tavarapaljous :(

Onko joku karsinut Konmari-menetelmällä? Kauanko siitä on aikaa ja onko järjestys pitänyt?

Entä muuttuiko elämä?

Nyt on pari vuotta jo karsittu. Tavaraa on lähtenyt tuhansittain. On myyty hirveitä määriä, lahjoitettu ja kaatopaikalle on myös mennyt peräkärryllisiä. Kaikki ei ole ollut omaa vaan myös suvun vanhaa roinaa jotka päätyneet meille muutettuamme vanhaan taloon jossa suvun tavaraa aivan järkyttävästi.

Tilanne on nyt se, että jäljellä on enää omia roinia ja ne pahimmat tavarapesäkkeet on räjäytetty. Miten edetä?

Vieläkö jollain laatikkosysteemillä laittaen sivuun tavaraa johonkin laatikkoon ja kaappi kerrallaan vai onko parempia ideoita.

Kun ei katso televisiota niin siinä sitä minimoi jo melkoisen määrän tavaraa. 

Minulla ei ole mitään muita papereita tällä hetkellä olemassa kuin koko perheen passit ja rokotustodistukset. Laskut ja maksut hoituu täysin netissä. Mä en edes  tilaa koskaan mitään mistään vaan ostan kaupasta. Ei ole mitään kodinkoneitakaan joissa olis takuu että niitä pitäis säästellä. Kahvit keittyy mutteripannulla .

valokuvia en ole kehittänyt paperiksi asti. jos ne jostain syystä tuhoutuu tiedostosta niin ei haittaa. Ihmiset ovat ennenkin eläneet ilman valokuvia ja jatkuvaa menneisyyteen katsomista. 

Aloitin Konmari-menetelmällä 2017 tammikuussa.

Keittiö, pesuhuone, vaatteet toimi hyvin, mutta sitten siirryin tunneasioihin, jota en saanut tehtyä.

Virheen tein myös vaatteiden kohdalla, kun en kantanut niitä kaikkia poistettavia suoraan talosta ulos. 

Vein UFF-keräykseen ja H&M:lle huonoimmat. Sen sijaan ne positiivisa viboja aiheuttaneet, MUTTA LIIAN PIENET! laitoin jätesäkkeihin säilytykseen. Vaatehuone edelleen täynnä säkkejä odottamassa sitä toivottua laihtumista, jolloin pääsisin jälleen käyttämään noita 10vuotta vanhoja (ainakin silloin) niin ihania vaatteitani.

Myöskään papereita en jaksanut käydä kaikkia läpi. Olin säilyttänyt aikalailla kaiken 30 vuoden ajalta.

Kävin näiden papereiden ja muistotavaroiden osalta uusintakierroksen 2019, vähenivät puoleen. 

Nyt on näiden osalta menossa kolmas kierros, 2021, eli kahden vuoden välein olen ryhdistäytynyt. 

Edelleen tuntuu, että paperit ja muistotavarat vähenevät puoleen, mutta vieläkin jää paljon jäljelle. 

Tavoitteena on, että edes mahtuisivat varastoon jotenkin järkevästi hyllyille. Alkuasetelma oli ihan lattiasta kattoon ulottuva röykkiö pahvilaatikoita ja täynnä olevia kansioita. 

Ihan kamala työ näissä ja tuntuu ettei loppu häämötä vielä pitkään aikaan. 

Jokaisen karsintakierroksen jälkeen olen kuvitellut, että palaan asiaan uudella innolla 2kk jälkeen, mutta tosiaan siihen on vierähtänyt aina se 2 vuotta! 

Kumpa nyt olisi toisin ja saisin vielä virtaa viedä projektia eteenpäin. 

Uskon, että konmari-menetelmä olisi toiminut paremmin, jos minulla olisi jo lähtiessä ollut vähemmän tavaraa, jotta olisin kyennyt tekemään oppaan mukaan. Nyt yritys jäi puolitiehen, eikä kantanut pitkälle. Ainoastaan keittiö on pysynyt järjestyksessä. Kylppärin olen joutunut kerran vuodessa käymään läpi.

Vaatteiden osalta on käynyt niin hullusti, että laihtumisen sijaan olen lihonut entisestään, joten vaatekaappi on jälleen täynnä liian pieniä vaatteita. (joita ei tietenkään kannata heittää pois, koska ihan kohtahan ne mahtuvat päälle, kun vain laihdun edes muutaman kilon).<

Kadehdin luonnostaan siistejä ja järjestelmällisiä ihmisiä. Minulta se ei onnistu. Suhtaudun  kaikkiin tavararoihini ja papereihin niin tunnepitoisesti. Ja kuten joku sanoi, pehmoeläimetkin ovat lähes eläviä. Miten sellaiset voisi hävittää.... 

Huokaus.

Vähenee, mutta loppua ei näy... kirjoitti:

Aloitin Konmari-menetelmällä 2017 tammikuussa.

Keittiö, pesuhuone, vaatteet toimi hyvin, mutta sitten siirryin tunneasioihin, jota en saanut tehtyä.

Virheen tein myös vaatteiden kohdalla, kun en kantanut niitä kaikkia poistettavia suoraan talosta ulos. 

Vein UFF-keräykseen ja H&M:lle huonoimmat. Sen sijaan ne positiivisa viboja aiheuttaneet, MUTTA LIIAN PIENET! laitoin jätesäkkeihin säilytykseen. Vaatehuone edelleen täynnä säkkejä odottamassa sitä toivottua laihtumista, jolloin pääsisin jälleen käyttämään noita 10vuotta vanhoja (ainakin silloin) niin ihania vaatteitani.

Myöskään papereita en jaksanut käydä kaikkia läpi. Olin säilyttänyt aikalailla kaiken 30 vuoden ajalta.

Kävin näiden papereiden ja muistotavaroiden osalta uusintakierroksen 2019, vähenivät puoleen. 

Nyt on näiden osalta menossa kolmas kierros, 2021, eli kahden vuoden välein olen ryhdistäytynyt. 

Edelleen tuntuu, että paperit ja muistotavarat vähenevät puoleen, mutta vieläkin jää paljon jäljelle. 

Tavoitteena on, että edes mahtuisivat varastoon jotenkin järkevästi hyllyille. Alkuasetelma oli ihan lattiasta kattoon ulottuva röykkiö pahvilaatikoita ja täynnä olevia kansioita. 

Ihan kamala työ näissä ja tuntuu ettei loppu häämötä vielä pitkään aikaan. 

Jokaisen karsintakierroksen jälkeen olen kuvitellut, että palaan asiaan uudella innolla 2kk jälkeen, mutta tosiaan siihen on vierähtänyt aina se 2 vuotta! 

Kumpa nyt olisi toisin ja saisin vielä virtaa viedä projektia eteenpäin. 

Uskon, että konmari-menetelmä olisi toiminut paremmin, jos minulla olisi jo lähtiessä ollut vähemmän tavaraa, jotta olisin kyennyt tekemään oppaan mukaan. Nyt yritys jäi puolitiehen, eikä kantanut pitkälle. Ainoastaan keittiö on pysynyt järjestyksessä. Kylppärin olen joutunut kerran vuodessa käymään läpi.

Vaatteiden osalta on käynyt niin hullusti, että laihtumisen sijaan olen lihonut entisestään, joten vaatekaappi on jälleen täynnä liian pieniä vaatteita. (joita ei tietenkään kannata heittää pois, koska ihan kohtahan ne mahtuvat päälle, kun vain laihdun edes muutaman kilon).<

Kadehdin luonnostaan siistejä ja järjestelmällisiä ihmisiä. Minulta se ei onnistu. Suhtaudun  kaikkiin tavararoihini ja papereihin niin tunnepitoisesti. Ja kuten joku sanoi, pehmoeläimetkin ovat lähes eläviä. Miten sellaiset voisi hävittää.... 

Huokaus.

Sä voit oikeasti pistää ne kaikki vaatesäkit pois. Jos sattuu käymään niin ihanasti, että laihdut muutaman kilon, a) sulle menee nykyiset vaatteet edelleen päälle, ei tarvitse nakkena liikkua ja b) voit käydä kaupasta ostamassa istuvat, muodinmukaiset housut. Säästä korkeintaan jotkut merkkifarkut, mutta ei mitään leggareita, henkkamaukan housuja jne. Eli karsi tosi radikaalisti niitä tavoitevaatteita.

Aidosti säästettävää paperia on oikeasti tosi vähän. Voit heittää kaikki tiliotteet, laskut jne. lukematta pois, toteat vain, että se on sellainen paperi. Olen yhdestä kuolinpesästä seulonut kirjahyllyllisen virallista paperia, tiedän todellakin mistä puhun.

Pehmoleluihin ota Konmarista kiittäminen mukaan. Kiität pehmolelua, että se on ilahduttanut söpöydellään sinua, mutta nyt sen on aika jatkaa matkaansa eteenpäin ilahduttamaan jotain toista. Se pehmolelu ei halua olla aiheuttamassa sinulle pahaa mieltä, vaan tuomassa hyvää mieltä sellaiselle, joka tarvitsee juuri nyt sellaista pehmolelua.

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko tuohon digisäilytykseen. Minulla on nytkin ongelma, kun ei ole laitetta millä katsoa vanhat vhs -videot ja korput. Siellä niitä muista makaa kasapäin. 

Jos nyt tallettaa jotain, niin tuskimpa se on samassa muodossa katsottavissa 10v kuluttua.

Minulla taas on ollut aina teini-iästä asti eli 23vuotta digikamera. Kaikki muistot teini-iästä asti pyörii tossa tv:n ruudulla aina jos en tv:tä katso. Videoita on vähemmän, mutta koneella nekin jotenkin järjestettynä. Aina, kun ostan uuden koneen siirrän valokuvat uudelle. Muutaman kerran on kone hajonnut, mutta onneksi yksi tuttu osannut pelastaa ne. Sen jälkeen on myös nykyään pilvessä ja ulkoisella kovalevyllä. Muutaman kuvan olen tulostuttanut tauluksi liikkeessä, mutta muuten kaikki vaan diginä.

Jos muistoja oikeasti silloin tällöin katselee, niin ei ne ehdi mennä vanhaksi. Sinullakin olisi tullut korpputietokoneesta luopuessa aiheelliseksi siirtää ne sellaiseksi, että voit niistä jatkossakin nauttia. VHS laitteen joko jättänyt kasettien kanssa säilöön tai muuttanut ne johonkin muotoon.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku karsinut Konmari-menetelmällä? Kauanko siitä on aikaa ja onko järjestys pitänyt?

Entä muuttuiko elämä?

Olen aikanaan käyttänyt konmaria noin neljä vuotta sitten. Se ei ollut minulle mitenkään järkyttävä, koska olen aina karsinut tavaroita sillä tavalla, että haen kaikki samanlaiset kellaria myöden kasaan ja valitsen parhaat. En varmaan ollut edes tajunnut aiemmin, että muita vaihtoehtoja olisi. Asuin silloin pienessä tupaten täynnä olevassa asunnossa. Sieltä muutin miehen suvun vanhaan taloon, joka oli täynnä isovanhempien tavaroita. Yksiö oli hyvää harjoitusta tälle. Tavaraa kertyy pikkuhiljaa lisää ja aina välillä teen sitten jonkun kategorian tai sen osan uudelleen. Mutta ei siihen yhteen kategoriaan mene enää päivää vaan puoli tuntia.

Olennaisin muutos on ollut minulle se sisään tulevan tavaran vähentyminen. Ajattelen paljon enemmän miksi, mihin, minkä tilalle ja ekologisia sekä eettisiä puolia ostaessani tavaraa. Kun tavaroita joutui oikeasti ajattelemaan ja käymään kaikki läpi, niin kyllä sitä kaaosta haluaa estää. Sekin vielä, että täällä talossa oli iso osa säilötty huonosti, niin ne vaan joutui viemään sorttiin.

Mulla on vielä korppuasemallinen vanhempi PC ja VHS videonauhuri. Mutta kukaan ei varmaan maksaisi mitään jos tarjoaisin tiedostojen tai nauhojen siirtopalvelua uudempiin formaatteihin. Ja vehkeet kun on vanhoja, niin varmaan hajoaisivat hyvin nopeasti tuollaisessa "työkäytössä". Sitten ei olisi enää kellään kivaa.

Olen tässä katsellut näitä kotimaisia remppaohjelmia ja tajusin, että vaikka edelleenkin meinaan tulla hulluksi tavaroiden kanssa ja niitä tuntuu olevan aivan liikaa, ollaan kuitenkin jo todella pitkällä. Kaikki mitä keittiöstä löytyy, on säännöllisessä käytössä, toki joitain patoja tai tarjoiluastioita käytän harvemmin. Mutta mitään sellaista ei ole lojumassa, mitä ei käytettäisi ikinä.

Vaatteita mulla ja miehellä on yhteensä pari ikean hyllykorikkoa ja pari hyllylautaa + muutamat juhlavaatteet henkareissa. Lasten vaatehyllyt ehtii melkein tyhjentyä pyykkäyskertojen välissä, mikä on mun mielestä hyvä merkki. Selvittämättömiä tai ehkä turhia papereita on muutama kansio, ei muutama laatikko. Näin esimerkkeinä. En ole ääriminimalisti, mutta ei tää nyt hyvänen aika mikään hirveen paha tilanne ole.

Pysähtykääpä raivausta pitkään tehneet ihmiset hetkeksi miettimään, mitä olette jo saaneet aikaan. Herkästi voi tuntua, että tää suo jatkuu ja jatkuu vaan, mutta yllättävän paljon luultavasti olet jo saanut aikaiseksi, siihen vain on turtunut jo. Istahda hetkeksi ja taputa itseäsi olalle 😊

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko tuohon digisäilytykseen. Minulla on nytkin ongelma, kun ei ole laitetta millä katsoa vanhat vhs -videot ja korput. Siellä niitä muista makaa kasapäin. 

Jos nyt tallettaa jotain, niin tuskimpa se on samassa muodossa katsottavissa 10v kuluttua.

Pilvipalvelu on tähän ratkaisu. Pilvessä säilytetty tieto on ihan sama kuin kovalevyllä, se ei vain fyysisesti ole kotonasi. Jos vaikka puhelimen kaikki tiedot ovat pilvessä, voi puhelimen vaihdossa vain ladata ne sieltä pilvestä uuteen laitteeseen. Tai jos puhelin on varastettu niin katsoa kuinka rosvo ottaa itsestään selfien :D Näitäkin on..

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pari vuotta jo karsittu. Tavaraa on lähtenyt tuhansittain. On myyty hirveitä määriä, lahjoitettu ja kaatopaikalle on myös mennyt peräkärryllisiä. Kaikki ei ole ollut omaa vaan myös suvun vanhaa roinaa jotka päätyneet meille muutettuamme vanhaan taloon jossa suvun tavaraa aivan järkyttävästi.

Tilanne on nyt se, että jäljellä on enää omia roinia ja ne pahimmat tavarapesäkkeet on räjäytetty. Miten edetä?

Vieläkö jollain laatikkosysteemillä laittaen sivuun tavaraa johonkin laatikkoon ja kaappi kerrallaan vai onko parempia ideoita.

Kaappi kerrallaan on siitä hyvä, että sotku pysyy kurissa. Jos kasaat konmaristi kaikki tavarat keskelle olohuonetta, ne on siinä kunnes asia valmis. Kaapin oven voit sulkea yhden hyllyn jälkeen, jos ei ole enempää aikaa.

Kaappimetodiin kannattaa lähteä niin, että laitat johonkin ihan ylös, että missä säilytät mitäkin. Jos kirjoitat paperille, niin muista jättää tilaa, kun löydät ei mihinkään sopivia tavaroita.

Sitten otat roskispussin, lahjoitus/myynti laatikon ja korin "ei kuulu tänne". Järjestät laatikko kerrallaan. Aina lopuksi viet muut tavarat sinne mihin ne kuuluu. Jos palautusprosessissa tulet kaapille, jonka olet jo järjestänyt, täytyy järjestys säilyttää hyvänä. Sotkuisen kaappiin voi vaan heittää muiden joukkoon. Tätä voi helposti tehdä 10min tai koko päivän ja kaaoson korkeitaan yhden hyllyn tai kaapin kokoinen. Toki, jos muistat, että suurin osa mukeista on tuolla väärässä kaapissa, niin ne kannattaa hakea mukaan, mutta mihinkään metsästetään kaikki tänne kuuluva prosessiin ei kannata lähteä.

Kun hylly on järjestetty kannattaa, ainakin jos et asu yksin, laittaa siihen hyllyn reunaan merkintä (mikä on label suomeksi?) mitä siellä on. Vaikka tarratulostimella. Näin sinne ei päädy niin helposti muuta ja ainakin voit perheeltä kysyä, etteivätkö osaa lukea?

jos jossain lukee "paitoja" vaikka selkeästi olisi muutakin tavaraa ja toisessa ei lue "housuja" vaikka olisi pelkkiä housuja, niin ihminen laittaa todennäköisesti tyynyliinan siihen housupinoon, koska siinä ei lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vielä korppuasemallinen vanhempi PC ja VHS videonauhuri. Mutta kukaan ei varmaan maksaisi mitään jos tarjoaisin tiedostojen tai nauhojen siirtopalvelua uudempiin formaatteihin. Ja vehkeet kun on vanhoja, niin varmaan hajoaisivat hyvin nopeasti tuollaisessa "työkäytössä". Sitten ei olisi enää kellään kivaa.

Kirjastossa saa digitoida ilmaiseksi.

Mä kävin digitoimassa ompelukoneen ohjevideon cd:lle. Ekana tietty kysyin valmistajalta onko videota netissä. Ei ollut, uusista vain.

Yrityksiltä voi ostaa digitointipalveluita tai tiedostojen siirron formaatista toiseen, jos kotona ei ole enää laitteita, joilla sen voisi tehdä itse. Jos tavaraa on paljon, niin halvemmaksi varmasti tulee hankkia itselle sopivat laitteet, jos jaksaa metsästää vanhoja koneita.

Muistojen ja tiedostojen säilyttäminen digitaalisessa muodossa on ihan hyvä ja järkevä tapa, kun ihmiset vain tajuaisivat, että digitaalinen omaisuus vaatii jonkin verran huolehtimissa siinä missä fyysinenkin tavara. Meillä iso asiakasryhmä on ihmiset, jotka tulevat hajonneen läppärin kanssa pahalla mielellä, kun koneella oli hää- loma- ja ristiäiskuvat ja kaikki muut kuvat ja videopätkät vuosien ajalta, ja mitään ei ole ikinä varmuuskopioitu. Kun asiakkaalta kysyy, mitä koneelta pitäisi ottaa talteen, hän ei osaa sanoa, kun tiedostoja on sekaisin ja nimeämättä jopa kymmeniä tuhansia. Kaiken saa kyllä ilmaistua talteen, mutta eihän asiakas siitä digitaalisesta sekamelskasta tule mitään löytämään. Ja käytännössä ihmiset maksaa siitä, että palautan heille niiden lomakuvien lisäksi heilahtaneita lähikuvia jonkun sieraimista ja aamupuurosta, kun koneelle on imaistu esimerkiksi puhelimesta kaikki mahdolliset kuvat mitään poistamatta :D

Itse säilytän kuvia sekä ulkoisella kovalevyllä ja pilvessä. Kuvia katsotaan säännöllisesti. Muutama vinkki tiedostojen tallentamiseen:

1. Valikoi - ei kannata säilyttää kaikkia harhalaukauksia ja kahtakymmentä samanlaista kuvaa lapsesta tai tulppaanikimpusta. Poista turhat kuvat ja videoklipit, ja säästä vain sellaiset kuvat, joita voisit kuvitella teettäväsi paperikuvaksi.

2. Nimikoi - lajittele kuvat aiheen ja/tai vuoden mukaan

3. Varmuuskopioi - ei tarvinne perustella

4. Päivitä tarvittaessa - laitteet ja ohjelmistot muuttuvat, huolehdi että voit katsoa kuvia myös uusilla laitteilla.

Jos valokuva-albumit vievät liikaa tilaa ja tuntuu, ettei digisäilytys ole itselle sopiva juttu, valokuvakirjat ovat ihan kiva vaihtoehto. Parhaista kuvista voi teettää sivun tai aukeaman kokoisia, ja kirja vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin kuvataskuineen ja kuvineen raskas ja paksu albumi.

^Kiitos hyvistä vinkeistä.

Korppuaseman näytti saavan 30 eurolla ja luulisi sillä olevan jälleenmyyntiarvoakin, eli voi ostaa vaikka 100 diskin läpikäymiseen ja myydä sitten pois. Ehkä löytyy käytettynä suoraan, en jaksanut katsoa.

Digitaalisessa tiedossa on se hyvä puoli, että se pysyy muuttumattomana, vaikka formaatti vaihtuisikin. Levykkeelle tallennetun tiedon saa edelleen nykykoneella auki, kunhan vaan saa sen pois sieltä disketiltä.

VHS:lle tallennetut jutut taas voivat olla jo menetettyjä, koska tieto lähtee sieltä kasetilta huonona ja rätisevänä. Ristiäisvideot ja muut korvaamattomat kannattaa ottaa talteen vähän huonommallakin laadulla, mutta mitään lapsuuden lempileffoja ei.

Jos sieltä joukosta löytyy ajastuksella tallennettuja leffoja ja sarjoja niin, että niissä on mainokset mukana, vanhoja mainoksia voi tyrkätä Youtubeen! Niitä on kiva katsella ja muistella sieltä.

Entä miten saisi iänvanhoista rikki menneistä kännyköistä valokuvat ulos? Tuoreimmissa kai muistikortti, mutta 20v vanhoissa tallennettu suoraan puhelimeen.

Tunnetavaroiden karsimisessa auttoi, kun viimein sisäistin sen, että muistot ja tunteet ovat minussa, eivät tavarassa. Jos se on ollut elämäni kannalta merkittävä asia, kannan sitä mukanani siten, että se on muokannut minua. Ne ovat minussa. Minusta on tullut se kuka olen osittain niiden tärkeiden ihmisten ja tapahtumien kautta, ne ovat osa luonnettani ja persoonaani, vaikka en niitä muistaisikaan sellaisenaan. En tarvitse niiden muisteluun erillisiä tavaroita. Aloin myös kyseenalaistaa sitä, onko kaikki tarpeen muistaa. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos unohdan jonkin asian? Jos se oli tärkeä, se on osa minua ja jos ei ole, oliko se merkittävä alkuunkaan?

Vierailija kirjoitti:

Tunnetavaroiden karsimisessa auttoi, kun viimein sisäistin sen, että muistot ja tunteet ovat minussa, eivät tavarassa. Jos se on ollut elämäni kannalta merkittävä asia, kannan sitä mukanani siten, että se on muokannut minua. Ne ovat minussa. Minusta on tullut se kuka olen osittain niiden tärkeiden ihmisten ja tapahtumien kautta, ne ovat osa luonnettani ja persoonaani, vaikka en niitä muistaisikaan sellaisenaan. En tarvitse niiden muisteluun erillisiä tavaroita. Aloin myös kyseenalaistaa sitä, onko kaikki tarpeen muistaa. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos unohdan jonkin asian? Jos se oli tärkeä, se on osa minua ja jos ei ole, oliko se merkittävä alkuunkaan?

Ja sen saman tunteen tuo pari esinettä. Pari ihaninta vauvanvaatetta + valokuvat tuovat ne samat muistot kuin kaksi äitiyspakkauslaatikollista vauvanvaatteita.

Minulla on päiväkirjatiedostoja jotka olen yli 20 vuotta sitten laittanut salasanan taakse. Nyt en tietenkään muista salasanaa. Miten saisin tiedoston avatuksi?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on päiväkirjatiedostoja jotka olen yli 20 vuotta sitten laittanut salasanan taakse. Nyt en tietenkään muista salasanaa. Miten saisin tiedoston avatuksi?

Millä ohjelmalla se on tehty?