tavara. Eri asia jos et muutenkaan siitä pidä.

 

Koska oksettaa ajatus että se entinen on näissä istunut ja ne on valinnut ne yhdessä... Ei ole todellakaan mun makuun.. miehen mieliksi näitä katellu, ovat todella epämukavat t

Täällä sama. Kun ensimmäistä kertaa tulin käymään, oli lasten huoneet ihan entisellään. Kummatkin muuttaneet kotoa yli 5 v aikaisemmin. Ensimmäisenä viikonloppuna kysyin onko ruuvimeisseliå.

Kiristin saranat keittiön ovissa ja jotain kiinnitin takaisin. 

Pikkuhiljaa ollaan raivattu kotia ja yhtenä juhannuksena maalattiin olohuoneen seinät ja katto. Minä ehdotin mitä sanoisit ja mies sanoi hyvä juttu. Mentiin k rautaan ja 2 h myöhemmin lähti projekti käyntiin.

Lapset valitti, kun muutin huoneet airbnb käyttöön, vaikka esikoinen ei ole nukkunut yli 10 v huoneessaan.

Tänään sain vihdoin häkkivarastosta ulos kaiken turhan tavaran, jota olen jemmannut sinne pois näkyvistä. Vaihdan tilalle tavaroita, joita oikeasti voisin vielä tarvita.

Mä oon tyytyväinen kun oon saanut viime aikoina käytettyä kosmetiikkaa pois. Kesä lähestyy ja pian ollaan shortseissa ja t-paidoissa. Oon käyttänyt kuorintavoiteita, naamioita ja kosteusvoiteita nyt määrätietoisesti purkki kerrallaan loppuun. Käsirasvat, mitkä ei tunnu kivalta käsissä tai tuoksuu liikaa, menee sujuvasti säärille ja jaloille. 

Tykkään kovasti kokeilla uutuustuotteita, mutta oon herkkäihoinen, niin ostan uusia testiin vielä kun on vanhaa jäljellä. Jos onkin sopimaton tuote, voin vanhaa vielä käyttää kunnes löytyy uusi sopiva. Jos taas on hyvä, saattaa vanha jäädä hetkeksi käyttämättä ja sit tehokäytön taas vanhempia tuotteita pois.

Vierailija kirjoitti:

Mun suurin kipukohta tavaroissa on lapsuuden lelut. Mitä mä teen niille? Oon lapseton, 40 lähestyvä ysärin lama-ajan lapsi. Leluihin liittyy paljon hyviä ja huonoja tunteita ja muistoja. Lähes kaiken sain käytettynä, vain harvat asiat oli just mulle hankittuja. Tavaroilla kiristettiin, uhkailtiin heittää pois jos olin käyttäytynyt huonosti tms. En saanut kotoa pois muuttaessakaan ottaa omiani mukaan vaan niillä kiristettiin silloinkin. Aikuisiällä olen hakenut pois osan kun äiti on uhkaillut heittää pois kun "et vieläkään ole viitsinyt hakea" vaikka totuus on ollut etten ole saanut hakea. Sitten jos itse sanon, että nyt voisin ottaa mukaani niin saan kuulla olevani itsekäs, leluilla voisi joku muu vielä leikkiä. Kaikkeen tähän kiristämiseen ja veivaamiseen pohjaa mun ongelmat tavaran kanssa. Mistään en uskalla luopua ja jos uskallaan, syyllistän itse itseäni jos ei kukaan muu sitä tee. 

Nyt mulla on iso kaapillinen lapsuuden leluja. J

Psyykkinen vointi parantuu varmasti ja taakka ja ahdistus helpottaa huomattavasti kun vaan hankkiutuu noista kylmästi ja lopullisesti eroon heittämällä ihan roskiin. Ehkä on karua ja radikaalia, mutta kun sen on tehnyt se helpottaa. Tavallaan kai tuossa on kyse pakkomielteestä ja jopa läheisriippuvuudesta, joka kohdistuukin tavaraan ja tavaran, joka ei edes ole elollinen olento antaa hallita elämää. Vaikka tuo ja ylipäätään tavaraan liittyvät epäterveet tunteet ja tunteet ylipäätään liittyvät sairaalloiseen hamstraamiseen niin kaipa sitä esiintyy myös terveiden raivaajien kohdalla kun jostakin on niin vaikea luopua. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla muuttui maku kaiken suhteen. Olin jo selaamassa sivustoja uuden maun mukaisia juttuja etsiäkseni. Sitten ymmärsin, että vaikka haluankin eroon vanhan makuni tyylisistä tavaroistani ei se tarkoita, että pitäisi täyttää koti uudestaan. Nyt mulla on erilainen maku ja tyyli ja ne ihan muutamat uudet asiat kotonani ovat uuden tyylini mukaisia. Jätin tosi tyhjäksi kaiken. En siis sännännytkään täyttämään kotia ja vaatekaappejani uudella tyylillä. Koko vanha kalustus, tavarat ja vaatteet saivat lähteä kierrätyskeskukseen. Olivat olleet mulla jo vuosia, vanha tyylini kesti kauan ja oli rakentunut koko aiemman aikuisuuteni.

Kannattaa ostaa mahdollisimman neutraalia, enkä nyt tarkoita mitään skandinaavista kokovalkoista sisustusta kun itsekin inhoan sellaista. Olen tehnyt paljon hukkahankintoja kun olen luullut makuni muuttuneen ja kun olen yrittänyt jotain erilaista. Aina kuitenkin päädyn siihen, että oikeasti haluan lähinnä vain yksivärisiä tummansinisiä lakanoita, mustia yksivärisiä pyyhkeitä, mustaa Teemaa asioina, tummia juomalaseja tai ehkä kirkkaita ja mustia yksivärisiä vaatteita. Näitä siis pääpiirteissään ostan jatkossakin, vaikka hetken mielijohteesta ajattelisinkin haluavani jotain muuta. Käyttämättä nämä jää ja sitten harmittaa. Harkitsin vakavissani vielä kännykkäkaupassa pinkin puhelimen ostamista, mutta viime hetkillä tulin järkiini ja ostin tylsän tumman. Käytössäni on tämän talven ajan sentään ollut pinkit heijastinnauhat. 

Ainakin itselläni tarve ja haave kohti osittain minimalistista ja siistiä ja puhdasta kotia on voimistunut sitä mukaa kun mielenterveysongelmani ovat pahentuneet. Inhoan suunnilleen kaikkia tavaroita kotonani tai en nyt ehkä ihan kaikkea ehkä jotain 90 prosenttia ja voisin heittää nuo kaikki pois. Se varmasti helpottaisi oloani. Vuosien kuluessa olen kuitenkin onnistunut hankkiutumaan eroon paljosta ahdistavasta ja korvaamaan sen osittain uudella ja osittain ei millään. Vaikka pahalla mielellä ja tunnekuohuissa tekisikin mieli heittää suunnilleen kaikki pois pitää kuitenkin odottaa tasaisempaan mielialaan, että ei tee jotain liian rajua ja kadu sitä myöhemmin. Kadun toki joidenkin heittämieni tavaroiden poisheittoa, mutta olisinko sitten oikeasti näitä halunnut pitääkään tai tarvinnut. Noiden tavaroiden aiheuttama psyykkinen kuorma ainakin on helpottanut eroon hankkiutumisen myötä, enkä edes kiinny tavaraan. Nykyään monille se tärkein tavara kaikista näkökulmista katsottuna taitaa olla se hieno ja kallis älypuhelin. 

Aloin miettimään, että kuinkakohan moni teini on jo kinunut uutta iPhone 16e-puhelinta ja kuinkakohan monelle tuo on ostettu. Mitään järkeähän tuossa ei ole. Halvin malli tuosta maksaa noin 750 euroa. Olen itse työtön ja tuo on yli 1 kuukauden nettotuloni. 

Mahtavia poistoja täällä, mukava lukea edistymisiä! Itse tyhjensin tänään kirppispöytäni, saldona tasan 200 myytyä tavaraa/vaatetta ja loput vein kierrätykseen, 5 muovipussillista vaatetta ja 2 pahvilaatikollista tavaraa. Hauskaa se ettei nuo poistuneet asiat kyllä näy missään täällä kotona, ainakaan mielestäni... Vaatekaappiin teen vielä kevätsiivouksen kuten myös astiakaappiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suurin kipukohta tavaroissa on lapsuuden lelut. Mitä mä teen niille? Oon lapseton, 40 lähestyvä ysärin lama-ajan lapsi. Leluihin liittyy paljon hyviä ja huonoja tunteita ja muistoja. Lähes kaiken sain käytettynä, vain harvat asiat oli just mulle hankittuja. Tavaroilla kiristettiin, uhkailtiin heittää pois jos olin käyttäytynyt huonosti tms. En saanut kotoa pois muuttaessakaan ottaa omiani mukaan vaan niillä kiristettiin silloinkin. Aikuisiällä olen hakenut pois osan kun äiti on uhkaillut heittää pois kun "et vieläkään ole viitsinyt hakea" vaikka totuus on ollut etten ole saanut hakea. Sitten jos itse sanon, että nyt voisin ottaa mukaani niin saan kuulla olevani itsekäs, leluilla voisi joku muu vielä leikkiä. Kaikkeen tähän kiristämiseen ja veivaamiseen pohjaa mun ongelmat tavaran kanssa. Mistään en uskalla luopua ja jos uskallaan, syyllistän itse itseäni jos ei kukaan muu sitä tee. 

Ai että jos lapsena ja nuorenakaan ei saanut täysin määrätä omista leluistaan, niin sun neuvosi on hankkiutua niistä eroon heittämällä roskiin..!? Siis mikähän logiikka nyt tossakin ois? Mä ainakin pitäisin nuo leluni nyt ihan kunniapaikalla, enkä todellakaan pyrkisi niistä eroon. Voihan sitä muustakin eroon päästä, vaikka huonoista neuvoista nyt ensalkuun..

Tuo viestini oli tarkoitettu tälle, joka kehoitti lelujen kanssa pähkäilevää heittämään ne suoraan roskiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suurin kipukohta tavaroissa on lapsuuden lelut. Mitä mä teen niille? Oon lapseton, 40 lähestyvä ysärin lama-ajan lapsi. Leluihin liittyy paljon hyviä ja huonoja tunteita ja muistoja. Lähes kaiken sain käytettynä, vain harvat asiat oli just mulle hankittuja. Tavaroilla kiristettiin, uhkailtiin heittää pois jos olin käyttäytynyt huonosti tms. En saanut kotoa pois muuttaessakaan ottaa omiani mukaan vaan niillä kiristettiin silloinkin. Aikuisiällä olen hakenut pois osan kun äiti on uhkaillut heittää pois kun "et vieläkään ole viitsinyt hakea" vaikka totuus on ollut etten ole saanut hakea. Sitten jos itse sanon, että nyt voisin ottaa mukaani niin saan kuulla olevani itsekäs, leluilla voisi joku muu vielä leikkiä. Kaikkeen tähän kiristämiseen ja veivaamiseen pohjaa mun ongelmat tavaran kanssa. Mistään en uskalla luopua ja jos uskallaan, syyllistän itse itseäni jos ei kukaan muu sitä tee. 

Älä luovu leluista! Sun äiti on käyttänyt suhun henkistä väkivaltaa. Tuli ihan paha mieli sun puolesta, kun ajattelin sua lapsena. Todellakin lelut vitriiniin ja siihen vielä valot ledinauhalla! <3

Noh, en itse halua yhtään muistoa menneestä. Elämäni on ollut kamala, enkä halua muistella menneitä.

Vierailija kirjoitti:

Aloin miettimään, että kuinkakohan moni teini on jo kinunut uutta iPhone 16e-puhelinta ja kuinkakohan monelle tuo on ostettu. Mitään järkeähän tuossa ei ole. Halvin malli tuosta maksaa noin 750 euroa. Olen itse työtön ja tuo on yli 1 kuukauden nettotuloni. 

Meillä lapset saivat puhelimet aikoinaan joululahjaksi. Esikoinen myi pois legojaan. Hitaasti, hyvällä hinnalla. Yhtenä vuonna esikoinen kokosi kaikki loput, tilattiin puuttuvat osat ja myytiin hyvällä hinnalla. Sai varmaan 1/3 rahat puhelimeen näistä. Kyllä mä aikuisena tiedän milloin on jouluaatto ja siihen varaudutaan