Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20675)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yli vuoden lomautettuna. Tänä aikana olen mm lähettänyt 2 isoa kuormaa vaatteita vähänkäytettyyn.
Vappuna kävin kellarin läpi ja viikolla koko kodin.
Löysin 2 ikean kassillista tarpeetonta.
Tässä kaikki.Jonkin verran on marimekkoa, iittalaa, kalevala koruja myynnissä. Muut halpaa 0,20 - 2 e kpl tavaraa, jotka yritän myydä kesällä kirppiksellä.
Koti on lähes rojuvapaa.
Eikö sulla pitänyt olla tyyliin sata banaanilaatikkoa kellarissa roinaa? Ja siivouspäivänä aioit myydä?
Varmaan joskus on ollut.
Nyt on jäljellä enää muistaakseen 15 Ikean muuttolaatikollista. Vaihdoin merkkiä, kun sain Ikeat alueen ryhmästä.
Siivouspäivästä ei ole tietoakaan. Sivuilla on viime syksyinen päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen tätä ketjua yrittäessäni saada siivousinspiraatiota, mutta kun te kaikki olette tällaisia "muistoilla ja tunnearvolla ei ole mitään väliä. Kyllä imuri ja paistinpannu sentään on jotain", niin en tule kuin surulliseksi :/[/quote]
Kyllähän muistoilla toki on merkitystä, mutta kyse on siitä KUINKA PALJON muistoja on riittävästi, ja mikä on liikaa. Sananparressa sanotaan, että tolkku on oltava kerjätessäkin...
Minimalisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se on se pohjimmainen seikka, mitä tavaroissa ahdistaa?
Itselläni ainakin se, että jokainen esine / asia elämässä vaatii minulta jonkinlaista energiaa. Ymmärrän, että tämä voi kuulostaa tyhmältä, mutta kun elämä on monilta muilta osin kuormittavaa, en kaipaa ylimääräistä kuormaa.
Jotkin esineet / asiat vaativat "huoltoa", esim. kasveja pitää kastella / vaihtaa multaa, elektroniikkaa tarvitsee ladata ja päivittää ja koristetyynyjen päällisiä pestä ainakin silloin tällöin. Toiset esineet vaativat energiaa ihan vaan sellaisinaan olemalla esim. siivotessa, kun pitää siirrellä / nostella esineitä vaikkapa pölyjä pyyhkiessä.
Tietysti jotkin esineet antavat minulle käyttöarvonsa tai tunnearvonsa myötä niin paljon, että "annan anteeksi" tämän energian/vaivannäön, jota ne minulta vaativat (esim. puhelinta tarvitsee ladata, mutta teen sen, koska puhelin antaa minulle käyttöarvoa).
Jotkin esineet kuluttavat myös henkisesti, esim. lahjaksi saadut tavarat, joista et pidä, mutta joita koet velvollisuudeksesi pitää esillä.
Kun on valmis luopumaan itselleen energiasyöpöiksi ymmärtämistään esineistä / asioista / yhteiskunnan vaatimuksista / ajankäyttötavoista (jopa ihmisistä), vapauttaa elämäänsä tilaa asioille, joista oikeasti nauttii. Esimerkiksi meidän perheemme muutti asutusalueelta 0,1 hehtaarin tontilta 160 neliön talosta peltojen keskelle 4 hehtaarin tontille 120 neliön taloon. Sisällä turhien neliöiden siivoamisen sijaan vietämme nyt kaikki aikaa pihalla :)
Tavallaan ymmärrän tämänkin kyllä, vaikka olen paremminkin hamstraaja, tai ainakin saan kokoelmistani mielihyvää, eikä minua hirveästi haittaa, vaikka talo on tavaraa täynnä. Joku muu varmaan ahdistuisi.
Toisaalta sinkkumiehenä en joudu ottamaan stressiä siitä, miltä joku jonkun toisen mielestä näyttää tai kuinka "pitäisi olla". Jos se ei haittaa minua, se riittää. Kestän sekaisuutta / keskeneräisyyttä / erilaisia projekteja.
Mutta en minä osta mitään uutta ja turhaa vehjettä, vaan kerään vanhoja, jo jonkun toisen ostamia tavaroita. Niitä, joita te heitätte kaatopaikalle tai myytte kirppareilla pois :) Minusta tavaroiden kautta hahmottaa historiaa, saa paljon lisää tietoa ja niiden tutkiminen ja kokoelmiksi kerääminen ja tavallaan kaiken aikaa järjestykseen PYRKIMINEN on tyydyttävää. Siihen järjestykseen on vaikea koskaan lopullisesti päästä, koska uutta tavaraa tulee koko ajan, mutta ainakin itselleni se järjestely on kuitenkin se pointti, ja sitä teen koko ajan. Ja ylimääräisiä myyn ja niillä rahoilla ostan lisää.
Myönnän kyllä olevani poikkeava, mutta talo, jossa ei ole lainkaan mitään "turhaa" tavaraa ja kaikki on vaakasuorassa ja ääriminimalistista, antaa mulle neuroottisen ja jotenkin kylmän fiiliksen. Tavara on minulle merkki siitä, että joku teki jotain joskus ja jollain lailla sitä pitäisi arvostaa ja siitä tietää. Ja monet tavarat ovat vieläpä kauniita. Eihän tietysti historia pelkästään tavaroissa ole kiinni, eikä kaikkea voi säilyttää, mutta jotenkin karulta tuntuu viskata koko historiansa hetken mielijohteesta roskiin.
No, ihmisiä on erilaisia.
Kiitos kaikille teille ihanille ketjuilijoille! Taas pääsin vähän lähemmäs tavoitetta ja se on NIIN tän ketjun ansiota.
En tiedä miksi, mutta jotenkin ärsyttää tällainen "tavaroiden karsiminen". Tai tiedänhän minä miksi: se on sitä sisustusintoilua ja kulutushysteriaa maskeerattuna "tavaroiden karsimiseksi". Vanhat pois, uutta tilalle! Vanhat pois taas, ja taas uutta tilalle! ad infinitum.[/quote]
EI, EI, EI!
Saattaahan joillakin tätä ketjua seuraavilla tuollainenkin syy palstalla vierailuun olla, mutta itselleni se on yksinkertaisesti se, että KUMPI KOTIANI HALLITSEE - TAVARA VAI MINÄ. Useat kommentoijat ovat käyttäneet kielikuvaa "on helpompi hengittää". Juuri niin. Tavara sitoo voimavaroja, siis henkisiä voimavaroja, enemmän kuin huomaammekaan. Tavaran vähyydellä, ja varsinkin jos ns. turhaa tavaraa on mahdollisimman vähän, on monia hyödyllisiä ja [ainakin] henkistä hvyinvointia edistäviä vaikutuksia. Ne huomaa ehkä vasta sitten kun on vähän päässyt irti pakkomielteisestä tavaran kahmimisesta ja varastoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavaran päällä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi, mutta jotenkin ärsyttää tällainen "tavaroiden karsiminen". Tai tiedänhän minä miksi: se on sitä sisustusintoilua ja kulutushysteriaa maskeerattuna "tavaroiden karsimiseksi". Vanhat pois, uutta tilalle! Vanhat pois taas, ja taas uutta tilalle! ad infinitum.
EI, EI, EI!
Saattaahan joillakin tätä ketjua seuraavilla tuollainenkin syy palstalla vierailuun olla, mutta itselleni se on yksinkertaisesti se, että KUMPI KOTIANI HALLITSEE - TAVARA VAI MINÄ. Useat kommentoijat ovat käyttäneet kielikuvaa "on helpompi hengittää". Juuri niin. Tavara sitoo voimavaroja, siis henkisiä voimavaroja, enemmän kuin huomaammekaan. Tavaran vähyydellä, ja varsinkin jos ns. turhaa tavaraa on mahdollisimman vähän, on monia hyödyllisiä ja [ainakin] henkistä hvyinvointia edistäviä vaikutuksia. Ne huomaa ehkä vasta sitten kun on vähän päässyt irti pakkomielteisestä tavaran kahmimisesta ja varastoinnista.
Joo, osalla karsiminen on toki tekosyy uuden ostamiselle, ja se on joskus perusteltua. Esim. ne opiskeluaikana hankitut parittomat astiat on tapana korvata yhtenäisellä astiastolla.
Jossain vaiheessa alkaa lähteä ulos täysin tarpeetonta tavaraa. Kirjoja, lehtiä, harrastusvälineitä, lasten pieneksi jääneitä vaatteita ja leluja, vanhoja koulukirjoja ja opiskelupapereita yms. joita ei korvata uusilla.
Vierailija kirjoitti:
Minimalisen estetiikan ihailija täällä! Yhtään ylimääräistä penniä ei ole mennyt estetiikan tavoitteluun. Elämäntilanteet kun ovat muuttuneet niin joskus on pitänyt ostaa uutta: lapsille. Silloin kun muutuimme pariskunnasta lapsiperheeksi niin hankimme kalusteita joista jostakin olemme hankkiutuneet eroon myöhemmin.
Pitää muistaa että moni "minimalisti" on ihan vaan trendishoppailija. Silloin sitä rahaa toki menee mutta esim jos multa on yksi vaatekaappi hävinnyt vuosien aikana kun se on tuntunut liialta niin eipä siinä kulutuskustannukset ole nousseet. Kaikki mun kalusteet, astiat jne on kallista muotoilua jne. hintavia ovat olleet mutta meillä kohta 20v eikä näillä näkymin uusia tarvitse hankkia pitkään aikaan. Olkkarissa sohva, nojatuoli, kahvipöytä ja ruokapöytä sekä kattovalaisin. Muutamia taidevalokuvia perheestä eri maissa seinillä. Seinät lähes kokonaan lasia.
En tajua tätä viestiä: onko siihen minimalismiin mennyt paljon rahaa vai? Ylimääräisiä pennejä ei ole mennyt estetiikan tavoitteluun mutta kaikki kalusteet ja astiat ovat kallista muotoilua. Ikeaa on hankittu ensin ja sitten designia tilalle. Mitään ei osteta mutta lapsille ostetaan uutta. Täynnä ristiriitoja. Mutta luulen ymmärtäneeni, että arvostatte kestäviä tavaroita, jotka myös miellyttävät silmää ja minimalisminne on syntynyt hiljanneen keskiluokkaistumisen myötä(?)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yli vuoden lomautettuna. Tänä aikana olen mm lähettänyt 2 isoa kuormaa vaatteita vähänkäytettyyn.
Vappuna kävin kellarin läpi ja viikolla koko kodin.
Löysin 2 ikean kassillista tarpeetonta.
Tässä kaikki.Jonkin verran on marimekkoa, iittalaa, kalevala koruja myynnissä. Muut halpaa 0,20 - 2 e kpl tavaraa, jotka yritän myydä kesällä kirppiksellä.
Koti on lähes rojuvapaa.
Eikö sulla pitänyt olla tyyliin sata banaanilaatikkoa kellarissa roinaa? Ja siivouspäivänä aioit myydä?
Varmaan joskus on ollut.
Nyt on jäljellä enää muistaakseen 15 Ikean muuttolaatikollista. Vaihdoin merkkiä, kun sain Ikeat alueen ryhmästä.Siivouspäivästä ei ole tietoakaan. Sivuilla on viime syksyinen päivä.
Facessa oli jo siivouspäivän päivämäärä. Lauantaina 28.8.2021.
Vierailija kirjoitti:
Tavaran päällä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi, mutta jotenkin ärsyttää tällainen "tavaroiden karsiminen". Tai tiedänhän minä miksi: se on sitä sisustusintoilua ja kulutushysteriaa maskeerattuna "tavaroiden karsimiseksi". Vanhat pois, uutta tilalle! Vanhat pois taas, ja taas uutta tilalle! ad infinitum.
EI, EI, EI!
Saattaahan joillakin tätä ketjua seuraavilla tuollainenkin syy palstalla vierailuun olla, mutta itselleni se on yksinkertaisesti se, että KUMPI KOTIANI HALLITSEE - TAVARA VAI MINÄ. Useat kommentoijat ovat käyttäneet kielikuvaa "on helpompi hengittää". Juuri niin. Tavara sitoo voimavaroja, siis henkisiä voimavaroja, enemmän kuin huomaammekaan. Tavaran vähyydellä, ja varsinkin jos ns. turhaa tavaraa on mahdollisimman vähän, on monia hyödyllisiä ja [ainakin] henkistä hvyinvointia edistäviä vaikutuksia. Ne huomaa ehkä vasta sitten kun on vähän päässyt irti pakkomielteisestä tavaran kahmimisesta ja varastoinnista.
Joo, osalla karsiminen on toki tekosyy uuden ostamiselle, ja se on joskus perusteltua. Esim. ne opiskeluaikana hankitut parittomat astiat on tapana korvata yhtenäisellä astiastolla.
Jossain vaiheessa alkaa lähteä ulos täysin tarpeetonta tavaraa. Kirjoja, lehtiä, harrastusvälineitä, lasten pieneksi jääneitä vaatteita ja leluja, vanhoja koulukirjoja ja opiskelupapereita yms. joita ei korvata uusilla.
Karsimisen ja uuden hankkimisen suhde ei ole ihan yksioikoinen. Harva (toivottavasti) tekee niin, että kippaa käyttökelpoista tavaraa roskikseen voidakseen hakea uutta kaupasta. Minä olen myynyt ja kierrättänyt viimeisen parin vuoden aikana paljon enemmän kuin olen hankkinut tilalle, ja uskaltaisin väittää, että kulutustottumukseni ovat muuttuneet kestävämpään suuntaan. Ostan vähemmän, mutta enemmän kotimaista tai Euroopassa tehtyä. Ostan myös enemmän käytettynä kuin aiemmin. Jos tarvitsen jotain, laitan Toriin hakuvahdin ja yleensä sieltä pian löytyy jokin sopiva.
Tietenkään käytetyn myyminen ja ostaminen ei ratkaise kaikkea, kun samalla uuden tuotanto kasvaa, mutta ymmärtänette pointin; on tosi hyvä, että tavara kiertää käytettynä, mutta riskinä on, että uuden ostaminen lisääntyy tai hankintoja harkitaan vähemmän, kun ajatellaan, että siitä pääsee eroon halutessaan. Minulle on käynyt niin, että oma maku on tarkentunut, kun olen käynyt läpi tavaroitani ja pohtinut, mitä haluan pitää ja miksi. Karsiminen on laittanut harkitsemaan uuden hankkimista, koska en halua täyttää kotiani taas uudestaan ja vaikka netissä onkin helppo myydä ja lahjoittaa tavaraa, on siinä kuitenkin aina oma vaivansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ainakin yksi joka ei ole hankkinut uutta myytyjen ja muuten kierrätettyjen tilalle. Tavara vähenee, tila lisääntyy kaapeissa ja huoneissa. Mitään itselleni tarpeellista en ole tähän mennessä laittanut eteenpäin. Eikä meillä ole vielä tyhjiä huoneita, vaan ihan normaalin näköistä. Siivoaminen on helpottunut ja samoin on parempi olla kun stressi vähenee koko ajan.
Tavoitteena on saada vähitellen kaikki itselleni tarpeeton pois. Mies pitää huolen omista tavaroitaan, niihin en puutu, eivätkä ne minua häiritse. Kun ylimääräistä ei enää ole, aikaa jää käytettäväksi tärkeimpiin asioihin.
En usko että kaikki ketjun seuraajat kierrättävät vain että pääsisivät ostamaan uutta. Tämä on sen verran kovaa hommaa, että moni varmasti muuttaa kulutustottumuksiaan järkevämpään suuntaan pysyvästi, että ei tarvitse enää ikinä ryhtyä tähän samaan rumbaan. Kun tämä on joskus ohi, niin aion juhlia sitä oikein kunnolla!
Tavarat kiertävät muutenkin, tuskin monellakaan on kaikki tavarat siitä hetkestä kun ensimmäiseen kotiin on muuttanut. Ei kaikki minimalistit ajattele ekologista näkökulmaa, eikä kaikki ekologisesti elävät ole minimalisteja. Minusta on hyvä, jos edes osa minimalistisen sisustuksen kannattajista alkaa ajattelemaan myös ekologisia vaikutuksia. Yhtä lailla on sallittua ajatella omaa ja perheen hyvinvointia ja hankkia uusia tavaroita, ettei oma koti ole masentava ja nuhjuinen.
Luonnollista poistumaa tulee ja silloin itselle uutta hankkiessa voi hommata itseä miellyttäviä.
Käyttötavarat kuluu ja rikkoontuu.
Tulee ero ja tarvitaan toinen setti kaikkea.
Kaverit eroavat ja annat heille jotain, jonka korvaat omaan makuun sopivammaksi.
Lapset muuttavat kotoa ja annat tavaroita heille.
Pitää löytää ne itselle tärkeät asiat ja panostaa niihin. Minulle koti on tärkeä ja siellä on myös uusia tavaroita. Mutta toisaalta en sitten matkustele, enkä omista autoa, niin luonto pelastuu niiltä osin omalla kohdalla. Toiselle taas koti on vain nukkumapaikka, niin eipä ne eri pari nuhjaantuneet pyyhkeet ja naarmuiset astiat elämää silloin haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavarat kiertävät muutenkin, tuskin monellakaan on kaikki tavarat siitä hetkestä kun ensimmäiseen kotiin on muuttanut. Ei kaikki minimalistit ajattele ekologista näkökulmaa, eikä kaikki ekologisesti elävät ole minimalisteja. Minusta on hyvä, jos edes osa minimalistisen sisustuksen kannattajista alkaa ajattelemaan myös ekologisia vaikutuksia. Yhtä lailla on sallittua ajatella omaa ja perheen hyvinvointia ja hankkia uusia tavaroita, ettei oma koti ole masentava ja nuhjuinen.
Luonnollista poistumaa tulee ja silloin itselle uutta hankkiessa voi hommata itseä miellyttäviä.
Käyttötavarat kuluu ja rikkoontuu.
Tulee ero ja tarvitaan toinen setti kaikkea.
Kaverit eroavat ja annat heille jotain, jonka korvaat omaan makuun sopivammaksi.
Lapset muuttavat kotoa ja annat tavaroita heille.Pitää löytää ne itselle tärkeät asiat ja panostaa niihin. Minulle koti on tärkeä ja siellä on myös uusia tavaroita. Mutta toisaalta en sitten matkustele, enkä omista autoa, niin luonto pelastuu niiltä osin omalla kohdalla. Toiselle taas koti on vain nukkumapaikka, niin eipä ne eri pari nuhjaantuneet pyyhkeet ja naarmuiset astiat elämää silloin haittaa.
Meillä ei haittaa yhtään nuhjuiset pyyhkeet, ne käytetään kyllä loppuun, ensin ihmisillä niinkauan kun kuiva hyvin ja sitten koirille ja loppusijoitus tapahtuu autotallissa kun viimeiseksi menee sinne rätiksi.
Naarmuiset astiat, eipä ole haitannut, ja ostan yleensä astioita kontista ja esim kahvimukeja ei ole yhtään samanlaista, niin ei kahvilla sekoitu mukit, kukin tietää millaisesta mukista pitää juoda.
Ja tuo tavaroiden turha hukkaaminen, on nykyisin aika älytöntä minun mielestäni, lähes kaikkea materiaalia pystyy uusiokäyttämään ja keksiä uusia käyttötarkoituksia. Esim talvella rännin alle unohtuneet ja siinä rikki jäätyneen pakennuspaljun käytän tomaateilla istutuskippoma talon seinustalla, vain vähän teen pohjaan reikiä lisää.
Samoin rakennus ämpärit jotka jäädytin rikki asti talvella, jäälyhtyjä tehdessä, niihin istutaan myös jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavarat kiertävät muutenkin, tuskin monellakaan on kaikki tavarat siitä hetkestä kun ensimmäiseen kotiin on muuttanut. Ei kaikki minimalistit ajattele ekologista näkökulmaa, eikä kaikki ekologisesti elävät ole minimalisteja. Minusta on hyvä, jos edes osa minimalistisen sisustuksen kannattajista alkaa ajattelemaan myös ekologisia vaikutuksia. Yhtä lailla on sallittua ajatella omaa ja perheen hyvinvointia ja hankkia uusia tavaroita, ettei oma koti ole masentava ja nuhjuinen.
Luonnollista poistumaa tulee ja silloin itselle uutta hankkiessa voi hommata itseä miellyttäviä.
Käyttötavarat kuluu ja rikkoontuu.
Tulee ero ja tarvitaan toinen setti kaikkea.
Kaverit eroavat ja annat heille jotain, jonka korvaat omaan makuun sopivammaksi.
Lapset muuttavat kotoa ja annat tavaroita heille.Pitää löytää ne itselle tärkeät asiat ja panostaa niihin. Minulle koti on tärkeä ja siellä on myös uusia tavaroita. Mutta toisaalta en sitten matkustele, enkä omista autoa, niin luonto pelastuu niiltä osin omalla kohdalla. Toiselle taas koti on vain nukkumapaikka, niin eipä ne eri pari nuhjaantuneet pyyhkeet ja naarmuiset astiat elämää silloin haittaa.
Meillä ei haittaa yhtään nuhjuiset pyyhkeet, ne käytetään kyllä loppuun, ensin ihmisillä niinkauan kun kuiva hyvin ja sitten koirille ja loppusijoitus tapahtuu autotallissa kun viimeiseksi menee sinne rätiksi.
Naarmuiset astiat, eipä ole haitannut, ja ostan yleensä astioita kontista ja esim kahvimukeja ei ole yhtään samanlaista, niin ei kahvilla sekoitu mukit, kukin tietää millaisesta mukista pitää juoda.
Ja tuo tavaroiden turha hukkaaminen, on nykyisin aika älytöntä minun mielestäni, lähes kaikkea materiaalia pystyy uusiokäyttämään ja keksiä uusia käyttötarkoituksia. Esim talvella rännin alle unohtuneet ja siinä rikki jäätyneen pakennuspaljun käytän tomaateilla istutuskippoma talon seinustalla, vain vähän teen pohjaan reikiä lisää.
Samoin rakennus ämpärit jotka jäädytin rikki asti talvella, jäälyhtyjä tehdessä, niihin istutaan myös jotain.
Tässä on tärkeää ymmärtää että ihmisiä on kovin erilaisia erilaisissa elämäntilanteissa. Sinulla on koira jolle on kätevää kierrättää nuhjuiset pyyhkeet. Minulla ei ole koiraa, joten rikkinäiset pyyhkeet on minulle riesa ja roska. Sama pätee kaikkeen muuhunkin elämässä, samat neuvot ei toimi joka tilanteeseen, vaikka itsellesi olisi tosi käteviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeillaanko raivaushaastetta?
Esim. 1 viikko.
Ekana päivänä poistetaan 1 tavara, toisena 2 tavaraa, kolmantena 3 tavaraa jne.
Viikon päästä sinulla on 28 tavaraa vähemmän. Jos se ei vielä riitä, aloita taas ykkösestä TAI jatka koko kuukausi. 30 päivässä lähtee 465 tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kyllä tylsää istua tyhjässä kopissakin.
Kopissa istuminen on varmaan aika tylsää puuhaa riippumatta siitä, onko kopissa tavaraa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Kokeillaanko raivaushaastetta?
Esim. 1 viikko.
Ekana päivänä poistetaan 1 tavara, toisena 2 tavaraa, kolmantena 3 tavaraa jne.
Viikon päästä sinulla on 28 tavaraa vähemmän. Jos se ei vielä riitä, aloita taas ykkösestä TAI jatka koko kuukausi. 30 päivässä lähtee 465 tavaraa.
Mukana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeillaanko raivaushaastetta?
Esim. 1 viikko.
Ekana päivänä poistetaan 1 tavara, toisena 2 tavaraa, kolmantena 3 tavaraa jne.
Viikon päästä sinulla on 28 tavaraa vähemmän. Jos se ei vielä riitä, aloita taas ykkösestä TAI jatka koko kuukausi. 30 päivässä lähtee 465 tavaraa.
Mukana!
Minä myös, eikä ihan viikko riitä. Tänne vois tilittää sitten mitä lähti ja minkä kanssa on vaikeuksia. Just lähti yksi kuorma tavaraa kiertoon. En laskenut kappaleita, mutta nyt aloitan.
Mitäs ois 100 tavaraa tän viikonlopun aikana? Monella on varmaan viikolla kiireitä ja vapaalla jaksaisi keskittyä tähän.
Vierailija kirjoitti:
Tavaran päällä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi, mutta jotenkin ärsyttää tällainen "tavaroiden karsiminen". Tai tiedänhän minä miksi: se on sitä sisustusintoilua ja kulutushysteriaa maskeerattuna "tavaroiden karsimiseksi". Vanhat pois, uutta tilalle! Vanhat pois taas, ja taas uutta tilalle! ad infinitum.
EI, EI, EI!
Saattaahan joillakin tätä ketjua seuraavilla tuollainenkin syy palstalla vierailuun olla, mutta itselleni se on yksinkertaisesti se, että KUMPI KOTIANI HALLITSEE - TAVARA VAI MINÄ. Useat kommentoijat ovat käyttäneet kielikuvaa "on helpompi hengittää". Juuri niin. Tavara sitoo voimavaroja, siis henkisiä voimavaroja, enemmän kuin huomaammekaan. Tavaran vähyydellä, ja varsinkin jos ns. turhaa tavaraa on mahdollisimman vähän, on monia hyödyllisiä ja [ainakin] henkistä hvyinvointia edistäviä vaikutuksia. Ne huomaa ehkä vasta sitten kun on vähän päässyt irti pakkomielteisestä tavaran kahmimisesta ja varastoinnista.
Joo, osalla karsiminen on toki tekosyy uuden ostamiselle, ja se on joskus perusteltua. Esim. ne opiskeluaikana hankitut parittomat astiat on tapana korvata yhtenäisellä astiastolla.
Jossain vaiheessa alkaa lähteä ulos täysin tarpeetonta tavaraa. Kirjoja, lehtiä, harrastusvälineitä, lasten pieneksi jääneitä vaatteita ja leluja, vanhoja koulukirjoja ja opiskelupapereita yms. joita ei korvata uusilla.
Minä en ainakaan osta muuta, kuin ruokaa tilalle.
Vastasin ostoilmoitukseen, jossa etsittiin shampanjalaseja.
Vanhempani osti aikoinaan 100 lasia. Niitä käytettiin kaikkien lasten rippi- ja yo juhlissa.
Meillä tarvittiin laseja viime vuonna, seuraavan kerran tarvitaan 3 v päästä.
Minulla oli näitä laseja 30, vanhemmilla on n saman verran.
Vaihdoin 25 lasia 3 pakettiin jauhelihaa. Vaihtajan mies on lihatehtaalla töissä.
3 v sisällä haen vanhemmilta 15 lasia.
Ne riittää, kuten 15 vanhemmillekin.
Kiertoon menee tarpeetonta, eikä juuri uutta tule tilalle
Alue: Aihe vapaa
Mulla samantyyppinen tilanne, tosin olen sinua nuorempi eli vanhimmat jutut kotona ovat vasta noin 10 vuotta vanhoja. Nyt kun katson ympärilleni, kirjahylly on viime vuonna ostettu mutta muuten kaikki on valaisimia myöten vähintään kuusi vuotta vanhaa. Tauluja on tullut lisää, se pitää myöntää. En ole muutenkaan vaihtelunhaluinen ihminen, tykkään pysyvyydestä ja jatkuvuuden tunteesta. Lämpiän tosi hitaasti trendeille, ja yleensä ehdin jo kyllästyä niihin ennen kuin olen edes päässyt innostumisvaiheeseen. Se on yksi hyvä puoli sisustusaiheisten medioiden seuraamisessa, että siinä harjaantuu nopeasti erottamaan aikaa kestävät jutut lyhyistä trendeistä.