tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vienyt tämän vuoden puolella kuusi kertaa lahjoituksia SPR:n Kontin myymälään ja Kierrätyskeskuksen myymälään. Voiko tavarasta luopumiseen kehittyä samanlainen riippuvuus kuin tavaroiden harkitsemattomaan hankkimiseen? Minun ei kannata lahjoittaa enää mitään, ennen kuin olen selvittänyt, onko lopuilla tavaroillani jotain rahallista arvoa. Ehkä on lisäksi suotavaa, että säilytän itsellänikin jotain... Nyt on vain putki päällä eli kauhea himo luopua kaikesta mahdollisesta. Pitääkö olla huolissaan?

Poistamiseen kun tulee himo, kokoajan ajattelee tavaroita sillä silmällä että mitähän vielä poistaisi.

Samaten ettei osta mitään mitä ei ihan välttämättä tarvitse.

Takin ostin alesta kun edellinen oli yli 10 vuotta vanha ja todella käytetyn näköinen.

Pakko laittaa roskiin 2 takkia kun ei niitä viitsi edes kierrätykseen viedä.

Ehkä kyse on saman ongelman eri ilmenemismuodoista?

Itse työnnän tuubihuivit yms ihan surutta roskiin ja sinne Uffin laatikkoonkin olen kipannut tavaraa..monella oikeasti kaatuu se tavarasta luopuminen siihen ettei jaksa etsiä joka heijastimelle ja kynälle sijoituspaikkaa eli olkaa armollisia itsellenne.

täällä on melkein kuusi ja puolisataa sivua aiheesta ja tavaroiden vähentämisestä, joka sinänsä ihan hyvä asia. Mutta, olenko mä ainoa, jolle aloitukseen vastauksena tuli mieleen, että 50 neiötä kolmelle hengelle on vaan aivan liian vähän?

Eihän tuollaiseen tilaan edes voi millään mahtua kaikkien (kausi)vaatteet, tavarat, harrastusvälineet, ruokailuastiat, liinavaatteet ja vielä ne huonekalut ja viihde-elektroniikat. Jostain koulu/etätyöpisteistä puhumattakaan.

Mihin on unohtunut se inhimillisen asumisen opastus, eli n. 40 neliötä henkeä kohti? Rakennusfirmojen rahanhimoon, eli ihmisillä ei ole enää varaa kunnolliseen asumiseen?

Vierailija kirjoitti:

täällä on melkein kuusi ja puolisataa sivua aiheesta ja tavaroiden vähentämisestä, joka sinänsä ihan hyvä asia. Mutta, olenko mä ainoa, jolle aloitukseen vastauksena tuli mieleen, että 50 neiötä kolmelle hengelle on vaan aivan liian vähän?

Eihän tuollaiseen tilaan edes voi millään mahtua kaikkien (kausi)vaatteet, tavarat, harrastusvälineet, ruokailuastiat, liinavaatteet ja vielä ne huonekalut ja viihde-elektroniikat. Jostain koulu/etätyöpisteistä puhumattakaan.

Mihin on unohtunut se inhimillisen asumisen opastus, eli n. 40 neliötä henkeä kohti? Rakennusfirmojen rahanhimoon, eli ihmisillä ei ole enää varaa kunnolliseen asumiseen?

Koko ketjun pointti taitaa olla se, että tavaraa vähentämällä tuokin onnistuu tarvittaessa. Itse olen asunut vuosia tyytyväisenä asunnossa, jossa neliöitä on henkilöä kohden saman verran kuin aloittajalla. Kun lapset muuttavat pois, vaihdamme pienempään.

75 neliötä ja 4 henkeä. Kieltämättä tämä ahtaalta tuntuu ja vaatii jatkuvaa tavaranpyöritystä ja karsimista. Kaikkia vaatteita ihan vain minimimäärä jokaisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vienyt tämän vuoden puolella kuusi kertaa lahjoituksia SPR:n Kontin myymälään ja Kierrätyskeskuksen myymälään. Voiko tavarasta luopumiseen kehittyä samanlainen riippuvuus kuin tavaroiden harkitsemattomaan hankkimiseen? Minun ei kannata lahjoittaa enää mitään, ennen kuin olen selvittänyt, onko lopuilla tavaroillani jotain rahallista arvoa. Ehkä on lisäksi suotavaa, että säilytän itsellänikin jotain... Nyt on vain putki päällä eli kauhea himo luopua kaikesta mahdollisesta. Pitääkö olla huolissaan?

Poistamiseen kun tulee himo, kokoajan ajattelee tavaroita sillä silmällä että mitähän vielä poistaisi.

Samaten ettei osta mitään mitä ei ihan välttämättä tarvitse.

Takin ostin alesta kun edellinen oli yli 10 vuotta vanha ja todella käytetyn näköinen.

Pakko laittaa roskiin 2 takkia kun ei niitä viitsi edes kierrätykseen viedä.

Mulla menee osa ihan roskiin. Niin loppuun käytettyjä. Ostan tosi harvoin uutta ja silloin en hintalappua juuri katso. Kunhan on sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle myös ihan puhtaasti roskiin heittäminen on vaikeaa. Tänään vein mainosmeikkipussin ihan roskiin. Olin pyöritellyt sitä varmaan puoli vuotta koska olihan se ehjä ja uusi ja käyttökelpoinen..Mutta kuitenkin turha ja ilmainen kaupanpäällinen. Ja alushousut joista haarapala täynnä reikiä. Kyllä ne vielä menee..

Älytöntä

Myyminen on ok, samoin lahjoittaminen. Mutta esim mainosroina jota saan työn kautta messuilta ym on hankalaa koska on vaikea kierrättää hyväkin esine jos siinä lukee isolla joku firma..

Mainosjutut on myös mulle vähän vaikeita, koska periaatteessa tuntuu typerälle heittää roskiin käyttämätön tuubihuivi, heijastin, kynä, avainnauha, kangaskassi jne. mutta em myöskään oikeasti käytä niitä monikäyttöisiä pipo/tuubihuivi mikälie virityksiä enkä tarvitse 50 kangaskassia tai 40 heijastinta. Nykyään yritän jos suinkin muistan "unohtaa" mainoslahjat sen paikan naulakkoon, johonkin nurkkaan tai tuolille, josta ne tavarat sain, jotta ne eivät edes päädy kotiini ja ne voi sitten antaa jollekin seuraavassa tilaisuudessa. En vain aina muista ja silloin jos siellä lahjakassissa on myös jotain houkuttelevaa, kuten suklaata niin usein kassi päätyy kotiin, herkuttelen suklaalla ja mietin että jaahas, taas näitä heijastimia jne.... Ja näitä tilanteita on vielä itselläni kohtuu usein, koska työn ja harrastuksen kautta käyn kaikenlaisissa tilaisuuksissa.

Eikö olisi parempi kieltäytyä kokonaan lahjakassista, joka on täynnä mainostuotteita, kuin ottaa se vastaan esimerkiksi kassista löytyvän suklaan takia ja yrittää "unohtaa" kassi jonnekin?

Ihannetilanteessa kyllä, mutta osallistun kutsuvieraana tilaisuuksiin, joten olisi töykeää ja epäkohteliasta kieltäytyä lahjasta. Usein se annetaan vielä yleisön edessä lavalla, niin se on aivan pakko ottaa vastaan kohteliaisuudesta. Joskus on tilanteita, joissa olen vain yksi osallistuja vaikka jossain messuilla niin silloin voi toki kieltäytyä.

Itse olen loppuunkäyttömisen kannalla nykyään. Oon tehnyt jo vuosia kotona töitä.

Minulla on muutama vaate mitä käytän ja vaste, esim joggarit kestää n 2 v.

Petivaatteet kestää ihan max 3 v.

Astioita joskus tippuu ja menee rikki.

Meillä on todella hyvät säilytystilat ja helpoiten käy shoppailu omilla kaapeilla

Mutta aina voisi tehdä paremmin

Täällä keskusteltiinkin jo aiheesta, mutta tosiaan - suvulta perityt tavarat, kuten huonekalut, käyttötavarat, kirjat, valokuvat, taide, yms. Ja omat lapsuuden tavarat.

Miten suhtautua näihin? Koen, että olen kyennyt pääosin päihittämään maanisen ostelutaipumukseni (sillä kyllä, se oli maanista, eli vedin välillä ihan överiksi kun yritin parantaa oloani sillä) ja ostetuista tavaroista oli pääosin helppo luopua, varsinkin kun pystyin myymään valtaosan.

Mutta peritty tavara. Apua, kun tuntuu että miten voi luopua jostain, joka on ollut suvussa yli 100 vuotta ja joka on täysin uniikki, monesti käsintehty tai teetetty tai vähintään uniikki koska on kuulunut omien läheisten historiaan. Ja sitä pahentaa vielä, kun jos myy, niin ostajat vielä hämmästelevät ja voivottelevat, että miten raatsit luopua. Miten suhtautua siihen?

Vierailija kirjoitti:

Täällä keskusteltiinkin jo aiheesta, mutta tosiaan - suvulta perityt tavarat, kuten huonekalut, käyttötavarat, kirjat, valokuvat, taide, yms. Ja omat lapsuuden tavarat.

Miten suhtautua näihin? Koen, että olen kyennyt pääosin päihittämään maanisen ostelutaipumukseni (sillä kyllä, se oli maanista, eli vedin välillä ihan överiksi kun yritin parantaa oloani sillä) ja ostetuista tavaroista oli pääosin helppo luopua, varsinkin kun pystyin myymään valtaosan.

Mutta peritty tavara. Apua, kun tuntuu että miten voi luopua jostain, joka on ollut suvussa yli 100 vuotta ja joka on täysin uniikki, monesti käsintehty tai teetetty tai vähintään uniikki koska on kuulunut omien läheisten historiaan. Ja sitä pahentaa vielä, kun jos myy, niin ostajat vielä hämmästelevät ja voivottelevat, että miten raatsit luopua. Miten suhtautua siihen?

auttaako siinä ajattelu kustannusten kautta eli kuinka paljon lisätilaa tarvitset säilyttäekseen kaiken näistä? Ja mitä se maksaa vaikka vuositasolla/10v. Pitäisin valokuvat ja pienen määrän muita tavaroita, mutta museoksi ei taida valtaosalla olla resursseja muuttua ellei sitten asu leveästi omakotitalossa tms. Itselläni muistot kulkee mielessä ja valokuvissa, mutta ihmiset ovat toki erilaisia tämän suhteen.

Minä ja puoliso emme ole hamstraajia. Meiltä löytyy alle 2000 esinettä kotoata kun suomalaisilla on erään lehti artikkelin mukaan noin 50 000.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

täällä on melkein kuusi ja puolisataa sivua aiheesta ja tavaroiden vähentämisestä, joka sinänsä ihan hyvä asia. Mutta, olenko mä ainoa, jolle aloitukseen vastauksena tuli mieleen, että 50 neiötä kolmelle hengelle on vaan aivan liian vähän?

Eihän tuollaiseen tilaan edes voi millään mahtua kaikkien (kausi)vaatteet, tavarat, harrastusvälineet, ruokailuastiat, liinavaatteet ja vielä ne huonekalut ja viihde-elektroniikat. Jostain koulu/etätyöpisteistä puhumattakaan.

Mihin on unohtunut se inhimillisen asumisen opastus, eli n. 40 neliötä henkeä kohti? Rakennusfirmojen rahanhimoon, eli ihmisillä ei ole enää varaa kunnolliseen asumiseen?

Koko ketjun pointti taitaa olla se, että tavaraa vähentämällä tuokin onnistuu tarvittaessa. Itse olen asunut vuosia tyytyväisenä asunnossa, jossa neliöitä on henkilöä kohden saman verran kuin aloittajalla. Kun lapset muuttavat pois, vaihdamme pienempään.

Mikset muuta viiden neliön asuntoon? Saisit vielä isomman kruunun ison pääsi päälle.  

Vierailija kirjoitti:

Minä ja puoliso emme ole hamstraajia. Meiltä löytyy alle 2000 esinettä kotoata kun suomalaisilla on erään lehti artikkelin mukaan noin 50 000.

Tämä varmaan riippuu mitenkä lasketaan, onko esim haarukka yksi artikkeli vai lasketaanko se 10 kpl? Jos jälkimmäinen ja artikkeleita on 2000, niin en enää itse tuollaista kutsuisi kodiksi. Haluan, että minulla on valinnanvaraa päivän vaatetuksessa, kynsilakan sävyssä ja teen laadussa. Lisäksi mukavuuteen vaikuttavat äänilevyt, kirjat, viherkasvit ja käsityöharrastus johon liittyvät lehdet, kankaat, lankäkerät ja läjä erilaisia välineitä.

Myönnän siis olevani kotihiiri ja minulle koti on niin tätkeä, että siellä pitää olla tilaa elää. Ihan varmasti eri elämäntilanteessa olevalle toisenlainen ratkaisu sopii; joku uraohjus, joka on siivoukset ja syömisensäkin ulkoistanut ei varmaan niin paljoa kotitavaroita tarvitse.

Mutta mielestäni ei ole mitenkään pakko pitää yleisenä ihanteena mahtua mahdollisimman pieneen tilaan eläessään, eiköhän sitten lopussa se uurna ole sopiva...

Vierailija kirjoitti:

Itse olen loppuunkäyttömisen kannalla nykyään. Oon tehnyt jo vuosia kotona töitä.

Minulla on muutama vaate mitä käytän ja vaste, esim joggarit kestää n 2 v.

Petivaatteet kestää ihan max 3 v.

Astioita joskus tippuu ja menee rikki.

Meillä on todella hyvät säilytystilat ja helpoiten käy shoppailu omilla kaapeilla

Mutta aina voisi tehdä paremmin

Miten ihmeessä petivaatteet kestävät max. 3 v? Meillä lakanat ovat jatkuvassa käytössä eli menevät pyykkikoneen ja kuivausrummun kautta illaksi takaisin sänkyyn, ja samat Marimekon lakanat ovat noin 20 vuotta olleet käytössä. Tosin vasta viimeiset 10 vuotta tällä jatkuvan käytön syklillä, sitä ennen olivat välillä kaapissakin.

Minusta on ollut mahtavaa tämän tavaran karsimisen myötä alkaa löytämään sitä omaa itseäni. Ja sitä mitä oikeasti elämältäni haluan. Kun nyt on voimat mennyt vain ainaiseen tavaroiden siirtelyyn ja raivaamiseen (on edelleen liikaakin), niin pikkuhiljaa alan löytää sitä omaa elämää ja sitä mitä siltä haluan.

Paljon on kiinni kodista, miten neliöt on suunniteltu. Onko asunnossa vaatehuonetta vai ei?

Ja jos asuu vaikka rivitalossa, siellä on ulkovarasto jossa ovat ne ulkona tarvittavat tavarat ja ehkä myös polkupyörät.

Kun muutin kaksiosta kolmioon, mahtuivat huonekalut huonommin kolmioon ja toisesta ruokapöydästä piti luopua. Myöskään olohuoneen kirjahylly ei enää mahtunut yhdelle seinälle. Nyt muutimme kolmiosta neliöön ja tilaa on taas aikaisempaa vähemmän. Se samainen kirjahylly on nykyisin osina kolmessa eri huoneessa. Iso kulmasohva sai väistyä ja tilalle mahtuu paljon pienempi sohva.

Meitä asuu nyt kaksi henkilöä reilussa 80 neliössä. Säilytystilaa oli pakko ostaa lisää. Meillä menee pelkästään kolme kaappia retkeilytarvikkeille ja ulkovaatteille/kausivaatteille. Alaherran häkkivarasto on pieni, eikä siellä voi säilyttää vaatteita. Kumisaappaat ja vaelluskengät ovat siellä, ja hiihtomonot.

Aika ajoin on hyvä karsia tavaraa pois. 

Kuinka monelta mahtaakaan löytyä mappitolkulla säilöttyjä papereita (opintojen muistiinpanoja, palkkakuitteja, tilitapahtumia?)

Vierailija kirjoitti:

Kun muutin kaksiosta kolmioon, mahtuivat huonekalut huonommin kolmioon ja toisesta ruokapöydästä piti luopua. Myöskään olohuoneen kirjahylly ei enää mahtunut yhdelle seinälle. Nyt muutimme kolmiosta neliöön ja tilaa on taas aikaisempaa vähemmän.

On jo aikamoinen saavutus, että tavarat mahtuvat jatkuvasti huonommin ja huonommin, mitä isompaan asuntoon muutatte - ellei nyt sitten kyse ole siitä, että neliöt itse asiassa pienenevät (nykyisinhän kolmio voi olla alle 50 neliöinen). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja puoliso emme ole hamstraajia. Meiltä löytyy alle 2000 esinettä kotoata kun suomalaisilla on erään lehti artikkelin mukaan noin 50 000.

Tämä varmaan riippuu mitenkä lasketaan, onko esim haarukka yksi artikkeli vai lasketaanko se 10 kpl? Jos jälkimmäinen ja artikkeleita on 2000, niin en enää itse tuollaista kutsuisi kodiksi. Haluan, että minulla on valinnanvaraa päivän vaatetuksessa, kynsilakan sävyssä ja teen laadussa. Lisäksi mukavuuteen vaikuttavat äänilevyt, kirjat, viherkasvit ja käsityöharrastus johon liittyvät lehdet, kankaat, lankäkerät ja läjä erilaisia välineitä.

Myönnän siis olevani kotihiiri ja minulle koti on niin tätkeä, että siellä pitää olla tilaa elää. Ihan varmasti eri elämäntilanteessa olevalle toisenlainen ratkaisu sopii; joku uraohjus, joka on siivoukset ja syömisensäkin ulkoistanut ei varmaan niin paljoa kotitavaroita tarvitse.

Mutta mielestäni ei ole mitenkään pakko pitää yleisenä ihanteena mahtua mahdollisimman pieneen tilaan eläessään, eiköhän sitten lopussa se uurna ole sopiva...

En oikein tajua, miksi joku viitsii laittaa tällaisen viestin tähän keskusteluun. Jos joku viihtyy tavarapaljoudessa, niin se sopii hänelle. Tässä ketjussa on kuitenkin selkeästi ihmisiä, joilla se ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

täällä on melkein kuusi ja puolisataa sivua aiheesta ja tavaroiden vähentämisestä, joka sinänsä ihan hyvä asia. Mutta, olenko mä ainoa, jolle aloitukseen vastauksena tuli mieleen, että 50 neiötä kolmelle hengelle on vaan aivan liian vähän?

Eihän tuollaiseen tilaan edes voi millään mahtua kaikkien (kausi)vaatteet, tavarat, harrastusvälineet, ruokailuastiat, liinavaatteet ja vielä ne huonekalut ja viihde-elektroniikat. Jostain koulu/etätyöpisteistä puhumattakaan.

Mihin on unohtunut se inhimillisen asumisen opastus, eli n. 40 neliötä henkeä kohti? Rakennusfirmojen rahanhimoon, eli ihmisillä ei ole enää varaa kunnolliseen asumiseen?

Koko ketjun pointti taitaa olla se, että tavaraa vähentämällä tuokin onnistuu tarvittaessa. Itse olen asunut vuosia tyytyväisenä asunnossa, jossa neliöitä on henkilöä kohden saman verran kuin aloittajalla. Kun lapset muuttavat pois, vaihdamme pienempään.

Mikset muuta viiden neliön asuntoon? Saisit vielä isomman kruunun ison pääsi päälle.  

Kiitos vain, mutta en kaipaa kruunua enkä viiden neliön asuntoa. Annoin vain keskusteluun omakohtaisen esimerkin siitä, että näinkin on joidenkin mahdollista elää. Varsinkin näinä aikoina on monen tingittävä jostakin, rahasta, tavarasta tai tilasta. Ei ole kovin rakentavaa tulla tänne lällättelemään, jos ei sinulla ole siihen tarvetta. Itse asun vähissä neliöissä taloudellisista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

täällä on melkein kuusi ja puolisataa sivua aiheesta ja tavaroiden vähentämisestä, joka sinänsä ihan hyvä asia. Mutta, olenko mä ainoa, jolle aloitukseen vastauksena tuli mieleen, että 50 neiötä kolmelle hengelle on vaan aivan liian vähän?

Eihän tuollaiseen tilaan edes voi millään mahtua kaikkien (kausi)vaatteet, tavarat, harrastusvälineet, ruokailuastiat, liinavaatteet ja vielä ne huonekalut ja viihde-elektroniikat. Jostain koulu/etätyöpisteistä puhumattakaan.

Mihin on unohtunut se inhimillisen asumisen opastus, eli n. 40 neliötä henkeä kohti? Rakennusfirmojen rahanhimoon, eli ihmisillä ei ole enää varaa kunnolliseen asumiseen?

Koko ketjun pointti taitaa olla se, että tavaraa vähentämällä tuokin onnistuu tarvittaessa. Itse olen asunut vuosia tyytyväisenä asunnossa, jossa neliöitä on henkilöä kohden saman verran kuin aloittajalla. Kun lapset muuttavat pois, vaihdamme pienempään.

Mikset muuta viiden neliön asuntoon? Saisit vielä isomman kruunun ison pääsi päälle.  

Kiitos vain, mutta en kaipaa kruunua enkä viiden neliön asuntoa. Annoin vain keskusteluun omakohtaisen esimerkin siitä, että näinkin on joidenkin mahdollista elää. Varsinkin näinä aikoina on monen tingittävä jostakin, rahasta, tavarasta tai tilasta. Ei ole kovin rakentavaa tulla tänne lällättelemään, jos ei sinulla ole siihen tarvetta. Itse asun vähissä neliöissä taloudellisista syistä.

Ajattelin ihan samaa tuosta vastauksesta. Esimerkiksi jos pitää asua Helsingissä töiden takia, niin ei kaikilla ole täällä varaa asua isoissa asunnoissa. Ja monesti taloyhtiöissä ei hirveästi sitä yleistä säilytystilaakaan ole.

Esimerkiksi omassa taloyhtiössäni on tapahtunut omana asumisaikanani vain yksi "ullakkomurto". Mutta se meni niin päin, että sen sijaan, että keneltäkään olisi varastettu mitään tavaraa ullakosta, niin joku oli ottanut luvattomasti tyhjäksi jääneen ullakkokomeron omaan käyttöönsä. Yksinkertaisesti koska säilytystila on niin vähissä ja kallista.