Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (21843)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo säilytyskalusteiden määrä inhottaa. Niiden funktio on vain säilyttää tavaraa.
Luovu kodistasi. Sen tarkoituksena on vain säilyttää sinua.
Olen eri mieltä. Kodin funktio on luoda suojaa ja turvaa sen asukkaalle. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
järkytyin mitä luin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla tästä kokemuksestasi lisää. On niin vaikea tunnistaa se piste, jossa olisi hyvä lopettaa.
On totta, että karsimiseenkin voi jäädä koukkuun. Luulen ainakin, että itselläni karsimisesta voisi helposti tulla shoppailun korvike.Vierailija kirjoitti:
Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.
Kai se on niin, että jos joka päivä karsii tai ajattelee karsimista, niin se voi olla jo ongelma. Tietty loppuuhan ne tavaratkin jossain vaiheessa, mutta sitten katson silmät kiiluen toisten koteja, tai kesämökkejä oikotiellä, että perhana kun sais kuormalavan tuohon pihaan. Yksi herätys minulle oli kun mies pikkuisen suuttui kun työnsin sen golf- vaatteet ja työkaluliivin uffille. Tuli oikeasti niin paha mieli, että hetkeksi jätin sen vaatekaapin rauhaan.
Karsea akka olet! Pysykää siivousintoilijat pois toisten tavaroista! Omillenne tehkää mitä tykkäätte, mutta toisten tavaroihin ei kosketa! -Saati heitellä ilman lupaa roskiin. Häpeä!
Sanoisitko tämän kommentin näillä sanoilla ystävällesi / tuttavallesi kasvotusten? Tai edes tuntemattomalle?
Entäpä te tätä kommenttia yläpeukuttaneet? Nimittelisittekö te tuttavaanne samalla tavalla, mikäli hän kertoisi teille tekemästään nolosta virheestä?
Tämä ketju on jo vuosia ollut minulle tukena oman tavarapaljouteni kanssa. Toivoisin todella, että ketjussa ei alennuttaisi tämän tyyppisiin sanavalintoihin. :(
Kyllä olen minäkin seurannut palstaa jo vuosia. Harmittaa, kun hyvä tavaranpoistoketju on muuttunut minimalismin ihannoimiseksi. Sitten seotaan niin, että aletaan jo mitään kysymättä hävittämään toisten omaisuutta, niin sairaaksi on mennyt. Mitäpä itse tuumaisit, jos harrastukseen lähtiessäsi et löytäisi kamojasi mistään ja miehesi vaan toteaisi, että " Ai ne, no minä lahjoitin ne pois tuosta pyörimästä ja voi vitsi miten hieno tunne, kun sain taas säkillisen tavaraa poistettua meidän talosta. "
Jatkoin vielä kodinhoitohuoneen kaappien järjestämistä, kun vauhtiin pääsin.
Nyt on siivousvälineet ja -aineet järjestyksessä. Sain pari ylimääräistä koria hyödynnettyä tähän.
Muutama poistokin tuli taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.
Tosi hyvä ja tärkeä näkökulma! Karsimisen pitää olla mukavaa ja inspiroivaa, eikä pakkomielteistä ja ihan koko ajan mielessä olevaa.
Luen tätä ketjua välillä ihan kiinnostuksen vuoksi, vaikka itse olen enemmän maksimalisti kuin minimalisti. Hamstraajana en itseäni kyllä pidä, joku toinen voi olla toista mieltä. Mietin aina kierrätyäessä, voisiko tavaraa yhä käyttää vaikka toisin, muokata - ja tarvitaanko sitä kuitenkin taas kohta.
Minua usein mietityttää, että tosiaanko ihmiset karsivat eivätkä sitten osta uutta tilalle ja eikö tule lopulta kulutettua enemmän - ja käytettyä aika paljon rahaa ja aikaa taas uusien etsimiseen? Ostan itse useimmiten monenlaista alennusmyynneistä yli senhetkisen tarpeen, mutta sitten kyllä todellakin käytän tavaraa, kun entisistä joutuu luopumaan ja aina se on myös mieleistä. En osta lainkaan enää ihan kivaa.
En mitenkään ole käytännössä todennut, että vaikka 10 vuotta sitten ostetut vaatteet olisivat olleet huonoja ostoksia. Nyt niitä käyttävät myös tyttäret ja laatu on nykypäiväistä parempaa. Ihan kauhistuttaa, että pitäisi aina laukata kaupassa etsimässä kelpoa tämän päivän tavarasta milloin mihinkin juhlaan tai ihan arkikäyttöön, kun on tarve. Toki yhä ostan, kun teen edukkaita löytöjä, mutta periaate on sama, enemmän kun osuu kohdalle hyvät kaupat ja näin voin ohittaa paljon huonoa, sen määrä kun vaan lisääntyy.
Tulipa pitkä kirjoitus ja toki itsekin jotain myös karsin ja ostamisia mietin, mutta myös sitä, meneeköhän joillain karsimistouhu liiallisuuksiin.
Mä en ylipäätään osta enää juuri mitään. En osta alennusmyynneistä varastoon vaan ostan sitten kun tarvitsen. Nykyään lähes aina on joku alekampanja menossa, joten harvoin tarvitsee ostaa mitään ovh-hinnalla. Ja kun ostaa vähän, ei silläkään olisi väliä.
Karsimisen ja laatuun panostamisen jälkeen on syntynyt tasapaino, kaikki tarpeellinen on ja jatkuvasti ei tarvitse ostaa uutta, koska tavara on laadukasta.
Ymmärrän. Minua taas ottaa päähän se, että nykyisessä tavarapaljoudessa minulla on hyvin usein vaikeuksia löytää tarvitsemaani laadukkaana ja sellaisena kuin haluan. Tulos on, että laukkaan jonkin sellaisen perässä, joka minulla oli tai jonka näin, mutta jota ei enää tarjota tai on myynnissä huonompilaatuisena.
Siksi siis ostin noita pellavavaatteita varalle ja minulla on varalla monenlaista. Lisäksi tosiaan en kovinkaan kevyesti hävitä käyttökelpoista vaan mietin, voiko sitä käyttää toisin. Juuri siivotessa paneliverhoista tuli laudeliinoja ja pöytäliina vain nyt yhtenä esimerkkinä.
Miksi sinä joka haluat säilyttää, olet täällä? Vain riitelemässä on taas kommentti, jota sopisi kirjoittajan miettiä. Olen keskustelemassa ja koska aihe kiinnostaa minua. Minäkin karsin ja mietin asiaa monesta näkökulmasta. Mutta joillekin on tärkeää tehdä jako meihin ja heihin ja aina leimata nuo muut. Kenellekään ei tarvitse vastata eikä edes lukea viestiä loppuun.
Ainakin osa ihmisistä - vaikkei heitä täällä olisikaan - karsii koko ajan koska hankkii itse asiassa koko ajan paljon ylimääräistä ja turhaa, josta haluaa eroon, koska ei suostu ottamaan vastuuta kulutuskäyttäytymisestään ja omaisuudestaan. Tällainen holtiton ostelu ei ole vain hamstraajien puuhaa. Tämä on tärkeä osa tätä keskustelua, koska minimalismi oli joitakin vuosia sitten todellista valtavirtaa ja siihen pyrittiin myös hyvin kyseenalaisin keinoin. Tämäkin aihe on siis ihan hyvä pitää mukana ja minusta on todella ok, että siitä syntyy keskustelua.
suhteellisuudentaju kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
järkytyin mitä luin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla tästä kokemuksestasi lisää. On niin vaikea tunnistaa se piste, jossa olisi hyvä lopettaa.
On totta, että karsimiseenkin voi jäädä koukkuun. Luulen ainakin, että itselläni karsimisesta voisi helposti tulla shoppailun korvike.Vierailija kirjoitti:
Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.
Kai se on niin, että jos joka päivä karsii tai ajattelee karsimista, niin se voi olla jo ongelma. Tietty loppuuhan ne tavaratkin jossain vaiheessa, mutta sitten katson silmät kiiluen toisten koteja, tai kesämökkejä oikotiellä, että perhana kun sais kuormalavan tuohon pihaan. Yksi herätys minulle oli kun mies pikkuisen suuttui kun työnsin sen golf- vaatteet ja työkaluliivin uffille. Tuli oikeasti niin paha mieli, että hetkeksi jätin sen vaatekaapin rauhaan.
Karsea akka olet! Pysykää siivousintoilijat pois toisten tavaroista! Omillenne tehkää mitä tykkäätte, mutta toisten tavaroihin ei kosketa! -Saati heitellä ilman lupaa roskiin. Häpeä!
Sanoisitko tämän kommentin näillä sanoilla ystävällesi / tuttavallesi kasvotusten? Tai edes tuntemattomalle?
Entäpä te tätä kommenttia yläpeukuttaneet? Nimittelisittekö te tuttavaanne samalla tavalla, mikäli hän kertoisi teille tekemästään nolosta virheestä?
Tämä ketju on jo vuosia ollut minulle tukena oman tavarapaljouteni kanssa. Toivoisin todella, että ketjussa ei alennuttaisi tämän tyyppisiin sanavalintoihin. :(
Kyllä olen minäkin seurannut palstaa jo vuosia. Harmittaa, kun hyvä tavaranpoistoketju on muuttunut minimalismin ihannoimiseksi. Sitten seotaan niin, että aletaan jo mitään kysymättä hävittämään toisten omaisuutta, niin sairaaksi on mennyt. Mitäpä itse tuumaisit, jos harrastukseen lähtiessäsi et löytäisi kamojasi mistään ja miehesi vaan toteaisi, että " Ai ne, no minä lahjoitin ne pois tuosta pyörimästä ja voi vitsi miten hieno tunne, kun sain taas säkillisen tavaraa poistettua meidän talosta. "
Kommentti johon vastasit kritisoi ainoastaan kielenkäyttöä, ei itse mielipiteen asiasisältöä.
Mikäli taas haluat keskustella siitä, että onko ok heittää toisen tavaroita pois ilman lupaa, luulenpa että muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta lähestulkoon kaikki tässä ketjussa ovat sinun kanssasi samaa mieltä. Jopa ne (ilmeisesti) karsastamasi minimalistit... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä kotisi näyttäisi jos siellä olisi puolet vähemmän tavaraa?
Asunnolta, ei kodilta.
Minä taas vastaisin juuri toisinpäin. Näyttäisi kodilta, eikä vain asunnolta jossa asumme. Olisi ihanan väljää ja siistiä.
Konmaritus on loistava juttu. kun etenee tarkasti kirjan ohjeita noudattaen, tavarat vähenevät kuin itsestään ja lopputulos on huikea. Kun homma suoritettu, käy siivouskin tosi helposti ja ihan automaattisesti tulee laitettua aina kaikki tavarata niille kuuluville paikoilleen. En kirjoittais näin jos en olisi itse sitä tehnyt.
Nyt kun Konmaritus meillä tehty, noudatamme yksi tavara sisään - vähintään kaksi tavaraa ulos -periaatetta. Eipä pääse turhaa rojua kerääntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Konmaritus on loistava juttu. kun etenee tarkasti kirjan ohjeita noudattaen, tavarat vähenevät kuin itsestään ja lopputulos on huikea. Kun homma suoritettu, käy siivouskin tosi helposti ja ihan automaattisesti tulee laitettua aina kaikki tavarata niille kuuluville paikoilleen. En kirjoittais näin jos en olisi itse sitä tehnyt.
Nyt kun Konmaritus meillä tehty, noudatamme yksi tavara sisään - vähintään kaksi tavaraa ulos -periaatetta. Eipä pääse turhaa rojua kerääntymään.
Kysyn nyt uteliaisuuttani, että mitä voi vielä konmarutuksen jälkeen poistaa kaksi yhtä vastaan? Jos itselläni hajoaa lenkkarit ja ostan uudet, niin ei ole kuin yksi poisto laitettavana yhtä uutta tavaraa kohden. Eli korvaan vain vanhan rikkinäisen uudella vataavalla.
Vai jäikö konmarin jälkeen silti vielä paljon turhaa?
Vierailija kirjoitti:
Konmaritus on loistava juttu. kun etenee tarkasti kirjan ohjeita noudattaen, tavarat vähenevät kuin itsestään ja lopputulos on huikea. Kun homma suoritettu, käy siivouskin tosi helposti ja ihan automaattisesti tulee laitettua aina kaikki tavarata niille kuuluville paikoilleen. En kirjoittais näin jos en olisi itse sitä tehnyt.
Nyt kun Konmaritus meillä tehty, noudatamme yksi tavara sisään - vähintään kaksi tavaraa ulos -periaatetta. Eipä pääse turhaa rojua kerääntymään.
Itse tein vuosia konmarin 2 krt vuodessa. Joka kk yksi huone kösittelyyn. Tällöin minulla oli n 1000 tavaraa.
Huomasin en pariin vuoteen ollut löytänyt enää mitään ja etenkin, kun lapset muutti kotoa.
Itse muutin vielä miesystäväni luo.
Moni huonekalu tuli tiensä päähän ja jätin vain muutaman.
Mietin tässä mitä teen. Mies on pyytänyt minua muuttamaan hänen luo, uudelle asunnolle on vuokraajia. Minun omaisuus on laatikoissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään saapui valokuvatilaus. Laitoin samantien valokuvat albumeihin. Samalla täydensin hieman lapsen vauvakirjaa.
Karsimisen myötä aikaa jää niille tärkeimmille asioille.
suhteellisuudentaju kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
järkytyin mitä luin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla tästä kokemuksestasi lisää. On niin vaikea tunnistaa se piste, jossa olisi hyvä lopettaa.
On totta, että karsimiseenkin voi jäädä koukkuun. Luulen ainakin, että itselläni karsimisesta voisi helposti tulla shoppailun korvike.Vierailija kirjoitti:
Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.
Kai se on niin, että jos joka päivä karsii tai ajattelee karsimista, niin se voi olla jo ongelma. Tietty loppuuhan ne tavaratkin jossain vaiheessa, mutta sitten katson silmät kiiluen toisten koteja, tai kesämökkejä oikotiellä, että perhana kun sais kuormalavan tuohon pihaan. Yksi herätys minulle oli kun mies pikkuisen suuttui kun työnsin sen golf- vaatteet ja työkaluliivin uffille. Tuli oikeasti niin paha mieli, että hetkeksi jätin sen vaatekaapin rauhaan.
Karsea akka olet! Pysykää siivousintoilijat pois toisten tavaroista! Omillenne tehkää mitä tykkäätte, mutta toisten tavaroihin ei kosketa! -Saati heitellä ilman lupaa roskiin. Häpeä!
Sanoisitko tämän kommentin näillä sanoilla ystävällesi / tuttavallesi kasvotusten? Tai edes tuntemattomalle?
Entäpä te tätä kommenttia yläpeukuttaneet? Nimittelisittekö te tuttavaanne samalla tavalla, mikäli hän kertoisi teille tekemästään nolosta virheestä?
Tämä ketju on jo vuosia ollut minulle tukena oman tavarapaljouteni kanssa. Toivoisin todella, että ketjussa ei alennuttaisi tämän tyyppisiin sanavalintoihin. :(
Ei ketju muutu, jos me keskustelijat pysytään asialinjalla. Kyllä tänne mahtuu minimalistikin, sitten vaan kommentoidaan ja peukutetaan jos ollaan eri mieltä. Ja välissä joku maksimalistikin sanoo sanansa. Hyvin tämä sujuu, yksi parhaita ketjuja ever!
Kyllä olen minäkin seurannut palstaa jo vuosia. Harmittaa, kun hyvä tavaranpoistoketju on muuttunut minimalismin ihannoimiseksi. Sitten seotaan niin, että aletaan jo mitään kysymättä hävittämään toisten omaisuutta, niin sairaaksi on mennyt. Mitäpä itse tuumaisit, jos harrastukseen lähtiessäsi et löytäisi kamojasi mistään ja miehesi vaan toteaisi, että " Ai ne, no minä lahjoitin ne pois tuosta pyörimästä ja voi vitsi miten hieno tunne, kun sain taas säkillisen tavaraa poistettua meidän talosta. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja onnistuin lainaamaan ketjua jotenkin ihan pieleen. Joten tässä kommenttini:
Ei ketju muutu, jos me keskustelijat pysytään asialinjalla. Kyllä tänne mahtuu minimalistikin, sitten vaan kommentoidaan ja peukutetaan jos ollaan eri mieltä. Ja välissä joku maksimalistikin sanoo sanansa. Hyvin tämä sujuu, yksi parhaita ketjuja ever!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nuoremmilla on sitten vain johonkin keräilyharrastukseen tai muuhun harrastukseen liittyviä esineitä, tarkasti valikoituna eikä vähän sitä sun tätä kaikkea hamstrattuna.
Toki ehkä 50-luvulla syntyneet vanhempani kokivat jonkinlaisen herätyksen kun heidän vanhempansa kuoleman jälkeen oli siivottava taloja. Pula-ajan eläneillä oli tallessa kaikenlaista arvotonta tyhjistä voirasioista lähtien :/
On hamstraamista nuorillakin, vaikka eivät sitä sotaa ole kokenutkaan. Minulla ei nuorena ollut mitään ongelmaa liiallisesta tavarasta, mutta nyt monen lapsen äitinä voimat arjen hallintaan on vähäisemmät ja sitä myötä tavaraa on kertynyt ihan liikaa, vaikka ei varsinaista hastraamista olisikaan.
Nyt täytyy kyllä ryhdistäytyä. Tämä ketju on ollut oikein mainio monelta kantilta, herättää ajattelemaan ja saa monia vinkkejä.
Monen lapsen äitinä voit kyllä ihan huoletta olla itsellesi lempeä. Tekemistä riittää ihan muutenkin niin kauan kun lapset ovat vielä kotona. Minäkin aloitin karsimisen vasta kun lapset lähtivät kotoa.
Toisaalta jos ovat jo teinejä, niin voivat karsia jo itse omia tavaroitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin säilytyskalusteet. Niitä meillä 2 asukkaan (teini ja äiti) 75 neliön kolmiossa jopa 11 kappaletta! Meillä ei ole vaatehuonetta enkä laskenut tähän kiinteitä kaapistoja joita eteisessä ja makuuhuoneissa. Mutta esim olohuoneessa on 4 säilytyskalustetta joissa kirjoja, astioita, sisustustavaraa, valokuvia, tärkeät paperit, maljakoita ja sun mitä. Pojan huoneessa palkintovitriini, seinällä dvd-hylly, Malm-lipasto..Ja uskokaa tai älkää niin olen sielultani minimalisti. En osta (enää) sisustustavaraa, kaiken puntaroin tarvitaanko ja yritän myydä ja kierrättää tavaraa. Silti. Tuo säilytyskalusteiden määrä inhottaa. Niiden funktio on vain säilyttää tavaraa. Nyt on missio luopua edes yhdestä. Mutta helpommin sanottu kuin tehty.
Tavara on riesa. Mutta minä yritän..ja tämä ketju on tsempannut minua paljon.Ne säilytyskalusteet imee tavaraa itseensä. Jos sinulla on yksi kaappi, on se täynnä tavaraa, jos kaksi niin ne molemmat ovat. Minä otan kaapeille aina tasaisesti tyhjennyksen. Katson missä kaapeista on suht samanlaista tavaraa, vaatteita, kosmetiikkaa, pelejä, leffoja, elektroniikka, kirjoja, satunnaista en tiedä mitä rojua jne. Valitsen kategorian tai pari, mietin missä ne pitäisi säilöä. Yritän löytää jokaisen kaapin kaikista huoneista missä näitä tavaroita voisi olla. Sitten järjestän paikoilleen. Jos niiden paikalla on muuta tavaraa, niin tungen ne vaan suurinpiirtein omille paikoilleen.
Jos on paljon aikaa, niin otan kaikki tavarat ulos kaikista kaapeista ja järjestelen paikoilleen. Tässä usein vaatteet ja astiat/ruuanlaittovälineet jää erikseen järjestettäväksi.Sitten aina kun saan tehtyä, niin tajuan, että tuo eteisen kaappi unohtui kokonaan :D
Näistä irtonaisista säilytyskalusteista. Aloitin tyhjentämällä yhden. Osa tavaroista kiertoon, loput uusille paikoilleen. Kiinteisiin kaappeihin, joihin oli tullut edellisen kierroksen aikana tilaa. Tyhjentyneen kalusteen myin. Sitten seuraavan hyllyn/kaapin/lipaston vuoro ja sama uudelleen. Pikku hiljaa ne saa kiertoon ja on niin paljon helpompi olla kun on avaraa.
En tiedä mitä teen väärin kun en vaan osaa karsia tai siivota. Päädyn lähes päivittäin, ainakin monta kertaa viikossa siivoamaan samaa keittiön alakaappia jossa lasten askartelujutut. Se menee siis hetkessä ihan sotkuun. Pitäisi vissiin alkaa heittää roskiin tavaraa, mutta ne kaikki on olevinaan käytössä, mistään ei voi luopua.
Nyt siirsin kaapista pelejä pois muualta vapautuneisiin hyllyihin, mutta ne kynät on jatkuvasti joko hukassa kaapissa tai jossain muualla. Puhdasta piirustuspaperia ei löydy töherreltyjen seasta..
Usein tulee hätäsiivouksena heitettyä kaikki keittiön pöydältä takaisin kaappiin jos tarvii alkaa syömään tai tulossa vieraita tms. Lapset (alakouluikäiset) ei itse korjaa jälkiään vaikka pyydetty nätistikin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä teen väärin kun en vaan osaa karsia tai siivota. Päädyn lähes päivittäin, ainakin monta kertaa viikossa siivoamaan samaa keittiön alakaappia jossa lasten askartelujutut. Se menee siis hetkessä ihan sotkuun. Pitäisi vissiin alkaa heittää roskiin tavaraa, mutta ne kaikki on olevinaan käytössä, mistään ei voi luopua.
Nyt siirsin kaapista pelejä pois muualta vapautuneisiin hyllyihin, mutta ne kynät on jatkuvasti joko hukassa kaapissa tai jossain muualla. Puhdasta piirustuspaperia ei löydy töherreltyjen seasta..
Usein tulee hätäsiivouksena heitettyä kaikki keittiön pöydältä takaisin kaappiin jos tarvii alkaa syömään tai tulossa vieraita tms. Lapset (alakouluikäiset) ei itse korjaa jälkiään vaikka pyydetty nätistikin.
Tavaroilta puuttuu paikat ja tavaraa on lisäksi liikaa.
Aloita noista tyhjistä papereista. Niille joku oma kanneton laatikko, esim. sellainen lomakelaatikko. Sen jälkeen teet paikan piirretyille papereille. Taideteoksia ei säilytetä enempää kuin se yksi lomakelaatikollinen tms. Sen jälkeen pitää karsia.
Usko kokeneempia äitejä. Jos piirustuksiin ei heti kirjoita kuka on tehnyt, milloin ja mitä ne esittävät, et tiedä sitä myöhemminkään. Taideteokset muuttuvat roskaksi.
Kynille oma laatikko ja karsinta. Ette tarvitse kymmentä huonoa punaista värikynää, vaan 1-2 hyvää.
Minimalistit ovat taas poistattaneet kommentteja ketjusta. Tämäkin varmasti lähtee kohta, koska he haluavat määrätä, mitä täällä saa puhua.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä teen väärin kun en vaan osaa karsia tai siivota. Päädyn lähes päivittäin, ainakin monta kertaa viikossa siivoamaan samaa keittiön alakaappia jossa lasten askartelujutut. Se menee siis hetkessä ihan sotkuun.
Miksei se saa olla sotkussa jonkin aikaa, vaikka kaksi kuukautta? Siis jos tosiaan on kyseessä kaappi, jonka oven saa kiinni eivätkä sotkut (lapsillesi tärkeät askartelut) näy koko ajan muille. Kuulostaa hieman oudolta, että sinun pitää joka päivä sitä järjestellä. Voisiko ne tavarat olla jossain muualla, jos asia häiritsee sinua noin paljon? Jos kaappi on annettu lapsille käyttöön, niin on hieman epäkunnioittavaa olla koko ajan sen kimpussa.
(Mistä päättelit että olen akka?)
Yksikään mies ei tohtisi hävittää vaimonsa harrastusvälineitä.
Naiset taas luulevat, että heillä on oikeus ja valta määrätä kaikesta. Miehenkin omaisuudesta.
Kyllä voi näin toimivaa puolisoa jo luonnehtia karseaksi akaksikin. Eipä totuus kauas heitä.
Olemme jo vuosia puolison kanssa olleet eri mieltä säilytyskalusteista. Puolison mielestä niitä tarvitaan aina vain lisää, minun mielestäni taas mitä enemmän niitä on, sitä enemmän on myös turhaa tavaraa.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että "liian vähän säilytystilaa" on melko harvoin ongelman ydin. Todellinen ongelma on ennemminkin se, että (turhaa) tavaraa vain on yksinkertaisesti liikaa. Ja lisää säilytystilaa saa sillä, että eliminoi kaappien roinat ensin.
Lopputulos on, että minulla on muutama hassu (väljä) kaappi, joihin puoliso sitten vaivihkaa yrittää tunkea omia tavaroitaan, koska hänen omat kaappinsa ovat täynnä. Selvyyden vuoksi todettakoon, että hänellä on jo lähtökohtaisesti puolet enemmän kaappeja mitä minulla. Ja onhan hänellä sitten lisäksi vielä yli 100m2 autotalli täynnä hänen tavaroitaan, hamsteri kun on...