tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei miehen kanssa toimi tuo, että esittäisin kysymyksiä ja mies pohtisi niitä. Molemmilla menee hermot ja raivaus päättyy siihen että heittelemme tavaroita, huudamme ja menemme murjottamaan eri puolille taloa. Sitten parin tunnin päästä tehdään jotain muuta sulassa sovussa - mutta ei sitä raivausta.

Se mikä toimii on tämä: minä tiedän mihin kaappeihin en koske ikinä (vaatteet) ja mihin voin koskea (sälä, kama, roina eli esim. työkalut, johdot, tilpehööri). Otan jonkun romulaatikon, käyn sen nopeasti läpi. Kaikki mitä en tunnista laitan pussiin ja kysyn mieheltä "mitä nämä ovat? ovatko nämä roskia" ja yleensä suurin osa menee roskiin.

Teen siin jonkinlaisen esipesun roinalle.  Miehelle ei tuota vaikeuksia laittaa valmiiksi tutkitusta pienestä kasasta tavaraa roskiin. Näin siivoan esim. työkalulaatikoita säännöllisesti, koska mies myllää ne aina uudestaan. Hän on nopea, hakee tavaran, jättää sen muualle tai tunkee uutta tavaraa myllättyyn laatikkoon. Siedän sitä ainakin niin kauan kun sotku pysyy siellä laatikon SISÄLLÄ.

Hänellä on myös kummallinen tapa jättää vaikkapa sulakepakkauksen pahvi sinne laatikkoon. Siis tyhjä pahvikääre. Tai paristojen pakkas, muovia ja pahvia. Joskus jääkaapissa on esim. kääretortun muovikääre. Kääretorttu on syöty. Tämä on varmaan sitä iän ja pitkän suhteen tuomaa kärsivällisyyttä, etten poksahda näistä löydöistä. Siivoan niitä roskiin. Joskus saatan vähän puhista, tai hieman räjähtää.

Tämä nauratti, koska meillä asuu miehesi salattu veli. 😂😂😂 Meillä käy yhteisraivauksissa TASAN samalla tavalla ja myös nuo sulaketemput yms. ovat minun miehelläni ihan samat. Samaa ”esipesua” teen myöskin. Siedän näitä temppuja, koska uskoakseni minussa on omat raivostuttavat piirteeni. Ja koska mies kysyttäessä ”Minkä h-tin takia sinä teet tämmöistä, tämä on sivan älytöntä” vastaa ”En kyllä itsekään tajua, älytöntä.” 😁

sivan - aivan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vasta ymmärsin että Tori-säädöissä oli kyse ilmeisesti astioista? Jos ovat hyväkuntoisia ja asut kerrostalossa, vie ihmeessä rappuun "saa ottaa" -lapun kanssa. Olen saanut kaikki ylimääräiset astiani lähtemään nanosekunnissa tällä keinolla. Ihmiset hamstraa niitä mökeilleen ja kotoa juuri muuttaneille nuorille sukulaisille ym.  

Astioita kyllä, vaatteet ja kengät voin nakata vaatekierrätykseen. Harkitsen tuota saa ottaa -laatikkoa, nyt alkukuusta en kehtaa laittaa käytävälle mitään ylimääräistä mahdollisia muuttajia häiritsemään tosin.

Ei silloin siivouspäivänäkään tarvitse myydä. Täälläpäin moni vie laatikon puistoon eivätkä ole edes itse paikalla. Kunhan käyt hakemassa noutamattomat astiat niin kaikki ihan ok. Tuskin jää yhtään mitään ottamatta.

Kiva vinkki, en osannut ajatellakaan että noin voisi tehdä! :D Muuten voisin myydäkin tuolla perinteisellä kirppistavalla, mutta koronatilanne huolettaa vähän niin saa nähdä, että ehkä vien vain laatikon ja haen sitten myöhemmin pois ne mitä on jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hiljalleen tämänkin ketjun innoittamana raivannut kotoa kaikenlaista. Tällä viikolla lähetin vähän käytettyyn laatikollisen vaatetta ja asusteita. Kokeilen sitä palvelua, jossa joku toinen hoitaa myynnin - saa nähdä miten kauppa käy.

Nyt elokuussa aion raivata "minimalismi-pelin" avulla. Alun perin peli kai on toiminut niin, että kuun ensimmäisenä päivänä poistetaan 1 tavara toisena 2 jne. Mutta minä käänsin pelin toisin päin, tänään poistin kotoa 31 tavaraa, huomenna 30 jne.

31 kuulostaa hirmuiselta määrältä, mutta helposti löytyi: kortteja, jääkaapin oveen säilöttyjä lippuja ja lappuja, lapsen huoneesta ihmeellistä sälää (katsottiin nämä toki yhdessä). Huomenna sitten jatketaan sälän parissa.

Minäkin olen mielessäni miettinyt, että tuota peliä pitäisi pelata noin päin. Alussahan sitä löytää vaikka miten paljon raivattavaa, kun liian täyteen sullotuissa laatikoissa voi olla ihan silkkaa roskiskamaa.

Ja alussa into on yleensä suurin - tuntuu että itse nuupahtaisin pettymyksestä, kun oikein skarppina aloittaisin ja sitten päivän tehtävä olisikin YKSI poisto.

Itselläni on aika paljon tavaraa päässyt kertymään intensiivisien vauvavuosien aikana kylmään varastoon, ja olen pyrkinyt pelillistämään tavaroiden vähentämistä logistiikan kautta. Eli yritän aina kauppareissuille löytää mukaan kierrätettävää, ja mahdollisimman vähällä ajelulla saada asiat oikeisiin paikkoihin. Jos tarvitsen jotakin siltä puolelta kaupunkia, jossa Kontti sijaitsee, vien aina kassillisen tavaraa Konttiin. Jos ostan jotakin muuta kuin ruokaa ja hygieniatuotteita, teen vastaavan määrän poistoja kodista jo ennen kauppaan menoa. Kuulostaa hölmöltä näin selitettynä, mutta toimii mulla, ja auttaa myös hahmottamaan sitä kuinka tavaraa tulee taloon ja lähtee talosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei miehen kanssa toimi tuo, että esittäisin kysymyksiä ja mies pohtisi niitä. Molemmilla menee hermot ja raivaus päättyy siihen että heittelemme tavaroita, huudamme ja menemme murjottamaan eri puolille taloa. Sitten parin tunnin päästä tehdään jotain muuta sulassa sovussa - mutta ei sitä raivausta.

Se mikä toimii on tämä: minä tiedän mihin kaappeihin en koske ikinä (vaatteet) ja mihin voin koskea (sälä, kama, roina eli esim. työkalut, johdot, tilpehööri). Otan jonkun romulaatikon, käyn sen nopeasti läpi. Kaikki mitä en tunnista laitan pussiin ja kysyn mieheltä "mitä nämä ovat? ovatko nämä roskia" ja yleensä suurin osa menee roskiin.

Teen siin jonkinlaisen esipesun roinalle.  Miehelle ei tuota vaikeuksia laittaa valmiiksi tutkitusta pienestä kasasta tavaraa roskiin. Näin siivoan esim. työkalulaatikoita säännöllisesti, koska mies myllää ne aina uudestaan. Hän on nopea, hakee tavaran, jättää sen muualle tai tunkee uutta tavaraa myllättyyn laatikkoon. Siedän sitä ainakin niin kauan kun sotku pysyy siellä laatikon SISÄLLÄ.

Hänellä on myös kummallinen tapa jättää vaikkapa sulakepakkauksen pahvi sinne laatikkoon. Siis tyhjä pahvikääre. Tai paristojen pakkas, muovia ja pahvia. Joskus jääkaapissa on esim. kääretortun muovikääre. Kääretorttu on syöty. Tämä on varmaan sitä iän ja pitkän suhteen tuomaa kärsivällisyyttä, etten poksahda näistä löydöistä. Siivoan niitä roskiin. Joskus saatan vähän puhista, tai hieman räjähtää.

Tämä nauratti, koska meillä asuu miehesi salattu veli. 😂😂😂 Meillä käy yhteisraivauksissa TASAN samalla tavalla ja myös nuo sulaketemput yms. ovat minun miehelläni ihan samat. Samaa ”esipesua” teen myöskin. Siedän näitä temppuja, koska uskoakseni minussa on omat raivostuttavat piirteeni. Ja koska mies kysyttäessä ”Minkä h-tin takia sinä teet tämmöistä, tämä on sivan älytöntä” vastaa ”En kyllä itsekään tajua, älytöntä.” 😁

Tuo välinpitämättömyys on ihan yleinen miesten ominaisuus. Eivät ole koskaan olleet vastuussa kotitöistä eikä heitä niin kiinnosta, millaista kotona on, koska joku muuhan sitä kotia hoitaa :)

Sain viikonlopun aikana vietyä pois kassillisen tavaraa, sellaista joka on luuhannut nurkissa pidemmän aikaa. Tuo kyllä hyvän fiiliksen kun saa sellaiset pois.

Täällä olikin juuri linkki erään ammattijärjestäjän blogiin. Hän käynnistää huomenna raivauskarkelot ja juurikin noin päin, että aloitetaan 30 tavaralla ja seuraavana päivänä vaan 29. Aiemmin se on ollut toisin päin, mutta se sopii ehkä paremmin aloittelijoille, joiden on vaikea päästä alkuun? Tosin hirveän hidas eteneminen turhauttaisi ainakin minua, toi käännetty järjestys sopisi varmasti mullekin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei miehen kanssa toimi tuo, että esittäisin kysymyksiä ja mies pohtisi niitä. Molemmilla menee hermot ja raivaus päättyy siihen että heittelemme tavaroita, huudamme ja menemme murjottamaan eri puolille taloa. Sitten parin tunnin päästä tehdään jotain muuta sulassa sovussa - mutta ei sitä raivausta.

Se mikä toimii on tämä: minä tiedän mihin kaappeihin en koske ikinä (vaatteet) ja mihin voin koskea (sälä, kama, roina eli esim. työkalut, johdot, tilpehööri). Otan jonkun romulaatikon, käyn sen nopeasti läpi. Kaikki mitä en tunnista laitan pussiin ja kysyn mieheltä "mitä nämä ovat? ovatko nämä roskia" ja yleensä suurin osa menee roskiin.

Teen siin jonkinlaisen esipesun roinalle.  Miehelle ei tuota vaikeuksia laittaa valmiiksi tutkitusta pienestä kasasta tavaraa roskiin. Näin siivoan esim. työkalulaatikoita säännöllisesti, koska mies myllää ne aina uudestaan. Hän on nopea, hakee tavaran, jättää sen muualle tai tunkee uutta tavaraa myllättyyn laatikkoon. Siedän sitä ainakin niin kauan kun sotku pysyy siellä laatikon SISÄLLÄ.

Hänellä on myös kummallinen tapa jättää vaikkapa sulakepakkauksen pahvi sinne laatikkoon. Siis tyhjä pahvikääre. Tai paristojen pakkas, muovia ja pahvia. Joskus jääkaapissa on esim. kääretortun muovikääre. Kääretorttu on syöty. Tämä on varmaan sitä iän ja pitkän suhteen tuomaa kärsivällisyyttä, etten poksahda näistä löydöistä. Siivoan niitä roskiin. Joskus saatan vähän puhista, tai hieman räjähtää.

Tämä nauratti, koska meillä asuu miehesi salattu veli. 😂😂😂 Meillä käy yhteisraivauksissa TASAN samalla tavalla ja myös nuo sulaketemput yms. ovat minun miehelläni ihan samat. Samaa ”esipesua” teen myöskin. Siedän näitä temppuja, koska uskoakseni minussa on omat raivostuttavat piirteeni. Ja koska mies kysyttäessä ”Minkä h-tin takia sinä teet tämmöistä, tämä on sivan älytöntä” vastaa ”En kyllä itsekään tajua, älytöntä.” 😁

Tuo välinpitämättömyys on ihan yleinen miesten ominaisuus. Eivät ole koskaan olleet vastuussa kotitöistä eikä heitä niin kiinnosta, millaista kotona on, koska joku muuhan sitä kotia hoitaa :)

Minä en yleensä usko mihinkään ”miehet Marsista”-juttuihin, mutta tässä tavara-asiassa ajattelisin että tämä liittyy kivikauden työnjakoon. Miehet ovat metsästäneet mammutteja, naiset keräilleet. Toisten on pitänyt jaksaa puurtaa pakkomielteisesti yhtä asiaa, toisten erottaa tarkasti myrkkymarjat, -juuret ja -sienet.

Modernissa työnjaossa mieheni kokkaa ja imuroi ihan siinä missä minäkin, muttei silti näe pahviroskaa keittiön tasoilla. Ja vaikka hän olisi ostanut lasten syysvaatteet, ei hän silti saa kolmelle lapselle oikeita vaatteita päälle. Minä taas löydän pyydetyn lempipaidan pinosta yhtä erehtymättä kuin kanttarellin keltaisten lehtien joukosta.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Täällä olikin juuri linkki erään ammattijärjestäjän blogiin. Hän käynnistää huomenna raivauskarkelot ja juurikin noin päin, että aloitetaan 30 tavaralla ja seuraavana päivänä vaan 29. Aiemmin se on ollut toisin päin, mutta se sopii ehkä paremmin aloittelijoille, joiden on vaikea päästä alkuun? Tosin hirveän hidas eteneminen turhauttaisi ainakin minua, toi käännetty järjestys sopisi varmasti mullekin paremmin.

Käännetty järjestys toimii sellaiselle, joka innostuu asioista ja into voi lopahtaa. Monella raivaajalla on suoranaista roskaa, eli riittää melkein kun ottaa roskapussin käteen ja tekee 30 ekaa poistoa. Ja jos edellisenä päivänä sai 30 poistoa niin tänään niitä tarvitsee tehdä vähemmän. Olen ajatellut, että tuo alkuperäinen sopii sellaiselle, jolle on ihan tuskaa hävittää mitään.

Kaipaisin vinkkejä vauvaperheen tavarakaaoksen ennaltaehkäisyyn. Meille on syntymässä syksyllä esikoinen ja pelkään, että lapset myötä myös koti alkaa pursuta tavaroita. Olen pyrkinyt minimoimaan ostokset - tällä hetkellä on hankittu vaunut, turvakaukalo, hoitoalusta, äitiyspakkaus ja hieman vaippoja.

Miten kannattaa toimia, ettei edes joudu siihen tilanteeseen, jossa äkkiä huomaa, että tavaraa on älyttömästi ja ettei se mahdu mihinkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei miehen kanssa toimi tuo, että esittäisin kysymyksiä ja mies pohtisi niitä. Molemmilla menee hermot ja raivaus päättyy siihen että heittelemme tavaroita, huudamme ja menemme murjottamaan eri puolille taloa. Sitten parin tunnin päästä tehdään jotain muuta sulassa sovussa - mutta ei sitä raivausta.

Se mikä toimii on tämä: minä tiedän mihin kaappeihin en koske ikinä (vaatteet) ja mihin voin koskea (sälä, kama, roina eli esim. työkalut, johdot, tilpehööri). Otan jonkun romulaatikon, käyn sen nopeasti läpi. Kaikki mitä en tunnista laitan pussiin ja kysyn mieheltä "mitä nämä ovat? ovatko nämä roskia" ja yleensä suurin osa menee roskiin.

Teen siin jonkinlaisen esipesun roinalle.  Miehelle ei tuota vaikeuksia laittaa valmiiksi tutkitusta pienestä kasasta tavaraa roskiin. Näin siivoan esim. työkalulaatikoita säännöllisesti, koska mies myllää ne aina uudestaan. Hän on nopea, hakee tavaran, jättää sen muualle tai tunkee uutta tavaraa myllättyyn laatikkoon. Siedän sitä ainakin niin kauan kun sotku pysyy siellä laatikon SISÄLLÄ.

Hänellä on myös kummallinen tapa jättää vaikkapa sulakepakkauksen pahvi sinne laatikkoon. Siis tyhjä pahvikääre. Tai paristojen pakkas, muovia ja pahvia. Joskus jääkaapissa on esim. kääretortun muovikääre. Kääretorttu on syöty. Tämä on varmaan sitä iän ja pitkän suhteen tuomaa kärsivällisyyttä, etten poksahda näistä löydöistä. Siivoan niitä roskiin. Joskus saatan vähän puhista, tai hieman räjähtää.

Tämä nauratti, koska meillä asuu miehesi salattu veli. 😂😂😂 Meillä käy yhteisraivauksissa TASAN samalla tavalla ja myös nuo sulaketemput yms. ovat minun miehelläni ihan samat. Samaa ”esipesua” teen myöskin. Siedän näitä temppuja, koska uskoakseni minussa on omat raivostuttavat piirteeni. Ja koska mies kysyttäessä ”Minkä h-tin takia sinä teet tämmöistä, tämä on sivan älytöntä” vastaa ”En kyllä itsekään tajua, älytöntä.” 😁

Tuo välinpitämättömyys on ihan yleinen miesten ominaisuus. Eivät ole koskaan olleet vastuussa kotitöistä eikä heitä niin kiinnosta, millaista kotona on, koska joku muuhan sitä kotia hoitaa :)

Minä en yleensä usko mihinkään ”miehet Marsista”-juttuihin, mutta tässä tavara-asiassa ajattelisin että tämä liittyy kivikauden työnjakoon. Miehet ovat metsästäneet mammutteja, naiset keräilleet. Toisten on pitänyt jaksaa puurtaa pakkomielteisesti yhtä asiaa, toisten erottaa tarkasti myrkkymarjat, -juuret ja -sienet.

Modernissa työnjaossa mieheni kokkaa ja imuroi ihan siinä missä minäkin, muttei silti näe pahviroskaa keittiön tasoilla. Ja vaikka hän olisi ostanut lasten syysvaatteet, ei hän silti saa kolmelle lapselle oikeita vaatteita päälle. Minä taas löydän pyydetyn lempipaidan pinosta yhtä erehtymättä kuin kanttarellin keltaisten lehtien joukosta.

-eri.

Kyllä kyseessä on ihan miesten laiskuus ja välinpitämättömyys. Vai luuletko ettei miesten tarvinnut kivikaudella osata tunnistaa myrkkymarjoja ja erottaa ruokaa pensaikosta? Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin vinkkejä vauvaperheen tavarakaaoksen ennaltaehkäisyyn. Meille on syntymässä syksyllä esikoinen ja pelkään, että lapset myötä myös koti alkaa pursuta tavaroita. Olen pyrkinyt minimoimaan ostokset - tällä hetkellä on hankittu vaunut, turvakaukalo, hoitoalusta, äitiyspakkaus ja hieman vaippoja.

Miten kannattaa toimia, ettei edes joudu siihen tilanteeseen, jossa äkkiä huomaa, että tavaraa on älyttömästi ja ettei se mahdu mihinkään?

Paikka kaikelle ja kaikki paikalleen.

Jos asutte lähellä kauppaa, kaikkea ei kannata ostaa varastoon. Esim. tuttipulloja voi käydä hakemassa jos niitä tarvitsee. Ei tarvitse ostaa varastoon tusinaa pulloa odottamaan. Selvität vaan etukäteen netistä mikä on paras tuttipullomalli - tai rintapumppu.

Jos joku asia ei toimi teillä, pistä heti kiertoon. Erityisesti vauvanvaatteet. Säästä mahdolliselle seuraavalle VAIN sellaiset vaatteet, mitä oikeasti käytit. Mä pistin esikoisen jäljiltä kiertoon kaikki paidat ja kietaisupaidat, melkein kaikki sukat, lähes kaikki potkuhousut jne. Pistin ne pakettiin nettiin ja tunsin oloni vähän katalaksi, kaikkihan oli sellaista, mitä en itse käyttäisi. Paketin osti onneksi toista odottava mamma ja pisti kiitosviestin, että kaikki oli ehjää ja puhdasta (no kai nyt...) ja että kaikki tulevat käyttöön. Huh!

Ei tästä varmaan kannata tehdä sukupuolikysymystä. Monet miehet ovat tarkkoja ja siistejä, täällä vain on enemmän naisia kirjoittamassa joten ongelmatkin korostuvat. Olen itse sottapytty joka on seurustellut siistien miesten kanssa, jotka ovat menettäneet hermonsa kun en näe roskia tasoilla ja kerään romua nurkkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin vinkkejä vauvaperheen tavarakaaoksen ennaltaehkäisyyn. Meille on syntymässä syksyllä esikoinen ja pelkään, että lapset myötä myös koti alkaa pursuta tavaroita. Olen pyrkinyt minimoimaan ostokset - tällä hetkellä on hankittu vaunut, turvakaukalo, hoitoalusta, äitiyspakkaus ja hieman vaippoja.

Miten kannattaa toimia, ettei edes joudu siihen tilanteeseen, jossa äkkiä huomaa, että tavaraa on älyttömästi ja ettei se mahdu mihinkään?

Vauva tarvitsee OIKEASTI tosi vähän yhtään mitään. Ei tarvitse olla kahta keinua ja kahdeksaa leikkimattoa. Tavaraa maailmasta löytyy, tutustu lapseen ja katso miten teidän arki lähtee rullaamaan, osta sitä mukaa tavaroita, kun oikeasti tulee tarve.

Meillä esim itkuhälytin oli korvaamaton, kun vauva nukkui pihalla, mutta kaverilla täysin turha, kun lapsen kuuli siitä viereistä huoneesta.

Ja ne halvatun vaatteet! Älä osta joka kokoa 55 kpl. Vähemmällä pärjää ja helpompi päästä eroon, kun niitä ei tursua joka puolelta.

Onnea vauvasta!!

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin vinkkejä vauvaperheen tavarakaaoksen ennaltaehkäisyyn. Meille on syntymässä syksyllä esikoinen ja pelkään, että lapset myötä myös koti alkaa pursuta tavaroita. Olen pyrkinyt minimoimaan ostokset - tällä hetkellä on hankittu vaunut, turvakaukalo, hoitoalusta, äitiyspakkaus ja hieman vaippoja.

Miten kannattaa toimia, ettei edes joudu siihen tilanteeseen, jossa äkkiä huomaa, että tavaraa on älyttömästi ja ettei se mahdu mihinkään?

Järkevä systeemi sinulla! Moni muka tarpeellisena hehkutettu vauvatarvike ei ole lainkaan välttämättön. Esimerkiksi hoitopöytä oli meillä isokokoinen turhake, jolle ei ollut käyttöä kuin hyvin lyhyen ajan. Lisäisin hankintalistaasi vain oman ammeen vauvalle - sellaisen, jossa ei pestä mitään muuta. Vastasyntyneelle voisi olla myös valmiina joitakin vaatteita pienessä koossa (62), sillä vauvasta tulee sotkua yllättävän paljon. Isompia kokoja kannattaa hankkia enemmän vasta kun tiedät, mitkä toimivat teillä. Esimerkiksi kietaisuvaatteita toiset rakastavat, toiset inhoavat. Tämän näkee vasta käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin vinkkejä vauvaperheen tavarakaaoksen ennaltaehkäisyyn. Meille on syntymässä syksyllä esikoinen ja pelkään, että lapset myötä myös koti alkaa pursuta tavaroita. Olen pyrkinyt minimoimaan ostokset - tällä hetkellä on hankittu vaunut, turvakaukalo, hoitoalusta, äitiyspakkaus ja hieman vaippoja.

Miten kannattaa toimia, ettei edes joudu siihen tilanteeseen, jossa äkkiä huomaa, että tavaraa on älyttömästi ja ettei se mahdu mihinkään?

Hommaa vasta kun näyttää että tarvitsee. Meillä 5kk vauva ei ole ollut kertaakaan sitterissä eikä ole kaivattukaan. 2 tuttipulloa vaan tarvittu, toki yhdelläkin ois pärjänny yms. Sit uskalla sanoa ei. Meillekin on jos jonkinlaista tarjottu ja kaikesta ei ole osattu kieltäytyä niin nyt meillä on hillittömän iso koliikkikeinutin jossa vauva ei kertaakaan ole ollut. Pitäis se saada pois.

Vaatteitakaan ei kannata hamstara hulluna. Meillä vauva saattaa hiihdellä 2vrk samassa yövaatteessa kun ei puklaile tai muutenkaan sotke. Sit jos teidän vauva sotkee niin sit voi hakea lisää vaatetta.

Hyvä muistisääntö on, että kaikkea saa helposti ja nopeasti hommattua jos jostain syystä tarvii.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin vinkkejä vauvaperheen tavarakaaoksen ennaltaehkäisyyn. Meille on syntymässä syksyllä esikoinen ja pelkään, että lapset myötä myös koti alkaa pursuta tavaroita. Olen pyrkinyt minimoimaan ostokset - tällä hetkellä on hankittu vaunut, turvakaukalo, hoitoalusta, äitiyspakkaus ja hieman vaippoja.

Miten kannattaa toimia, ettei edes joudu siihen tilanteeseen, jossa äkkiä huomaa, että tavaraa on älyttömästi ja ettei se mahdu mihinkään?

Älä osta mitään, ennen kuin on tarve. Tuttipulloja varmaan tarvitsee, mutta kaikkea tulee lahjaksi, jos on muutamakin läheinen.

Muista, että tavaroista voi kieltäytyä.

Laita kaikki liian turha heti pois, ota vaikka laatikko vaatekaapin alahyllylle johon laitat liian pieniä ja muuten turhia. Sitten kun laatikko on täynnä, päätät haluatko säästää mahdollisesti tuleville lapsille (laita lappu esim. 0-6kk ja vie kellariin) vai laitatko pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin vinkkejä vauvaperheen tavarakaaoksen ennaltaehkäisyyn. Meille on syntymässä syksyllä esikoinen ja pelkään, että lapset myötä myös koti alkaa pursuta tavaroita. Olen pyrkinyt minimoimaan ostokset - tällä hetkellä on hankittu vaunut, turvakaukalo, hoitoalusta, äitiyspakkaus ja hieman vaippoja.

Miten kannattaa toimia, ettei edes joudu siihen tilanteeseen, jossa äkkiä huomaa, että tavaraa on älyttömästi ja ettei se mahdu mihinkään?

Hommaa vasta kun näyttää että tarvitsee. Meillä 5kk vauva ei ole ollut kertaakaan sitterissä eikä ole kaivattukaan. 2 tuttipulloa vaan tarvittu, toki yhdelläkin ois pärjänny yms. Sit uskalla sanoa ei. Meillekin on jos jonkinlaista tarjottu ja kaikesta ei ole osattu kieltäytyä niin nyt meillä on hillittömän iso koliikkikeinutin jossa vauva ei kertaakaan ole ollut. Pitäis se saada pois.

Vaatteitakaan ei kannata hamstara hulluna. Meillä vauva saattaa hiihdellä 2vrk samassa yövaatteessa kun ei puklaile tai muutenkaan sotke. Sit jos teidän vauva sotkee niin sit voi hakea lisää vaatetta.

Hyvä muistisääntö on, että kaikkea saa helposti ja nopeasti hommattua jos jostain syystä tarvii.

Meilläkin on hillittömän suuri koliikkikeinutin kaikilla mahdollisilla toiminnoilla. Sitteri löytyi monen eri bloggaajan "must have " llistalta. Minä typerä sain lahjakortin lastentarvike-liikkeeseen suurella summalla ja tuumasin, että nyt ostetaan kunnon sitteri eikä pihistellä.

Vauva on ollut siinä varmaan 5 kertaa. Nyt hän on siihen liian iso. Paremmin hän viihtyi äitiyspakkaus laatikossa ja lattialla, jos sylistä piti laskea.

Joku siinä oli- kun oli tulossa se pieni ja tärkein asia, niin sille halusi hienon härpäkkeen. Kunpa olisin ostanut vasta kun tarvii, mutta en malttanut. Odotusaika oli pitkä ja halusi tehdä jotain konkreettista. Nyt kirjoittaisin vaikka mieluummin vauvalle kirjeen kuin ostaisin hänelle tavaran. Sen ei tarvitsisi olla edes jotain, mitä hän joskus lukisi, mutta siihen olisi tullut purettua sitä innostusta ja halua tehdä jotain.

Paljon vauvan tarvikkeita (hyviä ja tarpeellista) on saatu naapureilta. On tuntunut kivalta ja yhteisölliseltä ja laitetaan hyvä kiertämään. Taloyhtiön face ryhmässä tai suoraan kysymällä menee kiertoon. Täällä on paljon lapsiperheitä. Paljon parempia kokemuksia minulla on naapureista, kuin alueen roskalava ryhmästä tai torista, jossa on niitä turhauttavia vänkääjiä. "Av yv kysyn kissaltani ja otan sun 1€ paidan jos tuot sen metrolla Kamppiin tiistaina klo 13:33"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin vinkkejä vauvaperheen tavarakaaoksen ennaltaehkäisyyn. Meille on syntymässä syksyllä esikoinen ja pelkään, että lapset myötä myös koti alkaa pursuta tavaroita. Olen pyrkinyt minimoimaan ostokset - tällä hetkellä on hankittu vaunut, turvakaukalo, hoitoalusta, äitiyspakkaus ja hieman vaippoja.

Miten kannattaa toimia, ettei edes joudu siihen tilanteeseen, jossa äkkiä huomaa, että tavaraa on älyttömästi ja ettei se mahdu mihinkään?

Hommaa vasta kun näyttää että tarvitsee. Meillä 5kk vauva ei ole ollut kertaakaan sitterissä eikä ole kaivattukaan. 2 tuttipulloa vaan tarvittu, toki yhdelläkin ois pärjänny yms. Sit uskalla sanoa ei. Meillekin on jos jonkinlaista tarjottu ja kaikesta ei ole osattu kieltäytyä niin nyt meillä on hillittömän iso koliikkikeinutin jossa vauva ei kertaakaan ole ollut. Pitäis se saada pois.

Vaatteitakaan ei kannata hamstara hulluna. Meillä vauva saattaa hiihdellä 2vrk samassa yövaatteessa kun ei puklaile tai muutenkaan sotke. Sit jos teidän vauva sotkee niin sit voi hakea lisää vaatetta.

Hyvä muistisääntö on, että kaikkea saa helposti ja nopeasti hommattua jos jostain syystä tarvii.

Meilläkin on hillittömän suuri koliikkikeinutin kaikilla mahdollisilla toiminnoilla. Sitteri löytyi monen eri bloggaajan "must have " llistalta. Minä typerä sain lahjakortin lastentarvike-liikkeeseen suurella summalla ja tuumasin, että nyt ostetaan kunnon sitteri eikä pihistellä.

Vauva on ollut siinä varmaan 5 kertaa. Nyt hän on siihen liian iso. Paremmin hän viihtyi äitiyspakkaus laatikossa ja lattialla, jos sylistä piti laskea.

Joku siinä oli- kun oli tulossa se pieni ja tärkein asia, niin sille halusi hienon härpäkkeen. Kunpa olisin ostanut vasta kun tarvii, mutta en malttanut. Odotusaika oli pitkä ja halusi tehdä jotain konkreettista. Nyt kirjoittaisin vaikka mieluummin vauvalle kirjeen kuin ostaisin hänelle tavaran. Sen ei tarvitsisi olla edes jotain, mitä hän joskus lukisi, mutta siihen olisi tullut purettua sitä innostusta ja halua tehdä jotain.

Paljon vauvan tarvikkeita (hyviä ja tarpeellista) on saatu naapureilta. On tuntunut kivalta ja yhteisölliseltä ja laitetaan hyvä kiertämään. Taloyhtiön face ryhmässä tai suoraan kysymällä menee kiertoon. Täällä on paljon lapsiperheitä. Paljon parempia kokemuksia minulla on naapureista, kuin alueen roskalava ryhmästä tai torista, jossa on niitä turhauttavia vänkääjiä. "Av yv kysyn kissaltani ja otan sun 1€ paidan jos tuot sen metrolla Kamppiin tiistaina klo 13:33"

Kiitos! Ihan älyttömän hyviä vinkkejä kaikilla! Olen yrittänyt itselleni tolkuttaa, että asun kaupungissa, josta saa hyvinkin lyhyellä varoajalla ostettua tarvikkeita (esim. rintapumppu) jos niille tulee tarve.

Tuntuu siltä, että hyvää tarkoittaville vanhemmille voidaan myydä ihan mitä vaan "älyttömän tarpeellista", ja tavaraa kertyy... Ja on tosiaan tärkeää muistaa, että se, mikä on elintärkeää toiselle on, lähes turhaan toiselle. Vauvat on erilaisia.

Ehkä onnistun äitinäkin pitämään kiinni minimalismista. Raskausvaatteissa se ainakin on onnistunut - viisi vaatekappaletta hankin ja niillä (+ muutama jo entuudestaan olemassa oleva löysä mekko) olen sitkutellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin vinkkejä vauvaperheen tavarakaaoksen ennaltaehkäisyyn. Meille on syntymässä syksyllä esikoinen ja pelkään, että lapset myötä myös koti alkaa pursuta tavaroita. Olen pyrkinyt minimoimaan ostokset - tällä hetkellä on hankittu vaunut, turvakaukalo, hoitoalusta, äitiyspakkaus ja hieman vaippoja.

Miten kannattaa toimia, ettei edes joudu siihen tilanteeseen, jossa äkkiä huomaa, että tavaraa on älyttömästi ja ettei se mahdu mihinkään?

Hommaa vasta kun näyttää että tarvitsee. Meillä 5kk vauva ei ole ollut kertaakaan sitterissä eikä ole kaivattukaan. 2 tuttipulloa vaan tarvittu, toki yhdelläkin ois pärjänny yms. Sit uskalla sanoa ei. Meillekin on jos jonkinlaista tarjottu ja kaikesta ei ole osattu kieltäytyä niin nyt meillä on hillittömän iso koliikkikeinutin jossa vauva ei kertaakaan ole ollut. Pitäis se saada pois.

Vaatteitakaan ei kannata hamstara hulluna. Meillä vauva saattaa hiihdellä 2vrk samassa yövaatteessa kun ei puklaile tai muutenkaan sotke. Sit jos teidän vauva sotkee niin sit voi hakea lisää vaatetta.

Hyvä muistisääntö on, että kaikkea saa helposti ja nopeasti hommattua jos jostain syystä tarvii.

Meilläkin on hillittömän suuri koliikkikeinutin kaikilla mahdollisilla toiminnoilla. Sitteri löytyi monen eri bloggaajan "must have " llistalta. Minä typerä sain lahjakortin lastentarvike-liikkeeseen suurella summalla ja tuumasin, että nyt ostetaan kunnon sitteri eikä pihistellä.

Vauva on ollut siinä varmaan 5 kertaa. Nyt hän on siihen liian iso. Paremmin hän viihtyi äitiyspakkaus laatikossa ja lattialla, jos sylistä piti laskea.

Joku siinä oli- kun oli tulossa se pieni ja tärkein asia, niin sille halusi hienon härpäkkeen. Kunpa olisin ostanut vasta kun tarvii, mutta en malttanut. Odotusaika oli pitkä ja halusi tehdä jotain konkreettista. Nyt kirjoittaisin vaikka mieluummin vauvalle kirjeen kuin ostaisin hänelle tavaran. Sen ei tarvitsisi olla edes jotain, mitä hän joskus lukisi, mutta siihen olisi tullut purettua sitä innostusta ja halua tehdä jotain.

Paljon vauvan tarvikkeita (hyviä ja tarpeellista) on saatu naapureilta. On tuntunut kivalta ja yhteisölliseltä ja laitetaan hyvä kiertämään. Taloyhtiön face ryhmässä tai suoraan kysymällä menee kiertoon. Täällä on paljon lapsiperheitä. Paljon parempia kokemuksia minulla on naapureista, kuin alueen roskalava ryhmästä tai torista, jossa on niitä turhauttavia vänkääjiä. "Av yv kysyn kissaltani ja otan sun 1€ paidan jos tuot sen metrolla Kamppiin tiistaina klo 13:33"

Kiitos! Ihan älyttömän hyviä vinkkejä kaikilla! Olen yrittänyt itselleni tolkuttaa, että asun kaupungissa, josta saa hyvinkin lyhyellä varoajalla ostettua tarvikkeita (esim. rintapumppu) jos niille tulee tarve.

Tuntuu siltä, että hyvää tarkoittaville vanhemmille voidaan myydä ihan mitä vaan "älyttömän tarpeellista", ja tavaraa kertyy... Ja on tosiaan tärkeää muistaa, että se, mikä on elintärkeää toiselle on, lähes turhaan toiselle. Vauvat on erilaisia.

Ehkä onnistun äitinäkin pitämään kiinni minimalismista. Raskausvaatteissa se ainakin on onnistunut - viisi vaatekappaletta hankin ja niillä (+ muutama jo entuudestaan olemassa oleva löysä mekko) olen sitkutellut.

Tuleville vanhemmille ja erityisesti hormonihuuruisille äideille markkinoidaan kaikenlaista nippeliä, nappelia ja päristintä ties millä kikoilla ihan vaan koska helpot markkinat. Koska siis lapsihan ei kehity kunnolla ilman tätä erittäin kallista heiluvaa, laulavaa, välkkyvää, tärisevää hilavitkutinta vaan siitä tulee vajaa-älyinen itkupelle. Niin ja tietysti se tarvii monta lisäosaa siihen ja monta muutakin juttua Näin siis kärjistettynä.

Leikkimatto (viihdytykseen että voi vaikka äkkiä syödä ja muuten vaan kivaksi laskupaikaksi lattialle), paikka nukkumiseen ja muutamia vaatteita. Loput voi hommata sit jos näyttää siltä. Varsinkin kun kaupungissa kerran asut niin sieltä kyllä saa! Vaatteissa muuten semmonen vinkki että kaikenlaiset paidat ja mekot on todella epäkäytännöllisiä, niitä ei kannata ostaa.