Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (21843)
Olen alkanut kodin läpikäymistä huone kerralla.
Aloitin helpoimmasta, keittiöstä.
Nyt keittiössä ei ole mitään turhaa.
Kaikki astiatovat ehjiä, kaapeissa ei oöe epämääräisiä jauhopusseja ja hyllyt ovat siistit.
Seuraavana vuorossa olohuone. Siellä majailee mm dvd kokoelma. Huoh !
Pikkkuhiljaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana lukea onnistumisista!
Kannattaa muistaa, ettei se tavara ole tullut kotiin päivässä, joten karsiminenkin ottaa aikansa.
Itse olen jatkanut vähintään yksi poisto päivässä tahdilla. Lisäksi yksi vaatekassi odottaa kierrätykseen viemistä.
Yritän nyt keskittyä vaatteiden karsimiseen, koska niitä, etenkin omasta vaatekaapista, löytyy edelleen ihan liikaa.
Jos kotiin on tullut jotain uutta, olen poistanut vähintään saman verran tavaraa.
Olen itsestäni tosi ylpeä, koska nyt ei tee mieli ostaa mitään. Lapsiperheessä on välillä pakko tehdä hankintoja ja ne on ihan ok, mutta ns. hupiostelusta olen päässyt eroon.
Nyt on taas huono päivä. Kodin sotkuisuus ja likaisuus ällöttää ja samalla kaikki ylimääräiset tavarat korostuvat. Ärsyttää myös kuinka paljon asunnon toinen asukas sotkeekaan, ei siivoa ja vahingossakaan ei heitä mitään turhaa pois. Sitten suuttuu jos itse heitän jotain pois. Sain sentään heitettyä jääkaapista pois vanhan mehun. En taida ostaa enää ollenkaan noita litran tuoremehuja.
Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut kodin läpikäymistä huone kerralla.
Aloitin helpoimmasta, keittiöstä.
Nyt keittiössä ei ole mitään turhaa.
Kaikki astiatovat ehjiä, kaapeissa ei oöe epämääräisiä jauhopusseja ja hyllyt ovat siistit.
Seuraavana vuorossa olohuone. Siellä majailee mm dvd kokoelma. Huoh !Pikkkuhiljaa
DVD:t oli yllättävän helppo hoitaa ainakin meillä!
Hyvin iso osa niistä oli jotain alennuksella ostettuja tai jostain saatuja. Niistä pystyi luopumaan kaikista.
Osasta oli tuplakappale, tiedäpä miksi.
Loput katsoin niin, että nää on puolison suosikkeja sekä otin pari omaa suosikkia. Puolison suosikeista tunnistin väärin vain yhden, hänen yksi lempielokuva oli englanninkielisellä kannella, eikä se alkukielinen nimi liity mitenkään suomenkieliseen nimeen. Suomenkielisen olisin tunnistanut.
Nyt jätetyt DVD:t ovat kirjahyllyn yläkaapissa. Ei me noitakaan levyjä oikeasti tarvita, mutta ei tuolle yläkaapille muutakaan käyttöä ole.
Myös kirjat on käy läpi samalla metodilla. Jotain jätettiin, iso osa pois.
Nämä kuluneet parisen vuotta ovat olleet hullua aikaa, kuten kaikki tietävät. Aina vaan hullummaksi menee ja kohta pitää jo ajatella sitä, voiko tavaraa käyttää ilman sähköä... Kirjoja voi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite muutin hiljattain yksiöstä kaksioon ja nakkasin rankalla kädellä tavaraa roskiin sekä vein kierrätykseen. Ihanan avaraa nyt ja mielikin jotenkin virkeempi, helpompi myös siivota kun tavaraa ei ole joka paikassa, asunto viihtyisämpi kun tavaraa ei ole paljon. Kuitenkin pelkkää tavaraa ja osa oli sellaisia vaatteita joita en ole käyttänyt vuosiin, joten tuskin tulen jatkossakaan käyttämään joten vein kierrätykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut kodin läpikäymistä huone kerralla.
Aloitin helpoimmasta, keittiöstä.
Nyt keittiössä ei ole mitään turhaa.
Kaikki astiatovat ehjiä, kaapeissa ei oöe epämääräisiä jauhopusseja ja hyllyt ovat siistit.
Seuraavana vuorossa olohuone. Siellä majailee mm dvd kokoelma. Huoh !Pikkkuhiljaa
DVD:t oli yllättävän helppo hoitaa ainakin meillä!
Hyvin iso osa niistä oli jotain alennuksella ostettuja tai jostain saatuja. Niistä pystyi luopumaan kaikista.
Osasta oli tuplakappale, tiedäpä miksi.
Loput katsoin niin, että nää on puolison suosikkeja sekä otin pari omaa suosikkia. Puolison suosikeista tunnistin väärin vain yhden, hänen yksi lempielokuva oli englanninkielisellä kannella, eikä se alkukielinen nimi liity mitenkään suomenkieliseen nimeen. Suomenkielisen olisin tunnistanut.
Nyt jätetyt DVD:t ovat kirjahyllyn yläkaapissa. Ei me noitakaan levyjä oikeasti tarvita, mutta ei tuolle yläkaapille muutakaan käyttöä ole.
Myös kirjat on käy läpi samalla metodilla. Jotain jätettiin, iso osa pois.
Nämä kuluneet parisen vuotta ovat olleet hullua aikaa, kuten kaikki tietävät. Aina vaan hullummaksi menee ja kohta pitää jo ajatella sitä, voiko tavaraa käyttää ilman sähköä... Kirjoja voi!
Mitä teit niille DVD-levyille, joista luovuitte? Ostavatko jotkin liikkeet DVD-levyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista kuulla tästä kokemuksestasi lisää. On niin vaikea tunnistaa se piste, jossa olisi hyvä lopettaa.
On totta, että karsimiseenkin voi jäädä koukkuun. Luulen ainakin, että itselläni karsimisesta voisi helposti tulla shoppailun korvike.
Vierailija kirjoitti:
Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla tästä kokemuksestasi lisää. On niin vaikea tunnistaa se piste, jossa olisi hyvä lopettaa.
On totta, että karsimiseenkin voi jäädä koukkuun. Luulen ainakin, että itselläni karsimisesta voisi helposti tulla shoppailun korvike.Vierailija kirjoitti:
Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.
Kai se on niin, että jos joka päivä karsii tai ajattelee karsimista, niin se voi olla jo ongelma. Tietty loppuuhan ne tavaratkin jossain vaiheessa, mutta sitten katson silmät kiiluen toisten koteja, tai kesämökkejä oikotiellä, että perhana kun sais kuormalavan tuohon pihaan. Yksi herätys minulle oli kun mies pikkuisen suuttui kun työnsin sen golf- vaatteet ja työkaluliivin uffille. Tuli oikeasti niin paha mieli, että hetkeksi jätin sen vaatekaapin rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi luovutte dvd elokuvista / tv-sarjoista? Eikö niitä kuitenkin joskus silloin tällöin tule katselluksi uudelleenkin? Sitten maksatte turhaan stream palvelun kautta aina uudestaan ja uudestaan jos haluattekin nähdä sen leffan uudelleen. DVD leffa tarvitsee maksaa vain kerran ja voi katsoa rajattoman määrän uudelleen, hyvällä kuvanlaadulla ja bokseissa on yleensä bonusmateriaaliakin, jota stream palvelusta ette saa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.
Tosi hyvä ja tärkeä näkökulma! Karsimisen pitää olla mukavaa ja inspiroivaa, eikä pakkomielteistä ja ihan koko ajan mielessä olevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi luovutte dvd elokuvista / tv-sarjoista? Eikö niitä kuitenkin joskus silloin tällöin tule katselluksi uudelleenkin? Sitten maksatte turhaan stream palvelun kautta aina uudestaan ja uudestaan jos haluattekin nähdä sen leffan uudelleen. DVD leffa tarvitsee maksaa vain kerran ja voi katsoa rajattoman määrän uudelleen, hyvällä kuvanlaadulla ja bokseissa on yleensä bonusmateriaaliakin, jota stream palvelusta ette saa.
a) en katso sarjoja muutenkaan (enää, joskus katsoin)
b) en halua katsoa niitä uusiksi, taika katoaa
c) suurin osa meillä olleista elokuvista oli jotain tosi yhdentekeviä, joita ei edes koronakotoilun aikana tullut katsottua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.
Tosi hyvä ja tärkeä näkökulma! Karsimisen pitää olla mukavaa ja inspiroivaa, eikä pakkomielteistä ja ihan koko ajan mielessä olevaa.
Luen tätä ketjua välillä ihan kiinnostuksen vuoksi, vaikka itse olen enemmän maksimalisti kuin minimalisti. Hamstraajana en itseäni kyllä pidä, joku toinen voi olla toista mieltä. Mietin aina kierrätyäessä, voisiko tavaraa yhä käyttää vaikka toisin, muokata - ja tarvitaanko sitä kuitenkin taas kohta.
Minua usein mietityttää, että tosiaanko ihmiset karsivat eivätkä sitten osta uutta tilalle ja eikö tule lopulta kulutettua enemmän - ja käytettyä aika paljon rahaa ja aikaa taas uusien etsimiseen? Ostan itse useimmiten monenlaista alennusmyynneistä yli senhetkisen tarpeen, mutta sitten kyllä todellakin käytän tavaraa, kun entisistä joutuu luopumaan ja aina se on myös mieleistä. En osta lainkaan enää ihan kivaa.
En mitenkään ole käytännössä todennut, että vaikka 10 vuotta sitten ostetut vaatteet olisivat olleet huonoja ostoksia. Nyt niitä käyttävät myös tyttäret ja laatu on nykypäiväistä parempaa. Ihan kauhistuttaa, että pitäisi aina laukata kaupassa etsimässä kelpoa tämän päivän tavarasta milloin mihinkin juhlaan tai ihan arkikäyttöön, kun on tarve. Toki yhä ostan, kun teen edukkaita löytöjä, mutta periaate on sama, enemmän kun osuu kohdalle hyvät kaupat ja näin voin ohittaa paljon huonoa, sen määrä kun vaan lisääntyy.
Tulipa pitkä kirjoitus ja toki itsekin jotain myös karsin ja ostamisia mietin, mutta myös sitä, meneeköhän joillain karsimistouhu liiallisuuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan parasta, kun saa kaapin perukoilla majailevia tavaroita hyötykäyttöön.
Esim. keksin hyödyntää sisustustyynynpäällisiä koiran pedin freesauksessa.
Aiemmin koira sai aina kiskottua tyynyliinan pois pehmusteen päältä ja sain yhtenään olla laittamassa sitä takaisin. Nyt pehmuste on vetoketjullisen tyynynpäällisen sisällä.
Tähän pedin freesaukseen sain hyödynnettyä 2 tyynynpäällistä ja yhden sisätyynyn. Vanhan, koiran käytössä olleen tyynyliinan, heitin roskiin.
Sain siis hyötykäyttöön kaapista 3 tavaraa, kaappiin tuli lisää tilaa, koiran oma peti on siisti ja muhkea sekä yksi tavara lähti kokonaan pois. Ja ennen kaikkea: mitään ei tarvinnut ostaa.
Pelkäsin hieman tämä ketjun lukemista, sillä jos pitää valita, että onko hamsteri vai karsija, niin olen hamsteri. En kyllä tunne olevani hamsteri hamsteri, vaan suhteellisen realistinen hankkija ja osaan myös karsia tavaraa, mutten sitä vauhtia kuin mieheni, joka on todellinen karsijoiden karsija.
Mieheni taitaisi olla tyytyväinen, jos kodissamme olisi vain jokaisella sänky, yksi pöytä (joka olisi ruokapöytä, työpöydät, mitä ikinä), viisi tuolia, viisi haarukkaa, viisi veistä, viisi lusikkaa, viisi mukia, yksi kattila, yksi paistinpannu, viisi hammasharjaa, jokaisella yksi paita, yhdet housut, yhdet alushousut, yhdet sukat, yhdet kengät, yhdet takit, yhdet hanskat ja yhdet hatut. Varmasti jokainen karsijakin ymmärtää, ettei se olisi realistista missään nimessä. Onneksi korona ja etätyöt saivat miehenkin tajuamaan, että koululaisten työtilat ovat perusteellut, samoin miehen oma työhuone.
Minusta elämme nyt aikaa, jossa tavaraa on paljon, kun lapset ovat sen verran pieniä, että monenlaista tavaraa tarvitaan arjen toimimiseen. Parin vuoden päästä, kun kuopus on koululainen, tilanne on aivan erilainen. Silloin emme tarvitse enää vaunuja, autosta voi ottaa istuimet, suurin osa leluista voi antaa eteenpäin, kun leikki leikeistä siirrytään enemmän Legojen rakenteluun, lukemiseen, lautapelailuun, tietokoneeseen, Playstationiin ja ajanviettoon elokuvien, suoratoistopalveluiden ja kodin ulkopuolella.
Olen ehkä sentimentaalinen hamsteri osan mielestä, mutta osan asioista olen säästänyt myös ekologisista syistä. Minäkin suosin kierrätystä ja ennemmin jo olemassa olevien asioiden käyttöä kuin liian perusteellista karsintaa, jonka jälkeen pitää hankkia uudelleen se asia, joka jo toimivana oli olemassa. Siksi säästin vaunut esikoiselta kuopukselle, samoin kaikki ne muutkin vauvatavarat, vaatteet ja tarvikkeet, joissa oli järkeä ja oli turvallista.
Yritän kai sanoa, että ymmärrän sen, että osan mielestä vähempi on parempi, mutta minusta ei ole fiksua karsia asioita silloin, kun niille on vielä perheessä oikeasti käyttöä ja se asia/tavara/vaate on kunnossa. Vaatteesta voi parsia reiät, mutta rikkinäisiä tavaroita emme mekään tuosta vain säästä.
Kirjoja ja dvd-kokoelmaa en ole karsimassa. Omistan paljon sellaisia kirjoja, joita ei enää tuosta vain saakaan hankittua uudelleen, eikä montakaan niistä löydy mistään palveluista. Joten jos luovun kirjasta, en välttämättä voi lukea sitä enää uudelleen ja himolukijan kannalta se on liian iso uhraus. Sama on monen elokuvani laita. Olen hankkinut omakseni vain niitä elokuvia ja sarjoja, joita katson uudelleen ja uudelleen monia kertoja. Vain pieni osa niistä on katsottavissa suoratoistopalveluissa, joten en näe mitään syytä luopua niistä.
Sen sijaan vaatteiden suhteen käyn aktiivista seurantaa. Tyylini on muuttunut tietyin osin vuosien varrella ja vaatekaapin ydin, tietyt asut, ovat olleet jo kauan. Toki osa odottaa vielä sitä, että kehoni toipuu viimeisen raskauden jäljiltä, ennen kuin laitan ne eteenpäin, jos näin ei käy, kuten aiemmin on käynyt. Käyn siis vaatevarastoni läpi kahdesti vuodessa, noin puolen vuoden välein. Silloin laitan eteenpäin toimimattomat ja rikkinäiset, joita ei nopsasti korjaa, liian pieniä, huonokuntoisia jne.
Periaatteessa on hyvä juttu säilyttää tavaroita, joille tietää tulevaisuudessa olevan käyttöä, mutta aina se ei kannata. Mä olen tuota pohdintaa tehnyt nyt paljon, sillä asumme suhteellisen pienessä asunnossa ilman lämmintä varastotilaa, joten hyvin tarkkaan täytyy miettiä, mitä kannattaa säilyttää ja kuinka kauan, jos menee vuosia, ennen kuin tavara seuraavan kerran tulee käyttöön.
Esimerkiksi lasten vaatteiden ja tavaroiden kanssa pidän itsellä 1-2 vuotta rajana. Jos tiedän, ettei ulkovaate/kengät/pinnasänky tms tule parin vuoden sisään käyttöön, myyn pois. Sitten kun aika jälleen tulee (jos tulee), etsin käytettynä uudet ja siihen tilanteeseen sopivimmat. Toki toimin näin sellaisten tavaroiden suhteen, joita tiedän oikeasti kohtuuhelposti löytyvän taas. Tilaa säästyy ja sitten ajallaan saan suunnilleen samalla hinnalla samat, mutta mahdollisesti jo uudemmat tavarat 😊
Toki jos tilaa olisi enemmän, voisi vaikka sitä pinnasänkyä monta vuotta säilytelläkin, kun sehän ei siitä vanhene (ellei tyyliltään sitten jälleenmyyntiarvoa ajatellen). Mutta kun sitä tilaa ei ole, silloin "säilytän" mieluummin tavaroita siellä kirpputorilla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi luovutte dvd elokuvista / tv-sarjoista? Eikö niitä kuitenkin joskus silloin tällöin tule katselluksi uudelleenkin? Sitten maksatte turhaan stream palvelun kautta aina uudestaan ja uudestaan jos haluattekin nähdä sen leffan uudelleen. DVD leffa tarvitsee maksaa vain kerran ja voi katsoa rajattoman määrän uudelleen, hyvällä kuvanlaadulla ja bokseissa on yleensä bonusmateriaaliakin, jota stream palvelusta ette saa.
Kohta 5 v asuttu. Oli hyvä kohta, laitoin leffat siihen kohtaan ja alle 10 krt olen katsonut jotain.
Olen valmis luopumaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tavaroiden poisheittämistä vaikeuttaa se, että monet niistä toimivat avaimina lukkoihin että saan muistoni auki. Olen hyvin visuaalinen muistaja ja siksi tarvitsen jonkin esineen tai kuvan esim. ulkomaan matkalta muistaakseni matkasta paljon. Mutta vuosien varrella olen todennut etten todella tarvitse kuin yhden pienen esineen, kuten vaikka postikortin joka on ostettu paikasta X ja näyttää jonkin paikallisen nähtävyyden.
Vaikeinta on ollut heittää pois muiden kaukaa tuomia muistoesineitä, koska niihin sisältyy se rakkaus jolla he ovat esineet minulle valinneet (ei siis turistikrääsää), tai lahjaksi saatuja koriste-esineitä jotka ovat todella kauniita, mutta joille minulla vain ei ole enää tilaa.
Nykyisin pyydän tuliaisiksi jääkaappimagneetteja, koska ne ovat pieniä ja pysyvät näppärästi poissa tieltä. Tai ihan vaan postikortteja (siis tuoda mukanaan, ei välttämättä lähettää).
Tästä tuliaistavarasta on ollut ennenkin täällä keskustelua. Aihe on kuitenkin niin tärkeä, että siitä saa keskustella lisääkin.
Miksi meidän pitäisi muistaa jonkun toisen ulkomaanmatka? Mitä ihmettä teemme tavaralla, joka on maasta, jossa emme itse ole käyneet?
Lahjat myös aika harvoin on rakkaudella valittuja. Nykyään, kun kaikilla on kaikkea, lahjominen on useille vähän ahdistavaa pakkopullaa. Sen onkin nähnyt erityisesti näistä tuliaisista.
Olen saanut mm. oliiviöljyä Kreikasta, vaikka en pidä oliiviöljyn mausta enkä ole kiinnostunut ruuanlaitosta. Mun fantasiaminällä on ihan tarpeeksi omaakin tavaraa, se ei tarvitse mitään ulkopuolisen fantasioista "no mut sähän voit nyt alkaa kokata!!"
Ollaan saatu paikallista alkoholia, vaikka ei käytetä juurikaan alkoholia, tiukkoja ei juoda koskaan. Sitten tulee pullollinen jotain Pálinkaa (unkarilaista hedelmäviinaa).
Lapset saivat isovanhemmilta arabiankielisen Prinsessa Ruususen. Eihän me osata edes lukea sitä, eikä tarinakaan ole paikallinen. Mitä ihmettä tällä oli tarkoitus tehdä?
He saivat myös matkamuistomukit, sillä antaja on kova astiafani. Parittomia astioita häneltä ei löydy, mutta meiltäkö pitäisi alkaa löytyä? Lapsetkaan eivät juo kuumia juomia.
Olen saanut I <3 New York -t-paitoja, vaikka en koskaan käytä tekstipaitoja enkä ole koskaan käynyt USA:ssa. Myöskään antaja ei käytä tekstipaitoja, joten ei voinut itselleen ostaa. Jotain kangaskassia olisi sentään voinut joskus käyttää, toisaalta niitäkin on aivan liikaa muutenkin.
On myös tullut jotain paikallista värikästä käsityötaidetta, mikä on varmasti näyttänyt hyvältä siellä kaupassa oman tyylilajinsa seassa, mutta mikä ei sovi tänne Pohjolan vaaleaan sisustukseen. Nyt en edes muista mistä maasta se on, kun ei siinä lue.
En epäile, ettenkö minä tai perheeni oltaisi rakkaita näille antajille, mutta sori vaan, ei näistä tuliaisista tule mitenkään rakastettu olo. Tarpeetonta roinaa.
En itsekään koskaan osta mitään turistikrääsää omilta matkoiltani, esim. jääkaappimagneetteja. Niitä on tarpeeksi muutenkin. Me käydään aina jossain taidenäyttelyssä ja olen monesti ostanut itsellemme museon myymälästä kortin jostain vaikuttavasta teoksesta. Triplahyöty: saa nauttia teoksesta kotona ja samalla muistaa sen reissun. Museo saa hieman kannatusmaksua toimintaansa.
No, minä olen kerännyt jääkaappimagneetteja koko ikäni, jääkaapin ja pakastimen ovissa on niitä vaihtuva näyttely aina, niin pidän niistä lahjanakin. Ja vaikka olen itse aivan liian mukavuudenhaluinen lähtemään jonnekin Kiinan perähikiälle, arvostan kyllä läheiseni matkakertomusta unohtumattomasta matkasta, valokuvineen kaikkineen. Pieni kiinalainen kissaveistos (taskuun mahtuva) jonka paikallinen puuseppä on veistänyt, on ihan mahtava matkamuisto minulle joka rakastan kissoja ja tarinoita.
Ei minua haittaa etten omin silmin tule näkemään niitä luonnonihmeitä joita muut näkevät, mutta mielelläni muistan heidänkin matkansa, heidän kanssaan. Elämä on kokemusten jakamista.
Ainoa "turistikrääsä" matkamuisto jonka olen koskaan saanut, oli sellainen minkä pyysin varta vasten ja johon annoin rahat etukäteen - pyysin nimenomaan "jotain sellaista kamalaa esinettä jota et oikeasti edes vilkaisisi", kun veljeni lähti käymään New Yorkissa. Se muovinen Vapaudenpatsas on nyt kunniapaikalla kirjahyllyssä. 😁
- se jonka viestiä lainasit
Eilen illalla myöhään luin tätä ketjua ja jostain käsittämättömästä syystä sinun kirjoituksista tuli minulle lämmin ja rauhallinen olo. Olet varmasti lempeä ja ystävällinen ihminen kun se huokui kirjoituksista läpi. Tämä meni nyt täysin ohi aiheen mutta halusin vaan kertoa tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luovutte dvd elokuvista / tv-sarjoista? Eikö niitä kuitenkin joskus silloin tällöin tule katselluksi uudelleenkin? Sitten maksatte turhaan stream palvelun kautta aina uudestaan ja uudestaan jos haluattekin nähdä sen leffan uudelleen. DVD leffa tarvitsee maksaa vain kerran ja voi katsoa rajattoman määrän uudelleen, hyvällä kuvanlaadulla ja bokseissa on yleensä bonusmateriaaliakin, jota stream palvelusta ette saa.
a) en katso sarjoja muutenkaan (enää, joskus katsoin)
b) en halua katsoa niitä uusiksi, taika katoaa
c) suurin osa meillä olleista elokuvista oli jotain tosi yhdentekeviä, joita ei edes koronakotoilun aikana tullut katsottua
Miksi sitten olet joskus ne alunperin ostanut?
Minusta on mukava katsoa suosikkisarjojani tai elokuvia uudestaan, joskus niistä saattaa huomata sellaistakin mitä ei ole aiemmin huomannut ja onhan ne suosikkisarjojeni "fanitavaraa".
Kauhistelen mm. siksi intoanne hävittää kaikki fyysiset tuotteet ja fyysinen media, varmaan hävitätte cd levytkin, blu-ray levyt, jne.
Näitä kun ei nimittäin ehkä valmisteta enää edes uusia painoksia, joten uusia ei välttämättä enää tilalle saa jos nyt hävitätte ne.
Vaatteita ja tekstiilejä todennäköisesti kyllä valmistetaan jatkossakin, ihmiset kun tarvitsevat ihan sen fyysisen tuotteen päällensä, virtuaalivaatteet ei paljon pakkasessa lämmitä :D
Ihana lukea onnistumisista! Paljon tsemppiä kaikille!
Itse olen nyt huomannut muutosta jo karsituksi valitun tavaran ajattelussa. Aikaisempien karsinta kierrosten jälkeen oli pakko heti viedä tavarat pois nurkista, mutta nyt huomaan pitäväni niitä odottamassa ja keräämässä lisää ja lisää turhaa tavaraa joukkoonsa. Tuntuu ihanalta, kun se kassi vaan täyttyy ja saakin ottaa seuraavan täytettäväksi!