tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Minäkin mapitin ja arkistoin. Oli lokerikkoa ja mappeja. Kunnes minullakin naksahti ja hävitin systemaattisesti kaiken, ja heitin kaikki mapit roskiin. Mitään en niistä ole tarvinnut ja katunut. Sinne meni matkamuistokartat ja opiskelupaperit. Oikeasti mitään ei niillä tee, kun asia vanhenee ja kaikki on netissä saatavissa nykyään. Ja pankki, vero ja omakanta.

Minäkin. Ja paperia oli ihan myös pahvilaatikoissa varastossa. Ajattelin että ei edes niin paljoa, mutta kyllä oli kilokaupalla turhaa! Nimenomaan opiskelupapereita ja joitain kurssiesitteitä ja ties mitä tuplakappaleita ja vanhoja laskuja... Vieläkin jäi varmaan liikaa paperia, mutta sentään mahtuvat kahteen haitarikansioon nyt.

Minulla on myös lähes käyttämättönä kaapissa tilaa viemass monitoimitulostin jossa siis myös skanneri. Sinänsä voisin skannata nuo loputkin paperit ja heittää sen jälkeen mäkeen sekä paperit että sen skannerin... :D

Vierailija kirjoitti:

Luulen että kaksi eri trollia. Voi olla samakin ihminen.

Onkohan täällä joku OCD:sta kärsivä tyyppi, jonka on pakko säännöllisin väliajoin tulla laittamaan tämä sama kommentti tänne?

No oli miten oli, mutta itse kävin nyt läpi ison kasan joitakin papereita. Paperit on varmaan pahin karsittava siinä vaiheessa kun niitä alkaa olla älyttömästi. Toki aikaa menee siinäkin, jos päättää skannata ne tärkeimmät... Oli se kuitenkin sen vaivan arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaisi ihan vilpittömästi tietää millä tavalla hajuvedetnmenevät huonoksi parissa vuodessa? Minulla on useampi 10 vuotta sitten avattu hajuvesipullo, jotka tuoksuu edelleen aivan yhtä hyvältä. Tuleeko niihin vuosien kuluessa jotain myrkyllisiä yhdisteitä vai millä tavalla vanhentuminen ilmenee?

Tuskin muuttuu myrkylliseksi, mutta saattaa muuttua väljähtyneen/eltaantuneen/epämiellyttävän tms. tuoksuiseksi jos esimerkiksi altistuu valolle tai kuumuudelle. Samoin tuoksuun pääsee epäpuhtauksia, niin tuoksu voi muuttua. 

Hyvissä olosuhteissa säilytetty tuoksu pysyy moitteettomassa kunnossa pitkään. 

Pimeässä ja viileässä/tavallisessa huoneenlämmössä kun säilyttää tuoksupullonsa, niin tuoksuista on iloa kauan. 

Jostain syystä vaan sateli hirveästi alapeukkuja, vaikka minulla on tavallinen kirjahylly täynnä hajusteita, joista useat ovat kymmeniä vuosia vanhoja eikä yksikään ole pilalla. Totta kai hajuste on mahdollista pilata - paras tapa siihen on jättää suoraan auringonpaisteeseen uv-säteilyn ja kuumuuden armoille. 

Jotenkin tuntuu, että alapeukuttajat vastustavat kaikenlaista keräilyä ylipäätään. Koska... keräilytavarahan on TURHAA tavaraa! Onkohan asenne yhtä nuiva taide-esineitä kohtaan? Todennäköisesti. Eihän tavara nyt herranjumala esteettistä nautintoa voi eikä saa tuottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että kaksi eri trollia. Voi olla samakin ihminen.

Onkohan täällä joku OCD:sta kärsivä tyyppi, jonka on pakko säännöllisin väliajoin tulla laittamaan tämä sama kommentti tänne?

No oli miten oli, mutta itse kävin nyt läpi ison kasan joitakin papereita. Paperit on varmaan pahin karsittava siinä vaiheessa kun niitä alkaa olla älyttömästi. Toki aikaa menee siinäkin, jos päättää skannata ne tärkeimmät... Oli se kuitenkin sen vaivan arvoista.

Joku närkästyi, kun häntä luultiin trolliksi.

Nyt hän on sitä.

Suosittelen tuota skannausharjoitusta kaikille papereita hilloaville!

Kovinkaan moni paperi ei äkkiä tunnukaan niin tärkeältä, että se pitäisi skannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 10 mappia erilaisia papereita, pitäisi jaksaa käydä läpi. Seassa on kuitenkin säilytettäviäkin, kuten lääkärin lausuntoja ja muuta. Ehkä otan lasillisen viiniä ja jokin kiva sarja pyörimään telkusta ja karsimaan. Säilytettävät paperit nyt menisi varmastikin yhteen mappiin.

Aloita sillä, että jaottelet tyypin mukaan.

Veropaperit, laskut, lääkäripaperit, todistukset jne. mitä kategorioita tuleekaan.

Ison osan papereista voit heittää lukematta pois (verot, tiliotteet, laskut) jne.

Olen tehnyt tuon kuolinpesälle. Mappeja oli kymmeniä ja se oli ihan järjetön urakka. Papereista eroopääseminenkin olisi ollut tosi hankalaa, ellei puolisoni olisi sattunut olemaan pikkufirmassa töissä ja tiennyt missä on tietosuojasulon avain...

Siis veitte kuolinpesän paperit pikkufirman silppuriroskikseen? En olisi kehdannut, sillä se maksaa sille pikkufirmalle. Vertaisin varastamiseen, jos paperia oikeasti oli tosi paljon.

Mieluimmin vaikka kokko sopivan sateisena tai talvisena päivänä.

Ei kaupungissa voi mitään kokkoja sytyttää.

Joku järki nyt oikeasti.

Tilasin yhdessä työpaikassa sulojen tyhjennyksiä, sellaisen keskikokoisen tyhjennys maksoi satasen. Jos samalla summalla veisi tavaraa työpaikalta, mitä muuta se olisi kuin varastamista?

Meillä on ainakin saanut ihan luvan kanssa laittaa kohtuullisia määriä omia papereitaan työpaikan paperiroskiin. Ei tietenkään koko suloa saa täyttää, mutta ei nyt muutamasta kotitalouden mapista sellainen täytykään. Meillä saa myös tulostella kohtuulisia määriä omaan käyttöön ja jos firman kynä eksyy mukana kotiin niin siitäkään ei sakoteta. Työpaikkoja on monelaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että kaksi eri trollia. Voi olla samakin ihminen.

Onkohan täällä joku OCD:sta kärsivä tyyppi, jonka on pakko säännöllisin väliajoin tulla laittamaan tämä sama kommentti tänne?

No oli miten oli, mutta itse kävin nyt läpi ison kasan joitakin papereita. Paperit on varmaan pahin karsittava siinä vaiheessa kun niitä alkaa olla älyttömästi. Toki aikaa menee siinäkin, jos päättää skannata ne tärkeimmät... Oli se kuitenkin sen vaivan arvoista.

Joku närkästyi, kun häntä luultiin trolliksi.

Nyt hän on sitä.

Suosittelen tuota skannausharjoitusta kaikille papereita hilloaville!

Kovinkaan moni paperi ei äkkiä tunnukaan niin tärkeältä, että se pitäisi skannata.

Aika surullista jos on niin pieni elämä että jaksaa anonyymin keskustelupalstan kommenttien takia murjottaa viikkotolkulla. Jatkakoot minun puolesta tuota jos se oloa parantaa :)

Vierailija kirjoitti:

Tuli noista papereista ja mapeista mieleen sellainen asia, että kannattaa joskus pysähtyä kun on tekemässä rutiininomaisesti jotain "itsestään selvää" asiaa. Että mitä tekee, miksi, mistä on oppinut sen tavan ja onko se järkevä.

Minä nimittäin opin kotona, että paperit on säilytettävä, kaikki. Ja kuitit ym pitää tallettaa, kaikki. Ja ne pitää mapittaa, kaikki. Sanotaanko näin, että muuten ihanilla vanhemmillani oli kaikki tallella. Lähtien heidän omista koulukirjoistaan meidän koulukirjoihin, vuosikymmenten ajan kerättyihin seinä- ja vuosikalentereihin, Anttilan postimyyntikuvastoihin, pestyihin pakasterasioihin, lasten talvisaappaisiin ala-asteelta lähtien.. voitte kuvitella loput.

Ja minä mapitin. Pitkälle melkein kolmikymppiseksi kunnes jokin naksahti päässä. Se saattoi olla jokin koulukirja, jota tarjosin divariin ja myyjä sanoi, ettei hän ota koska "koulukirjat vanhenevat". Menin kotiin ja katselin kaikkia kirjojani, erityisesti koulukirjoja, vihkoja, muistiinpanoja. Tietenkin minulla oli KAIKKI tallessa. En tarvinnut niitä koskaan. Laitoin pois. Muutaman vuoden säilytin vielä sana- ja kielioppikirjoja, sitten tuli netti ja nekin lähtivät.

Ja lopulta otin ne mapit, silppusin, vein roskia, laitoin mapit kiertoon.

Nykyisin minulla on yksi lokerokansio, missä tärkeät paperit. Yhtään kuittia en säilytä, joskus otan kännykällä kuvan jos on kyse takuusta. Laitan kaikki käyttöohjeet ja muut roskiin.

Ainoa mitä ostin lisää on Lidlin halpa silppuri. Nyt ei ole tekosyitä hillota paperiroskaa mihinkään.

Hyvää pohdintaa. On hauska miten lapsuudenkodista opitut tavat voivat jäädä päälle pitkälle aikuiseen ilman että niitä huomaa kyseenalaistaa. 

Oma äitini säästeli erilaisia kosmetiikan kylkiäisnäytteitä ja shampoopullon loppuja matkoja varten, kun ovat käteviä kun voi heittää tyhjän shampoopullon matkalla pois. Itse jotenkin vain opin että näin ihmiset toimivat ja noudatin samaa käytäntöä pitkälle aikuisuuteen. Monet kerrat kirosin matkalla kun se mukaan otettu näytevoidetuubi olikin kamalan hajuista tai ärsytti ihoa, shampoopullon jämä loppuikin kesken ja sitten etsitään vieraassa maassa kauppaa tai koitetaan parhaimmillaan tulkita kyrillisiä kirjaimia pullojen kyljestä yrittäen selvittää mikä näistä voisi olla suihkusaippuaa. Jossain kohtaa tuli ahaa-elämys että eihän minun ole mikään pakko toimia näin, ei tämä käytäntö ole ainoa oikea tapa. Ostin kätevän kokoiset matkapullot, täytin ne omilla luottotuotteillani ja nyt tutut ja hyväksi koetut shampoot ja voiteet kulkee aina matkalla kätevästi mukana. Helpompi pakatakin kuin sekalainen pussukka tuotenäytteitä ja melkein lopussa olevia isoja suihkusaippua- ja shampoopulloja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 10 mappia erilaisia papereita, pitäisi jaksaa käydä läpi. Seassa on kuitenkin säilytettäviäkin, kuten lääkärin lausuntoja ja muuta. Ehkä otan lasillisen viiniä ja jokin kiva sarja pyörimään telkusta ja karsimaan. Säilytettävät paperit nyt menisi varmastikin yhteen mappiin.

Aloita sillä, että jaottelet tyypin mukaan.

Veropaperit, laskut, lääkäripaperit, todistukset jne. mitä kategorioita tuleekaan.

Ison osan papereista voit heittää lukematta pois (verot, tiliotteet, laskut) jne.

Olen tehnyt tuon kuolinpesälle. Mappeja oli kymmeniä ja se oli ihan järjetön urakka. Papereista eroopääseminenkin olisi ollut tosi hankalaa, ellei puolisoni olisi sattunut olemaan pikkufirmassa töissä ja tiennyt missä on tietosuojasulon avain...

Siis veitte kuolinpesän paperit pikkufirman silppuriroskikseen? En olisi kehdannut, sillä se maksaa sille pikkufirmalle. Vertaisin varastamiseen, jos paperia oikeasti oli tosi paljon.

Mieluimmin vaikka kokko sopivan sateisena tai talvisena päivänä.

Ei kaupungissa voi mitään kokkoja sytyttää.

Joku järki nyt oikeasti.

Olen kokeillut polttaa papereita joskus grillipaikan nuotiossa. Paperipinkat ei pala kauhean hyvin, vaan nipussa olevat kärtsäävät reunoilta ja keskeltä jää helposti palamatta. Ne pitäisi syöttää yksi kerrallaan nuotioon, jolloin olisi jo sama melkein repiä käsin. 

Jos on koskaan seikkaillut tulipaljon jäljiltä autioituneessa talossa, niin siellä on yllättävän paljon kirjoja ja paperia joka on palanut vain osittain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaisi ihan vilpittömästi tietää millä tavalla hajuvedetnmenevät huonoksi parissa vuodessa? Minulla on useampi 10 vuotta sitten avattu hajuvesipullo, jotka tuoksuu edelleen aivan yhtä hyvältä. Tuleeko niihin vuosien kuluessa jotain myrkyllisiä yhdisteitä vai millä tavalla vanhentuminen ilmenee?

Tuskin muuttuu myrkylliseksi, mutta saattaa muuttua väljähtyneen/eltaantuneen/epämiellyttävän tms. tuoksuiseksi jos esimerkiksi altistuu valolle tai kuumuudelle. Samoin tuoksuun pääsee epäpuhtauksia, niin tuoksu voi muuttua. 

Hyvissä olosuhteissa säilytetty tuoksu pysyy moitteettomassa kunnossa pitkään. 

Pimeässä ja viileässä/tavallisessa huoneenlämmössä kun säilyttää tuoksupullonsa, niin tuoksuista on iloa kauan. 

Jostain syystä vaan sateli hirveästi alapeukkuja, vaikka minulla on tavallinen kirjahylly täynnä hajusteita, joista useat ovat kymmeniä vuosia vanhoja eikä yksikään ole pilalla. Totta kai hajuste on mahdollista pilata - paras tapa siihen on jättää suoraan auringonpaisteeseen uv-säteilyn ja kuumuuden armoille. 

Jotenkin tuntuu, että alapeukuttajat vastustavat kaikenlaista keräilyä ylipäätään. Koska... keräilytavarahan on TURHAA tavaraa! Onkohan asenne yhtä nuiva taide-esineitä kohtaan? Todennäköisesti. Eihän tavara nyt herranjumala esteettistä nautintoa voi eikä saa tuottaa.

Täällä on myös, vanhin taitaa olla 15 vuotta sitten avattu eikä noista yksikään ole mennyt miksikään. Säilytän vitriinissä, suorassa auringonvalossa en ole säilyttänyt koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli noista papereista ja mapeista mieleen sellainen asia, että kannattaa joskus pysähtyä kun on tekemässä rutiininomaisesti jotain "itsestään selvää" asiaa. Että mitä tekee, miksi, mistä on oppinut sen tavan ja onko se järkevä.

Minä nimittäin opin kotona, että paperit on säilytettävä, kaikki. Ja kuitit ym pitää tallettaa, kaikki. Ja ne pitää mapittaa, kaikki. Sanotaanko näin, että muuten ihanilla vanhemmillani oli kaikki tallella. Lähtien heidän omista koulukirjoistaan meidän koulukirjoihin, vuosikymmenten ajan kerättyihin seinä- ja vuosikalentereihin, Anttilan postimyyntikuvastoihin, pestyihin pakasterasioihin, lasten talvisaappaisiin ala-asteelta lähtien.. voitte kuvitella loput.

Ja minä mapitin. Pitkälle melkein kolmikymppiseksi kunnes jokin naksahti päässä. Se saattoi olla jokin koulukirja, jota tarjosin divariin ja myyjä sanoi, ettei hän ota koska "koulukirjat vanhenevat". Menin kotiin ja katselin kaikkia kirjojani, erityisesti koulukirjoja, vihkoja, muistiinpanoja. Tietenkin minulla oli KAIKKI tallessa. En tarvinnut niitä koskaan. Laitoin pois. Muutaman vuoden säilytin vielä sana- ja kielioppikirjoja, sitten tuli netti ja nekin lähtivät.

Ja lopulta otin ne mapit, silppusin, vein roskia, laitoin mapit kiertoon.

Nykyisin minulla on yksi lokerokansio, missä tärkeät paperit. Yhtään kuittia en säilytä, joskus otan kännykällä kuvan jos on kyse takuusta. Laitan kaikki käyttöohjeet ja muut roskiin.

Ainoa mitä ostin lisää on Lidlin halpa silppuri. Nyt ei ole tekosyitä hillota paperiroskaa mihinkään.

Hyvää pohdintaa. On hauska miten lapsuudenkodista opitut tavat voivat jäädä päälle pitkälle aikuiseen ilman että niitä huomaa kyseenalaistaa. 

Oma äitini säästeli erilaisia kosmetiikan kylkiäisnäytteitä ja shampoopullon loppuja matkoja varten, kun ovat käteviä kun voi heittää tyhjän shampoopullon matkalla pois. Itse jotenkin vain opin että näin ihmiset toimivat ja noudatin samaa käytäntöä pitkälle aikuisuuteen. Monet kerrat kirosin matkalla kun se mukaan otettu näytevoidetuubi olikin kamalan hajuista tai ärsytti ihoa, shampoopullon jämä loppuikin kesken ja sitten etsitään vieraassa maassa kauppaa tai koitetaan parhaimmillaan tulkita kyrillisiä kirjaimia pullojen kyljestä yrittäen selvittää mikä näistä voisi olla suihkusaippuaa. Jossain kohtaa tuli ahaa-elämys että eihän minun ole mikään pakko toimia näin, ei tämä käytäntö ole ainoa oikea tapa. Ostin kätevän kokoiset matkapullot, täytin ne omilla luottotuotteillani ja nyt tutut ja hyväksi koetut shampoot ja voiteet kulkee aina matkalla kätevästi mukana. Helpompi pakatakin kuin sekalainen pussukka tuotenäytteitä ja melkein lopussa olevia isoja suihkusaippua- ja shampoopulloja. 

Mä oon harrastanut sukkien ja alusvaatteiden lähdettämistä reissuissa!

Olen siis lähtenyt matkaan reikäisissä sukissa ja alushouissa ja jättänyt ne kohteessa käytön jälkeen roskiin.

Tuota noin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli noista papereista ja mapeista mieleen sellainen asia, että kannattaa joskus pysähtyä kun on tekemässä rutiininomaisesti jotain "itsestään selvää" asiaa. Että mitä tekee, miksi, mistä on oppinut sen tavan ja onko se järkevä.

Minä nimittäin opin kotona, että paperit on säilytettävä, kaikki. Ja kuitit ym pitää tallettaa, kaikki. Ja ne pitää mapittaa, kaikki. Sanotaanko näin, että muuten ihanilla vanhemmillani oli kaikki tallella. Lähtien heidän omista koulukirjoistaan meidän koulukirjoihin, vuosikymmenten ajan kerättyihin seinä- ja vuosikalentereihin, Anttilan postimyyntikuvastoihin, pestyihin pakasterasioihin, lasten talvisaappaisiin ala-asteelta lähtien.. voitte kuvitella loput.

Ja minä mapitin. Pitkälle melkein kolmikymppiseksi kunnes jokin naksahti päässä. Se saattoi olla jokin koulukirja, jota tarjosin divariin ja myyjä sanoi, ettei hän ota koska "koulukirjat vanhenevat". Menin kotiin ja katselin kaikkia kirjojani, erityisesti koulukirjoja, vihkoja, muistiinpanoja. Tietenkin minulla oli KAIKKI tallessa. En tarvinnut niitä koskaan. Laitoin pois. Muutaman vuoden säilytin vielä sana- ja kielioppikirjoja, sitten tuli netti ja nekin lähtivät.

Ja lopulta otin ne mapit, silppusin, vein roskia, laitoin mapit kiertoon.

Nykyisin minulla on yksi lokerokansio, missä tärkeät paperit. Yhtään kuittia en säilytä, joskus otan kännykällä kuvan jos on kyse takuusta. Laitan kaikki käyttöohjeet ja muut roskiin.

Ainoa mitä ostin lisää on Lidlin halpa silppuri. Nyt ei ole tekosyitä hillota paperiroskaa mihinkään.

Hyvää pohdintaa. On hauska miten lapsuudenkodista opitut tavat voivat jäädä päälle pitkälle aikuiseen ilman että niitä huomaa kyseenalaistaa. 

Oma äitini säästeli erilaisia kosmetiikan kylkiäisnäytteitä ja shampoopullon loppuja matkoja varten, kun ovat käteviä kun voi heittää tyhjän shampoopullon matkalla pois. Itse jotenkin vain opin että näin ihmiset toimivat ja noudatin samaa käytäntöä pitkälle aikuisuuteen. Monet kerrat kirosin matkalla kun se mukaan otettu näytevoidetuubi olikin kamalan hajuista tai ärsytti ihoa, shampoopullon jämä loppuikin kesken ja sitten etsitään vieraassa maassa kauppaa tai koitetaan parhaimmillaan tulkita kyrillisiä kirjaimia pullojen kyljestä yrittäen selvittää mikä näistä voisi olla suihkusaippuaa. Jossain kohtaa tuli ahaa-elämys että eihän minun ole mikään pakko toimia näin, ei tämä käytäntö ole ainoa oikea tapa. Ostin kätevän kokoiset matkapullot, täytin ne omilla luottotuotteillani ja nyt tutut ja hyväksi koetut shampoot ja voiteet kulkee aina matkalla kätevästi mukana. Helpompi pakatakin kuin sekalainen pussukka tuotenäytteitä ja melkein lopussa olevia isoja suihkusaippua- ja shampoopulloja. 

Mä oon harrastanut sukkien ja alusvaatteiden lähdettämistä reissuissa!

Olen siis lähtenyt matkaan reikäisissä sukissa ja alushouissa ja jättänyt ne kohteessa käytön jälkeen roskiin.

Tuota noin...

Tämä on ristiriidassa minun lapsuudenkodissa oppimani kanssa. Siistit alusvaatteet matkalle jos sattuu kuolemaan tai joutumaan onnettomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin minulla on yksi lokerokansio, missä tärkeät paperit. Yhtään kuittia en säilytä, joskus otan kännykällä kuvan jos on kyse takuusta. Laitan kaikki käyttöohjeet ja muut roskiin.

Kauppa ei välttämättä hyväksy tuota valokuvaa takuutodistuksesta vaan pitäisi olla se alkuperäinen. Mulla kävi kerran näin. Kuulema valokuvan kanssa on helpompi huijata kaupiasta (kuvan voi napata ties mistä, vaikkei olisi tuotetta ostanut oikeasti kyseiseltä kauppiaalta).

Tuon jälkeen aloin taas säilyttämään takuukuitit sen tuotteen takuun ajan. Ei niitä nyt niin paljoa onneksi ole ja takuun ummettua kuitin voi heittää roskiin.

Nuo kaksi suurta kirjainketjua tarjoavat sähköisen takuukuitin suoraan etukorttiin.

Vierailija kirjoitti:

Viinilasit minulla on vieraita varten, eivät toki esillä mutta kaappia täyttämässä. Itse voisin juoda viiniä vaikka muumimukista, en huomaisi eroa maussa ja veikkaan että ei oikeasti kukaan muukaan, mutta se vaan on jostain syystä väärin juoda viiniä mukista. Voin vain kuvitella parin kaverini ilmeet jos tarjoaisin heille viiniä jostain muusta kuin juuri sille viinille tarkoitetusta lasista... Vaikka todellisuudessa hekin ovat ihan vain viinisieppoja, eivät todellakaan mitään harrastajia, ekan lasin jälkeen kaikki maistuu hyvältä jne.

Hauska miten ihmiset on erilaisia. Mä taas olen konmarittanut kaikki muut paitsi viinilasit, koska musta viinilasista viinin (tai tuoremehun tai veden) juominen on vaan tosi paljon nautinnollisempaa kuin normaalista lasista. Viinilasit on siis ihan arkikäytössä kaikkeen kylmän juoman juomiseen. Kahville ja teelle on mukeja lisäksi ja lisäksi löytyy yksi lasinen juomapullo repussa kuljetettavaksi. Muita juomiseen tarkoitettuja välineitä ei taloudesta löydy.

Vierailija kirjoitti:

Nuo kaksi suurta kirjainketjua tarjoavat sähköisen takuukuitin suoraan etukorttiin.

Aika harvoin tulee niissä asioita varsinkaan sellaisten tuotteiden osalta, joissa olisi takuuta. Mutta joo totta tämäkin ja kannattaa hyödyntää, jos näistä oman elektroniikkansa ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo kaksi suurta kirjainketjua tarjoavat sähköisen takuukuitin suoraan etukorttiin.

Aika harvoin tulee niissä asioita varsinkaan sellaisten tuotteiden osalta, joissa olisi takuuta. Mutta joo totta tämäkin ja kannattaa hyödyntää, jos näistä oman elektroniikkansa ostaa.

Ei sitä ikinä tiedä missä on takuuta!

Ostin vauvalle BabyBjörnin potan. Nuori kassa hämmentyneenä ojensi takuukuitin. :)

Minä tunnistan itsestäni, erityisesti nuorempana, että tavaraa piti säästää nimen omaan sen vuoksi, että sitä kuuluu olla tai halusi esittää itsestään tiettyä kuvaa. Kuinka paljon aikaa olenkaan käyttänyt pölyjen pyyhitään, kun kaikki kirjat ja kengät piti olla avohyllyillä. Halusin olla älykäs ja muodikas itsenäinen nuori nainen, eikä sitä ilmeisesti voinut olla, jos kaikki eivät sitä asunnostani heti nähneet... Kirjoista joita en lue uudelleen olen päässyt eroon, epäkäytännöllisiä kenkiä on vielä muutama pari koristeena, mutta kaapissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo kaksi suurta kirjainketjua tarjoavat sähköisen takuukuitin suoraan etukorttiin.

Aika harvoin tulee niissä asioita varsinkaan sellaisten tuotteiden osalta, joissa olisi takuuta. Mutta joo totta tämäkin ja kannattaa hyödyntää, jos näistä oman elektroniikkansa ostaa.

Isommat kaupat on elektroniikan ja kodinkoneiden ostopaikkana usein se halvin paikka ja sen lisäksi tulee sitä bonusta jo ihan tuntuvasti, kun ostaa kalliimman. Ja tuotteen saa heti, kun elektroniikka liikkeissä on usein "ei oo varastossa, haetko kuuden viikon päästä"

Kyllähän nyt takuukuitit ja käyttöohjeet kannattaa säilyttää ehdottomasti!

Itsellä ainakin milloinkaan ennen ei ole ollut takuutapauksia kuin nyt näiden kiinassa valmistettujen paskojen kanssa.

Ja jossain vaiheessa joku harvemmin käytettävä toiminto voi olla hyvä katsoa ohjekirjan kanssa.

Miksi naiset on tuommoisia ääripäästä toiseen ämpyilijöitä, kaikki tai ei mitään, eikä mitään välimuotoja tunneta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli noista papereista ja mapeista mieleen sellainen asia, että kannattaa joskus pysähtyä kun on tekemässä rutiininomaisesti jotain "itsestään selvää" asiaa. Että mitä tekee, miksi, mistä on oppinut sen tavan ja onko se järkevä.

Minä nimittäin opin kotona, että paperit on säilytettävä, kaikki. Ja kuitit ym pitää tallettaa, kaikki. Ja ne pitää mapittaa, kaikki. Sanotaanko näin, että muuten ihanilla vanhemmillani oli kaikki tallella. Lähtien heidän omista koulukirjoistaan meidän koulukirjoihin, vuosikymmenten ajan kerättyihin seinä- ja vuosikalentereihin, Anttilan postimyyntikuvastoihin, pestyihin pakasterasioihin, lasten talvisaappaisiin ala-asteelta lähtien.. voitte kuvitella loput.

Ja minä mapitin. Pitkälle melkein kolmikymppiseksi kunnes jokin naksahti päässä. Se saattoi olla jokin koulukirja, jota tarjosin divariin ja myyjä sanoi, ettei hän ota koska "koulukirjat vanhenevat". Menin kotiin ja katselin kaikkia kirjojani, erityisesti koulukirjoja, vihkoja, muistiinpanoja. Tietenkin minulla oli KAIKKI tallessa. En tarvinnut niitä koskaan. Laitoin pois. Muutaman vuoden säilytin vielä sana- ja kielioppikirjoja, sitten tuli netti ja nekin lähtivät.

Ja lopulta otin ne mapit, silppusin, vein roskia, laitoin mapit kiertoon.

Nykyisin minulla on yksi lokerokansio, missä tärkeät paperit. Yhtään kuittia en säilytä, joskus otan kännykällä kuvan jos on kyse takuusta. Laitan kaikki käyttöohjeet ja muut roskiin.

Ainoa mitä ostin lisää on Lidlin halpa silppuri. Nyt ei ole tekosyitä hillota paperiroskaa mihinkään.

Hyvää pohdintaa. On hauska miten lapsuudenkodista opitut tavat voivat jäädä päälle pitkälle aikuiseen ilman että niitä huomaa kyseenalaistaa. 

Oma äitini säästeli erilaisia kosmetiikan kylkiäisnäytteitä ja shampoopullon loppuja matkoja varten, kun ovat käteviä kun voi heittää tyhjän shampoopullon matkalla pois. Itse jotenkin vain opin että näin ihmiset toimivat ja noudatin samaa käytäntöä pitkälle aikuisuuteen. Monet kerrat kirosin matkalla kun se mukaan otettu näytevoidetuubi olikin kamalan hajuista tai ärsytti ihoa, shampoopullon jämä loppuikin kesken ja sitten etsitään vieraassa maassa kauppaa tai koitetaan parhaimmillaan tulkita kyrillisiä kirjaimia pullojen kyljestä yrittäen selvittää mikä näistä voisi olla suihkusaippuaa. Jossain kohtaa tuli ahaa-elämys että eihän minun ole mikään pakko toimia näin, ei tämä käytäntö ole ainoa oikea tapa. Ostin kätevän kokoiset matkapullot, täytin ne omilla luottotuotteillani ja nyt tutut ja hyväksi koetut shampoot ja voiteet kulkee aina matkalla kätevästi mukana. Helpompi pakatakin kuin sekalainen pussukka tuotenäytteitä ja melkein lopussa olevia isoja suihkusaippua- ja shampoopulloja. 

Mä oon harrastanut sukkien ja alusvaatteiden lähdettämistä reissuissa!

Olen siis lähtenyt matkaan reikäisissä sukissa ja alushouissa ja jättänyt ne kohteessa käytön jälkeen roskiin.

Tuota noin...

Kannattaa myös suoda ajatus sen kohdemaan infralle, joissain paikoin on vaan niitä todellisia kaatopaikkoja, meillä Suomessa niitä ei enää ole, vaan kaikki jäte poltetaan sähköksi ja lämmöksi. Miksi kuormittaa ennestään huonon infran omaavaa paikkaa? Tämä ohi otsikon.