tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Ottaako kirjastot vastaan hyväkuntoisia kirjoja? Eli niin, että saisi ilmaiseksi sieltä ottaa näitä kirjoja omaksi, ei lainaan. Miten teillä päin?

Aprikoin samaa kirjojen kanssa, että mitä niille tekisin, kun haluaisin siivota kirjahyllyä reilusti.

Voit viedä kaikki kirjat kierrätyskeskukseen siellä otetaan kaikki vastaan. Samoin voit ottaa ilmaisia kirjoja tilalle. Tai maksat 1,2,3 euroa ja saat hyviä uusia kirjoja.

Tuollaista en ole nähnytkään, mutta moni keittiö, kuten omani, on kapea käytävä, jossa ei oikeastaan sellaista levittelytilaa lattialla ole. Tai jos laittaisi kaiken lattialle, eivät kaapin ovet sovi auki eikä mahdu kulkemaan. Olen järjestänyt kaappi kerrallaan tiskipöydälle, jos on tarvinnut. Vähän tilaa tuli pöytätasolle siitä, että siirsin harvoin käytetyn kahvinkeittimen kaappiin pois viemästä tilaa.

Oma ongelmani ovat enemmän vaatteet, kirjat, kaikenlainen paperi-, askartelu- ja käsityötarvikkeiden määrä. Ei ole halua ja tarkoitusta niistä luopua kuin ehkä ylimääräistä, mutta tahtoisin ne kunnolliseen järjestykseen.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista en ole nähnytkään, mutta moni keittiö, kuten omani, on kapea käytävä, jossa ei oikeastaan sellaista levittelytilaa lattialla ole. Tai jos laittaisi kaiken lattialle, eivät kaapin ovet sovi auki eikä mahdu kulkemaan. Olen järjestänyt kaappi kerrallaan tiskipöydälle, jos on tarvinnut. Vähän tilaa tuli pöytätasolle siitä, että siirsin harvoin käytetyn kahvinkeittimen kaappiin pois viemästä tilaa.

Oma ongelmani ovat enemmän vaatteet, kirjat, kaikenlainen paperi-, askartelu- ja käsityötarvikkeiden määrä. Ei ole halua ja tarkoitusta niistä luopua kuin ehkä ylimääräistä, mutta tahtoisin ne kunnolliseen järjestykseen.

Näitä kaikkia on minulla ja käsityötarvikkeita laidasta laitaan. Aion kokeilla oman työhuoneeni lattialla, tosin kauhistuttaa jos en jaksa korjata sitä valtavaa tavaramäärää kaappeihin , jos ne ylipäätään sinne mahtuisivat, kun ovat nyt jo pikin lattiaa.

Tänään olen ollut tyytyväinen kauan kaipaamani innostus siivoamiseen tuli, pesin seinät ja koko huoneen. Yksi kerrallaan, ja jos huomenna kylppärin, mutta siellä on ensin raivattava, sen tuhannen pesuainepurkkia ja puhdistusvälinettä. Voi, joskus tämä pitää aloittaa. mutta ihan hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Mä kiinnyn tavaroihin ja mun on todella, todella vaikea päästää irti asioista. Koen pahaa mieltä ja huonoa omaatuntoa, jos laitan jotain pois. Yritän työstää tätä.

Autoin miestä luopumaan sukulaisen kuolinpesän tavaroista ja samalla oli niin syyllinen olo, että tässä minä myyn toisen rakkaita tavaroita, jopa sota-ajalta. Mies lohdutti, että sukulainen ei koskaan odottanut, että hän tai me, alkaisimme elää hänen kaltaista elämää ja haluaisimme samoja asioita kuin hän. Hän kannusti aina nauttimaan siitä mitä oli ja käyttikin kauniita astioita arjessa eikä vain säilönyt vitriinissä. Hän halusi jokaisen tekevän omat valinnat elämässään ja keräävän ympärilleen itselle tärkeitä tavaroita ja muistoja eikä elävän hänen muistojen kauttaan. Hän jätti jälkensä sydämiin ennemmin kuin tavaroihin.

Tätä poden itsekin. Oman äitini kuolinpesää tyhjätessä koin ja edelleen koen huonoa omaatuntoa pistäessäni hänelle rakkaita tavaroita pois. Tiedän, että hän ei haluaisi minun säilövän niitä, mutta silti kauhea morkkis. Esim purkaa hänen tekemiä neuleita. En osaisi jatkaa niitä, sillä ne ovat olleet hänen aivan omia mallejaan ja meillä ei käytettäisi sen tyylisiä. Niistä langoista saan tehtyä itselleni ja lapsille sitten jotain muuta. Mutta se syyllisyys purkaessa toisen vauvalla tekemiä.

Ei kai auta kun vaan ronskisti ottaa homma hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kiinnyn tavaroihin ja mun on todella, todella vaikea päästää irti asioista. Koen pahaa mieltä ja huonoa omaatuntoa, jos laitan jotain pois. Yritän työstää tätä.

Autoin miestä luopumaan sukulaisen kuolinpesän tavaroista ja samalla oli niin syyllinen olo, että tässä minä myyn toisen rakkaita tavaroita, jopa sota-ajalta. Mies lohdutti, että sukulainen ei koskaan odottanut, että hän tai me, alkaisimme elää hänen kaltaista elämää ja haluaisimme samoja asioita kuin hän. Hän kannusti aina nauttimaan siitä mitä oli ja käyttikin kauniita astioita arjessa eikä vain säilönyt vitriinissä. Hän halusi jokaisen tekevän omat valinnat elämässään ja keräävän ympärilleen itselle tärkeitä tavaroita ja muistoja eikä elävän hänen muistojen kauttaan. Hän jätti jälkensä sydämiin ennemmin kuin tavaroihin.

 

Tätä poden itsekin. Oman äitini kuolin

Äitisi olisi varmasti ylpeä kekseliäisyydestäsi ja luovuudestasi. En olisi itse hoksannut purkaa ja osata tehdä uutta, mieleistä tilalle. Olet taitava! 

Tästä on toki varmasti tässä keskustelussa puhuttu aikaisemminkin, mutta oma ahdistukseni ainakin helpotti suunnattomasti kun onnistuin hankkiutumaan kuolleen äitini tavaroista eroon. En myöskään ole halunnut säilyttää yhtään valokuvaa äidistäni. Jostakin niitä silti aina välillä kuitenkin löytyy. Välimme olivat huonot, kiusalliset ja monimutkaiset. En kaipaa äitiäni, enkä kokenut tarvetta edes surra. Äitini toki kuoli tosin jo lähes 20 vuotta sitten vakavaan sairauteen, eikä ollut vielä mikään vanhus. 

Tekisi vaan mieli hajottaa hirveä kännykkä ja heittää kaikki tavarat pois. Yritän nyt hillitä itseni, että en tee mitään typerää kun olen nyt pahalla päällä ja nukkunut itsestäni riippumattomista syistä liian vähän.

Olen ottanut kirpputoripöydän ja osittain sen kautta karsin turhaa tavaraa. Realisoituu kyllä, että miten hirveän paljon rahaa olen käyttänyt ihan turhaan krääsään ja miten matala tavaran jälleenmyyntiarvo oikein on. Huh. Lompakko kiittää hermojen lisäksi, kun en enää täytä nurkkia tavaralla.

Vierailija kirjoitti:

Olen ottanut kirpputoripöydän ja osittain sen kautta karsin turhaa tavaraa. 

Minä en ole koskaan kokeillut, kun täälläpäin pöytävuokrat ovat niin korkeita ja myynnistäkin ottavat vielä provision päältä. Ihan hirveästi pitäisi pystyä myymään, jotta pääsisi edes omilleen. Ehkä merkkitavaroiden myyjillä on onnea, mutta itselläni on vain tavallista tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ottanut kirpputoripöydän ja osittain sen kautta karsin turhaa tavaraa. Realisoituu kyllä, että miten hirveän paljon rahaa olen käyttänyt ihan turhaan krääsään ja miten matala tavaran jälleenmyyntiarvo oikein on. Huh. Lompakko kiittää hermojen lisäksi, kun en enää täytä nurkkia tavaralla.

Itseäni lihava lohtusyöjänä harmittaa tuon lisäksi se, miten paljon rahaa tähänkin eli herkkuihin ja kaikkeen turhaan syömiseen onkaan vuosien kuluessa kulunut. Toisaalta en olisi enempää tai hienompia tavaroitakaan halunnut muuta kuin lähinnä kai pari kodinkonetta. Kuitenkin, jos kaikki hukkaostoksiin ja herkkuihin mennyt raha olisi säästynyt voisin nyt varmasti asua nykyistä tasokkaammin ja yksin itseäni miellyttävällä tavalla eräällä tietyllä alueella vuokralla toki, vain mutta silti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ottanut kirpputoripöydän ja osittain sen kautta karsin turhaa tavaraa. Realisoituu kyllä, että miten hirveän paljon rahaa olen käyttänyt ihan turhaan krääsään ja miten matala tavaran jälleenmyyntiarvo oikein on. Huh. Lompakko kiittää hermojen lisäksi, kun en enää täytä nurkkia tavaralla.

Itseäni lihava lohtusyöjänä harmittaa tuon lisäksi se, miten paljon rahaa tähänkin eli herkkuihin ja kaikkeen turhaan syömiseen onkaan vuosien kuluessa kulunut. Toisaalta en olisi enempää tai hienompia tavaroitakaan halunnut muuta kuin lähinnä kai pari kodinkonetta. Kuitenkin, jos kaikki hukkaostoksiin ja herkkuihin mennyt raha olisi säästynyt voisin nyt varmasti asua nykyistä tasokkaammin ja yksin itseäni miellyttävällä tavalla eräällä tietyllä alueella vuokralla toki, vain mutta silti. 

Siis lähinnä kai parempaa pesukonetta kaipaan ja tietysti kuivausrumpua ja tiskikonetta, joita kodissani ei ole ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ottanut kirpputoripöydän ja osittain sen kautta karsin turhaa tavaraa. 

Minä en ole koskaan kokeillut, kun täälläpäin pöytävuokrat ovat niin korkeita ja myynnistäkin ottavat vielä provision päältä. Ihan hirveästi pitäisi pystyä myymään, jotta pääsisi edes omilleen. Ehkä merkkitavaroiden myyjillä on onnea, mutta itselläni on vain tavallista tavaraa.

Tämän takia itsekin pitkään vein kierrätykseen, kun epäilin, että pääsenkö edes omilleni vuokrapöydän kanssa. Kyllä niistä on voitolle jäänyt, mutta mukana on ollut myös kalliimpia merkkituotteita. Eniten on mennyt sellaista keittiön ja kodin pikkutavaraa, kun taas vaatteet liikkuu aika huonosti.

Kirjoitin täällä aikaisemmin kuinka odotan nolona Jumbon Pyöreiden päivien tarjousten julkaisua. Nyt olen julkaistun tarjouslehden lukenut ja olen tavallaan oikeasti iloinen, että suurin osa tarjouksista on täyttä roskaa ja ainoa, jota haluan tuolta ostaa ovat toivomani tarjouksessa olevat irtokarkit ja sipsit Citymarketista. Kahviakaan ei näyttänyt olevan tarjouksessa. Yleensä näissä on ollut vähintäänkin JuhlaMokkaa tarjouksessa.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on toki varmasti tässä keskustelussa puhuttu aikaisemminkin, mutta oma ahdistukseni ainakin helpotti suunnattomasti kun onnistuin hankkiutumaan kuolleen äitini tavaroista eroon. En myöskään ole halunnut säilyttää yhtään valokuvaa äidistäni. Jostakin niitä silti aina välillä kuitenkin löytyy. Välimme olivat huonot, kiusalliset ja monimutkaiset. En kaipaa äitiäni, enkä kokenut tarvetta edes surra. Äitini toki kuoli tosin jo lähes 20 vuotta sitten vakavaan sairauteen, eikä ollut vielä mikään vanhus. 

Ihana kuulla, että olet uskaltanut laittaa tavarat pois ja päässyt sitä kautta irti pahoista fiiliksistä. Oot todella rohkea, tohon ei moni pysty, esimerkiksi minä en ole pystynyt. Tätä työstän kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ottanut kirpputoripöydän ja osittain sen kautta karsin turhaa tavaraa. Realisoituu kyllä, että miten hirveän paljon rahaa olen käyttänyt ihan turhaan krääsään ja miten matala tavaran jälleenmyyntiarvo oikein on. Huh. Lompakko kiittää hermojen lisäksi, kun en enää täytä nurkkia tavaralla.

Itseäni lihava lohtusyöjänä harmittaa tuon lisäksi se, miten paljon rahaa tähänkin eli herkkuihin ja kaikkeen turhaan syömiseen onkaan vuosien kuluessa kulunut. Toisaalta en olisi enempää tai hienompia tavaroitakaan halunnut muuta kuin lähinnä kai pari kodinkonetta. Kuitenkin, jos kaikki hukkaostoksiin ja herkkuihin mennyt raha olisi säästynyt voisin nyt varmasti asua nykyistä tasokkaammin ja yksin itseäni miellyttävällä tavalla eräällä tietyllä alueella vuokralla toki, vain mutta silti. 

Mä mietin monesti samaa, että oon syönyt itseni tähän jamaan, missä en haluaisi olla (lihava) ja aiheuttanut sillä osan tavarakaaoksesta (vaatteet monessa eri koossa). Kaduttaa, veetuttaa, itkettää ja ärsyttää. Oon myös kovasti pohtinut, oonko johonkin rahankäyttöön tyytyväinen tai että en katuisi. Oon huomannut, että omaan hyvinvointintiin satsaaminen käymällä hierojalla ja kosmetologilla, on asioita mitä en ole katunut. Pyrin nyt kanavoimaan rahoja, joita saan tavarapaljoutta taltuttamalla, näihin hyvinvointia tuottaviin asioihin.

Nyt on romut kotoa viety ja eipä jäljelle paljoa jäänyt. Ihan tosissaan voin muuttaa tästä vaikka yksiöön, kun tyhjensin kolmioni kaikesta turhasta. Ja lähes kaikki oli toisten lahjoittamaa. Kaapillinen äidin ja isoäidin lahjoittamia verhoja, vaikka en käytä kuin säleverhoja ja päiväpeittoja, vaikka en käytä sellaistakaan. Pöytäliinoja, vaikka en ole ikinä pöydälle liinaa laittanut. Astioita, joita en ole edes laatikoista pois ottanut. Käytän paria muumimukia ja muutamaa lautasta. Kodinkoneita, joita en ole ikinä tarvinnut. Varapatjoja, varapyyhkeitä, vara sitä, vara tätä.. Kirjoja, vaikka en lue kuin netistä. Huonekaluja, jotka on tuotu tänne, kun olen ollut muualla. Omaostamaa tavaraa saa hakemalla hakea. Minä kun en ole ikinä laittanut rahojani juuri kuin ruokaan ja laskuihin. 

"Äitisi olisi varmasti ylpeä kekseliäisyydestäsi ja luovuudestasi. En olisi itse hoksannut purkaa ja osata tehdä uutta, mieleistä tilalle. Olet taitava!"

Kiitos paljon. Tästä tuli hyvä mieli ja pystyn nyt paremmin hoitamaan tämän jatkossa. Meille äidin kanssa käsityöt oli yhteinen harrastus ja paljon tehtiin yhdessä kaikkea. 

Mä laitoin taas kuusi uutta ilmoitusta Toriin. Availin vaan kaappeja ja päätin ottaa aina yhden tavaran, mistä yritän päästä eroon. Muut sai jäädä toistaiseksi koskemattomaksi, mutta jokaisesta kaapista sai yksi tavara joutua pudotusuhan alle 😀 

Minulla on karsiminen ulottunut jo ipadiin, sähköposteihin ja osoitekirjaan. Poistin metan apit, omapostin, torin, schilbstedt tilin ja putsasin sähköpostikansiot putipuhtaiksi. Kävin osoitekirjan läpi ja pyyhin pois kaikki nettitunnukset , joita en enää käytä, kaverit, joihin en ole yhteydessä jne. Nyt siivotaan ihan kaikki!

Tänään pidän tauon karsimisesta omassa kodissa. Menen auttamaan iäkästä sukulaista. Hän haluaa aina kovasti karsia, mutta ei siihen sitten aina pystykään. Oma rooli on viedä pois asioita, joista haluaa luopua sekä kuunnella tarinoita tavaroista. Joskus jos huomaan, että hän epäröi ja empii, saatan lempeästi sanoa jotain kannustavaa, joka viittaa luopumiseen. Hän sitten joko tarttuu kannustukseen tai jää vielä miettimään. Hän päättää itse omista tavaroistaan ja työstää itse suhdettaan tavaraan.